Eränkäynti

samovaari kirjoitti:
Eränkäyntioikeus, nautintaoikeus erämaa-alueisiin oli yleensä maanviljelijä-yhteisöillä. Nämä oikeudet oli sovittu ja jaettu eri yhteisöjen kesken. Eränkäyntioikeuteen kuuluivat myös eräalueilla olevan muun metsästäjä- ja kalastajaväestön verotusoikeus.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juu, en tarkoittanut sanoa etta mikaan olisi mennyt pieleen (enka ole edes paassyt viela starttaamaan sivulta 1). Etymologiaa haeskelin: kayda verkot/ kayda eralla, eli siis ottaa se, mita on otettavissa saaliina. Tuo verotusoikeuskin liittyy suoraan asiaan, koska veroja ei maksettu rahalla vaan alkuun esim. turkiksilla, mutta myohemmin rahayksikoksi melkeinpa muodostui kapakala. Jutustelua asiasta Savukosken suunnalta: "
Hauki on kuninkaitten kala. Lukuisat ovat ne kuormat, mitä verovoudit vielä 1800-luvun lopulla ajoivat kuivattua haukea verona kuninkaille täältä kaukaa Pohjolan korpien kätköissä asuvilta ihmispoloisilta. Isoja kapakaloja oli reessä poikittain ladottuna kuin halkoja.

Kalojen kuningas puolestaan on lohi."
- eli ennen kuninkaittenkin aikaa, miksi menna kalaan, jos voi delegoida? Eralla kaytiin, kummiskiin, ja tulosta tuli - sitahan silla haettiin, ei elamyksia
- non-nih, luen nuon jutut tassa valissa:)
 
Moro. Otsikko Kaleva lehdestä, en osaa linkittää varsinaista uutista, käykää itse katsomassa.
Omaisille voimaa.

Kemihaarassa kadonnut oululaismies löytyi kuolleena – naisen etsintöjä jatketaan

 
baikal kirjoitti:
Mitähän siellä mahtoi sattua, mitä arvelette?
Klikkaa laajentaaksesi...
Olisivatko törmänneet salametsästäjiin, kohtalokkain tuloksin? Ehkä minulla vain foliohattu kireällä mutta tämmöinen tapaus oli tällä viikolla Virossa. Pikkupaikkakunnan jahtipomo katosi, auto löytyi, poliisikoiran jäljitti ja johti talolle jossa asuu tunnettu salametsästyspari eli isä ja poika. Jahtipomo löydettiin tapettuna ja pidätystä seuraavana päivänä poika löytyi sellistä hirtettynä.

http://tartu.postimees.ee/4258659/salakutte-kahtlustakse-noo-jahiseltsi-juhatuse-liikme-tapmises
 
Juniori kävi alku syksystä vajaan viikon jotoksella UKK-puistossa Sokostin huiputtamassa ja kertoi että vastaan tuli ihmisiä jotka olivat aivan eksyskissä. Näillä tyypeillä ei ollut kompassia vaan olivat luottaneet kännykän paikantimeen ja kuulemma pyörineet ympyrää jo pari päivää. Että aika huolettomasti sitä tonne korpeen jotkut lähtee.
 
Fremen kirjoitti:
Kanalienta, vahan valkoviinia, villivalkosipulia ja pari kevatsipulia niin hienoksi kasaksi hakattuna etta Jussi Ahde olis vetanyt koko roskan kakskymppisen lapi nokkaansa ilman mitaan puhinoita :). Suolaa, pippuria ja voita ja jotain typeraa italialaista arborio-riisia jossa meni kylla lahemma 40min hammentaessa eika 'Cottura 15min'.
Klikkaa laajentaaksesi...
Sieniaikaan kannattaa pitaa Gallon porcini risotto mukana, siihen sienia (lisaa!), kana- tai vihannesliemikuutio ja parmesaania; kaikki sailyvat siihen asti kunnes sienia loytyy. Mutta tarkeinta - retkikeittimella - on, etta 12 min valmistusaika pitaa kutinsa. Muut vastaavat ovat 20 min ja nuo "aloita riisisista"... hyva jos se 40 min riittaa!
 
