Muutamia sivuja sitten oli keskustelua Jussi Halla-ahosta. Täytyy sanoa, että erehdyin Halla-ahon suhteen. Halla-aho on selvästi pohdiskeleva älykkötyyppi, ja Halla-ahon puheita kuuntelemalla käy ilmi, ettei hän ole persoonaltaan mikään ”ihminen ei ole desimaali” tason juttuja laukova puhuva pää, vaan kyseessä vaikuttaa olevan vähintäänkin kohtalaisen älykäs mutta sosiaalisesti vähemmän valovoimainen persoona. Epäilin, että Halla-ahosta ei olisi puolueen puheenjohtajaksi, sillä puheenjohtajalta valitettavasti vaaditaan valovoimaista esiintymistä ja kykyä mielistellä mahdollisimman monia äänestäjiä. Epäilyni on osoittautunut vääräksi. Halla-aho on ottanut puolueensa ihan hyvin haltuun. Puolueen kannatuksen vakauttaminen nykytasolle on kelpo suoritus viime vuosien tapahtumien valossa. Toki, tietysti on selvää, että jos Halla-aho olisi esiintymiseltään helpommin kansan lähestyttävissä, niin se auttaisi persuja.
En pidä suurena haittana sitä, että Halla-aho on niin keskittynyt maahanmuuttopolitiikkaan. Maahanmuuttopolitiikka on tärkeä aihe, ja Halla-ahon saamat äänet on selvä signaali siltä osin. Tietysti olisi hyvä, jos poliitikko olisi kaikkien asioiden asiantuntija, mutta aika harvassa ovat tuollaiset poliitikot. Onhan tuo Halla-aho kulkenut melkoisen polun, vielä 20 vuotta sitten hän oli sivarin käynyt humanisti, joka teki väitöskirjaa muinaiskirkkoslaavista. Sitten hän meni vittuilemaan internetin rasisteille, huomasi olevansa väärässä, ja siitä se sitten lähti... Millainen olisi suomalainen poliittinen kenttä ilman Halla-ahoa? Entä missä Halla-aho olisi, ellei ne internetin nuivat olisi muuttaneet hänen näkemyksiään? Kenties Halla-aho kynäniekkana kirjoittelisi rasmukseen yms. kuinka irakilaiset energiatekniikan insinöörit luovat Suomesta uusiutuvan energian suurvallan.
En pidä nykyisen hallituksen kyvyttömyyttä ajaa maakunta- ja soteuudistusta maaliin minään erityisenä osoituksena siitä, että politiikka olisi jotenkin rikki. Nämä uudistukset olisivat olleet heikennyksiä nykytilanteeseen, joten on ihan hyvä, ettei niitä toteutettu suunnitellussa muodossa. Ylipäätään politiikassa on aina tehty virheitä. Tulee mieleen 1990-luvulta pari merkittävää päätöstä jotka vaikuttavat suomalaisten elämään yhä nykyään, ja kenties vielä enemmän tulevaisuudessa, eikä vain ja ainoastaan positiivisesti. On sitä ennenkin osattu. Sen sijaan merkityksellisempää tässä on se, että viimeisin (ei kai voi puhua nykyisestä hallituksesta Sipilän klovnimaisen vaalitempun jälkeen) hallitus oli kokoonpanoltaan varsin lupaava, mutta siiitä huolimatta keskeiseksi poliittiseksi perinnöksi tältä hallitukselta jäi jahkailu makusoten kanssa, ja onnekas epäonnistuminen sen suhteen. Pisteet niille kokoomuslaisille, jotka vastustivat soteuudistusta. Ei sillä, kyllä minä osasin aavistaa, että Sipilä on kepuli siinä missä muutkin, ja on ilo nähdä, että Sipilän kupla on puhjennut, mutta ei ne vaihtoehdotkaan ole kovin häävejä.
