Eränkäynti

Vaikka saan tällä foorumilla koko ajan norjalaisia rintaliivimainoksia jostain käsittämättömästä syystä, niin ollaan me suomalaiseet äijiä vielä. Erityisesti reserviläisveljet @Ikarus ,ja @Justin Case , olisi hieno kuulla mitä ajattelette tästä:


i
 
Vaikka saan tällä foorumilla koko ajan norjalaisia rintaliivimainoksia jostain käsittämättömästä syystä, niin ollaan me suomalaiseet äijiä vielä. Erityisesti reserviläisveljet @Ikarus ,ja @Justin Case , olisi hieno kuulla mitä ajattelette tästä:


i
1000 tainta päivässä ja jutun mukaan ylikin, on kova pieti. Raivuus- tai m-sahapäivän jälkeen jäsenissä tuntuu ja tosiaan venyttely muuallakin kuin sohvalla loikoilemalla olisi varmaankin paikallaan.

Siitä se on mukavaa hommaa, että itse päättää vauhdin ja rasituksen. Oman kunnon ja tuntemusten mukaan. Kuntoon noilla töillä on nopeita suotuisia vaikutuksia.

Siitäkin kivaa, että oman käden ja tekemisen jälki näkyy. Kannon nokassa eväsleipää mutustaessa maisemia ja luontoa katsellen ja kahvia termarista hörppien koronakaan ja muut joutavuudet ei turhaan mielessä pyöri.

Edit: mutta me ollaan osa-aika harrastelijoita. Aikoinaan ammattimetsurit kulutti päivässä maratoonia vastaavan energiamäärän. Ja ne teki sen viitenä tai kuutena päivänä viikossa. Ne oli jäätävän kovia ukkoja voimiltaan sekä kestävyydeltään.
 
Viimeksi muokattu:
Tuli just mieleen, ei varsinaisesti eränkäyntiin liittyen, että olen saattanut googlata "Norwegian mamas", "Norwegian tits", "Norwegian hotties in Oslo under corona" tjms., mikä voisi ehkä selittää tuon tissivaljaskavalkaadin tälläkin foorumilla viimeisten parin viikon ajalta...
 
Siitä se on mukavaa hommaa, että itse päättää vauhdin ja rasituksen. Oman kunnon ja tuntemusten mukaan. Kuntoon noilla töillä on nopeita suotuisia vaikutuksia

Kyllä. Ja sitten kun vuosia on mittarissa, niin ompa aina mieluisaa käydä katsomassa missä asetelmassa esim. vuonna -80 istutettu taimikko on tänään. Kun aloitin taimenistutuksilla -79 ja katsoin ensimmäistä hakattua, aurattua, haavat ketjuilla nurin kammettuja aukkoja olin varma, että yhtään minkäänlaista mehtää tähän ei kyllä ikinä tule. Ja ah, miten väärässä sitä olikaan. Eri vaiheiden kautta 40 vuodessa on tapahtunut kyllä metsittyminen. Osa puista on ihan vänkylöitä, osa taimista kuoli varhain, osan nyhtivät hirvet, mutta niinhän siinä käy luonnontilaisen metsänkin synnytystuskissa.

Jos katsotaan sitä tarvittavaa aikaa -valmiin metsälön- syntymiseen, niin paljonkohan männyntaimien istuttaminen pudottaa vuosia pois vs. esim. siemenpuuasentouudistusmalli? Kun tyypillisin istutusalue on hiekka-hiesu-hietamoreenia? Siemenpuuasento sopii kyllä moneen paikkaan paremmin kuin istuttaminen, mutta missään tapauksessa metsien istuttaminen ei ole ollut turhake.

40 vuotta sitten istutettu koivikko on jo loihakkaa katsottavaa. Vaneria ei kyllä näköjään ole ihan tavoiteltua määrää, mutta ompa sitäkin.
 