chigeen'a kirjoitti:
Juniori kävi alku syksystä vajaan viikon jotoksella UKK-puistossa Sokostin huiputtamassa ja kertoi että vastaan tuli ihmisiä jotka olivat aivan eksyskissä. Näillä tyypeillä ei ollut kompassia vaan olivat luottaneet kännykän paikantimeen ja kuulemma pyörineet ympyrää jo pari päivää. Että aika huolettomasti sitä tonne korpeen jotkut lähtee.
Klikkaa laajentaaksesi...
Joo, ja me muut sitten maksetaan kalliit etsintäkulut. Tulee mieleen yksi tapaus Kuusamon Karhunkierroksella. Kaverin kanssa tavattiin huolestunut nuorisoporukka nuotiopaikalla Ansakämpän ja Jussinkämpän puolivälissä. Pari joukon jäsentä oli oksennellut hillittömästi ja oli aivan voipuneita. Sitten siinä kyselin, mitä ootte syöneet, no jotain sieniä. Kyselin tarkemmin mitä ja mistä. Olivat keränneet ja syöneet puoliksi pilaantuneita äikätatteja. Jos pannulle puoli kiloa voita laittaa ja nuo paistaa niin kyllähän niitä voi syödä, tosin vatsanpuruja tulee.
Tässä sitten tää pointti, olivat saaneet yhteyden hälytyskeskukseen ja sieltä vastaus, apua tulossa. No, apua tuli, hälytyksen saanut ea-ryhmä ajoi Kuusamosta Oulangan opastuskeskuksen alle (Kiutakönkään alapuolelle), lähti sieltä Busterilla Oulankajokea alas (14km), rantautui ja kiipesi paarien kanssa n. 3km paikalle ja haki sairastuneet pois.:salut:
Kun itse havaitsin ja diagnosoin tilanteen, mitään ei enää ollut tehtävissä, nää ea-kaverit kun saa hälyn niin sitä ei enää maaston puolelta voi perua.:salut: Ne tulee.
Näitä tapauksia tai vastaavia tullaan jatkossa näkemään lisääntyvässä määrin, suomalainen ihminen on erkaantunut luonnosta.
Ja vielä tuohon jäsen @chigeen'a viestiin lisäyksenä, onko heillä edes kännyn akut latingissa?
 
samovaari kirjoitti:
Tulee mieleen yksi tapaus Kuusamon Karhunkierroksella. Kaverin kanssa tavattiin huolestunut nuorisoporukka nuotiopaikalla Ansakämpän ja Jussinkämpän puolivälissä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Taytyy nyt kertoa, kun sattii juuri samoille paikoille.

Olin ostanut uuden (suuremman) rinkan ja pitihan sita kokeilla, etta parjaisiko silla vkon tai yli. Oli vain kaytannon ongelma: 2 pvaa aikaa. Joten heittelin kaiken mahdollisen rinkkaan, jotta se tuli tayteen ja lahdin Oulangan luontokeskukselta tuohon suuntaan.

No, tuli 1. pvan lounasaika ja asettauduin jokivarteen laittelemaan, ja kuinkas ollakaan, yksi kasiin osunut esine oli ollut pullo valkoviinia. Taisin juuri porcini Galloa laitella, pulloa siina samalla tyhjentaen ja paikalle osui pariskunta, jotka jo viidetta paivaa soivat punatatteja (minimikypsytys 20 min, muuten tulee vatsanpurut ja ea-jutut vastaan) ja riisia.
- ihan kunnioitettavaa sinansa, mutta kaveri ei voinut olla kommentoimatta lasista viinipulloa, etta "olisit tuonkin jattanyt kotiin":rolleyes: Hymyilin vain :), enka raatsinut kertoa syyta sen mukana oloon. 2. pvana, kitkajoen vartta ylos-alas-ylos sahatessa olikin jo hyva, etta pullo oli tyhjana...(mutta mukana;)edelleen; leave no trace:cool:)
 
