Eränkäynti

Se oli nykyisen Sallan "keskustassa", ellei ole vieläkin. Olen istunut siellä päivän kaljalla, ja sitten menimme Sallansuuhun.

Nimihän on väännetty Äteritsiputeritsipuolilautatsijängästä, joka taitaa olla Savukosken puolella. Olin seuduilla maastotöissä 80 -luvun alkupuolella, ja tuota jängän nimeä naureskeltiin jo silloin. Muistaakseni baarin nimeksi se päätyi hiukan myöhemmin.
 
Nimihän on väännetty Äteritsiputeritsipuolilautatsijängästä, joka taitaa olla Savukosken puolella. Olin seuduilla maastotöissä 80 -luvun alkupuolella, ja tuota jängän nimeä naureskeltiin jo silloin. Muistaakseni baarin nimeksi se päätyi hiukan myöhemmin.

Baari oli sen niminen muistaakseni jo 1979-1980 ja ainakin 1983 oli. Silloin kävin viimeksi. Omistaja laittoi nimeksi Salla-baari, mutta tuli hylky, koska yritysrekisterissä oli senniminen baari, joka tosin oli sulkenut ovensa jo 1950-luvulla. Santos-baari ei kelvannut, koska senmerkkistä kahvia oli ollut. Sitten kahvilanpitäjä päätti laittaa niin pöhkön nimen, että läpi meni. Onneksi viranomaiset eivät tutkineet karttaa ja huomanneet jänkää.
 
Baari oli sen niminen muistaakseni jo 1979-1980 ja ainakin 1983 oli. Silloin kävin viimeksi. Omistaja laittoi nimeksi Salla-baari, mutta tuli hylky, koska yritysrekisterissä oli senniminen baari, joka tosin oli sulkenut ovensa jo 1950-luvulla. Santos-baari ei kelvannut, koska senmerkkistä kahvia oli ollut. Sitten kahvilanpitäjä päätti laittaa niin pöhkön nimen, että läpi meni. Onneksi viranomaiset eivät tutkineet karttaa ja huomanneet jänkää.

Muistini on voinut tehdä tepposet. Olin seuduilla ensimmäisen kerran joskus 1975-76 pikku poikasena isän mukana, sitten 1983-84 kesinä. Muistikuvani mukaan baarin nimi oli muuttunut/baari perustettu jossain vaiheessa "havaintohistoriani" aikana.
 
Hi-Lossa oli se saranallinen leukalappu, jolla sai säädettyä syvyyttä. Minulla taitaa olla muutama vuosikymmeniä vanha tallella. Ei tarvitsisi kuin vaihtaa koukut ja renkaat.

Suosikkini oli se haukiväritys. Hauki on kannibaali, joten se toimi hyvin.

Kudun jälkeenhän haukimamma saattaa popsia pienemmän uroksen poskeensa. Kaikki smoltit kelpaavat myös.
Minkä näköinen uistin se on?

Esko Voonari tai jotain sinnepäin oli hypetetty oudon näköinen möykky. Tämä ehken ysärillä. Tuli siihen joskus rahaa vähän haaskattua, kukaan ei tietääkseni koskaan sillä kalaa saanut. En minä ainakaan.
 
Abu 170 umpikelana oli legendaarinen. Jos en väärin muista, niin aina vuosituhannen vaihteeseen se valmistettiin Ruotsissa? Umpikelana salolammilla erinomainen lyhyiden vapojen kanssa telkutessa.

Sitä tulee lähdettyä aina milloin millekin lohiapajaksi kehutulle. Toisinaan voisi olla ihan yhtä luja elämys kortata salolampien ahvenia, ainakin halvempaa ja vähemmillä autoiluilla. Eikä tarvi kävellä kilpaa toisten kanssa. Hätistelee vaan karhut kauemmas ensin.:) Enkä ylenkatso onkeakaan, kyllä salolammella onkimisessa on sitä jotain.
Se huippukela oli nimenomaan Ruotsissa valmistettu 170. Ristiinpuolaus, synkrojarru, nopeampi välitys kuin 110:ssä. Kalakaverilla oli ja se sai hyvin. Minä että kyllähän se saa, kun on paremmat vehkeet..


Tekeekö nykyisellä Abu Garcia 170 :llä mitään? Varmaankin made in China.
 
Viimeksi muokattu:
Minä olen aina halunnut kokeilla dynamiittikalastusta.
Pari kaveria on kokeillut, ja olen ikuisesti kade.
Joskus nuorena ja hurjana tuli kokeiltua muutamalla laakilla. Mikään takuuvarma konsti tuokaan ei isossa ja syvässä vesistössä ollut, vaikka tuntuihan se syvyydestä kumpuava murahdus ja veneen pohjaan iskeytyvä tärähdys aika miehekkäältä. Osa räjähdyksistä tuotti pelkkiä kuplia, mutta yksi parin-kolmen kilon hauki tuli saaliiksi. Se oli ilmeisesti ollut aika lähellä panosta, kun sen kylki oli melkein jauhelihana. Pintaan nousi kyllä muitakin kaloja, mutta ne virkosivat hetkessä ja sukelsivat takaisin.
 
Se huippukela oli nimenomaan Ruotsissa valmistettu 170. Ristiinpuolaus, synkrojarru, nopeampi välitys kuin 110:ssä. Kalakaverilla oli ja se sai hyvin. Minä että kyllähän se saa, kun on paremmat vehkeet..


