Enemmistö presidenttiehdokkaista lakkauttaisi varuskuntia

Tvälups

Ylipäällikkö
Enemmistö presidenttiehdokkaista lakkauttaisi varuskuntia
STT Sunnuntai 20.11.2011 klo 06.00

Presidenttiehdokkaista Pekka Haavisto (vihr.) ja Paavo Lipponen (sd.) ovat valmiita lakkauttamaan varuskuntia osana säästötoimia. Asiasta kertovat Sanoman maakuntalehdet.

Lipposen mukaan ikäluokkien pienentyessä tullaan toimeen nykyistä harvemmalla varuskuntaverkostolla.

Myös Sari Essayahin (kd.) mukaan varuskuntien määrää joudutaan vähentämään. Hän kuitenkin painottaa, että puolustusvoimien toiminnan on säilyttävä eri osissa maata.

Oppositiopuolueiden presidenttiehdokkaat Timo Soini (ps.) ja Paavo Väyrynen (kesk.) eivät kannata puolustushallinnon 200 miljoonan euron säästövaatimuksia. Soini ei leikkaisi puolustusmenoja ollenkaan. Väyrysen mielestä pitäisi säästää vähemmän, eikä lakkauttaa varuskuntia.

Paavo Arhinmäki (vas.), Sauli Niinistö (kok.) ja Eeva Biaudet (rkp.) ovat valmiita säästöihin. Biaudet kohdentaisi säästöt tasaisesti materiaalihankintoihin, henkilövahvuuteen ja toimintaan.
 
Viimeisimpien huhujen mukaan seuraavat varuskunnat ovat liipasimella:

Maavoimat
-Jääkäriprikaati
-Kainuun prikaati
-Pohjois-Karjalan prikaati
-Pioneerirykmentti
-Lapin ilmatorjuntarykmentti
-Panssariprikaati
-Hämeen rykmentti
-Maasotakoulu

Laitokset
-Koeampumalaitos
-Haapajärven varikko
-Keuruun varikko
-Parkanon varikko
-Tervolan varasto
-Ilmajoen varasto

Ilmavoimat
-Karjalan lennosto
-Lapin lennosto

Merivoimat
-Kotkan rannikkopataljoona

saas kattoa kuinka heidän käy...
 
varuskunnat ovat kouluja...

mikä se iso ongelma on, jos kyläkouluja vähennetään?
 
Hieman huvitti, kun luin aiheesta jostain suurilevikkeisestä lehdestä. Oli jo ilmavoimissa hätä kädessä, kun joku ehdotti lopetettavaksi jo Tikkakoskeakin.
 
Tvälups kirjoitti:
Viimeisimpien huhujen mukaan seuraavat varuskunnat ovat liipasimella:

Maavoimat
-Jääkäriprikaati
-Kainuun prikaati
-Pohjois-Karjalan prikaati
-Pioneerirykmentti
-Lapin ilmatorjuntarykmentti
-Panssariprikaati
-Hämeen rykmentti
-Maasotakoulu

Laitokset
-Koeampumalaitos
-Haapajärven varikko
-Keuruun varikko
-Parkanon varikko
-Tervolan varasto
-Ilmajoen varasto

Ilmavoimat
-Karjalan lennosto
-Lapin lennosto

Merivoimat
-Kotkan rannikkopataljoona

saas kattoa kuinka heidän käy...

Aikalailla samat nimet pyörivät asian tiimoilta, mutta esiin pompahti Kainuun prikaati. Mielenkiintoista, voisiko olla niin, että valmiusprikaatitkin joutuu tarkastelun kohteeksi? Tähän asti ollaan ajateltu, että valmarit olisivat turvassa.
 
Tvälups kirjoitti:
Viimeisimpien huhujen mukaan seuraavat varuskunnat ovat liipasimella:
Maavoimat
-Jääkäriprikaati
-Kainuun prikaati
-Pohjois-Karjalan prikaati
-Pioneerirykmentti
-Lapin ilmatorjuntarykmentti
-Panssariprikaati
-Hämeen rykmentti
-Maasotakoulu

Koska huhujen spekuloiminen on aina mukavaa niin...