chigeen'a kirjoitti:
Juniori kävi alku syksystä vajaan viikon jotoksella UKK-puistossa Sokostin huiputtamassa ja kertoi että vastaan tuli ihmisiä jotka olivat aivan eksyskissä. Näillä tyypeillä ei ollut kompassia vaan olivat luottaneet kännykän paikantimeen ja kuulemma pyörineet ympyrää jo pari päivää. Että aika huolettomasti sitä tonne korpeen jotkut lähtee.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei jumaliste. Akku, sade, pakkanen, tärinä, peittoalueet. Rajavartijat kutsuvat näitä kuulemma eksymälaitteiksi. Hekin käyttävät mutta vain kartan ja kompassin tukena. Vielä kymmenen vuotta sitten GPS-suunnistajia etsittiin vain Saariselällä ja merellä. Aika muuttuu lujaa vauhtia.

Kaupungissa nykypuhelimella pärjää hienosti, mutta metsässä ei.
 
Vonka kirjoitti:
sade, pakkanen
Klikkaa laajentaaksesi...

Pakkanen: viimeisen nokialaiseni kosketusnaytto (vaikka puhelin itse oli W-pashaa) toimi viela -27:ssa, vaikka kameran suljin hyytyi kolmanteen otokseen. Gepsin ostin kuitenkin nappaimilla (vaikka ovat raivostuttavan hitaat kayttaa) juuri tuon riskin minimoimiseksi.

Harva kuitenkaan , ennenkuin kokemuksen kautta, oivaltaa kylmasta sateesta muodostuvan vesi"kuoren" haittaa kosketusnayton toiminnalle. Jos on viela sormetkin kylmana, niin voi jaada ne infrapunasateet, joiden pitaisi rekisteroida sormen kosketus, kokonaan kohtaamatta.
- tahan aikaan vuodesta - muisti pettaa oliko vuosi vai kaksi sitten - Lauttasaaren selalla hukkui kaksi melonnan opettajaa. Heilla oli puhelimet mukana, mutta veikkaisin, etta kaytto estyi juuri naista syista (poliisi ei valitettavasti, muiden opiksikaan, paljoa kuolinsyytutkimuksista pukahda). Heidan pitaisi "joined up Government - Not!" argumentilla luovuttaa anonymisoidut tuollaiset tiedot Pelastuspalvelulle, joka sitten niista ruotisi "valitut palat" vuosittain jakoon.
 
baikal kirjoitti:
Kanalintupolitiikkaa on niin kauan kuin muistan oltu ajavinaan. Tosiasiassa seurojen ja isompienkin tekijöiden päähuomio on ollut hirvessä. Hirvi on SE, joka seuroja -liikuttaa-. Tottakai kanakoiraharrastajat, suht harvalukuinen edelleen, joutuvat nöten osalle. Teitä pidetään parranpärinäporukoissa pahempana vitsauksena kuin heinäsirkkoja. :rolleyes: Pahimmillaan arvioidaan kyseessä olevan linnunpuimakone, kun kanakoira ja ukko lähtevät pyyntiin. Huvittaa, kun samat jepet eivät vittu kehtaa juuri muuta kuin nousta autosta ja kiivetä torniin vahtimaan hirveä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä aihe/ilmiö on ainakin omalla kohdallani yksi isoimpia kenkäkiviä eräilyelämäntavan tiimoilta.

Aluksi vaikka nuo metsäkanalinnut. Joka kerta kun aihetta sivuaa itseäni iäkkäämmän henkilön kanssa saa kuulla kuinka niitä lintuja sentään ennen oli paljon. Ja että kuinka ne nyt on vähentyneet siihen pisteeseen että ainakaan itse ei niitä enää kehtaa ampua. Kyllä niitä silloin ennen, mutta jos nyt ikinä enää metsoa/teertä näkyy niin en viitsi sitä viimeistä ampua. Eikä sitä ennen tarvittu kiikaritähtäintä eikä koiraa kun ei ollut metsäautoteitä eikä sitä sun tätä jne. jne. Oli valtavat määrät lintuja ja osattiin metsästää ilman apulaitteita. Vähän parranpäristäjän iästä riippuen tuppaa unohtumaan se juttu että ennen ei lintujen osalta ollut myöskään metsästysaikoja. Lintuja toki oli moninkertainen määrä ja pahiten osumaa on ottanut peltopyy joka on olemassa enää salaojitetuilla pelloilla vain ja ainoastaan (kanakoiraporukan) istutustoiminnan ansiosta. Sitten tulee riekko joka on kadonnut etelä ja keski-Suomesta. Kolmantena teeri jonka kannan romahduksen olen jo itsekin päässyt todistamaan.

