Ketä kirkko äänestäisi? – Vaalikone löysi kirkolle yllättävät ehdokkaat
Kirkko ja kaupunki vastasi Ylen vaalikoneeseen kirkon virallisten kantojen perusteella. Kirkon arvoja parhaiten vastaavat ehdokkaat löytyivät vasemmistolaisista musliminaisista.
– Me olemme aika varovaisia kertomaan, miten pitäisi äänestää. Luterilaiseen perinteiseen ei oikein sovi, että kirkko lähtisi poliitikkojen takuumieheksi, Huokuna korostaa.
Yleisen valtio-opin professori Hanna Wass Helsingin yliopistosta on samaa mieltä.
– Ei kirkko voi Suomessa asettua kenenkään poliitikon taakse. Yhdysvalloissa, missä uskonnollinen kenttä on paljon hajanaisempi, on ihan tavallista, että eri kirkot ottavat suoraan kantaa ehdokkaisiin. Suomessa se ei toimisi. Täällä kirkon on järkevääkin olla varovainen suhteessa valtioon, Wass sanoo.
Mikään ei kuitenkaan estä kirkkoa puhumasta politiikkaa. Viime vuosina poliitikot ovatkin usein saaneet kuunnella kirkosta neuvoja ja nuhteita. Arvotutkija, sosiaalipsykologi Anneli Portmaninmukaan kirkon pitääkin avata suunsa.
– Kirkon kielellä kaiken ytimessä on ajatus, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja että Jumala tykkää meistä. Jos tästä johdetaan kirkon arvoksi se, että lähimmäisiä pitää kohdella hyvin, sitten kirkko väkisinkin haastaa yhteiskuntaa. Yhteiskunta kun ei aina toimi tämän mukaan, sanoo Anneli Portman.
– Me kerromme päättäjille, mikä on tärkeää. Ja aika hyvin meitä kuunnellaankin, sanoo Pekka Huokuna.
Kirkolla ei ole kantaa ydinvoimaan
Kaksi kolmasosaa suomalaisista käyttää vaalikonetta ennen vaaleja. Kai kirkollekin voidaan etsiä sopivaa ehdokasta vaalikoneen avulla vaikka Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä? Pitää vain tietää, mitä mieltä kirkko olisi.
Tässä Pekka Huokuna osaa auttaa. Politiikan asiakysymyksiin kirkolla on tarjota yllättävän yksityiskohtaisia vastauksia. Siinä missä kirkolliskokous jumittaa suhtautumisessaan samaa sukupuolta olevien avioliittoon, laukoo Kirkkohallitus kirkon virallisia kantoja ilmastonmuutokseen, eutanasiaan ja kehitysyhteistyöhön.
Kirkkohallitus on laatinut jopa omat hallitusohjelmatavoitteet tulevalle hallitukselle.
Yleisradion vaalikone aloittaa ilmastonmuutoskysymyksillä. Niihin on helppo vastata kirkon puolesta. Kirkolla on uusi ilmastostrategia ja kirkko toivoo Suomelta edelläkävijyyttä myös ilmastoasioissa.
EI KIRKKO VOI SUOMESSA ASETTUA KENENKÄÄN POLIITIKON TAAKSE.
– HANNA WASS
Kirkkoon pitää pitkien välimatkojen Suomessa joka tapauksessa päästä, joten bensa- ja dieselautojen kieltämisessä kirkko on varovainen. Tiekirkkoihin kyllä suunnitellaan sähköautojen latauspisteitä. Metsien hakkaamistakin kirkko vähentäisi, niitä kun tarvitaan hiilinieluina ilmastotavoitteiden saavuttamiseen.
Ydinvoimasta kirkolla ei Huokunan muistin mukaan kuitenkaan ole mielipidettä. Myöskään Wass ei kaipaa kirkolta ydinvoimakantaa.
– Arvot, kuten ilmastonmuutoksen vastustaminen, kuuluvat kirkolle. Keinoista päättäminen jää politiikan piiriin, Wass tähdentää.