Paha tuota listaa sinänsä on tyrmätäkään, koska onhan komentajakin ilmoittanut jo ajat sitten, että ensin katsotaan millaiset sodanajanjoukot meille tarvitaan, sitten muokataan koulutusjärjestelmä sen mukaiseksi. Sitä taustaa vasten jokainen olemassaoleva koulutusvaruskunta on jonkinasteisen puntaroinnin alla.

Jos tuota listaa kommentoin niin pari asiaa siitä lähinnä tulee mieleen:
JPR ja KAIPR tuskin jäävät kumpainenkin vasaran alle. Mielestäni mikään maanpuolustuksellinen syy ei estäisi molempienkin lakkauttamista - mutta sanoisin, että poliittisella kentällä molempien lakkauttaminen ei tule menemään läpi. Ihmiset - ja poliitikot - mieltävät varuskuntien sijainnin ja jonkin alueen puolustuksen olevan niin tiukasti sidoksissa toisiinsa, että enemmistö kansalaisista ajattelisi väistämättä että nyt pohjoinen Suomi jätetään puolustamatta, jos sekä JPR ja KAIPR laitettaisiin pakettiin. Näinhän asia ei missään nimessä ole, mutta niin ihmiset sen mieltävät - siksi poliittinen kenttä ei varmaankaan tule nielemään molempien lakkauttamista.

MAASK:n osalta näen asian siten, että MAASK voidaan varsin sujuvasti lakkauttaa..maavoimien joukko-osastona..hieman muokkaamalla ja/tai yhdistämällä sen toimintoja esimerkiksi RUK:n kanssa..ja sitten sujuvasti liittää kyseinen "koulutuskeskus" suoraan PE:n alaisuuteen, eli siis pois maavoimista. Näin maavoimista häviäisi kaksi joukko-osastoa: MAASK ja RUK..joskin kummankin toiminnot jatkuisivat suurinpiirtein ennallaan, mutta PE:n alla.
No, tämähän olisi lähinnä näennäissäästöä, mutta jokainen valtion rahankäytön periaatteista hieman hajulla oleva ymmärtänee miten se "säästö" tuollaisesta siksauksesta nähdään syntyvän - vaikkei sitä tosiasiassa siis ehkä synnykään.

No, faktaa on tällä hetkellä vain se että kaikki vaihtoehdot ovat auki ja yksikään joukko-osasto ei ole täysin turvassa..ja toisaalta yhtään joukko-osastoa ei vielä ole nimetty lakkautettavaksi.
 
Kapiainen kirjoitti:
Tvälups kirjoitti:
Viimeisimpien huhujen mukaan seuraavat varuskunnat ovat liipasimella:
Maavoimat
-Jääkäriprikaati
-Kainuun prikaati
-Pohjois-Karjalan prikaati
-Pioneerirykmentti
-Lapin ilmatorjuntarykmentti
-Panssariprikaati
-Hämeen rykmentti
-Maasotakoulu

Koska huhujen spekuloiminen on aina mukavaa niin...

Paha tuota listaa sinänsä on tyrmätäkään, koska onhan komentajakin ilmoittanut jo ajat sitten, että ensin katsotaan millaiset sodanajanjoukot meille tarvitaan, sitten muokataan koulutusjärjestelmä sen mukaiseksi. Sitä taustaa vasten jokainen olemassaoleva koulutusvaruskunta on jonkinasteisen puntaroinnin alla.

Jos tuota listaa kommentoin niin pari asiaa siitä lähinnä tulee mieleen:
JPR ja KAIPR tuskin jäävät kumpainenkin vasaran alle. Mielestäni mikään maanpuolustuksellinen syy ei estäisi molempienkin lakkauttamista - mutta sanoisin, että poliittisella kentällä molempien lakkauttaminen ei tule menemään läpi. Ihmiset - ja poliitikot - mieltävät varuskuntien sijainnin ja jonkin alueen puolustuksen olevan niin tiukasti sidoksissa toisiinsa, että enemmistö kansalaisista ajattelisi väistämättä että nyt pohjoinen Suomi jätetään puolustamatta, jos sekä JPR ja KAIPR laitettaisiin pakettiin. Näinhän asia ei missään nimessä ole, mutta niin ihmiset sen mieltävät - siksi poliittinen kenttä ei varmaankaan tule nielemään molempien lakkauttamista.