Mutta sanon painokkaasti että metsästyksellä ei ole mitään tekemistä näiden ilmiöiden kanssa.

Ja sitten vielä metso. Tämä tarunhohtoinen lintu-Tsaari jonka rauhoitusta aina ensimmäisenä suunnitellaan rhy:n kokouksissa voi nykyään varsin hyvin. Monille yllätyksenä ja pettymyksenä myös tehometsätalouden aikana. Asia on todettavissa helposti jos jalat kantaa kävellä metson olinalueilla. Mutta kun ne jalat ei enää kanna niillä ukoilla joilla on metsästyksestä jäljellä enää pönötys eturivissä rhy:n ja muiden aiheeseen liittyvien yhdistysten aaaaahhh... vuosikokouksissa. Ja aivan liian usein nämä ovat myös niitä jotka prime ikäisinä eivät edes olleet mitään kummoisia erä-Jormia. Tyypillisesti maatalojen kasvatteja jotka navetta/peltotöiden lomassa ottivat saaliin silloin kun sen helposti sai ja aina vain niiltä kotikonnuilta. Ikääntyneet todelliset erän kävijät joilla eräily on vienyt myös niiden tuttujen kotimetsien ulkopuolelle, eivät ilmesty Lions/Rotary/RHY/ry-ry....jne keskinäisen kehun kokouksiin. Todellisen erä vaarin erottaa helpolla testillä tästä suuresta enemmistöstä. Hän on kiinnostunut itseään nuoremman aktiivimetsästäjän kokemuksista toisin kuin nämä muut jotka samalla hetkellä kun kuulevat jonkun erätarinan joka päätyy saaliiseen alkavat muistella keskenään menneitä kulta-aikoja. Tämän ilmiön perimmäinen syy on juuri se saaliskateus. Vaari joka on oikeasti aikanaan hurahtanut metsästykseen on saanut riittävästi saalista eläessään ja täten monasti kykenee hallitsemaan sillä itsevarmuudella kateuden pintaan nousun. Ei vaan valitettavasti ole se ihmistyyppi joka istuu kuin paska tuvan tapetissa onnesta posket hehkuen rajoituksia latelemassa.

Tästäpä päästään sitten kepeästi niihin suur-riista hommiin. Sama ilmiö mutta vielä lisättynä sillä että nämä äsken luonnehditut jalattomat ja kädettömät edelleen osallistuvat tähän jahtimuotoon. Maailman kuva suhteessa riistaan on sikäli hankala että hirvihommissa riistarunsaus muistelot ovatkin sitten toisin päin. Eli ennen ei ollut mutta nyt on. Ja silti sitä pitää rajoittaa jotenkin. Eli miten. No varmistamalla se oma saalismahdollisuus eli metsästyksen painotus kauden alkuun ties millä ihmeen verukkeella vaikka se on täysin epäeettistä. Eipä päde metso-tyyppinen jalomielisyys enää siihen jahtii johon itsekin otetaan osaa.Tarzan Bundolo!!