Tekeekö nykyisellä Abu Garcia 170 :llä mitään? Varmaankin made on China.
Tuo vinkuintiassa tehty nyky-170 on ihan limbo. Ostin sellaisen joskus, kun muistelin tuota vanhaa legendaarista Abua. Mutta näkyy välillä olevan myynnissä hyväkuntoisina noita vanhojakin, sellaisen hankinta onkin nyt tässä suunnitteilla.
 
Ehkä on jäänyt huomaamatta, mutta onko täällä uistinkehuissa jäänyt huomiotta Abun Hilo. Suurella Hilolla tuli nuoruudessa vielä suurempia haukia, mm. kymmenkiloinen hirviö.

En usko. Luit vain niitä Abun ponssaamia kalastuslehtiä ja meni uniin. Minun vuotta vanhenhempi serkku aikonaan hehkutti noita Hilo uistimia ja kauhia vääntö aina.
Minä luotan Rapalan vaappuihin. 5cm punainen ja musta muuta ei pakkiin tarvitse.
Oman vaatimattoman kalastus uran huippu hetki oli Rapalan 5cm punaisella vaapulla 43 ja 44cm ahven puolen tunnin sisällä.
 
En usko. Luit vain niitä Abun ponssaamia kalastuslehtiä ja meni uniin. Minun vuotta vanhenhempi serkku aikonaan hehkutti noita Hilo uistimia ja kauhia vääntö aina.
Minä luotan Rapalan vaappuihin. 5cm punainen ja musta muuta ei pakkiin tarvitse.
Oman vaatimattoman kalastus uran huippu hetki oli Rapalan 5cm punaisella vaapulla 43 ja 44cm ahven puolen tunnin sisällä.

Ruotsissa Hi-Lo mainittiin usein suurhaukien nappaaja. Tietysti sitä käytettiin siellä paljon. Haukihan ei ole kauhean ronkeli. Se syö sammakoita, sorsan tai iskee ärsyyntyneenä (kudun aikaan) airon lapaan. Kerran pellenä Erä-lehden avustajat päättivät laittaa Hackmanin lusikkaan koukut ja tulihan sillä haukia. Niinpä voi puhua lusikoista.

Se Nyt Nappaa -kampanja aikanaan oli saatanallisen tehokas. Ensimmäinen tuli 1948. Siitä alkoi tilasto- ja tietopankki. Ne lehtiset luettiin hiirenkorville ennen kauden aloitusta. Ja arvaa, pidettiinkö Daiwaa minään, kun se yritti epätoivoisesti Pohjolan markkinoille?

Pikkupojat haaveilivat kultamerkistä, jonka saisi tietyn painorajan ylittävällä kalalla, ja unissa oli koko sarjan voittaminen kultaisen Ambassadeur-kelan saamiseen, josta sitten kaikki ehdottomat voittajat saaneet tunnistettiin.

Minä ylitin hopeamerkin rajan sekä ahvenen ja hauen sarjassa jo 1980-luvulla nimenomaan Abun vehkeillä, mutta en koskaan ilmoittanut kalaa minnekään. Olisi pitänyt ajaa ulkosaaristosta maihin punnitsemaan yhden todistajan läsnäollessa ja valokuvata ja kuvassa olla mittanauha. Eikä olisi ollut edes kultamerkki.

Abun markkinoinnin tehosta kertoo samanikäinen tuttava, joka sai 1990-luvulla Virolahdelta 12-kiloisen hauen. Hän ilmoitti saaneensa sen Tobylla saadakseen "Abun Kultamerkin". Viehe oli Kuusamon Professor eikä mikään välineistä ollut Abua. Miten paljon tällaista tapahtui? Miettikää. Ja kaikki Abun laariin. Nykyisinhän sen hihamerkin saa jo ilman että on pitänyt olla Abun välineitä. Mutta harva suomalainen haluaa Abun krääsää hihaan kalastaessaan Nils Masterilla. Ilmaiseen kultakelaan tarvitaan vieläkin Abu-varustuksella pyydystetty ahven, hauki, kuha, lohi, turska, makrilli tai meritaimen ja pitää olla sarjan suurin, koska se on oikea palkinto kilpailusta tai vähintään "kuukauden kala" sarjan aikana.

Vasta some ja globalisaatio, valmistuksen vieminen kaukomaille, mursi laadun ja suosion Suomessa. 24-karaatin kultakelankin voi ostaa suoraan, 800 eurolla, mutta polkumyyntiä esiintyy, kun varastoista on pudonnut tuotteita, joten jos jos et vielä ole saanut kultakelaa, ei hätää, voit tilata sen tästä.

:p
 
Viimeksi muokattu:
Yksi on Ruotsissa lusikkauistin, joka on erinomainen. ja se on nimenomaan taimenlusikka. Kun kalastaa vähän syvemmältä kiven vierestä tai pakan reunalta, otan aina sen. En oikein tiedä, uskallanko kertoakaan tässä, mutta kun tämä ei ole kalastuspalsta, saatan kertoakin. Se on hemmetin hyvä.

Taimenuistinten ykkönen mielestäni on Wigglerin Viking Herring, ja merellä 28-grammaisena ja ehdottomasti värissä Firetiger.
Siis sä kalastat meritaimenta? ja väri firetiger? ja Krokodil 23 g sininen funkaa myös taimenelle?
 
Back
Top