MAASK:n osalta näen asian siten, että MAASK voidaan varsin sujuvasti lakkauttaa..maavoimien joukko-osastona..hieman muokkaamalla ja/tai yhdistämällä sen toimintoja esimerkiksi RUK:n kanssa..ja sitten sujuvasti liittää kyseinen "koulutuskeskus" suoraan PE:n alaisuuteen, eli siis pois maavoimista. Näin maavoimista häviäisi kaksi joukko-osastoa: MAASK ja RUK..joskin kummankin toiminnot jatkuisivat suurinpiirtein ennallaan, mutta PE:n alla.
No, tämähän olisi lähinnä näennäissäästöä, mutta jokainen valtion rahankäytön periaatteista hieman hajulla oleva ymmärtänee miten se "säästö" tuollaisesta siksauksesta nähdään syntyvän - vaikkei sitä tosiasiassa siis ehkä synnykään.

No, faktaa on tällä hetkellä vain se että kaikki vaihtoehdot ovat auki ja yksikään joukko-osasto ei ole täysin turvassa..ja toisaalta yhtään joukko-osastoa ei vielä ole nimetty lakkautettavaksi.

Joku nuista eturivin poliitikoista olikin jo todennut, jotta RA-joukko-osastot vain kouluttavat SA-joukkoja. Näinhän se on.

Sinällään ei ole väliä missä koulutetaan ja ketä koulutetaan. Toisaalta on myös niin, että mitä harvemmassa RA-joukko-osastot ovat, sen pitemmäksi käy morttien taival armeijan harmaisiin. Toisaalta taasen morttien yksilölliset koulutushaaveetkin pitäisi ottaa huomioon: Pitäisikö siis tulevien joukko-osastojen jättää aina "kiintiö kauempaa tuleville/halukkaille" vai pitäisikös jatkossa laittaa kaikille kutsuntaikäisille laittaa jonkinlaiset esikarsintakokeet ennakkoon: Vähän niinkuin keskiasteen valinnoissa. Palveluspaikkatoiveet siinä mukana. Jos johonkin yksikköön on paljon tunkua, niin sitten yksikkökohtainen pääsykoe myöhemmin.

Valintakoe voisi olla suurimmalta osin esim. nettipohjainen pällitesti tms. jolla sitten haarukoitaisiin ne ketä halutaan. On selvää, että tuollaista järjestelmää ei vielä ole, kehittäminenkin vaatii paljon.

Tavoitteena siis joukko-osastojen profiilien nosto ja motivoituneimman aineksen seulominen. Kyseessä ei siis edelleenkään olisi mikään valikoiva asevelvollisuus, vaan parempi morttien yksilöllisten toiveiden huomioon ottaminen.

Ajatuksena siis keskustelulle :sleepy:.
 
Vaikka "maata ei puolusteta varuskunnista", on niiden sijainnilla kuitenkin merkitystä paikallistuntemuksen kannalta. Väitän, että esimerkiksi JPr:ssä tai PKarPr:ssa palveleva kantahenkilökunta hallitsee tiettömässä korpitaipaleessa ottelemisen paremmin kuin esimerkiksi Porilainen tai Kaartilainen. Harjoitusmaasto kun ei kaikkialla ole samanlaista. Myös SA-suunnittelua on huomattavasti helpompaa tehdä tutissa harjoitusmaastoissa.
 
Zero The Hero kirjoitti:
Vaikka "maata ei puolusteta varuskunnista", on niiden sijainnilla kuitenkin merkitystä paikallistuntemuksen kannalta. Väitän, että esimerkiksi JPr:ssä tai PKarPr:ssa palveleva kantahenkilökunta hallitsee tiettömässä korpitaipaleessa ottelemisen paremmin kuin esimerkiksi Porilainen tai Kaartilainen. Harjoitusmaasto kun ei kaikkialla ole samanlaista. Myös SA-suunnittelua on huomattavasti helpompaa tehdä tutissa harjoitusmaastoissa.