Äärimmäisen harvoissa tapauksissa hirviporukan historia alkaa muusta kuin miesajoketjumetsästyksestä. Ja silloin luotiin metsästykseen Suomen oloissa poikkeava johtaja->lakeijat kulttuuri joka ei ota muuttuakseen vaikka hirvikoirat ovat kehittyneet joksikin aivan muuksi mitä olivat vielä muutama vuosikymmen sitten. Vaikka aina aika ajoin joku wanha yrittää aloittaa jutun jostain ihmekoirasta sotienjälkeen tajuaa hän kyllä itsekin että nyt saga menee metsään ja pahasti. Ja perkele kun nämä toimivat koirat ovat useimmin niillä porukan nuoremmilla miehillä ja sehän se saatana sapettaa. On tutkat ja kännykät ja metsäautotiet ja kiikarit ja......Tiedän ja ymmärrän kyllä että, tämä vaihe metsästyskulttuuriamme on murroksessa ja tulee muuttumaan porukka kerrallaan väistämättä mutta täytyy ihmetellä kuinka jotkut lesesäkit torneissaan kehtaavat yhä edelleen. Omassa porukassa toteutin kulttuuri harppauksen parikymmentä vuotta sitten ja kipeää tuntui tekevän. Kun muutos oli vakiinnutettu ja viimeisetkin jäärät käsittivät koiran, EI MIESMÄÄRÄN merkityksen, saatoin siirtää vetovastuun nuoremmille jotta en itse kehittyisi samanlaiseksi oman ajan reliikiksi.

Karhu-jahdista ja sen politiikasta en nyt edes aloita mutta, tunnustuksen annan toki wanhoille turkismetsästäjille joiden aikaan ei supi olisi menestynyt. Toki saaliista saatava huomattava rahakorvaushan siinä silloin oli ja siksi siihen osallistui myös ne "metsästäjät" navetoista käsin. Ja konstit oli tietysti vapaat myrkyistä alkaen, mutta kuitenkin. Konstit hallittiin ja intoa piisasi.

Jatkanen aiheesta saaliskateus muutamalla anekdootilla kun sormet elpyy.
 
chigeen'a kirjoitti:
Tämä aihe/ilmiö on ainakin omalla kohdallani yksi isoimpia kenkäkiviä eräilyelämäntavan tiimoilta.

Aluksi vaikka nuo metsäkanalinnut. Joka kerta kun aihetta sivuaa itseäni iäkkäämmän henkilön kanssa saa kuulla kuinka niitä lintuja sentään ennen oli paljon. Ja että kuinka ne nyt on vähentyneet siihen pisteeseen että ainakaan itse ei niitä enää kehtaa ampua. Kyllä niitä silloin ennen, mutta jos nyt ikinä enää metsoa/teertä näkyy niin en viitsi sitä viimeistä ampua. Eikä sitä ennen tarvittu kiikaritähtäintä eikä koiraa kun ei ollut metsäautoteitä eikä sitä sun tätä jne. jne. Oli valtavat määrät lintuja ja osattiin metsästää ilman apulaitteita. Vähän parranpäristäjän iästä riippuen tuppaa unohtumaan se juttu että ennen ei lintujen osalta ollut myöskään metsästysaikoja. Lintuja toki oli moninkertainen määrä ja pahiten osumaa on ottanut peltopyy joka on olemassa enää salaojitetuilla pelloilla vain ja ainoastaan (kanakoiraporukan) istutustoiminnan ansiosta. Sitten tulee riekko joka on kadonnut etelä ja keski-Suomesta. Kolmantena teeri jonka kannan romahduksen olen jo itsekin päässyt todistamaan.

Mutta sanon painokkaasti että metsästyksellä ei ole mitään tekemistä näiden ilmiöiden kanssa.

Ja sitten vielä metso. Tämä tarunhohtoinen lintu-Tsaari jonka rauhoitusta aina ensimmäisenä suunnitellaan rhy:n kokouksissa voi nykyään varsin hyvin. Monille yllätyksenä ja pettymyksenä myös tehometsätalouden aikana. Asia on todettavissa helposti jos jalat kantaa kävellä metson olinalueilla. Mutta kun ne jalat ei enää kanna niillä ukoilla joilla on metsästyksestä jäljellä enää pönötys eturivissä rhy:n ja muiden aiheeseen liittyvien yhdistysten aaaaahhh... vuosikokouksissa. Ja aivan liian usein nämä ovat myös niitä jotka prime ikäisinä eivät edes olleet mitään kummoisia erä-Jormia. Tyypillisesti maatalojen kasvatteja jotka navetta/peltotöiden lomassa ottivat saaliin silloin kun sen helposti sai ja aina vain niiltä kotikonnuilta. Ikääntyneet todelliset erän kävijät joilla eräily on vienyt myös niiden tuttujen kotimetsien ulkopuolelle, eivät ilmesty Lions/Rotary/RHY/ry-ry....jne keskinäisen kehun kokouksiin. Todellisen erä vaarin erottaa helpolla testillä tästä suuresta enemmistöstä. Hän on kiinnostunut itseään nuoremman aktiivimetsästäjän kokemuksista toisin kuin nämä muut jotka samalla hetkellä kun kuulevat jonkun erätarinan joka päätyy saaliiseen alkavat muistella keskenään menneitä kulta-aikoja. Tämän ilmiön perimmäinen syy on juuri se saaliskateus. Vaari joka on oikeasti aikanaan hurahtanut metsästykseen on saanut riittävästi saalista eläessään ja täten monasti kykenee hallitsemaan sillä itsevarmuudella kateuden pintaan nousun. Ei vaan valitettavasti ole se ihmistyyppi joka istuu kuin paska tuvan tapetissa onnesta posket hehkuen rajoituksia latelemassa.

