Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
1000 tainta päivässä ja jutun mukaan ylikin, on kova pieti. Raivuus- tai m-sahapäivän jälkeen jäsenissä tuntuu ja tosiaan venyttely muuallakin kuin sohvalla loikoilemalla olisi varmaankin paikallaan.Vaikka saan tällä foorumilla koko ajan norjalaisia rintaliivimainoksia jostain käsittämättömästä syystä, niin ollaan me suomalaiseet äijiä vielä. Erityisesti reserviläisveljet @Ikarus ,ja @Justin Case , olisi hieno kuulla mitä ajattelette tästä:
20 000 askelta ja raivaussaha – entinen kiekkoilija, maailmanmatkaaja Marko Ahonen luuli olevansa kovassa tikissä, kunnes ryhtyi metsuriksi
Korona ei ole vaikuttanut metsurin töihin. Marko Ahosella riittää istutettavaa ja raivattavaa niin kuin ennenkin.yle.fi
i
Siitä se on mukavaa hommaa, että itse päättää vauhdin ja rasituksen. Oman kunnon ja tuntemusten mukaan. Kuntoon noilla töillä on nopeita suotuisia vaikutuksia
Ei se istutus monta vuotta edistä. -07 istutettuun kuusentaimikkoon tuli luontaisesti mäntyä. Yhtä pitkiä ovat nyt istetun kuusen kanssa.Kyllä. Ja sitten kun vuosia on mittarissa, niin ompa aina mieluisaa käydä katsomassa missä asetelmassa esim. vuonna -80 istutettu taimikko on tänään. Kun aloitin taimenistutuksilla -79 ja katsoin ensimmäistä hakattua, aurattua, haavat ketjuilla nurin kammettuja aukkoja olin varma, että yhtään minkäänlaista mehtää tähän ei kyllä ikinä tule. Ja ah, miten väärässä sitä olikaan. Eri vaiheiden kautta 40 vuodessa on tapahtunut kyllä metsittyminen. Osa puista on ihan vänkylöitä, osa taimista kuoli varhain, osan nyhtivät hirvet, mutta niinhän siinä käy luonnontilaisen metsänkin synnytystuskissa.
Jos katsotaan sitä tarvittavaa aikaa -valmiin metsälön- syntymiseen, niin paljonkohan männyntaimien istuttaminen pudottaa vuosia pois vs. esim. siemenpuuasentouudistusmalli? Kun tyypillisin istutusalue on hiekka-hiesu-hietamoreenia? Siemenpuuasento sopii kyllä moneen paikkaan paremmin kuin istuttaminen, mutta missään tapauksessa metsien istuttaminen ei ole ollut turhake.
40 vuotta sitten istutettu koivikko on jo loihakkaa katsottavaa. Vaneria ei kyllä näköjään ole ihan tavoiteltua määrää, mutta ompa sitäkin.
Vaikka saan tällä foorumilla koko ajan norjalaisia rintaliivimainoksia jostain käsittämättömästä syystä, niin ollaan me suomalaiseet äijiä vielä. Erityisesti reserviläisveljet @Ikarus ,ja @Justin Case , olisi hieno kuulla mitä ajattelette tästä:
20 000 askelta ja raivaussaha – entinen kiekkoilija, maailmanmatkaaja Marko Ahonen luuli olevansa kovassa tikissä, kunnes ryhtyi metsuriksi
Korona ei ole vaikuttanut metsurin töihin. Marko Ahosella riittää istutettavaa ja raivattavaa niin kuin ennenkin.yle.fi
i
Tuo on ammattimiehille normi päivä, maasto tietysti ratkaisee paljon: Hiekkakankaaseen tökkii parikin tuhatta, kun taas johonkin kivikkoon se tuhatkin tekee tiukkaa. Ja hyvä urakka voi olla ainoastaan silloin, kun taimet on viety työmaalle siten, ettei niitä tarvitse siellä enää kantamalla siirrellä.1000 tainta päivässä ja jutun mukaan ylikin, on kova pieti.
Meillä ei ole muita kuin kivikoita, hiekkakankaaseen ole koskaan päässyt kokeilemaan. Kivikkoon kun tuhatkin survoo niin saattaa jo lähteä kotiin.Tuo on ammattimiehille normi päivä, maasto tietysti ratkaisee paljon: Hiekkakankaaseen tökkii parikin tuhatta, kun taas johonkin kivikkoon se tuhatkin tekee tiukkaa. Ja hyvä urakka voi olla ainoastaan silloin, kun taimet on viety työmaalle siten, ettei niitä tarvitse siellä enää kantamalla siirrellä.
