Vaikka ei auttaisi, niin saattaisi ainakin parantaa tilannetta.
Kansanedustajien lukumäärä tulisi laskea sataan, asettaa tehtävän tason edellyttämät koulutus- ja pätevyysvaatimukset sekä samalla nostaa palkka oikeasti kilpailukykyiselle tasolle. Tällöin luotaisiin kunnolliset edellytykset saada kansanedustajiksi missien, urheilijoiden, trukkikuskien ja muiden populaaripellejen sijaan oikeasti johtamis- ja päätöksentekokykyisiä ammattilaisia. Aivan sama, mitä keskivertoäänestäjät ovat asiasta mieltä, mutta valtiolaiva tarvitsee oikeasti päteviä ihmisiä ruoriinsa, ettei se karahda karille.
Nämä ammattilaiset vaikuttavat pääsääntöisesti elinkeinoelämässä eivätkä he tyypillisesti ole valmiita ryhtymään julkiseksi kusitolpaksi ihan karkkirahalla pelkkää hyväntekeväisyyttään, vaan heille pitää maksaa siitä kilpailukykyinen korvaus, kuten tekijämiehille yleensä maksetaan. Jos kansanedustajan kuukausipalkkion esimerkiksi kaksinkertaistaisi nykyiseltä tasolta noin 12000 euroon, niin sillä rahalla saattaisi jo päteviä ehdokkaita alkaa löytymään. Tämän lisäksi olisi harkittava myös jonkinlaisen sopivan tulospalkkiojärjestelmän luomista, jolloin palkkauksen kilpailukyky ja kannustimet saadaan pidettyä riittävällä tasolla.
Äänioikeudenkin saamisen edellytykseksi olisi syytä harkita jotain muitakin ehtoja kuin pelkkä 18 vuoden ikä.
Erityisesti ministereiden hommissa toivoisi näkevänsä fiksuja, alan koulutuksen saaneita ja ehkä jopa töitä tehneitä ihmisiä. Ammattipoliitikko, jonka koulutus päättyi kandidaatintutkintoon ei oikein herätä luottamusta, kun hän on päättämässä oikeasti vaikeista asioista.
Olenko ymmärtänyt oikein, että ministerin ei tarvitse olla kansanedustaja? Tämä antaisi mahdollisuuden laittaa johtoon oikeasti päteviä henkilöitä, mutta taitaa mennä pupu pöksyyn ennen kuin kukaan poliitikko uskaltaa tuollaista ehdottaa.