Kyllä. Ja sitten kun vuosia on mittarissa, niin ompa aina mieluisaa käydä katsomassa missä asetelmassa esim. vuonna -80 istutettu taimikko on tänään. Kun aloitin taimenistutuksilla -79 ja katsoin ensimmäistä hakattua, aurattua, haavat ketjuilla nurin kammettuja aukkoja olin varma, että yhtään minkäänlaista mehtää tähän ei kyllä ikinä tule. Ja ah, miten väärässä sitä olikaan. Eri vaiheiden kautta 40 vuodessa on tapahtunut kyllä metsittyminen. Osa puista on ihan vänkylöitä, osa taimista kuoli varhain, osan nyhtivät hirvet, mutta niinhän siinä käy luonnontilaisen metsänkin synnytystuskissa.

Jos katsotaan sitä tarvittavaa aikaa -valmiin metsälön- syntymiseen, niin paljonkohan männyntaimien istuttaminen pudottaa vuosia pois vs. esim. siemenpuuasentouudistusmalli? Kun tyypillisin istutusalue on hiekka-hiesu-hietamoreenia? Siemenpuuasento sopii kyllä moneen paikkaan paremmin kuin istuttaminen, mutta missään tapauksessa metsien istuttaminen ei ole ollut turhake.

40 vuotta sitten istutettu koivikko on jo loihakkaa katsottavaa. Vaneria ei kyllä näköjään ole ihan tavoiteltua määrää, mutta ompa sitäkin.
Ei se istutus monta vuotta edistä. -07 istutettuun kuusentaimikkoon tuli luontaisesti mäntyä. Yhtä pitkiä ovat nyt istetun kuusen kanssa.

Kuusentaimet oli 2 vuotiaita, piti olla hyviä.. jurovat 3 vuotta, ennen yhdenkään sentin kasvua. Siinä ajassa osa jo sotkeentuu heinikkoon. Sitten siihen ampaisi pihlaja. Monesti on pitänyt raivurin kanssa käydä, mutta kyllä siihen metsä vain tulee. Boorikin siihen tipautettiin helikopterista. Nämä ovat vanhoja kaskimaita ja boorin puute sekä pihlajan kasvupotentiaali lienee niitä peruja.
Pihlajastakin saa hengen raivurilla, kun kolme kertaa katkaisee muutaman vuoden välein, loppuu sekin sitten lopulta.

Tuon ikäluokan (vm -80) koivikko on pitänyt harventaa jo monta vuotta sitten.

Nyt minulla on eräs toisen kerran harvennettu mäntykuvio, missä valmis kuusentaimikko alla. Tuosta kun aikanaan tiputtelee männyt nätisti pois, niin siinä on valmis metsä päällä. Tämä lienee sitä kaksikerros tai jatkuvaa kasvatusta.

Yläharvennuksia ei muutoin pitäisi tehdä. (Poistetaan isoimmat puut.) Harvennuksen tulee tähdätä tasakokoiseen metsään, johon parhaat puut jätetään kasvamaan.
 
Vaikka saan tällä foorumilla koko ajan norjalaisia rintaliivimainoksia jostain käsittämättömästä syystä, niin ollaan me suomalaiseet äijiä vielä. Erityisesti reserviläisveljet @Ikarus ,ja @Justin Case , olisi hieno kuulla mitä ajattelette tästä:


i

Mihin muuten JustinCase on hävinnyt?
Ei kai jäänyt traktorin alle polttopuu hommissa?
 
Jäsen @hansai on myös hävinnyt. @Kapiainen @veeteetee jne. ?

Korona väsymystä? On korona ketjut mennyt niin saman toistamiseksi ettei niitä enää kehtaa lukea.
Historia vitjaan onneksi jotkut jaksaa kirjoitella. Siellä on monta ketjua mitkä mielenkiintoisia lukea uudestaankin ja kestävät aikaa.
 