Tästäpä päästään sitten kepeästi niihin suur-riista hommiin. Sama ilmiö mutta vielä lisättynä sillä että nämä äsken luonnehditut jalattomat ja kädettömät edelleen osallistuvat tähän jahtimuotoon. Maailman kuva suhteessa riistaan on sikäli hankala että hirvihommissa riistarunsaus muistelot ovatkin sitten toisin päin. Eli ennen ei ollut mutta nyt on. Ja silti sitä pitää rajoittaa jotenkin. Eli miten. No varmistamalla se oma saalismahdollisuus eli metsästyksen painotus kauden alkuun ties millä ihmeen verukkeella vaikka se on täysin epäeettistä. Eipä päde metso-tyyppinen jalomielisyys enää siihen jahtii johon itsekin otetaan osaa.Tarzan Bundolo!!

Äärimmäisen harvoissa tapauksissa hirviporukan historia alkaa muusta kuin miesajoketjumetsästyksestä. Ja silloin luotiin metsästykseen Suomen oloissa poikkeava johtaja->lakeijat kulttuuri joka ei ota muuttuakseen vaikka hirvikoirat ovat kehittyneet joksikin aivan muuksi mitä olivat vielä muutama vuosikymmen sitten. Vaikka aina aika ajoin joku wanha yrittää aloittaa jutun jostain ihmekoirasta sotienjälkeen tajuaa hän kyllä itsekin että nyt saga menee metsään ja pahasti. Ja perkele kun nämä toimivat koirat ovat useimmin niillä porukan nuoremmilla miehillä ja sehän se saatana sapettaa. On tutkat ja kännykät ja metsäautotiet ja kiikarit ja......Tiedän ja ymmärrän kyllä että, tämä vaihe metsästyskulttuuriamme on murroksessa ja tulee muuttumaan porukka kerrallaan väistämättä mutta täytyy ihmetellä kuinka jotkut lesesäkit torneissaan kehtaavat yhä edelleen. Omassa porukassa toteutin kulttuuri harppauksen parikymmentä vuotta sitten ja kipeää tuntui tekevän. Kun muutos oli vakiinnutettu ja viimeisetkin jäärät käsittivät koiran, EI MIESMÄÄRÄN merkityksen, saatoin siirtää vetovastuun nuoremmille jotta en itse kehittyisi samanlaiseksi oman ajan reliikiksi.

Karhu-jahdista ja sen politiikasta en nyt edes aloita mutta, tunnustuksen annan toki wanhoille turkismetsästäjille joiden aikaan ei supi olisi menestynyt. Toki saaliista saatava huomattava rahakorvaushan siinä silloin oli ja siksi siihen osallistui myös ne "metsästäjät" navetoista käsin. Ja konstit oli tietysti vapaat myrkyistä alkaen, mutta kuitenkin. Konstit hallittiin ja intoa piisasi.

Jatkanen aiheesta saaliskateus muutamalla anekdootilla kun sormet elpyy.
Klikkaa laajentaaksesi...