Vaalien yhteydessä puhutaan arvoista.
– Ehdokkaat ja puolueet kalastelevat samanmielisiä vetoamalla yhteisiin arvoihin. Ei kuitenkaan voi aina tietää, mitä mieltä ehdokkaat todellisuudessa ovat. Viime vaaleissakin puolueet kilvan antoivat koulutuslupauksia, jotka sitten siirtyivät syrjään koulutusleikkausten tieltä, sanoo Portman.
Vaalikone ei välitä rikotuista lupauksista. Vaalikoneen käyttäjän on uskottava ehdokkaan vastauksia.
Perustulo aiheuttaa päänvaivaa
Ilmastonmuutosta koskevien kysymysten jälkeen vaalikone kysyy rahasta. Se onkin sopivaa, sillä Anneli Portmanin mukaan arvot tulevat todeksi nimenomaan ajassa ja rahassa, myös äänestäjille itselleen.
– Kenelle annan aikaani ja rahaani, luonnonsuojeluun vai nuorten mielenterveystyöhön, pohtii Portman.
Kun vaalikone kysyy leikkauksista ja veronkorotuksista, se asettaa vastakkain arvot ja rahan. Koska lapsiperheiltä ei saisi leikata ja kehitysapumäärärahojakin pitäisi nostaa, kirkko joutuu vaalikoneessa myöntymään veronkorotusten kannalle. Keisarille se, mikä keisarille kuuluu.
Kysymys perustulosta tuottaa enemmän päänvaivaa. Diakoniatyöntekijät ehkä olisivat perustulon kannalla, mutta muuten kirkon opetuksessa on korostettu vastuuta ja ahkeruutta. Vastikkeeton raha tuntuu luterilaisittain vähän epäilyttävältä.
– Perustulo on väline, ei arvo sinänsä. Tärkeää on se, että heikommassa asemassa olevista pidetään huolta, sanoo Huokuna.
Perustulokysymys jääköön tyhjäksi.
Terveysosiossa kirkko asettuu vastustamaan yksityistämistä, onhan muistuttanut, että hyvinvointivaltio on luterilaisuuden maallinen sovellus.
Vaalikoneessa on myös kysymys eutanasiasta. Siihen löytyy suoraan kirkollinen kanta niin hallitusohjelmatavoitteista kuin kirkon perinteestäkin. Ihminen on kirkolle Jumalan kuva ja elämä ainutlaatuinen lahja, jota ihmisen ei pidä väkisin keskeyttää.
Kirkko vastustaa ehdottomasti eutanasiaa ja muistuttaa samalla saattohoidon kehittämisestä. Kysymys sopii Portmanin mielestä kirkolle.
– Suhteensa eutanasiaan kirkko voi perustella omalla opetuksellaan ja ihmiskäsityksellään.
Viinit ja vahvat oluet eivät vaalikoneeseen vastaavan kirkon mielestä kuulu ruokakauppoihin. Itse asiassa Kirkkohallitus esitti kaksi vuotta sitten keskioluen siirtämistä Alkoihin, pois lasten ulottuvilta.
Onko kirkko vasemmalle kallellaan?
Vaalikoneen ylälaidassa kirkolle sopivat ehdokkaat vaihtuvat toisiin vastausten mukaan. Väri sen sijaan näyttää jämähtävän punaiseksi.
Kirkkoa pidetään usein vanhoillisena ja oikeistolaisenakin. Toisaalta joskus keskustellaan siitä, onko kirkko liikkunut poliittisella kartalla kohti vasenta.
Hanna Wassin mukaan kristilliseltä pohjalta äänestävä voi tuntea hämmennystä kirkon perinteen ja puheiden välillä koetusta ristiriidasta. Kirkko on instituutiona ja esimerkiksi suhteessa avioliittoon konservatiivinen, mutta puhuu vasemmistolaisiksi mielletyistä arvoista, kuten tuloerojen kaventamisesta ja ihmisten yhtäläisistä oikeuksista.