Nykyisen hallituskauden aikana on perustuslakiasiantuntijoiden kannanotot ihmetyttänyt. Väistämättä tulee mieleen, että ajaako heidän toimintaansa poliittiset näkemykset, ja että onko joissain tapauksessa tulkinnat perustuslaista viety liian pitkälle. Sitä voi itse kukin miettiä, että voiko poliittisen ilmapiirin muuttuminen johtaa vaikkapa sellaiseen tilanteeseen, että perustuslakiasiantuntijat ottaa kantaa kriittisesti asevelvollisuuden perustulaillisuuteen. Innokas maanpuolustaja toki toteaa ettei niin voi käydä, aivan kuten hän myös toteaa että suomalaisten maanpuolustustahto on järkkymätön kuin suomalainen peruskallio... Juridiikka ei minua ole koskaan juurikaan kiinnostanut, mutta sen kyllä tiedostan, ettei lakien tulkinta taida ole luonnonlakeihin verrattavissa oleva pysyvä, muuttumaton asia.
Minusta vaikuttaa siltä, että Suomella on edessä hitaan näivettymisen tie. Ehkäpä Suomen suhteellinen menestys (suhteessa muihin valtioihin) oli korkeimmillaan jonain vuotena ennen globaalia finanssikriisiä? Ikääntyvä väestö rasittaa julkistaloutta, nettoveronmaksajien määrä vähenee, tietyt maahanmuuttajaryhmät kotiutuvat todella huonosti, politiikasta on hukassa punainen lanka... Millaisessa Suomessa tulee elämään tänään syntynyt suomalainen? Jos ajattelee Suomen tulevaisuutta hieman pidemmälle, niin vaikuttaako Suomi sellaiselta maalta, johon esimerkiksi asiantuntijaluokkaan kuuluvan kannattaa asettua perhettä perustaessa? Kyllä Suomi varmasti säilyy maailman mittakaavassa ihan hyvänä valtiona, mutta siihen ei ihan hirveästi vaadita, ja toisaalta mieluusti sitä näkisi Suomen kehittyvän eikä taantuvan. En minä mihinkään romahdukseen usko, mutta en minä osaa olla erityisen optimistinenkaan Suomen tulevaisuuden suhteen. Tulevaisuus tietysti voi yllättää, ja kenties Suomen tulevaisuus on huomattavasti valoisampi kuin mitä kristallipalloni kertoo, mutta tulevaisuus voi myös yllättää negatiivisellakin tavalla...
Muutama sivu sitten oli myös puhetta äänestämisen järkevyydestä. Itse kyllä tulen äänestämään, ja suosittelen sitä muillekkin, koska joidenkinhan sitä on taisteltava pahan voimia vastaan.
Mutta, kyynisesti, staattisesti sekä rehellisesti ajateltuna, eihän sitä yksittäisen ihmisen ole järkevää tuhlata aikaansa politiikkaan ellei sitten pidä politiikkaa mielenkiintoisena muutenkin. Itse kukin voi miettiä oman äänensä ja mielipidevaikuttamisen merkittävyyttä vaikkapa tulevissa eduskuntavaaleissa. Jos jätätte äänestämättä tulevissa eduskuntavaaleissa, tuleeko se muuttamaan mitenkään eduskunnan paikkajakoa? Jos jätätte äänestämättä, tuleeko se johtamaan ketjureaktioon jossa moni samanmielinen jättää äänestämättä ja tämä vaikuttaisi paikkajakoon? Tuskin. Itse seuraan politiikkaa siksi, että se on mielenkiintoista, ja toki tässä kohti voisi jotain selitellä paremman maailman rakentamisesta yms., mutta tosiasiassa jos poliitiikasta ei liiemmin nauti, niin ei sillä kannata päätään vaivata, se aika kannattaisi käyttää johonkin hyödyllisempään. Ajatellaanpa tavallisen ihmisen elinolosuhteita, niin ajankäyttäminen vaikkapa ammattitaidon kehittämiseen on hyödyllisempää kuin pienimuotoinen poliittinen vaikuttaminen. Jos yhteiskunnassa menee huonosti, niin paremmin pärjäävillä menee joka tapauksessa paremmin (ellei sitten iske jokin kulttuurivallankumous ja päädy ystävällisten toverien avustamana katselemaan maailmaa lyhtypylväästä roikkuen
), ja jos sitä henkistä pääomaa on kertynyt, niin jos valtakunnan politiikka alkaa oikein vituttamaan, niin voipi olla paremmat mahdollisuudet vaihtaa asuinpaikkaa.
