Tässä on eräänlainen politiikan huonontumisen noidankehä meneillään. Politiikasta on tullut entistä enemmän teatteria (vaikka onhan se aina ollutkin sitä) ja kaikenlainen tarkoitushakuinen nälviminen, sanamuotoihin ja lillukanvarsiin tarttuminen sekä ulkoparlamentaarinen asiohin ja ihmisiin kiinnikäyminen on lisääntynyt. Joko asia on näin, tai sitten olen aiemmin vain ollut liian naiivi huomatakseni sen. Itse en pidä tällä hetkellä mistään puolueesta. Inhoamisen taso vain vaihtelee eri puolueiden välillä ja vähän asiakokonaisuudestakin riippuen. Kourallinen löytyy kansanedustajia, jotka eivät herätä ainakin vähän antipatiaa.
Kun politiikka on entistä enemmän pyrkyrimäistä sontaa, ei OIKEASTI kyvykkäimpiä kiinnosta hakeutua sinne siinä määrin, ja kyvykkäät myös hyppäävät sieltä kerkeästi pois (Haglund), vaikka osa vaan ahneutensa sokaisemana lähtee hyödyntämään kyseenalaisia eturistiriitoja (kykypuolue on tässä eniten "kunnostautunut", Lauslahti ihan viimeisimpänä). Oikeasti kyvykkäimpien tilalle tulevat ahkerimmin nuorisojärjestöjen ryyppäjäisissä verkostoja luoneet tapaukset, jotka ovat itseään täynnä mutta asioiden ymmärrys ei vastaa egoa. Hyvä jos kansanedustajaksi päästyään edes jaksavat lukea avustajan yhden sivun "executive summarya" päätettävästä asiasta, vaikka ovat parhaimmillaan itse olleet mokomia laatimassa. Nappia painetaan sitten joko oman mutun tai todennäköisemmin puolueen paimentaman oikean kannan perusteella.
Kaikki tämä tekee politiikasta taas astetta kuvottavamman, ja entistä suurempi osa edustajista taas jatkossa muodostuu poliittisista broilereista.
Tai sitten olen vain kyyninen kakka.