– Kirkossa on vanhastaan vierastettu vasemmistoa, mutta se on selvästi vähentynyt viime aikoina, Wass sanoo.
Kokonaan konservatiivisuus ei kirkosta ole karissut, ei sen arvoista eikä mielikuvista. Wass kertoo Johanna Kallion ja Hannu Lahtisen kanssa tehdystä tutkimuksesta, jossa on vertailtu kahta köyhyyden kanssa työskentelevää ryhmää, sosiaalityöntekijöitä ja diakoniatyöntekijöitä.
– Diakoniatyöntekijät olivat puoluekannatuksessaan sosiaalityöntekijöihin verrattuna varsin oikealla. Sosiaalityöntekijöillä suosituimmat puolueet olivat SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto, diakoniatyöntekijöillä Kristillisdemokraatit ja Keskusta.
TULOS KERTOO EHKÄ ENEMMÄN VAALIKONEEN LOGIIKASTA KUIN KIRKOSTA.
– PEKKA HUOKUNA
Äänestyspäätöksessä ryhmäidentiteetti ratkaisee lopulta paljon.
– Äänestäjä valitsee, mihin porukkaan katsoo kuuluvansa tai mihin haluaa kuulua. Näkemykset yksittäisissä asiakysymyksissä seuraavat tarvittaessa perästä. Mielipidettä on helpompi muuttaa kuin samaistumisen kohdetta, selittää Wass.
Anneli Portmanin mukaan juuri oman ryhmän etujen edistäminen näyttäytyy yleensä moraalisesti hyvänä, omien arvojen mukaisena.
– Arvot eivät ole yksilön itsensä keksimiä. Ne syntyvät niiden ihmisten parissa, joiden kanssa me elämme. Ne tulevat perheestä, jossa kasvamme, koulusta, työpaikalta. Poliitikot ovat tässä samanlaisia, osa me-kokonaisuutta.
Korkeakouluja pitää olla joka hiippakunnassa
Koulutuskysymyksissä kirkko vannoo sivistyksen nimiin ja olisi siksi valmis jatkamaan oppivelvollisuutta, koulutus kun on lääkettä syrjäytymiseen. Korkeakoulujen määrää kirkko ei suostuisi vähentämään, onhan sillä aluepoliittinen ulottuvuus. Kirkon hallitusohjelmatavoitteisiin on erikseen kirjattu vaatimus kansalaisten alueellisesta yhdenvertaisuudesta. Jokaisessa hiippakunnassa pitää olla jatkossakin yliopisto.
Maahanmuuttajien määrän kasvu ei kirkon mielestä ole lisännyt turvattomuutta, joistakin seurakuntalaisista vain tuntuu siltä. Kirkon hallitusohjelmatavoitteissa korostetaan turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa ja vaaditaan koko turvapaikkajärjestelmän tarkistamista turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi.
Natosta kirkko ei ole lausunut mitään, se jääköön tyhjäksi. Piispat ovat toistuvasti saarnanneet vihapuhetta vastaan. Vihapuheesta voisi kirkon mielestä säätää lailla.
Sitten on arvokysymysten aika. Vaalikone kysyy, ovatko perinteiset arvot hyvän elämän perusta. On vaikea tietää, mitä perinteiset arvot kenellekin tarkoittavat. Selvää kuitenkin on, että kirkko katsoo edustavansa niin perinnettä kuin hyvää elämääkin. Tähän oli helppo vastata.
Eriarvoisuutta kirkko vastustaa, tästä on kirkon hallitusohjelmatavoitteissa useampikin kohta.
Ykkösehdokkaissa on paljon samaa
Kaikkiin kysymyksiin on nyt vastattu. Jännitys tiivistyy. Kuka on kirkon ehdokas? Yleisradion vaalikoneen mukaan kirkko on vasemmalle kallellaan. Puolueista vaalikonevastauksiin osuu parhaiten Feministinen puolue. Helsingissä ja Uudellamaalla vaalikone tarjoaa kirkolle ykkösehdokasta eduskuntapuolueista.
