Näihin pari kommenttia:
1) Yleensä sinne perähikiöille (eli Helsingin, tuon maailmanluokan suurkaupungin, ulkopuolella oleville alueille) perustetaan esim. tehtaita tai muuta liiketoimintaa sen takia, että jokin ihan vissi syy ajaa siihen. Logistiikka muodossa tai toisessa. Raaka-aineen saatavuus. Matkailuelinkeinoa ei tarvitse edes mainita, yritäpä tuoda Joulupukkimaa tuntureineen Vantaalle. Ehdoton valtaosa Suomen vientiTUOTTEISTA valmistetaan muualla kuin pk-seudulla ja tämä tuotevienti on yhä aika ylivoimainen verrattuna vaikka paljon puhuttuun palveluvientiin. Supercellit ovat upeita asioita mutta ei niillä Suomea elätetä ilman tylsää savupiipputeollisuutta kaupunkipyörä-alueen ulkopuolella. Toki kunnanisien lupauksillakin on joitakin toimipisteitä tullut lihaksi. Omassa kunnassa on tätä kautta erinomaisen hyvin menestyvä sairaalakalusteiden valmistaja, ei ole ollut valitusta työvoimapulasta.
2) Perähikiöille olisi tulijoita, jos se tehdas tai muu elinkeino on sellainen, minkä varaan pystyy rakentamaan elämää. CASE 1: Uudenkaupungin autotehdas kärsii siitä, että asuntoja ei alueelle rakenneta. Miksi ei rakenneta? No siksi, että autojen sopimusvalmistaminen on äärimmäisen tiukkaa pienten katteiden hommaa, joka elää sopimuksesta toiseen. Keikkamiehet asuvat kontissa ja tekevät siellä mersuja, mutta harva viitsii muuttaa vaikkapa viisihenkisen perheen ja lyödä rahat kiinni 25 vuodeksi sikäläiseen omakotitaloon, kun on ihan herran hallussa onko tehtaalla töitä vielä 10 vuoden päästä. Koska ala on tällainen, myös sijoittajat jättävät sijoittamatta vuokra-asuntoihin alueella. Kyse ei siis ole perähikiöiden kelvottomuudesta asuinpaikkana vaan siitä että yksi iso sopimusvalmistaja ei ole hirveän vahva tukipilari. Toivon toki tehtaalle hyvää tulevaisuutta kuten kaikelle liiketoiminnalle Suomessa pl. puhelinmyynti kuluttaja-asiakkaille. CASE 2: Lapin matkailun työpaikat, joista hirveä tekoitku "miksei suomalaisille työ kelpaa" -otsikolla. Ongelma ei ole Lappi-perähikiä, moni asuisi mielellään tuolla legendaarisessa Ultima Thulessa shamaanien ja hirviöiden (=Lordi) mailla. Ongelma on matkailu-alan työpaikkojen tolkuton kausiluonteisuus. Jos talvella palvelee kiinalaisia turisteja, ei ole oikein kivaa kesällä kaivaa nöyhtää navasta KELA-rahoituksella. Jos matkailijavirtoja myös kesällä saataisiin ylös, niin kas, kun tulisi niitä perähikiöille muuttajiakin.
Ainakin jossain vaiheessa Suomen kaupungistumisaste oli n. 70% kun muilla teollisuusmailla luku n. 80% Uskon että hitaasti mennään lähemmäs jälkimmäistä, ja ihan hyvä niin. Kuitenkin kannattaa muistaa, että Hong Kongin ja Singaporen tyyppisiä paikkoja lukuunottamatta kaupungistumisaste ei ole missään 100%. Eikä tule olemaankaan, meilläkään, koska perähikiä ja Stadi elävät symbioosissa ja mutuaalisessa suhteessa. Ilman perähikiää on myös Stadi mennyttä, toisaalta perähikiän ei ole millään tavalla järkevää kampittaa Stadin kehitystä, vaikka ei kaupunkiasumisesta henkilökohtaisesti pitäisikään. Minä VIHAAN kaupunkiasumista, olen sitä sorttia saanut elämässäni suurimman osan enkä henkilökohtaisesti aio enää kokeillakaan. Pikkutaajama on meikäläisen juttu. En silti todellakaan vihaa syntymäpaikkojani itsessään, tämä on vähän tällainen maku- ja elämäntilanneasia.
Jos puhutaan paikoista tyyliin Rautavaara (anteeksi jos joku loukkaantuu), niin tämä on juuri näin. Käynnissä on ollut jo pitkään rakennemuutos. Leipä ei irtoa enää maaperästä entiseen malliin, vaan esim. maatalous keskittyy koko ajan vahvimmille toimijoille, huonosti kannattavat pientilat lopettelevat. Innokkaimmat "vihreät ekonomistit"/"kauppakamarinuoret" tietysti löisivät samantien maataloustuista kansallisen osuuden kerralla pois (tai "jonnevaihtoehto": KAIKKI mt-tuet pois, voidaan ostaa viljaa Venäjältä jne, mitä välii että meiltä tuhoutuu elinkeino jota muut länsimaat kuitenkin pitävät olemassa, ai mikä fakin kriisinsietokyky?), itse uskon että tämä menee ikään kuin hitaan muutosprosessin keinoin, eli kun aletaan saavuttaa järkevä liiketoimintamalli maataloudessa (isot, vahvat, osaavat tilat, jotka työllistävät myös muita kuin perheen oman väen) niin pikku hiljaa tukimäärä tulee laskemaan kun kurjuutta jaetaan muuallekin. Ilmeisesti Ruotsissa ollaan maataloustuissa aika lailla EU-tasolla nykyisin, joskin siellä taitaa olla yllättäen aika paljon meitä enemmän muuta alueellista tukihärpätintä.
Mitä sitten pitäisi tehdä kunnille, joissa väestöpyramidi on luokkaa "vanhainkoti"? No ei mitään, auttaako muka suureen valtionosuustarpeeseen se, että nämä ihmiset revitään vanhainkodeistaan väkisin jonnekin Vantaan korpeen jonne tehdään isolla rahalla uudet rakennusvirheistä 15v päästä homehtuvat vanhainkodit. Asia korjautuu luonnollista reittiään. Nuoret lähtevät jos elinkelpoisuutta ei ole, ja vanhoista eläkeläisistä koostuvat kunnatkin ovat käytännössä eläkeläisiä kuntien joukossa. Ei niistä saa mitenkään nuoria, "työikäisiä" kuntia. Eikä tarvitse.
Tulevaisuudessa "elinkelpoinen Suomi" tulee keskittymään liiketoiminnan ympärille, kaupunkialueiden lisäksi tulee säilymään vitaalina sellaisia ympäryskuntia joista on hyvät reitit työntekopaikoille. Huomattavaa on, että kaupunkien syntyvyyslukemat ovat äärimmäisen alhaiset, esim. Helsingissä ja Turussa vain vähän päälle 1:n (vaikka luvussa luonnollisesti mukana pottunokkien lisäksi myös rikkaammista kulttuuripiireistä tulleet) ja myös muissa kaupungeissa alhaiset, ja tämä siis ekstrapoloituna koko naisväestön eliniälle muutaman vuoden tarkasteluajalla. Tämä johtuu nimenomaan siitä, että kun tarvitaan tilaa niin ympäryskunnat kutsuu. Sitkeimmät kaupunkisissit ja Vihreiden kansanedustajat tietysti kasvattavat perheen kantakaupungissa, ja mikäs siinä jos pystyy.