1000 tainta päivässä ja jutun mukaan ylikin, on kova pieti.
Tuo on ammattimiehille normi päivä, maasto tietysti ratkaisee paljon: Hiekkakankaaseen tökkii parikin tuhatta, kun taas johonkin kivikkoon se tuhatkin tekee tiukkaa. Ja hyvä urakka voi olla ainoastaan silloin, kun taimet on viety työmaalle siten, ettei niitä tarvitse siellä enää kantamalla siirrellä.
 
Tuo on ammattimiehille normi päivä, maasto tietysti ratkaisee paljon: Hiekkakankaaseen tökkii parikin tuhatta, kun taas johonkin kivikkoon se tuhatkin tekee tiukkaa. Ja hyvä urakka voi olla ainoastaan silloin, kun taimet on viety työmaalle siten, ettei niitä tarvitse siellä enää kantamalla siirrellä.
Meillä ei ole muita kuin kivikoita, hiekkakankaaseen ole koskaan päässyt kokeilemaan. Kivikkoon kun tuhatkin survoo niin saattaa jo lähteä kotiin.
 
Putkella pistelin melko hyville maille vaarojen rinteille vähän toisellakymmenellä olevana poikasena pottitaimia tuhannen taimen päivävauhtia ja se myös tuntui rimpulan käpälissä ja ruodossa illalla. Uni tuli illan korvassa liiemmin houkuttelematta. Kun kuokkaa käytettiin ja avojuuritaimia istutettiin, oli istutustahti hiukkasen verkkkaisempi ja liika virta riisuttu ehtoolla nuoresta miehestä miltei kokonaan pois. Mutta pkrl sentään, työ tuntui Työltä ja tienesti Tienestiltä!
Rehellisessä ruumiillisessa työssä oman kykynsä ja mittansa aikuisten miesten joukossa osoittava varttuva vesa saa palkaksi omanarvontuntoa, jota ei voi ostaa kaupan hyllyltä tai saada sossun suffeliautomaatista.

Istutustyömaat eivät kestäneet muuatta viikkoa pitempään ja sitten olikin monasti retkeilypolkujen merkintää ja pienimuotoista siistimistä ohjelmistossa ennen marjastuskautta.
Ovat ne istutetut puutkin kasvaneet jonkin verran neljän vuosikymmenen aikana, mutta metsien kasvatus (etenkin tukkipuuksi) on pitkäjänteistä hommaa. Monin paikoin malttia siihen saakka ei ole, vaan paksuoksaista kuitusäippää kasvatellaan ja kerätään pois. Ojituksen pentele se on kuopinut monin paikoin kulkukelvottomaksi maan kengän ja pilannut purotaimenten asuinsijat ja vesistöt.
 
Putkella pistelin melko hyville maille vaarojen rinteille vähän toisellakymmenellä olevana poikasena pottitaimia tuhannen taimen päivävauhtia ja se myös tuntui rimpulan käpälissä ja ruodossa illalla. Uni tuli illan korvassa liiemmin houkuttelematta. Kun kuokkaa käytettiin ja avojuuritaimia istutettiin, oli istutustahti hiukkasen verkkkaisempi ja liika virta riisuttu ehtoolla nuoresta miehestä miltei kokonaan pois. Mutta pkrl sentään, työ tuntui Työltä ja tienesti Tienestiltä!
Rehellisessä ruumiillisessa työssä oman kykynsä ja mittansa aikuisten miesten joukossa osoittava varttuva vesa saa palkaksi omanarvontuntoa, jota ei voi ostaa kaupan hyllyltä tai saada sossun suffeliautomaatista.