Vaalikoneen tarjoamissa ehdokkaissa on keskenään paljon samaa. Kummassakin vaalipiirissä lähimpänä kirkon vastauksia on huivipäinen nainen. Kumpikin edustaa vasemmistopuoluetta, molemmat ovat muslimeja ja molemmat ovat syntyjään Somaliasta.
Helsingissä vaalikoneen kirkolle tarjoama ehdokas on Vasemmistoliiton Zahra Abdullah, Uudellamaalla SDP:n Habiba Ali. Mitä tuloksesta ajattelee Pekka Huokuna?
– Tulos kertoo ehkä enemmän vaalikoneen logiikasta kuin kirkosta. Kysymykset nostavat esiin yksinkertaistettuja vastauksia asioihin, jotka juuri nyt ovat pinnalla. Kirkon elämä on laaja-alaisempaa ja asettuu toisenlaiseen asiayhteyteen. Mutta onhan tämä mielenkiintoinen tulos, kommentoi kansliapäälikkö.
Anneli Portmanin mukaan äänestäjä päätyy usein äänestämään ehdokasta, joka jollakin yksittäisellä, tärkeäksi koetulla tavalla muistuttaa häntä itseään.
– Jos joku valkoinen suomalainen kristitty vaalikoneen tehtyään huomaakin, miten paljon yhteistä hänellä on huivipäisen somalinaisen kanssa, olemme ottaneet jo ison askeleen. Sitä työtä kirkko Suomessa tekee ja sen eteen minä haluan poliitikkona työskennellä, lupaa vaalikonetuloksesta yllättynyt Habiba Ali.
www.kirkkojakaupunki.fi
Kirkko ja kaupunki vastasi Ylen vaalikoneeseen kirkon virallisten kantojen perusteella. Kirkon arvoja parhaiten vastaavat ehdokkaat löytyivät vasemmistolaisista musliminaisista.
- 02.04.2019 17:50
- SAMULI SUONPÄÄ
- MAIJA SAARI
– Me olemme aika varovaisia kertomaan, miten pitäisi äänestää. Luterilaiseen perinteiseen ei oikein sovi, että kirkko lähtisi poliitikkojen takuumieheksi, Huokuna korostaa.
Yleisen valtio-opin professori Hanna Wass Helsingin yliopistosta on samaa mieltä.
– Ei kirkko voi Suomessa asettua kenenkään poliitikon taakse. Yhdysvalloissa, missä uskonnollinen kenttä on paljon hajanaisempi, on ihan tavallista, että eri kirkot ottavat suoraan kantaa ehdokkaisiin. Suomessa se ei toimisi. Täällä kirkon on järkevääkin olla varovainen suhteessa valtioon, Wass sanoo.
Mikään ei kuitenkaan estä kirkkoa puhumasta politiikkaa. Viime vuosina poliitikot ovatkin usein saaneet kuunnella kirkosta neuvoja ja nuhteita. Arvotutkija, sosiaalipsykologi Anneli Portmaninmukaan kirkon pitääkin avata suunsa.
– Kirkon kielellä kaiken ytimessä on ajatus, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja että Jumala tykkää meistä. Jos tästä johdetaan kirkon arvoksi se, että lähimmäisiä pitää kohdella hyvin, sitten kirkko väkisinkin haastaa yhteiskuntaa. Yhteiskunta kun ei aina toimi tämän mukaan, sanoo Anneli Portman.
– Me kerromme päättäjille, mikä on tärkeää. Ja aika hyvin meitä kuunnellaankin, sanoo Pekka Huokuna.
Kirkolla ei ole kantaa ydinvoimaan
Kaksi kolmasosaa suomalaisista käyttää vaalikonetta ennen vaaleja. Kai kirkollekin voidaan etsiä sopivaa ehdokasta vaalikoneen avulla vaikka Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä? Pitää vain tietää, mitä mieltä kirkko olisi.