(Jossain pienissä kunnallisvaaleissa tietysti yksittäisen äänestäjän merkittävyys on suurempi kuin esim. eduskuntavaaleissa, ja täten myös ”äänestämisen järkevyys”)
mm. gettoutumisen esto, kun pk-seudun lähiöt laajasti tyhjenisivät työttömästä ulkomaalaisperäisestä väestöstä. .
Tästä puheenollen, viikko sitten Vantaan kaupunginjohtaja Ritva Viljanen totesi Helsingin Sanomissa, että asuinalueiden eritymistä on jo havaittavissa ja ongelmat voivat muuttua vaikeiksi jos kehitystä ei pystytä pysäyttämään, ja että valtionosuuksissa ei huomioida suurten kaupunkien vieraskielisten suurta määrää (kotouttamiseen tarvitaan lisää rahaa). Uskooko kukaan, että Suomessa voidaan estää se kehitys, mikä on tapahtunut kaikkialla muualla Länsi-Euroopassa? Jos uskoo, niin kertokaa minulle miten se tapahtuu, ja kertokaa miksi sitä ei ole jo tehty. Se mikä voi tapahtua Ruotsissa, Tanskassa, Ranskassa, ym... voi tapahtua myös meillä. Eiköhän se niin mene, että joskus 10-20 vuoden päästä Suomessa havahdutaan siihen, että meillä on samanlaisia ongelmia tietyissä kaupunginosissa kuin mitä esimerkiksi Ruotsissa on. Sitten varmasti selitellään, että eihän tätä kukaan osannut ennalta aavistaa. Niinpä niin.
Mielenkiintoista seurattavaa on se, miten Tanskassa onnistutaan.
Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikasta sen verran, että onhan se selvästi erilaista persuihin verrattuna, joskaan ei kokoomus tietysti niin realiteeteista tietämätön ole kuin esimerkiksi vihervasemmisto. Kokoomuksen kannattajissa, kenttäväessä ja kansanedustajissa kyllä on ns. nuivia, mutta kokoomuksen johto on eri linjoilla. Kyllähän tämän nuivat kokoomuslaisetkin myöntävät, jopa näin vaalien alla. Hölmöjähän he olisivatkin, jos eivät myöntäisi. Eräs asiallinen, foorumilaisille varmasti tuttu ja medianäkyvyyttä kohtuu hyvin saava kokoomuksen kansanedustajaehdokas aloitti erään viestinsä minulle näillä sanoin: ”Kiitos viestistä [nimi]! Ymmärrän hyvin näkemyksesi, meillä kokoomuksessa kun on melko paljon näitä äärisuvaitsevaiseen suuntaan kallellaan olevia”. Hän on tietysti aivan oikeassa, ja hänen kohdallaan ei ole tarvetta epäillä, että kyse olisi vain vaalien alla tapahtuvasta äänenkalastelusta, sillä hän on ollut vuosien ajan johdonmukaisesti kriittinen maahanmuuttopolitiikkaamme kohtaan. Kokoomus saisi siirtyä hänen linjalleen.
Tämmönen tuli vastaan:
http://asepalvelus2020.fi/tukijat/
Äänestäkää mitä äänestätte, mutta älkää sortuko hajaannukseen. Kyllä se riittää, että Sipilä tekee peliliikkeitä, se kuuluu pelin henkeen, mutta vain hönö pelaa liberaalin vasemmiston pussiin siinä luulossa, että joku onneton trollaamisella vaikutettava tollo kääntyisi oikeiston kannatuksesta sosialistiksi.
Minulle jäi vähän auki tämän relevanssi. Joka tapauksessa tällä hetkellä näyttää siltä, että SDP tulee olemaan suurin puolue ja vieläpä aika selvällä erolla hopeamitalistiin nähden. Epäilemättä demareita tulee äänestämään moni kokoomusta edellisissä vaaleissa äänestänyt.