Istutustyömaat eivät kestäneet muuatta viikkoa pitempään ja sitten olikin monasti retkeilypolkujen merkintää ja pienimuotoista siistimistä ohjelmistossa ennen marjastuskautta.
Ovat ne istutetut puutkin kasvaneet jonkin verran neljän vuosikymmenen aikana, mutta metsien kasvatus (etenkin tukkipuuksi) on pitkäjänteistä hommaa. Monin paikoin malttia siihen saakka ei ole, vaan paksuoksaista kuitusäippää kasvatellaan ja kerätään pois. Ojituksen pentele se on kuopinut monin paikoin kulkukelvottomaksi maan kengän ja pilannut purotaimenten asuinsijat ja vesistöt.
Istutuskuokka ja Savon kiviset maastot, siinä se oli yhtälö, joka tuntui käsissä sopivaan kohtaan osuessaan o_O. Minulla on taipumusta nähdä moni asia nostalgian kiikarin läpi, mutta tämä nimenomainen asia ei ole siihen okulaariin osunut.
Jostain syystä putki ei meille eksynyt nuoruudessani.
 
Istutuskuokka ja Savon kiviset maastot, siinä se oli yhtälö, joka tuntui käsissä sopivaan kohtaan osuessaan o_O. Minulla on taipumusta nähdä moni asia nostalgian kiikarin läpi, mutta tämä nimenomainen asia ei ole siihen okulaariin osunut.
Jostain syystä putki ei meille eksynyt nuoruudessani.
Oliko silloin edes pottitaimiakaan? Ainakin meillä päin oli pelkästään avojuurisia, jotka oli istutettava kuokalla. Kyllä se mukavasti täräytti näpeille, kun kunnolla kalskahti kiveen, joskus meni kuokanvarsikin sälöille. Silloinkin kuuli hurjia juttuja ammattimetsureiden istutusmääristä, mutta kun Tehdaspuun metsureita tuli istuttamaan, niin eivät hekään istuttaneet kuin 500. Se oli heillä jokapäiväinen urakka, vaikka aikaa olisi mennyt vain muutama tunti. Olisi kuulemma kevään mittaan alkanut tympiä, jos olisi liikaa ahnehtinut, joten pitivät tasaisen maltillista tahtia. Ei se kuokkiminen herkkua ollut heillekään.
 
Oliko silloin edes pottitaimiakaan? Ainakin meillä päin oli pelkästään avojuurisia, jotka oli istutettava kuokalla. Kyllä se mukavasti täräytti näpeille, kun kunnolla kalskahti kiveen, joskus meni kuokanvarsikin sälöille. Silloinkin kuuli hurjia juttuja ammattimetsureiden istutusmääristä, mutta kun Tehdaspuun metsureita tuli istuttamaan, niin eivät hekään istuttaneet kuin 500. Se oli heillä jokapäiväinen urakka, vaikka aikaa olisi mennyt vain muutama tunti. Olisi kuulemma kevään mittaan alkanut tympiä, jos olisi liikaa ahnehtinut, joten pitivät tasaisen maltillista tahtia. Ei se kuokkiminen herkkua ollut heillekään.
Joku joskus väitti nyt 2000-luvulla, että olisi ollut jo kauankin. En minä tiijä. Avojuuria meillä oli, jos oli jossain oli pelit ja vehkeet, niin ne ei meille olleet eksyneet :).
Argh. Osaan vieläkin kuvitella miten se tuntui kämmenissä. Ei sentään kuokanvarsi hajonnut, huhhuh...
Istutus olikin sellainen homma mitä tein kaikista vähiten nuoruusvuosina. Kai se isä huomasi, että nyt ei hommaan käytetty aika ollut tehokkainta mahdollista :LOL:. Sen sijaan kivien keruu käsin, mansikoiden, herneiden, herukoiden kerääminen ja propsimetässä oleminen meni vissiin paljon paremmin.
 
Kyllä kossina tuli istutettua taimia niin paljon, että vieläkin etoo. Ja maasto oli sitä parasta, kivikkoa pikku hiekkaripsulla. Siinä oli 14 vuotiaalle Woodsmanille riemua ku projektin pinta-ala oli 10 hehtaaria. Oli hieman lyöty olo jo etukäteen kun oli vain putki, kaukalo ja jumalaton läjä taimia :D Mutta kyllä se siitä pahalla sisulla meni, saihan siinä samalla tienattua ensimmäistä haulikkoa jo jonkinmoisen pätkän.
 
Back
Top