Tässä Pekka Huokuna osaa auttaa. Politiikan asiakysymyksiin kirkolla on tarjota yllättävän yksityiskohtaisia vastauksia. Siinä missä kirkolliskokous jumittaa suhtautumisessaan samaa sukupuolta olevien avioliittoon, laukoo Kirkkohallitus kirkon virallisia kantoja ilmastonmuutokseen, eutanasiaan ja kehitysyhteistyöhön.
Kirkkohallitus on laatinut jopa omat hallitusohjelmatavoitteet tulevalle hallitukselle.
Yleisradion vaalikone aloittaa ilmastonmuutoskysymyksillä. Niihin on helppo vastata kirkon puolesta. Kirkolla on uusi ilmastostrategia ja kirkko toivoo Suomelta edelläkävijyyttä myös ilmastoasioissa.
EI KIRKKO VOI SUOMESSA ASETTUA KENENKÄÄN POLIITIKON TAAKSE.
– HANNA WASS
Kirkkoon pitää pitkien välimatkojen Suomessa joka tapauksessa päästä, joten bensa- ja dieselautojen kieltämisessä kirkko on varovainen. Tiekirkkoihin kyllä suunnitellaan sähköautojen latauspisteitä. Metsien hakkaamistakin kirkko vähentäisi, niitä kun tarvitaan hiilinieluina ilmastotavoitteiden saavuttamiseen.
Ydinvoimasta kirkolla ei Huokunan muistin mukaan kuitenkaan ole mielipidettä. Myöskään Wass ei kaipaa kirkolta ydinvoimakantaa.
– Arvot, kuten ilmastonmuutoksen vastustaminen, kuuluvat kirkolle. Keinoista päättäminen jää politiikan piiriin, Wass tähdentää.
Vaalien yhteydessä puhutaan arvoista.
– Ehdokkaat ja puolueet kalastelevat samanmielisiä vetoamalla yhteisiin arvoihin. Ei kuitenkaan voi aina tietää, mitä mieltä ehdokkaat todellisuudessa ovat. Viime vaaleissakin puolueet kilvan antoivat koulutuslupauksia, jotka sitten siirtyivät syrjään koulutusleikkausten tieltä, sanoo Portman.
Vaalikone ei välitä rikotuista lupauksista. Vaalikoneen käyttäjän on uskottava ehdokkaan vastauksia.
Perustulo aiheuttaa päänvaivaa
Ilmastonmuutosta koskevien kysymysten jälkeen vaalikone kysyy rahasta. Se onkin sopivaa, sillä Anneli Portmanin mukaan arvot tulevat todeksi nimenomaan ajassa ja rahassa, myös äänestäjille itselleen.
– Kenelle annan aikaani ja rahaani, luonnonsuojeluun vai nuorten mielenterveystyöhön, pohtii Portman.
Kun vaalikone kysyy leikkauksista ja veronkorotuksista, se asettaa vastakkain arvot ja rahan. Koska lapsiperheiltä ei saisi leikata ja kehitysapumäärärahojakin pitäisi nostaa, kirkko joutuu vaalikoneessa myöntymään veronkorotusten kannalle. Keisarille se, mikä keisarille kuuluu.
Kysymys perustulosta tuottaa enemmän päänvaivaa. Diakoniatyöntekijät ehkä olisivat perustulon kannalla, mutta muuten kirkon opetuksessa on korostettu vastuuta ja ahkeruutta. Vastikkeeton raha tuntuu luterilaisittain vähän epäilyttävältä.
– Perustulo on väline, ei arvo sinänsä. Tärkeää on se, että heikommassa asemassa olevista pidetään huolta, sanoo Huokuna.
Perustulokysymys jääköön tyhjäksi.
Terveysosiossa kirkko asettuu vastustamaan yksityistämistä, onhan muistuttanut, että hyvinvointivaltio on luterilaisuuden maallinen sovellus.