Istutuskuokka ja Savon kiviset maastot, siinä se oli yhtälö, joka tuntui käsissä sopivaan kohtaan osuessaan . Minulla on taipumusta nähdä moni asia nostalgian kiikarin läpi, mutta tämä nimenomainen asia ei ole siihen okulaariin osunut.Putkella pistelin melko hyville maille vaarojen rinteille vähän toisellakymmenellä olevana poikasena pottitaimia tuhannen taimen päivävauhtia ja se myös tuntui rimpulan käpälissä ja ruodossa illalla. Uni tuli illan korvassa liiemmin houkuttelematta. Kun kuokkaa käytettiin ja avojuuritaimia istutettiin, oli istutustahti hiukkasen verkkkaisempi ja liika virta riisuttu ehtoolla nuoresta miehestä miltei kokonaan pois. Mutta pkrl sentään, työ tuntui Työltä ja tienesti Tienestiltä!
Ovat ne istutetut puutkin kasvaneet jonkin verran neljän vuosikymmenen aikana, mutta metsien kasvatus (etenkin tukkipuuksi) on pitkäjänteistä hommaa. Monin paikoin malttia siihen saakka ei ole, vaan paksuoksaista kuitusäippää kasvatellaan ja kerätään pois. Ojituksen pentele se on kuopinut monin paikoin kulkukelvottomaksi maan kengän ja pilannut purotaimenten asuinsijat ja vesistöt.Rehellisessä ruumiillisessa työssä oman kykynsä ja mittansa aikuisten miesten joukossa osoittava varttuva vesa saa palkaksi omanarvontuntoa, jota ei voi ostaa kaupan hyllyltä tai saada sossun suffeliautomaatista.
Istutustyömaat eivät kestäneet muuatta viikkoa pitempään ja sitten olikin monasti retkeilypolkujen merkintää ja pienimuotoista siistimistä ohjelmistossa ennen marjastuskautta.
Oliko silloin edes pottitaimiakaan? Ainakin meillä päin oli pelkästään avojuurisia, jotka oli istutettava kuokalla. Kyllä se mukavasti täräytti näpeille, kun kunnolla kalskahti kiveen, joskus meni kuokanvarsikin sälöille. Silloinkin kuuli hurjia juttuja ammattimetsureiden istutusmääristä, mutta kun Tehdaspuun metsureita tuli istuttamaan, niin eivät hekään istuttaneet kuin 500. Se oli heillä jokapäiväinen urakka, vaikka aikaa olisi mennyt vain muutama tunti. Olisi kuulemma kevään mittaan alkanut tympiä, jos olisi liikaa ahnehtinut, joten pitivät tasaisen maltillista tahtia. Ei se kuokkiminen herkkua ollut heillekään.Istutuskuokka ja Savon kiviset maastot, siinä se oli yhtälö, joka tuntui käsissä sopivaan kohtaan osuessaan . Minulla on taipumusta nähdä moni asia nostalgian kiikarin läpi, mutta tämä nimenomainen asia ei ole siihen okulaariin osunut.
Jostain syystä putki ei meille eksynyt nuoruudessani.
Joku joskus väitti nyt 2000-luvulla, että olisi ollut jo kauankin. En minä tiijä. Avojuuria meillä oli, jos oli jossain oli pelit ja vehkeet, niin ne ei meille olleet eksyneet .Oliko silloin edes pottitaimiakaan? Ainakin meillä päin oli pelkästään avojuurisia, jotka oli istutettava kuokalla. Kyllä se mukavasti täräytti näpeille, kun kunnolla kalskahti kiveen, joskus meni kuokanvarsikin sälöille. Silloinkin kuuli hurjia juttuja ammattimetsureiden istutusmääristä, mutta kun Tehdaspuun metsureita tuli istuttamaan, niin eivät hekään istuttaneet kuin 500. Se oli heillä jokapäiväinen urakka, vaikka aikaa olisi mennyt vain muutama tunti. Olisi kuulemma kevään mittaan alkanut tympiä, jos olisi liikaa ahnehtinut, joten pitivät tasaisen maltillista tahtia. Ei se kuokkiminen herkkua ollut heillekään.