Eränkäynti

Ei ole ollut jäitä. Voihan veneen laidan yli tietysti pilkkiä. Jotkut ukot kuhajärvien jokisuila niin tekevätkin, pitkin kesää.

Kävin rannikon luupäätä katsomassa. Aika hikeen kävelinkin erääseen niemen kärkeen, olisiko pari kilometriä ollut yli kallioiden ja kosteikkojen. Ei siinä silti tuntunut siltä, että nyt sellainen testosteroniukko tulee, että alta pois hirvet ja peurat.

Lyhyempi on askel.

Tuli saalistakin, vaikka suurimman osan aikaa makasin retkiriippumatossa ja katselin, mitä maailman toljailuihin ilmoissa kuuluu. Merimetson näin ja kurkia.
 
Nih :facepalm:
Tämä on vissiin ihmetyttänyt jotakuta, niin on tarvittu mediaa selventämään.

Minulle tuli heti mieleen, että nyt kolkkakalaa :cool:

Helsinki| HS Helsinki
Hauki ui mereltä syvälle Itä-Helsinkiin ja pysähtyi liejuun näytille – Se on keväällä täysin normaalia, eikä kalaa saa häiritä
Minna Tuominen bongasi hyvin matalassa vedessä olleen hauen. Kalat siirtyvät kutemaan yleensä keväisin lumien sulamisvesien luomille tulvaniityille.
https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki...-other&share=b1cb7aac7b951779d4b851131d51ecfb
 
JR49 kirjoitti:
Nih :facepalm:
Tämä on vissiin ihmetyttänyt jotakuta, niin on tarvittu mediaa selventämään.

Minulle tuli heti mieleen, että nyt kolkkakalaa :cool:

Helsinki| HS Helsinki
Hauki ui mereltä syvälle Itä-Helsinkiin ja pysähtyi liejuun näytille – Se on keväällä täysin normaalia, eikä kalaa saa häiritä
Minna Tuominen bongasi hyvin matalassa vedessä olleen hauen. Kalat siirtyvät kutemaan yleensä keväisin lumien sulamisvesien luomille tulvaniityille.
https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki...-other&share=b1cb7aac7b951779d4b851131d51ecfb
Klikkaa laajentaaksesi...
Vieremän Rahajoella Ylä-Savossa haukia nostellaan ruokakalaksi keväällä paljain käsin.
''- No tommonen pikkunen, silakka, mitä ois, seitsemän ja puolikiloinen ollu. Siinä täytyy jo kiduskansiin laittaa kätensä ja reikiä tulee, Heikkinen näyttää haavaisia sormiaan. ''
yle.fi

Koskessa ponnistelevia haukia napataan paljain käsin

Ylä-Savossa Vieremällä kalastetaan eriskummallisella tavalla. Kalastajan mukaan viehätys on siinä, että pyynti tehdään saaliin ehdoilla.
yle.fi yle.fi
 
Viimeksi muokattu:
Minulla luonnossa liikkuminen ja kalastus on omalta isältä opittua.

Sain ensimmäisen onkikalani vuonna 1967 ja muistan sen vielä. Siitä se alkoi. Viiteen vuosikymmeneen mahtuu paljon. Kuljimme paljon korpijärvillä. Isäukko unohti menneen sodan humun, haavat ja muistot siellä luonnossa. Mukana oli telttakangas, ja joskus olimme yötä. En vieläkään käsitä, miksi koskaan ei ollut kylmä. Hän osasi tehdä sellaiset tulet ja pingottaa kankaan jonkinlaiseksi tarpooniksi, jolloin lämpö heijastui siitä. Vähäpuheisia ne retket olivat. Puhutaan etäisistä isistä, mutta niissä retkissä oli oma ankara läheisyytensä.. Oltiin porukka ja siihen kuului se luonto. Asiat kyllä piti osata. Kun verkkoja laskettiin, se puhe oli joskus sellaista että älänyssaatana ja vedännyperkele. Tämän päivän lapsi taitaisi pillahtaa itkuun, ja itse olen ollut lapsilleni toisenlainen siltä osin. Mutta ei minulla ole samanlaisia traumojakaan kuin äijällä oli.

Miettikää nykyajan parikymppistä nuorukaista, kun näette varusmiehiä. Kun ukko tuotiin konekiväärinsä luota, koko ryhmä oli kaatunut tai haavoittunut, ja hän ampunut yksin kahvoissa 16 vyötä putkeen estäen venäläisen merijalkaväen pääsyn tien katkaisukohtaan. Hän sai ensimmäisen luokan vapaudenmitalin ja kersantin arvon. Jotenkin se oli monille pitkä tie. 16-vuotiaana sotilaspoikana Syvärillä 1941 ja siitä suoraan koulutukseen ja jääkäripataljoonan mukana rintamalle. Kun heitä johonkin käskettiin, se oli aina pahaan paikkaan.

Silloin, kun teimme retkiä, reporadiossa soi partisaanivalssi ja risuparrat kyselivät veteraaneilta, että mitäs menitte.