Vaalikoneessa on myös kysymys eutanasiasta. Siihen löytyy suoraan kirkollinen kanta niin hallitusohjelmatavoitteista kuin kirkon perinteestäkin. Ihminen on kirkolle Jumalan kuva ja elämä ainutlaatuinen lahja, jota ihmisen ei pidä väkisin keskeyttää.
Kirkko vastustaa ehdottomasti eutanasiaa ja muistuttaa samalla saattohoidon kehittämisestä. Kysymys sopii Portmanin mielestä kirkolle.
– Suhteensa eutanasiaan kirkko voi perustella omalla opetuksellaan ja ihmiskäsityksellään.
Viinit ja vahvat oluet eivät vaalikoneeseen vastaavan kirkon mielestä kuulu ruokakauppoihin. Itse asiassa Kirkkohallitus esitti kaksi vuotta sitten keskioluen siirtämistä Alkoihin, pois lasten ulottuvilta.
Onko kirkko vasemmalle kallellaan?
Vaalikoneen ylälaidassa kirkolle sopivat ehdokkaat vaihtuvat toisiin vastausten mukaan. Väri sen sijaan näyttää jämähtävän punaiseksi.
Kirkkoa pidetään usein vanhoillisena ja oikeistolaisenakin. Toisaalta joskus keskustellaan siitä, onko kirkko liikkunut poliittisella kartalla kohti vasenta.
Hanna Wassin mukaan kristilliseltä pohjalta äänestävä voi tuntea hämmennystä kirkon perinteen ja puheiden välillä koetusta ristiriidasta. Kirkko on instituutiona ja esimerkiksi suhteessa avioliittoon konservatiivinen, mutta puhuu vasemmistolaisiksi mielletyistä arvoista, kuten tuloerojen kaventamisesta ja ihmisten yhtäläisistä oikeuksista.
– Kirkossa on vanhastaan vierastettu vasemmistoa, mutta se on selvästi vähentynyt viime aikoina, Wass sanoo.
Kokonaan konservatiivisuus ei kirkosta ole karissut, ei sen arvoista eikä mielikuvista. Wass kertoo Johanna Kallion ja Hannu Lahtisen kanssa tehdystä tutkimuksesta, jossa on vertailtu kahta köyhyyden kanssa työskentelevää ryhmää, sosiaalityöntekijöitä ja diakoniatyöntekijöitä.
– Diakoniatyöntekijät olivat puoluekannatuksessaan sosiaalityöntekijöihin verrattuna varsin oikealla. Sosiaalityöntekijöillä suosituimmat puolueet olivat SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto, diakoniatyöntekijöillä Kristillisdemokraatit ja Keskusta.
TULOS KERTOO EHKÄ ENEMMÄN VAALIKONEEN LOGIIKASTA KUIN KIRKOSTA.
– PEKKA HUOKUNA
Äänestyspäätöksessä ryhmäidentiteetti ratkaisee lopulta paljon.
– Äänestäjä valitsee, mihin porukkaan katsoo kuuluvansa tai mihin haluaa kuulua. Näkemykset yksittäisissä asiakysymyksissä seuraavat tarvittaessa perästä. Mielipidettä on helpompi muuttaa kuin samaistumisen kohdetta, selittää Wass.
Anneli Portmanin mukaan juuri oman ryhmän etujen edistäminen näyttäytyy yleensä moraalisesti hyvänä, omien arvojen mukaisena.
– Arvot eivät ole yksilön itsensä keksimiä. Ne syntyvät niiden ihmisten parissa, joiden kanssa me elämme. Ne tulevat perheestä, jossa kasvamme, koulusta, työpaikalta. Poliitikot ovat tässä samanlaisia, osa me-kokonaisuutta.
