Eränkäynti

Silkkaa asiaa Chigeenalta.

Otin esimerkiksi tuon vuoden, koska silloin ainakin -alueellisesti- toukan esiintyminen laajasti pisti lintukannat todella notkoon. Ja loinen tottakai esiintyy säännöllisesti. Kun keväthankien aikaan löytyy höyhenpuku päällä olevia vainajia, voi epäillä jo loisen esiintymistä. Peto kuitenkin aina pöllyttää linnun hajalle.

Kanalintupolitiikkaa on niin kauan kuin muistan oltu ajavinaan. Tosiasiassa seurojen ja isompienkin tekijöiden päähuomio on ollut hirvessä. Hirvi on SE, joka seuroja -liikuttaa-. Tottakai kanakoiraharrastajat, suht harvalukuinen edelleen, joutuvat nöten osalle. Teitä pidetään parranpärinäporukoissa pahempana vitsauksena kuin heinäsirkkoja. :rolleyes: Pahimmillaan arvioidaan kyseessä olevan linnunpuimakone, kun kanakoira ja ukko lähtevät pyyntiin. Huvittaa, kun samat jepet eivät vittu kehtaa juuri muuta kuin nousta autosta ja kiivetä torniin vahtimaan hirveä.
 
Kaira kirjoitti:
Reflex löytyy pakista aina. Huippu uistin ja niitä on ollut itsellä käytössä jo reilut kolmekymmentä vuotta. Kuusamon uistimia saattaa löytyä joistain pohjoisen kaupoista, esim. Haaparannalta, mutta en ole varma. Tuskin niiden tilaaminen suomalaisesta verkkokaupasta kovin kallista on, jos Ruotsiin vain lähettävät. Britti Ebaysta näytti löytyvän ainakin, jos ei Suomesta saa tilattua.

Kuusamon uistimen sivuilta saa tilattua Ruotsiinkin niiden tuotteita.
https://kauppa.kuusamonuistin.fi/fi
Klikkaa laajentaaksesi...

Tulee nostalginen olo, kun lukee jonkun käyttävän Reflex-lippaa. Pikkupoikana 1970-luvulla Abu oli iso juttu ja me pidimme jotain Kaukoidän keloja ihan sekundana. Silloin myös Cardinal tehtiin Svängstassa. Kaikki meni pilalle, kun valmistus siirrettiin Meksikoon. Nykyisin esimerkiksi Okuman kelat ovat useilla kalastusoppailla ja niin niitä on minullakin. Jotenkin Cardinal jäi kyydistä sen Garcian touhun kanssa.

Aloitimme naapurin poikien kanssa halvalla siimankatkoja-umpikelalla (Abu 50) ja siirryimme siitä Cardinalin perusmalleihin. Nyt nappaa -lehti oli must aina keväällä. Droppen, Hi-Lo ja Reflex olivat käytössä mutta eniten haukea taisi tuoda hopeanvärinen Atom, 20g. Sillä oli mielenkiintoinen uinti hitaasti kelatessa. Se vemputti hyvin ja välillä ponkaisi vielä isomman sivuliikkeen. Varmasti se olisi toimiva peli vieläkin jossain ihan rannan tuntumassa tai kaislikon reunassa.

Vuosien vieriessä isomukset sitten tulivat muihin ja kalusto vaihtui. Bomber Long (harmaa selkä ja musta maha) on tuonut kymppisarjan haukea, Kuusamon Puukalalla on ronkittu matalikolta järeitä ja viime vuosina olen kai eniten suspilla ottanut läskimammoja. Kuhan kanssa luotan vieläkin tiettyyn Rapalaan ennen Merimetsoa.
 
baikal kirjoitti:
Tosiasiassa seurojen ja isompienkin tekijöiden päähuomio on ollut hirvessä. Hirvi on SE, joka seuroja -liikuttaa-. Tottakai kanakoiraharrastajat, suht harvalukuinen edelleen, joutuvat nöten osalle. Teitä pidetään parranpärinäporukoissa pahempana vitsauksena kuin heinäsirkkoja. :rolleyes: Pahimmillaan arvioidaan kyseessä olevan linnunpuimakone, kun kanakoira ja ukko lähtevät pyyntiin. Huvittaa, kun samat jepet eivät vittu kehtaa juuri muuta kuin nousta autosta ja kiivetä torniin vahtimaan hirveä.
Klikkaa laajentaaksesi...
No nyt jäsen @baikal pisti isomman vaihteen päälle. Tästä varmaakin seuraa useamman sivun mittaista väittelyä, tai sitte ei.:)
 
baikal kirjoitti:
kun samat jepet eivät vittu kehtaa juuri muuta kuin nousta autosta ja kiivetä torniin vahtimaan hirveä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mökkini mailla on muutama ukko, jotka eivät jaksa enää kuin nojata Pajeron kylkeen. Torniinko vielä... Pitäisi saada nuoria mukaan mutta. Joo. Mietin, millaiset liikennevahingot tulevat tietyllä aikavälillä, kun tämä tästä vielä ukkoutuu.