Lapsena opin, että korvessa on ihmisen turvallista olla. Se oli luonnollista olemista ilman höpinää.

1974 haimme naapurin pojan kanssa rautakaupasta Nyt Nappaa -lehtiset ja ostimme halvat Abumaticit, joilla ei tehnyt paljon mitään, mutta saimme ahventa ja haukea. Nyt mentiin kavereiden kanssa, ja isä jäi. Parikin kertaa hän pyysi järvelle, mutta oli kavereiden kanssa muuta tekemistä. Ankara elämä vei hänet hautaan juuri kun aloitin yläkoulun. Olen joskus miettinyt, miten hän olisi tarvinnut poikiaan vielä silloin, kun he eivät enää tarvitse, mutta sillä tavalla se on aina mennyt. Tietenkin nyt lähtisin, mutta ei sinne takaisin pääse.

Tuohon aikaan suosikkeja olivat Mepps Aglia, Hi-Lo ja Atom-uistin. Kela vaihtui Cardinaliin. Johonkin säästömalliin. Kuitusiimoista ei tiedetty mitään. Nythän minulla on sellaiset välineet, huippuluokan Okumat, liki katkeamattomat kuitusiimat ja kemiallisesti teroitetut koukut.

Paljon on vahvoina vuosina koettu. Olen ollut keskellä yötä madepilkillä tammikuussa, soutamassa lohta Korkeakoskella, nostanut taimenta Hermanskärin tasalla, ammattikalastajan apuna Portugalissa ja yksin Ahvenanmaalla eri retkillä neljän kuukauden mittaisen ajan.

Olihan siinä tuntua... Kun vedenpinta räjähtää aamulla kello viisi, kun hauki syöksyy Räsäseen. Alkuvauhti on 600 km/t. On se ahne isku.

Ison taimenen tärppi on seuraava unohtumaton juttu.

Huvittaviakin sattui. Piti punnita ensimmäinen kymppihauki. Olimme pienessä lasikuituveneessä. Hauki oli suurimmaksi osaksi kaverin jaloissa. Limaa ja mätiä pursusi paatin pohjalle. Kaveri yritti ottaa haukea syliinsä ja minä kaivoin puntaria. Hän nousi hölmösti vähän seisomaan painiessaan mamman kanssa ja sitten se tapahtui. Mies liukastui liukkaalla pohjalla ja syöksyi hauki sylissään pää edellä veteen. Onneksi siinä ei hänelle käynyt pahemmin.

Tuossa 5-6 vuotta sitten lakkasivat omat poikani kanssani metsään ja kalaan lähtemästä. Tulivat teini-ikään. Kerran poika taas lähti ja pyysi minulta jotain vieheistäni mukaan. Kysyin paikan ja annoin pakista muutamia hyviä vaihtoehtoja.

Oli syksy ja raaka ilma. Tuli jo pimeä. Puoliso oli silminnähden hermostunut. Sanoin, että kyllä sieltä tulevat.

Poika tuli ja lätkäisi portaille kaksi kolmikiloista haukea.

Hänkin on jo palveluksessa, rannikon miehiä Upinniemessä. Sopii sinne.

Ympyrä on sulkeutunut.
 
Viimeksi muokattu:
JR49 kirjoitti:
Nih :facepalm:
Tämä on vissiin ihmetyttänyt jotakuta, niin on tarvittu mediaa selventämään.

Minulle tuli heti mieleen, että nyt kolkkakalaa :cool:

Helsinki| HS Helsinki
Hauki ui mereltä syvälle Itä-Helsinkiin ja pysähtyi liejuun näytille – Se on keväällä täysin normaalia, eikä kalaa saa häiritä
Minna Tuominen bongasi hyvin matalassa vedessä olleen hauen. Kalat siirtyvät kutemaan yleensä keväisin lumien sulamisvesien luomille tulvaniityille.
https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki...-other&share=b1cb7aac7b951779d4b851131d51ecfb
Klikkaa laajentaaksesi...

Viiltohanskat olisivat hyvät. Kiduksista ei ole pitkä matka takahampaisiin, Äitini eno oli sotien jälkeen pahasti alkoholisoitunut, ja tyttäret pistivät isäukkonsa pihamökkiin ja ottivat tilan hallinnan ennen kuin kaikki menee. No äijä oli verkoilla ja eikö alapaulaan ollut sotkenut itsensä oikein jötkälehauki. Hän tiesi, että jos hän vie sen kauppaan, kauppias antaa pilsneriä ja hotapulveria. Koska hauki roikkui alapaulassa ja oli vaarassa luiskahtaa, hän työnsi käden kidukseen mutta liian pitkälle. Häneltä lähti yksi sormi.

Hauki ei karannut. Kaljaa tuli ja hotapulveria.
 