Tossahan se vitsu juuri onkin; tuleva varuskuntaverkko pitäisi saada mainitsemallasi tavalla kattavaksi koko Suomea ajatellen. Tämä ei vaan ole mahdollista tulevalla budjetilla ja sen mukaisella varuskuntakehyksellä.

Siis, jos meitä ei uhkaa oikeasti muu kuin Venäjä, niin pitäisikö tuleva varuskuntaverkko oikeasti keskittää pelkästään itärajan suuntaan?.
 
Hmm aika yllätys että yks valmiusprikaati on mukana siinä listalla...en olisi uskonut.
 
Tvälups kirjoitti
Enemmistö presidenttiehdokkaista lakkauttaisi varuskuntia
STT Sunnuntai 20.11.2011 klo 06.00

Presidenttiehdokkaista Pekka Haavisto (vihr.) ja Paavo Lipponen (sd.) ovat valmiita lakkauttamaan varuskuntia osana säästötoimia. Asiasta kertovat Sanoman maakuntalehdet Hulluja

Lipposen mukaan ikäluokkien pienentyessä tullaan toimeen nykyistä harvemmalla varuskuntaverkostolla. Heti alkaa valehtelemaan

Myös Sari Essayahin (kd.) mukaan varuskuntien määrää joudutaan vähentämään. Hän kuitenkin painottaa, että puolustusvoimien toiminnan on säilyttävä eri osissa maata. vähän hullu

Oppositiopuolueiden presidenttiehdokkaat Timo Soini (ps.) ja Paavo Väyrynen (kesk.) eivät kannata puolustushallinnon 200 miljoonan euron säästövaatimuksia. Soini ei leikkaisi puolustusmenoja ollenkaan. Väyrysen mielestä pitäisi säästää vähemmän, eikä lakkauttaa varuskuntia Tässä on miehet, lippu salkoon ja Maamme laulu soimaan

Paavo Arhinmäki (vas.), Sauli Niinistö (kok.) ja Eeva Biaudet (rkp.) ovat valmiita säästöihin. Biaudet kohdentaisi säästöt tasaisesti materiaalihankintoihin, henkilövahvuuteen ja toimintaan. Vähän hulluja
 
Zero The Hero kirjoitti:
Vaikka "maata ei puolusteta varuskunnista", on niiden sijainnilla kuitenkin merkitystä paikallistuntemuksen kannalta. Väitän, että esimerkiksi JPr:ssä tai PKarPr:ssa palveleva kantahenkilökunta hallitsee tiettömässä korpitaipaleessa ottelemisen paremmin kuin esimerkiksi Porilainen tai Kaartilainen. Harjoitusmaasto kun ei kaikkialla ole samanlaista. Myös SA-suunnittelua on huomattavasti helpompaa tehdä tutissa harjoitusmaastoissa.

Tuo on tietysti kaunis ajatus ja pitää tietysti paikkansakin, mutta ne joukko-osastot joiden kohdalla tuo tosiasiassa toteutuu Suomessa on erittäin helposti laskettavissa yhden käden sormin.
SA-suunnitteluun pätee sama juttu. Meillä ne joukko-osastot joiden hlökunta voi tehdä SA-asioita tutuissa maastoissa on laskettavissa todella vaivatta yhden käden sormin. Puhun nyt lähinnä siis Maavoimista.
Jos koulutusyksiköiden (varuskuntien) sijainnilla haluttaisiin noihin tavoitteisiin pyrkiä, pitäisi lähes koko nykyinen joukko-osastojärjestelmä purkaa ja sijoittaa varuskunnat uudellen.
 