Korkeakouluja pitää olla joka hiippakunnassa
Koulutuskysymyksissä kirkko vannoo sivistyksen nimiin ja olisi siksi valmis jatkamaan oppivelvollisuutta, koulutus kun on lääkettä syrjäytymiseen. Korkeakoulujen määrää kirkko ei suostuisi vähentämään, onhan sillä aluepoliittinen ulottuvuus. Kirkon hallitusohjelmatavoitteisiin on erikseen kirjattu vaatimus kansalaisten alueellisesta yhdenvertaisuudesta. Jokaisessa hiippakunnassa pitää olla jatkossakin yliopisto.
Maahanmuuttajien määrän kasvu ei kirkon mielestä ole lisännyt turvattomuutta, joistakin seurakuntalaisista vain tuntuu siltä. Kirkon hallitusohjelmatavoitteissa korostetaan turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa ja vaaditaan koko turvapaikkajärjestelmän tarkistamista turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi.
Natosta kirkko ei ole lausunut mitään, se jääköön tyhjäksi. Piispat ovat toistuvasti saarnanneet vihapuhetta vastaan. Vihapuheesta voisi kirkon mielestä säätää lailla.
Sitten on arvokysymysten aika. Vaalikone kysyy, ovatko perinteiset arvot hyvän elämän perusta. On vaikea tietää, mitä perinteiset arvot kenellekin tarkoittavat. Selvää kuitenkin on, että kirkko katsoo edustavansa niin perinnettä kuin hyvää elämääkin. Tähän oli helppo vastata.
Eriarvoisuutta kirkko vastustaa, tästä on kirkon hallitusohjelmatavoitteissa useampikin kohta.
Ykkösehdokkaissa on paljon samaa
Kaikkiin kysymyksiin on nyt vastattu. Jännitys tiivistyy. Kuka on kirkon ehdokas? Yleisradion vaalikoneen mukaan kirkko on vasemmalle kallellaan. Puolueista vaalikonevastauksiin osuu parhaiten Feministinen puolue. Helsingissä ja Uudellamaalla vaalikone tarjoaa kirkolle ykkösehdokasta eduskuntapuolueista.
Vaalikoneen tarjoamissa ehdokkaissa on keskenään paljon samaa. Kummassakin vaalipiirissä lähimpänä kirkon vastauksia on huivipäinen nainen. Kumpikin edustaa vasemmistopuoluetta, molemmat ovat muslimeja ja molemmat ovat syntyjään Somaliasta.
Helsingissä vaalikoneen kirkolle tarjoama ehdokas on Vasemmistoliiton Zahra Abdullah, Uudellamaalla SDP:n Habiba Ali. Mitä tuloksesta ajattelee Pekka Huokuna?
– Tulos kertoo ehkä enemmän vaalikoneen logiikasta kuin kirkosta. Kysymykset nostavat esiin yksinkertaistettuja vastauksia asioihin, jotka juuri nyt ovat pinnalla. Kirkon elämä on laaja-alaisempaa ja asettuu toisenlaiseen asiayhteyteen. Mutta onhan tämä mielenkiintoinen tulos, kommentoi kansliapäälikkö.
Anneli Portmanin mukaan äänestäjä päätyy usein äänestämään ehdokasta, joka jollakin yksittäisellä, tärkeäksi koetulla tavalla muistuttaa häntä itseään.
– Jos joku valkoinen suomalainen kristitty vaalikoneen tehtyään huomaakin, miten paljon yhteistä hänellä on huivipäisen somalinaisen kanssa, olemme ottaneet jo ison askeleen. Sitä työtä kirkko Suomessa tekee ja sen eteen minä haluan poliitikkona työskennellä, lupaa vaalikonetuloksesta yllättynyt Habiba Ali.
Ketä kirkko äänestäisi? – Vaalikone löysi kirkolle yllättävät ehdokkaat
Kirkko ja kaupunki vastasi Ylen vaalikoneeseen kirkon virallisten kantojen perusteella. Kirkon arvoja parhaiten vastaavat ehdokkaat löytyivät vasemmistolaisista musliminaisista.
