En minä etukäteen mitään linkkejä ollut etsinyt kun tuntuu selvältä että taudin (rokotuksen avulla ) kurissa pitävä ei tartuta samalla tavalla kuin tautia kantava ja siihen sairastuva
Nyt kaivoin joitain linkkejä joissa sivutaan asiaa:
Suomalaistutkimus: Koronarokote suojaa myös rokotetun perhettä tartunnalta:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008017559.html
Eli rokotettu ei tartuta niin helposti kuin rokottamaton.
Modernan RNA-rokote näyttää pystyvän estävän viruksen kantajuutta, mutta suoja ei ole täydellinen:
Vielä ei tiedetä, millainen merkitys hyvin lievällä kantajuudella on tartuttamisen kannalta.
www.laakarilehti.fi
Rämet: on todennäköistä että rokotus vähentää tartuttavuutta.
Rokotetutkimuskeskuksen johtaja suosittelee hoivakotien työntekijöitä käyttämään hengityssuojaimia myös rokotteen ottamisen jälkeen.
www.iltalehti.fi
Mutta kaikki tutkimukset näistä on kesken. Jossain näin että myös englannissa ollaan tekemässä asiasta tutkimusta.
Edited
Joo, tuohan on lähtökohtaisesti ihan looginen oletus mutta suoja on vaillinainen kuten lähteetkin toteavat.
Kuitenkin tässä yhtälössä on otettava huomioon myös seuraava muuttuja, eli että aiempien koronavirusten sairastamisen kautta 40-60% väestöllä on jo immuniteettia uusimpaan koronavirustulokkaaseen nähden. Kertoo lääkärilehdessä Heikki Peltola:
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/immunologian-palomiehet-tyossaan/
"
Oleellinen havainto on, että SARS-CoV-2:n vastaista T-soluimmuniteettia on löytynyt 40–60 prosentista vuosina 2015–2018, siis vuosia ennen pandemiaa, kerätyistä verinäytteistä (
3). COVID-19-tartunnan saaneet, ilmaantuupa oireita tai ei, synnyttävät kiertävien vasta-aineiden ohella laajan muisti-T-soluvasteen SARS-CoV-2:n piikkiproteiineja (spike) ja muita epitooppeja kohtaan. Mutta niin olivat tehneet myös "neitseelliset" henkilöt, jotka eivät olleet tavanneet SARS-CoV2-virusta vaan sen sukulaisia. Näiden henkilöiden CD4+-T-vasteet ovat hieman suurempia muita kuin piikkiproteiineja kohtaan (3), mutta yhtä kaikki – ja kiitos "pikkupatogeenien" – osalla ihmiskuntaa näyttää olleen jonkinasteista COVID-19-pandemiasuojaa jo entuudestaan. Sama havainto on tehty muissakin tutkimuksissa (
4,
5).
Kaikki me emme siis ole olleet immunologisesti naiiveja SARS-CoV-2:n suhteen (
6). Rikkumaton tuo suoja ei tietysti ole; onhan muutamia COVID-19-reinfektioitakin jo kuvattu. Emmekä me tiedä, ketkä ovat osasuojassa, ketkä eivät. Piakkoin saapunevia rokotteita olisi periaatteessa tarjottava kaikille – jos rahkeet riittävät. Aiempien ristireaktioiden voimasta kertoo kokemus, ettei H1N1-epidemia ("sikainfluenssa") 2009 ollutkaan niin paha kuin oli ennustettu (
7). Heterologinen T-soluimmuniteetti taisi tuolloinkin puolustaa meitä paremmin kuin aktiiviset vastatoimemme.
Useimmat kehitteillä olevat rokotteet tähtäävät SARS-CoV-2-viruksen piikkiproteiiniin kohdistuvien neutralisoivien vasta-aineiden muodostukseen (
3). Liian yksisilmäinen ei saisi olla, sillä muutkin kuin juuri nuo epitoopit, esimerkiksi nukleokapsidin N-proteiini, ovat varmaan tärkeitä nekin. SARS-CoV-2-rokotteiden (ja infektion) indusoimasta suojasta on paras olla ennustelematta liikoja. Teho ei välttämättä ole lyhytaikainen, sillä muisti-T-soluissa väijyy potentiaalia rivakkaan toimintaan, jos elimistö kohtaa SARS-CoV-2:n uudestaan (
8).
Lähes kaikki tähänastiset ennusteet ovat synkistelleet sen olettamuksen varassa, että koska kiertävät vasta-aineet kaikkoavat muutamissa kuukausissa (2), immuniteettikin häipyy sen tien. Asia ei luultavasti ole niin.
Meidän terveytemme on, taas kerran, uinuvien muistisolujemme varassa. Toivotaan niille pitkää ikää ja ärhäkkää toimintavalmiutta.
Kirjoittaja on infektiotautiopin professori emeritus, DTM& H.
Ei sidonnaisuuksia."
).
www.hs.fi