Pääsitkin hyvin analysoimaan syitä, miksi itseä v--uttaa hirviporukat niin ankarasti, että en ole vieläkään parin vuoden kokeilun jälkeen toipunut. Samalla kun valittavat, että kun ei tule nuoria, niin pitävät huolen pelleilyllään ja rinkirunkaamisellaan, että sinne ei kyllä kukaan täysipäinen eksy. Kanalintuasioista täysin samaa mieltä, en ymmärrä metson suojeluvimmaa koska niitä on ihan aikuisten oikeasti paljon, pitää vaan mennä muualle kuin siihen nätille mäntykankaalle joka on hyvän metsäautotien ja makkarapaistopaikan vieressä ;)
 
Last edited by a moderator:
chigeen'a kirjoitti:
muusta kuin miesajoketjumetsästyksestä. Ja silloin luotiin metsästykseen Suomen oloissa poikkeava johtaja->lakeijat kulttuuri joka ei ota muuttuakseen
Klikkaa laajentaaksesi...

Hauska juttu. Viela lisayksena, etta missa tuo malli on laajemminkin ( kuin vain hirvien osalta) kaytossa, niin "beating the bush'han" tapahtuu usein aseettomien, joskus jopa palkattujen toimesta.
- tuo viittaus parinkymmenen vuoden taakse: olitte edellakavijoita siirryttaessa linjataistelusta hajautettuun taistelutapaan:solthum:
 
samovaari kirjoitti:
Tähän voisi tietenkin lisätä marjojen poiminnan ja sienestyksen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eilen tuli vaimon kanssa kerättyä suppilovahveroa noin 2 kg. Oli siinä muutama lampaankääpäkin mukana. Kävin siis erällä :rolleyes:
Päivän päätteeksi tehtiin hyvä kastike niistä....jonkinlainen "metsästäjänleike" taisi kokonaisuus sitten olla.
 
JR49 kirjoitti:
Monikohan ympärillä olija saa luodista tai haulista noissa karkeloissa? Tai koira saa laakin? Ovat kyllä petoja tulemaan nuo. Rynkkyhän tuossa pitäisi olla...
Historiankirjasta lukemani tieto, että spartalaisten yksi miehuuskoe oli lähteä vuorille keihään kanssa villisikoja metsästämään... saa aivan uuden merkityksen.o_O
Klikkaa laajentaaksesi...
Espanjassa villisikojen metsastys - tosin ratsailta, mutta silti keihaalla - oli kuningashuoneen harrastus varhaiskeskiajalla. Kruununperimys kiihtyi useissa tapauksissa!
 
Leaderdog kirjoitti:
Ei nyt liity suur-riistaan mutta ihmisen ja eläimen yhteenottoon kuitenkin:

HS-AFP
Julkaistu: 8.6. 0:04

LEHMÄ puski keskiviikkona patikoijan kuoliaaksi Itävallan Alpeilla, kertoivat paikalliset tiedotusvälineet ja itävaltalaispoliisi.

Uhri ja hänen ystävänsä olivat ulkoiluttamassa koiriaan laitumella Tirolissa, kun hyökkäys tapahtui. Ystävä selvisi tilanteesta loukkaantumatta.

”Yksi tai useampi lehmä hyökkäsi”, poliisi kertoi uutistoimisto APA:lle. Tapahtumien tarkat yksityiskohdat eivät ole selvillä.

AIEMMINKIN lehmät ovat tappaneet ihmisiä Alpeilla. Ainakin vuonna 2014 45-vuotias saksalaisturisti kuoli lehmän hyökättyä häntä kohti. Lehmän omistajalta vaadittiin 360 000 euron korvausta. Tapausta ei ole vieläkään ratkaistu oikeudessa.

Tuolloin lehmät olivat ilmeisesti villiintyneet nähtyään naisen koiran, vaikka se oli talutushihnassa. Noin kaksikymmentä lehmää ryntäsi kohti naista ja talloi hänet.

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005244753.html
.
Klikkaa laajentaaksesi...
Englannissa tulee yo. tavalla ruumiita tasaiseen tahtiin n. 1/ vuosi. Sitten kun asiaa katsoo tarkemmin, ei meinaa millaan loytya tapauksia, joissa ei olisi ollut koira mukana. Ei se lehma talutushihnoista tajua
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top