Kapiainen kirjoitti:
Zero The Hero kirjoitti:
Vaikka "maata ei puolusteta varuskunnista", on niiden sijainnilla kuitenkin merkitystä paikallistuntemuksen kannalta. Väitän, että esimerkiksi JPr:ssä tai PKarPr:ssa palveleva kantahenkilökunta hallitsee tiettömässä korpitaipaleessa ottelemisen paremmin kuin esimerkiksi Porilainen tai Kaartilainen. Harjoitusmaasto kun ei kaikkialla ole samanlaista. Myös SA-suunnittelua on huomattavasti helpompaa tehdä tutissa harjoitusmaastoissa.

Tuo on tietysti kaunis ajatus ja pitää tietysti paikkansakin, mutta ne joukko-osastot joiden kohdalla tuo tosiasiassa toteutuu Suomessa on erittäin helposti laskettavissa yhden käden sormin.
SA-suunnitteluun pätee sama juttu. Meillä ne joukko-osastot joiden hlökunta voi tehdä SA-asioita tutuissa maastoissa on laskettavissa todella vaivatta yhden käden sormin. Puhun nyt lähinnä siis Maavoimista.
Jos koulutusyksiköiden (varuskuntien) sijainnilla haluttaisiin noihin tavoitteisiin pyrkiä, pitäisi lähes koko nykyinen joukko-osastojärjestelmä purkaa ja sijoittaa varuskunnat uudellen.

Ymmärrän kyllä ettei maata puolusteta varuskunnilla, mutta ilmeisesti niiden sijainnilla on ollut aikoinaan merkitystä, ainakin 60-luvun suomessa. Lueskelin eilen Pekka Majurin toimittama "Vaikk´on synkeä yö, tykki leimua lyö" kirjaa, joka perustuu eri kirjoittajien artikkeleihin ja tässä tapauksessa nimenomaan Pekka Visurin kirjoitukseen "Puolustusvoimien ja kenttätykistön asema kylmän sodan suomessa" s. 17 - 51.
Siinä mainitaan PE:n muistiosta, joka koskee rauhanajan joukkojen valmiutta yllätyshyökkäyksen varalta.
Artikkelissa mainitaan Lkp:sta ja perustamistehtäväluettelosta mm. seuraavasti:
Kantajoukot: rauhanajan joukko-osastojen nopeasti n. vuorokaudessa perustamat 7 KvOs, 6 JP, 1 RannJP, 16 RajaK.

Oma tulkintani on, että silloin laskettiin varuskunnissa majailevien joukko-osastojen varaan yllätyshyökkäys tilanteessa, joten niiden sijaintikin oli ilmeisen tärkeää. Olen varmaan ihan pihalla, mutta onko joku oleellisesti muuttunut tuosta ajasta? Toki joukkojen liikkuvuus on ihan eritasoa eli siirrot väistöalueilta toiminta-alueille tapahtuvat joutuisammin, ainakin teoriassa.
 
Leppis kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
Zero The Hero kirjoitti:
Vaikka "maata ei puolusteta varuskunnista", on niiden sijainnilla kuitenkin merkitystä paikallistuntemuksen kannalta. Väitän, että esimerkiksi JPr:ssä tai PKarPr:ssa palveleva kantahenkilökunta hallitsee tiettömässä korpitaipaleessa ottelemisen paremmin kuin esimerkiksi Porilainen tai Kaartilainen. Harjoitusmaasto kun ei kaikkialla ole samanlaista. Myös SA-suunnittelua on huomattavasti helpompaa tehdä tutissa harjoitusmaastoissa.

Tuo on tietysti kaunis ajatus ja pitää tietysti paikkansakin, mutta ne joukko-osastot joiden kohdalla tuo tosiasiassa toteutuu Suomessa on erittäin helposti laskettavissa yhden käden sormin.
SA-suunnitteluun pätee sama juttu. Meillä ne joukko-osastot joiden hlökunta voi tehdä SA-asioita tutuissa maastoissa on laskettavissa todella vaivatta yhden käden sormin. Puhun nyt lähinnä siis Maavoimista.
Jos koulutusyksiköiden (varuskuntien) sijainnilla haluttaisiin noihin tavoitteisiin pyrkiä, pitäisi lähes koko nykyinen joukko-osastojärjestelmä purkaa ja sijoittaa varuskunnat uudellen.

