Eduskuntavaalit 2019
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
Samaa mieltä. Kenties nainen seuraava? En ole yhtään seurannut joten en tiedä olisiko siellä potentiaalista?
Martin Ylikännö: "Keskustan maahanmuuttolinja on ollut liian sinisilmäinen ja lepsu"
Politiikka
16:15
HUITTINEN
Jukka Koivula
Keskustan eduskuntavaaliehdokkaan mielestä EU:n ulkorajat on saatava kiinni ja Välimeren yli tulleiden käännytyksiä täytyy vauhdittaa."
www.maaseuduntulevaisuus.fi
Politiikka
16:15
HUITTINEN
Jukka Koivula
Keskustan eduskuntavaaliehdokkaan mielestä EU:n ulkorajat on saatava kiinni ja Välimeren yli tulleiden käännytyksiä täytyy vauhdittaa."
Martin Ylikännö: "Keskustan maahanmuuttolinja on ollut liian sinisilmäinen ja lepsu"
Keskustan eduskuntavaaliehdokkaan mielestä EU:n ulkorajat on saatava kiinni ja Välimeren yli tulleiden käännytyksiä täytyy vauhdittaa."
www.maaseuduntulevaisuus.fi
Tämä on kyllä realistisin vaihtoehto, Kokoomuksen taustalla vaikuttavat niin suuret voimat ja osa niistä rajojen ulkopuoleltakin.
Kyllä sieltä yksi vaalea naispuolinen liberaali löytyy. Fiksu, aikaansaava ja sanavalmis, joskin poliittiset mielipiteet kaipaisi myös vähän empiriaa tuekseen. Liberaaliudestaan huolimatta - tai oikeastaan juuri siitä syystä - hän on vasemmiston piirissä varsin inhottu persoona.
Kyllä sieltä yksi vaalea naispuolinen liberaali löytyy. Fiksu, aikaansaava ja sanavalmis, joskin poliittiset mielipiteet kaipaisi myös vähän empiriaa tuekseen. Liberaaliudestaan huolimatta - tai oikeastaan juuri siitä syystä - hän on vasemmiston piirissä varsin inhottu persoona.
Elina olisi hyvä jos järkevöityisi liittovaltion suhteen, ennen oli siihenkin paljon kriittisempi.
oikein rahdattiin, eikö se ollutkaan spontaania?
Tapio Nurmisen kommentti: Vaalikrampissa hytisevä Suomi tekee ison virheen, kun se keskittyy nypräämään vain omaa napanöyhtää
...
Meidän toimittajien pitäisi – äänestäjien puolesta – tivata poliitikoilta huomattavasti terävämmin näkemyksiä sekä akuuteista EU-ongelmista että ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteista.
Miksi?
Siksi, että monien vaalikeskustelussa kammiovärinää aiheuttavien epäkohtien taustalta löytyy EU-foorumeilla tehtyjä ratkaisuja. Ja siksi, että uudella eduskunnalla ja hallituksella on vääjäämättä edessä rajuja ja kauaskantoisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia.
Otetaan esimerkiksi brexit-kaaos.
Se on nyt helppo kuitata brittien omaksi omituiseksi hölmöilyksi, johon on turha tuhrata aikaa.
Se myös on sitä kiistatta. Mutta se on myös paljon muuta.
Brexit on kriisin symboli
Brexitiin kiteytyy monta EU-haastetta, jotka ravistelevat myös Suomea. Samalla se on symboli länsimaisen edustuksellisen demokratian kriisille, joka näkyy ja tuntuu myös meillä. Esimerkiksi sote-sekoilussa.
Pohjimmiltaan brexit-prosessissa on koko ajan vatvottu vain Britannian konservatiivipuolueen eli toryjen sisällä vuosikymmeniä kytenyttä EU-vastaisuutta. Puheet siitä, että EU-erolla valta halutaan palauttaa Brysselistä Lontooseen ovat olleet puhdasta potaskaa.
Kenelläkään ei ole ollut hajua, mitä palautetaan, jos palautetaan. Tai mitä se tarkoittaa, jos jotain todella palautuu.