Ikarus kirjoitti:
Vieremän Rahajoella Ylä-Savossa haukia nostellaan ruokakalaksi keväällä paljain käsin.
''- No tommonen pikkunen, silakka, mitä ois, seitsemän ja puolikiloinen ollu. Siinä täytyy jo kiduskansiin laittaa kätensä ja reikiä tulee, Heikkinen näyttää haavaisia sormiaan. ''
yle.fi

Koskessa ponnistelevia haukia napataan paljain käsin

Ylä-Savossa Vieremällä kalastetaan eriskummallisella tavalla. Kalastajan mukaan viehätys on siinä, että pyynti tehdään saaliin ehdoilla.
yle.fi yle.fi
Klikkaa laajentaaksesi...
Enpä ole tuommoisesta pyynnistä ennen kuullut. Meillä tosin haukia on pyydetty hirttämällä vavan päässä olevalla rautalankasilmukalla. En kyllä muista että olisi kutuaikaan sitä harrastettu, vaan myöhemmin kesällä pikkujärvistä ja lammista.
 
Laiton vähän suurempi kuvia , katso yllä, tai paina tätä linkkiä, mä sain sen kalan Sinisella ABU Toby 10g

maanpuolustus.net

Eränkäynti

Minä olin viikonloppuna kalastamassa, sain 2,245 kilonen kirjolohen...Uus ennätys!
maanpuolustus.net maanpuolustus.net
 
Vonka kirjoitti:
Komea kirre! :)

Olen saanut Toby-uistimella pienen taimenen. Se on ainoa kerta, kun olen Tobya käyttänyt, joten siinä mielessä hyvät tehot.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eipä se häävi uistin ole. Saanut sillä koskaan sitä yhtäkään (taimenta tai mitään muutakaan). Krokodil, Professori, Mepsit, Vibrax ja Caliko Catit, noista hyvä perussetti. Jokunen hyvä vaappu vielä lisäksi, niin pärjää.

Mullakin tallessa Abumatic, ehkä se on 10 tai 20 malliltaan. Kitkajarrulla oleva umpikela 70-luvulta ja kelahan toimii edelleen.

Jokikalastusta tuli harrastettua aika paljonkin poikasena. Eräälle reissulle lähettiin illlalla. Vettä tuli kuin aisaa. Ajankohta heinäkuun loppua tai elokuun alkua. Heiteltiin uistinta puolille öin. Tulet ja kahvit sekä eväät ja lähetäänpä autolle.

Joki teki jyrkän mutkan. Oikastaanpa tuosta suon poikki niin että heilahtaa. Niin kävi, että kierrettiin siinä suolla 2-3 h ympyrää pimeässä ja sateisessa yössä.
Aamu alkoi sarastaa. Katos, ketkä tosta on menneet.. omat jäljet. Joen usvasta lopulta saatiin joki kiinni ja sillä se ollut vielä hyvä, väsyneenä käveltiin ainakin kilometri jokivartta väärään suuntaan..

Aamulla klo 6 kotona. Jäipä se reissu mieleen. Jokunen haukikin taisi olla repussa.

Sen aikaisella vehkeillä ja siimoilla jo 2-3 kiloisen ''jänkäkoiran'' reppuun laitto ei ollut välttämättä mikään kirkossa kuulutettu asia. Ei siellä haaveja kanneltu.
 
Viimeksi muokattu:
Ikarus kirjoitti:
Sen aikaisella vehkeillä ja siimoilla jo 2-3 kiloisen ''jänkäkoiran'' reppuun laitto ei ollut välttämättä mikään kirkossa kuulutettu asia. Ei siellä haaveja kanneltu.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tutulta kuulostaa. Kyllä sitä eräskin siima räpsähti poikki aikoinaan. Eivät varmaan kovin kummoisia olleet alun alkaenkaan, ja ties montako vuotta ehtivät kelalla haurastua ja rispaantua. Metsälampia kolutessa käytän edelleen samaa umpikelaa, vapa on tosin vaihtunut teleskooppisellaiseen, on kätevämpi kuljettaa repussa.
 
Lätäsenolle tekisi mieli joskus vielä mennä nakkelemaan vieheitä. Jos, niin pakkiin eksyy puukaloista pikku-nilsuja, rautaisista Helmi-Räsäsiä, Miraa, Meppsiä ja sitten ruotsalaista virtaluippia. (ja mato-onkitarpeet):oops:
 
IMG_20200424_145041.jpg
Abumatic 110 Svängsta, muistin mallin väärin. Kelan kampi ei ole alkuperäinen, tuo on jostain Daiwasta.

Alkuperäinen vavan kahvaosa myös kuvassa.

Noita Abuja olisi pitänyt aikoinaan ostaa repullinen, on äärimmäisen kestävä kela. Hinta oli 70-luvulla, noin puolessa välissä muistini mukaan 50 mk. Abulla oli paljonkin kehittyneempi malli (umpikela) hyvällä jarrulla ja nopeammalla välityksellä, mutta se oli koululaisen budjetille 150 mk:n hinnaltaan liian kallis.

On tuolla monet hauet salojoista ja lammikoista tullut tempastua.

Kuvassa viehelaatikon kannella muutama pyytävä uistin. Vasemmalta ruohikko Atom, (siinä kylläkään tahdo kala kiinni pysyä), Kuusamon Professori ja Räsänen, pieni Vibrax, Mepsi muovikalalla.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top