Ymmärrän kyllä ettei maata puolusteta varuskunnilla, mutta ilmeisesti niiden sijainnilla on ollut aikoinaan merkitystä, ainakin 60-luvun suomessa. Lueskelin eilen Pekka Majurin toimittama "Vaikk´on synkeä yö, tykki leimua lyö" kirjaa, joka perustuu eri kirjoittajien artikkeleihin ja tässä tapauksessa nimenomaan Pekka Visurin kirjoitukseen "Puolustusvoimien ja kenttätykistön asema kylmän sodan suomessa" s. 17 - 51.
Siinä mainitaan PE:n muistiosta, joka koskee rauhanajan joukkojen valmiutta yllätyshyökkäyksen varalta.
Artikkelissa mainitaan Lkp:sta ja perustamistehtäväluettelosta mm. seuraavasti:
Kantajoukot: rauhanajan joukko-osastojen nopeasti n. vuorokaudessa perustamat 7 KvOs, 6 JP, 1 RannJP, 16 RajaK.

Oma tulkintani on, että silloin laskettiin varuskunnissa majailevien joukko-osastojen varaan yllätyshyökkäys tilanteessa, joten niiden sijaintikin oli ilmeisen tärkeää. Olen varmaan ihan pihalla, mutta onko joku oleellisesti muuttunut tuosta ajasta? Toki joukkojen liikkuvuus on ihan eritasoa eli siirrot väistöalueilta toiminta-alueille tapahtuvat joutuisammin, ainakin teoriassa.

Nuin kaiketi pitäisi olla nytkin; rahat eivät vain riitä. Tilalle nykyään maakuntajoukot pisemmällä LKP-ajalla, joka todennäköisesti on pitkä aika.

Itärajalle ja Helsingin kirkolle kannattaisi minun mielestä keskittää varuskunnat, jotta nopean kapinan yllättäessä olisi edes jotain mitä laittaa tulpaksi. Ei Suomen etäisyydet nyt kuitenkaan niin pitkät ole :confused:.
 
käsittääkseni kaikenlainen keskustelu lkp-asioista on poissa julkisuudelta.

korjatkaa jos olen väärässä.
 
Leppis kirjoitti:
Oma tulkintani on, että silloin laskettiin varuskunnissa majailevien joukko-osastojen varaan yllätyshyökkäys tilanteessa, joten niiden sijaintikin oli ilmeisen tärkeää. Olen varmaan ihan pihalla, mutta onko joku oleellisesti muuttunut tuosta ajasta? Toki joukkojen liikkuvuus on ihan eritasoa eli siirrot väistöalueilta toiminta-alueille tapahtuvat joutuisammin, ainakin teoriassa.

Olet kyllä oikeassa siinä, että esim 60-, 70- ja vielä 80-luvun lopullakin asia on ollut tuon suuntaisesti..nykyisin ei kuitenkaan enää ole.
 
veffeade kirjoitti:
Itärajalle ja Helsingin kirkolle kannattaisi minun mielestä keskittää varuskunnat, jotta nopean kapinan yllättäessä olisi edes jotain mitä laittaa tulpaksi. Ei Suomen etäisyydet nyt kuitenkaan niin pitkät ole :confused:.

Tätä aihettahan on käsitelty jo toisessakin keskustelussa, mutta heitän tähän saman kommentin kuin siihenkin keskusteluun.

Fakta on, että mikään sota tai sotatoimi ei ala niin yllättäen etteikö meikäläinen tiedustelu olisi siitä selvillä. Reagointiaikaa jää varmasti, se ei ole ongelma. Ongelma on se, että reagointi edellyttää poliittisia päätöksiä. Olennainen kysymys siis on, saadaanko ne tarvittavat päätökset ajoissa, jotta armeijan on mahdollista reagoida tilanteen vaatimalla tavalla. Jos niitä päätöksiä ei saada ajoissa, on lähes se ja sama vaikka meillä olisi joukkoja "tunnin valmiudessa" jos niille ei saada tarvittavia käskyjä sisään.