Pääministeri David Cameron oletti ratkaisevansa puolueensa ongelman kansanäänestyksellä ja teki historiallisen virheen.
Äänestyksen jälkipyykistä vastanneen Theresa Mayn johdolla tilanne muuttuu koko ajan vain huonommaksi.
Brittien ja EU:n tuleva suhde ratkaistava
EU:n ja Suomen kannalta oleellista ei välttämättä enää ole se, millaisilla pirueteilla brexit-solmu aukaistaan ja toteutuuko ero sopimuksen kanssa vai ilman sitä.
Kriittisin kysymys on, miten EU:n ja Britannian suhde jatkossa määritellään. Tästä väännetään joka tapauksessa ja riippumatta siitä, lähtevätkö britit pian, joko pehmeästi tai rytisten, vai tuleeko pitkä jatkoaika.
Yksi keskeinen vääntäjä on heinäkuussa EU:n puheenjohtajamaana aloittava Suomi ja pelissä on isoja asioita.
Miten EU:n ja Britannian välinen kaupankäynti jatkossa hoidetaan? Millainen suhde briteillä on EU:n sisämarkkinoihin? Onko briteillä jatkossa mitään roolia EU:n turvallisuuspolitiikassa ja yhteisessä puolustuksessa? Muuttuuko Naton ja EU:n suhde ratkaisevasti?
Kaikki nämä ovat (myös) Suomen ja suomalaisten kannalta isoja asioita.
Ne vaikuttavat meidän talouteemme. Niillä on merkitystä, kun pohditaan, miten me huolehdimme omasta turvallisuudestamme ja miten torjumme esimerkiksi Venäjän taholta tulevia kiistattomia uhkia.
EU-päättäjät tilille virheistä
Hyvä olisi myös pohtia, mitä virheitä koko unionin hajoamista hysteerisesti pelännyt EU teki brexitissä. Eron jälkeisestä suhteesta ja sen seurauksista ei haluttu puhua mitään, ennen kuin itse erosta sovitaan. Oliko se oikea strategia?
Yksi brexitiä ajaneiden keppihevosista oli hallitsematon maahanmuutto kaikkine lieveilmiöineen. Niistä nuristaan myös Suomessa. Ei vähiten Oulussa, missä ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset ovat vaalien ykkösasia.
Ouluun rahdattiin Lähi-idästä tulevia turvapaikkaa hakevia miehiä, koska EU-alueelle vyöryvää pakolaisvirtaa piti jotenkin yhdessä hallita.
Hallittiinko sitä väärin? Ja miten toimitaan jatkossa? Millaista EU:n pakolais- ja ulkomaalaispolitiikkaa uudet kansanedustajat ja uusi hallitus ajavat?
Osavastuun sekä EU:n mahdollisista virheistä että välttämättömistä korjausliikkeistä kantavat myös suomalaiset poliitikot. He, jotka nyt pyrkivät eduskuntaan ja havittelevat puolueelleen paikkaa uudessa hallituksessa.
Suomi ei pärjää yksin
Kuten jo todettiin, omaan napaan tuijottaminen ei kansallisissa vaaleissa ole vain suomalaisten helmasynti. Mutta pienen maan ei kannata vedota siihen.
Me emme pärjää missään lajissa yksin.
Meille EU on elintärkeä sekä taloudellisesti että ulko- ja turvallisuuspoliittisesti. Meidän hakkuumme tai lihansyöntimme eivät merkitse mitään, jos me emme yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa torju ilmastonmuutosta EU-päätöksin.
Juuri siksi brexit-, EU-, Nato- ja myös eurokysymykset ovat vaalitenteissä tärkeitä.
Meidän toimittajien on perättävä tulevilta vastuunkantajilta ja vallankäyttäjiltä niihin konkreettisia vastauksia.
On, vaikka nuo vastaukset eivät nousisi verkkosivujen luetuimmiksi eivätkä aiheuttaisi kuohuntaa sosiaalisessa mediassa.
www.mtvuutiset.fi
Tapio Nurmisen kommentti: Vaalikrampissa hytisevä Suomi tekee ison virheen, kun se keskittyy nypräämään vain omaa napanöyhtää
...
