En minä mielestäni sitä arvostanut eri tavalla Sipilänkään aikana. Enkä kritisoi velkaantumistakaan muilta osin kuin siltä, että nyt velalla rahoitetaan juoksevia kuluja, mikä on mielestäni järjen köyhyyttä. Velalla on hyvä tehdä investinteja silloin kun korkotasot ovat alhaalla, mutta se että kasataan helvetinmoinen julkinen sektori kustantamaan suunnilleen kaikkea mitä mielikuvitus vain keksii ja sitten rahoitetaan sitä pelleilyä velalla ei kyllä minun järkeeni mahdu sitten niin millään.
Yksi liian vähän käytetty mittari on mielestäni varallisuuden kehitys. Ja siinä suomalaiset ovat todella heikoilla muihin OECD-maihin verrattuna. Joskus ajateltiin että meidän viiteryhmämme olisi pohjoismaat, mutta kyllä se on kääntymässä siihen että viiteryhmäksi tulee vanhat itäblokin maat ja niillekin alamme hävitä tuon mittarin osalta. Siitä huolimatta politiikka keskittyy ensisijaisesti vain ja ainoastaan julkiseen sektoriin ja sen paisuviin kuluihin. Monesti ongelmiin on kyllä yksinkertaisiakin ratkaisuja, meillä ongelma on siinä että kukaan ei halua tehdä päätöksiä mitkä suututtaisivat suurehkon osan ihmisistä. Mutta koska sitä ei haluta sanoa ääneen niin sitten kaikki asiat ovat ihan hirveän vaikeita, monimutkaisia ja niin monitahoisia että tarvitaan n+1 komiteaa mihin asia haudataan vähin äänin. Sitten puuhastellaan pirusti kaikenlaista jotta kaikki jatkuisi samalla tavalla kuin aina ennenkin. Ja sitten ollaan olevinaan yllättyneitä kun mikään (esim. ihmisten varallisuus) ei muutu.... Vähän niin kuin NATO-jäsenyyskin, ennen kun oltiin viittä vaille suden suussa, niin haluttiin vain kaiken pysyvän ennallaan ettei kukaan vain keikuta venettä kun ei voida olla 100% varmoja mitä tapahtuisi jos jokin muuttuisi.