Kysymys ei siis ole siitä, pystyykö armeija reagoimaan, vaan siitä saako se luvan reagoida.
 
adam7 kirjoitti:
käsittääkseni kaikenlainen keskustelu lkp-asioista on poissa julkisuudelta.

korjatkaa jos olen väärässä.

Kyllä adam on käsittääkseni ihan oikeassa, ammattisotilaat tietävät varmasti rajansa, me emme, joten paree vaieta kuin joukkohauta.

Anteeksi tällainen jälkimodevaihe.:a-cool:
 
Kapiainen kirjoitti:
veffeade kirjoitti:
Itärajalle ja Helsingin kirkolle kannattaisi minun mielestä keskittää varuskunnat, jotta nopean kapinan yllättäessä olisi edes jotain mitä laittaa tulpaksi. Ei Suomen etäisyydet nyt kuitenkaan niin pitkät ole :confused:.

Tätä aihettahan on käsitelty jo toisessakin keskustelussa, mutta heitän tähän saman kommentin kuin siihenkin keskusteluun.

Fakta on, että mikään sota tai sotatoimi ei ala niin yllättäen etteikö meikäläinen tiedustelu olisi siitä selvillä. Reagointiaikaa jää varmasti, se ei ole ongelma. Ongelma on se, että reagointi edellyttää poliittisia päätöksiä. Olennainen kysymys siis on, saadaanko ne tarvittavat päätökset ajoissa, jotta armeijan on mahdollista reagoida tilanteen vaatimalla tavalla. Jos niitä päätöksiä ei saada ajoissa, on lähes se ja sama vaikka meillä olisi joukkoja "tunnin valmiudessa" jos niille ei saada tarvittavia käskyjä sisään.

Kysymys ei siis ole siitä, pystyykö armeija reagoimaan, vaan siitä saako se luvan reagoida.

Tuollaisessa tilanteessa keskiössä ovat siis presidentti, pääministeri ja keskeisten puolueiden johtoelimien terävin kärki.

Poliitikkojen puolesta on sanottava se, että tuollainen tilanne olisi varmasti sikäli erittäin hankala, että vastapuoli pyrkisi hämmentämään ja sekoittamaan sitä koko ajan. Informaatiota varmasti suorastaan tulvisi eetteriin, mutta missä kohtaa on SE hetki, kun pannaan ramppa kalkattamaan?

Poliitikkojen olisi varmistettava vielä se, että maailman myötätunto yms. olisi ehdottomasti hyökkäyksen kohteen puolella, mielellään varauksetta...eli hätäilyyn ei ole mahdollisuutta.

Viime vuosina olen tietyllä mielihyvällä pannut merkille erityisesti kulloistenkin puoluejohtajien hyvinkin pitkälle menevän yksimielisyyden puolustusasioissa. On kyetty luomaan tietynlainen konsensus, jonka takana seisotaan hyvinkin yksimielisesti. Toki sinne sopii jaakkolaaksoja yms. mutta marginaalissa he ovat. Yksikään puolue ei ole lakkauttamassa asevoimia, oikeastaan päinvastoin, selvästi asevoimalle annetaan varaukseton myötämieli. Rahoitusta ei kannata liikaa tässä kohtaa miettiä, valtiontalouden kaventaminen on vasta alussa.
 
Ulkokohtaisiin havaintoihin perustuen, päätöksentekijöiden piiri puolustusvoimien tai minkä tahansa merkittävän häiriötilanteen suorituskyvyn käytössä on todella, todella pieni. Virkakunnan äärimmäinen valtaosa liikkuu hitaasti, ja vain etunimiväleissä oleva pikkuruinen rinki voi tehdä positiivisen päätöksen ennakoivasta tai edes oikea-aikaisesta suorituskyvyn käytöstä. Vastustajia ja ennen kaikkea poliittisen heikkouden kärkkyjiä riittää sitten tusinoittain näitä tosiasiallisia avainhenkilöitä kohden. Ei käy kateeksi.
 
Back
Top