Meidän toimittajien pitäisi – äänestäjien puolesta – tivata poliitikoilta huomattavasti terävämmin näkemyksiä sekä akuuteista EU-ongelmista että ulko- ja turvallisuuspolitiikan haasteista.
Miksi?
Siksi, että monien vaalikeskustelussa kammiovärinää aiheuttavien epäkohtien taustalta löytyy EU-foorumeilla tehtyjä ratkaisuja. Ja siksi, että uudella eduskunnalla ja hallituksella on vääjäämättä edessä rajuja ja kauaskantoisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia.
Otetaan esimerkiksi brexit-kaaos.
Se on nyt helppo kuitata brittien omaksi omituiseksi hölmöilyksi, johon on turha tuhrata aikaa.
Se myös on sitä kiistatta. Mutta se on myös paljon muuta.
Brexit on kriisin symboli
Brexitiin kiteytyy monta EU-haastetta, jotka ravistelevat myös Suomea. Samalla se on symboli länsimaisen edustuksellisen demokratian kriisille, joka näkyy ja tuntuu myös meillä. Esimerkiksi sote-sekoilussa.
Pohjimmiltaan brexit-prosessissa on koko ajan vatvottu vain Britannian konservatiivipuolueen eli toryjen sisällä vuosikymmeniä kytenyttä EU-vastaisuutta. Puheet siitä, että EU-erolla valta halutaan palauttaa Brysselistä Lontooseen ovat olleet puhdasta potaskaa.
Kenelläkään ei ole ollut hajua, mitä palautetaan, jos palautetaan. Tai mitä se tarkoittaa, jos jotain todella palautuu.
Pääministeri David Cameron oletti ratkaisevansa puolueensa ongelman kansanäänestyksellä ja teki historiallisen virheen.
Äänestyksen jälkipyykistä vastanneen Theresa Mayn johdolla tilanne muuttuu koko ajan vain huonommaksi.
Brittien ja EU:n tuleva suhde ratkaistava
EU:n ja Suomen kannalta oleellista ei välttämättä enää ole se, millaisilla pirueteilla brexit-solmu aukaistaan ja toteutuuko ero sopimuksen kanssa vai ilman sitä.
Kriittisin kysymys on, miten EU:n ja Britannian suhde jatkossa määritellään. Tästä väännetään joka tapauksessa ja riippumatta siitä, lähtevätkö britit pian, joko pehmeästi tai rytisten, vai tuleeko pitkä jatkoaika.
Yksi keskeinen vääntäjä on heinäkuussa EU:n puheenjohtajamaana aloittava Suomi ja pelissä on isoja asioita.
Miten EU:n ja Britannian välinen kaupankäynti jatkossa hoidetaan? Millainen suhde briteillä on EU:n sisämarkkinoihin? Onko briteillä jatkossa mitään roolia EU:n turvallisuuspolitiikassa ja yhteisessä puolustuksessa? Muuttuuko Naton ja EU:n suhde ratkaisevasti?
Kaikki nämä ovat (myös) Suomen ja suomalaisten kannalta isoja asioita.
Ne vaikuttavat meidän talouteemme. Niillä on merkitystä, kun pohditaan, miten me huolehdimme omasta turvallisuudestamme ja miten torjumme esimerkiksi Venäjän taholta tulevia kiistattomia uhkia.
EU-päättäjät tilille virheistä
Hyvä olisi myös pohtia, mitä virheitä koko unionin hajoamista hysteerisesti pelännyt EU teki brexitissä. Eron jälkeisestä suhteesta ja sen seurauksista ei haluttu puhua mitään, ennen kuin itse erosta sovitaan. Oliko se oikea strategia?
Yksi brexitiä ajaneiden keppihevosista oli hallitsematon maahanmuutto kaikkine lieveilmiöineen. Niistä nuristaan myös Suomessa. Ei vähiten Oulussa, missä ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset ovat vaalien ykkösasia.
Ouluun rahdattiin Lähi-idästä tulevia turvapaikkaa hakevia miehiä, koska EU-alueelle vyöryvää pakolaisvirtaa piti jotenkin yhdessä hallita.
Hallittiinko sitä väärin? Ja miten toimitaan jatkossa? Millaista EU:n pakolais- ja ulkomaalaispolitiikkaa uudet kansanedustajat ja uusi hallitus ajavat?
Osavastuun sekä EU:n mahdollisista virheistä että välttämättömistä korjausliikkeistä kantavat myös suomalaiset poliitikot. He, jotka nyt pyrkivät eduskuntaan ja havittelevat puolueelleen paikkaa uudessa hallituksessa.
Suomi ei pärjää yksin
Kuten jo todettiin, omaan napaan tuijottaminen ei kansallisissa vaaleissa ole vain suomalaisten helmasynti. Mutta pienen maan ei kannata vedota siihen.
Me emme pärjää missään lajissa yksin.
Meille EU on elintärkeä sekä taloudellisesti että ulko- ja turvallisuuspoliittisesti. Meidän hakkuumme tai lihansyöntimme eivät merkitse mitään, jos me emme yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa torju ilmastonmuutosta EU-päätöksin.
Juuri siksi brexit-, EU-, Nato- ja myös eurokysymykset ovat vaalitenteissä tärkeitä.
Meidän toimittajien on perättävä tulevilta vastuunkantajilta ja vallankäyttäjiltä niihin konkreettisia vastauksia.
On, vaikka nuo vastaukset eivät nousisi verkkosivujen luetuimmiksi eivätkä aiheuttaisi kuohuntaa sosiaalisessa mediassa.
Tapio Nurmisen kommentti: Vaalikrampissa hytisevä Suomi tekee ison virheen, kun se keskittyy nypräämään vain omaa napanöyhtää
Lihan syömistä, hoitajamitoitusta ja maakuntamalliakin pitää varmasti puida vaalikeskusteluissa. Ne kouraisevat äänestäjää. Mutta samaan aikaan olisi hyvä muistaa, että avokätistä hoitajamitoitusta lupaavan kansanedustajan ja erityisesti potentiaalisen ministerin pitäisi myös olla hyvin hajulla...
www.mtvuutiset.fi
Pantherapardus
Kersantti
En lueskele Rasmus ym. foorumeita, mutta jokohan joillakin alkaa vaalipaniikki ja kampanjat äänestää Perussuomalaisten kanssa ykköspaikasta kilpailevia puolueita oman viiteryhmän puolueiden sijaan, jotta Perussuomalaiset eivät nousisi suurimmaksi puolueeksi?
Mitä luulette tulemmeko näkemään käänteisen klassikon? 80% kansasta ei äänestänyt persuja.
sotajätkä
Majuri
Ainakin iltalehden kommenttiosiossa joku rölli paukuttaa tuota argumenttia joka toiseen viestiin vastaten.
Pantherapardus
Kersantti
Vaikka saisivat 100 % äänistä, niin silti n. 30 % ei heitä äänestänyt (äänestysprosentin ollessa n. 70 %)
Kuka voisi olla seuraaja. Ketkä on nyt nosteessa ja kentällä tukea?
Mykkänen? Jos näin ,niin ei ainakaan paremmaksi muutu.
Periaatteessa täydellinen valinta meikälle.
PekkaSavo
Ylipäällikkö
Ilpo Heltimoinen - Suomi 145 - Vaalit
Kaikki Perussuomalaiset ehdokkaat samassa verkkogalleriassa
Skrollatkaapa Puoluejohtajat grillissä -kohtaan. Sieltä löytyy kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajien haastattelut, paitsi yhden. Ennen kuin katsotte kuka puuttuu, niin osaatteko arvata kuka puuttuu?
Aijemmin Ylellä oli vastaava ongelma ylipäällikkö Niinistön puheen kanssa, sillä puhe näkyi normaalisti, mutta puheesta oli mystisesti kadonnut maahanmuuttokriittinen kohta. Puolueetonta journalismia veronmaksajien rahoilla. Maanpuolustushenkinen varmasti, muuten kuulostaa Orpolta.
Kuunnelkaas oikeasti tämä hyvä keskustelu:
Että tälläistä verorahoitteista mediatyötä