Lintumetsälle heistä ei ole.
 
  1. uups typo:confused: Jänis / rusakko tai pienpeto jahteihin passiin ei ole kyllä tunkua ollut. Onneksi on muutama innokas joiden kanssa saan touhuta ihan kunnolla :solthum: ja puhumattakaan peuran tai kauriin kyttäyksestä metsänreunassa ilta/aamuhämärässä....mutta lihaosuuksille on kyllä jonoa ihan kyynärpää taktiikalle asti :rolleyes:
Tänäänkin oltiin aamu klo 7 - 11 pupun perässä ...mutta nyt oli ihan normi päivä...koira sai ajon mutta pupu oli ovelampi kuin me "pikku hiewathat" haulikkojen kanssa eikä koirallekaan ollut olosuhteet mitään kehuttavat...kun ei jälki haise niin se ei vaan haise...:confused:
 
Tamapa oli hauska loyto: 38 sivua iltalukemista!

Laitan tanne loppuun tuosta otsikoinnista, etta se kai on eri asia kuin vaeltaminen? Eli erankayja/ -kavija menee tarkoituksella tuoda jotain saalista (olipa vaikka, nykyaikana, vain marjoja) mukanaan, kun taas vaeltaja kulkee huvikseen (valokuvat saaliina:)).
- verkkojen kaynti taitaa nykykielessa vielaa juontaa samoista; ei vain tarvi lahtea eralle (lappmark; viljelemattomille seuduille) vaan homma kay yleensa vahan sukkelammin. Metsastys/ kalstus sinansahan onnistuvat kotikonnuillakin (jotkut - harvat - voivat toki olla erankavijoita pysyvasti, jos asuvat eramaassa ja se on se varsinainen elinkeinokin).
 
Olen tässä päivän mittaan hiippaillut ton koiran kanssa aina pätkiä puskassa. Nuori lurjus, jota hiljalleen totutan touhuun. No. Tänään vesisateen yltyessä näin kun se katsoi minua alle sadan metrin päässä polulla. Minä ätisin ja sähisin, että eti lintu, eti eti....lurjus vaan katsoi minua ja nosti koipensa ja suhuutti paksun keltaisen kusen petäjän kylkeen ja läksi sitten hiljakseen lontimaan....nuorempana olisi voinut herätä jo suoranainen murhanhimo tuollaista ryökälettä kohtaan....nyt onneksi vaan naurattaa.
 
Asiasta kolmanteen. Oletteko seuranneet sitä tapausta, joka tuolla Savukoskella on ollut päällä, se missä iäkäs pariskunta katosi maastoon? Mitähän siellä mahtoi sattua, mitä arvelette?
 
baikal kirjoitti:
Asiasta kolmanteen. Oletteko seuranneet sitä tapausta, joka tuolla Savukoskella on ollut päällä, se missä iäkäs pariskunta katosi maastoon? Mitähän siellä mahtoi sattua, mitä arvelette?
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuli vaan mieleen, ettei ole mitään tarkoituksellista tuossa katoamisessa. Tietysti voihan tuonne erämaahaan eksyä muutenkin, mutta kahden ihmisen katoaminen jäljettömiin kuulostaa oudolta. Tietysti voi sattua joku onnettomuus, esim häkämyrkytys kämpällä, mutta kaippa kämpät on jo kammattu läpi.
 
Moro. Kun vaatekappaleita löytynyt viittaa hypotermiaan, mutta sitten ruumiit pitäisi olla suht lähellä vaatteita. Outo juttu, kun vastaan tulija oli antanut kompassin ja kartan ja karttaan oli vielä piirretty reitti Kemihaaraan. Kartanantopaikalta matkaa 10km perille ja vaatteet löytyi 5km päästä.
 
samovaari kirjoitti:
Outo juttu, kun vastaan tulija oli antanut kompassin ja kartan
Klikkaa laajentaaksesi...
En tunne tapausta, mutta jos nuo eivat tulleet haviksiin menneiden tilalle, niin kayttoarvo tottumattomalla voi olla aika olematon?
 
Eksyminen ja väsymys aiheuttaa usein ratkaisevia virheitä, vaikka olisi jo syytä olettaa selviytymistä. Kompassin ja kartan antaja tapasi heidät polulla ja piti ohjetta selkeänä. Hänen näkemyksensä mukaan siitä piti pärjätä. Sen jälkeen tapahtui jotain.

Mieleeni tulee niiden kahden hiihtäjän eksyminen Itäkairassa viime vuonna. Hiihtoahkioilla tavaroitaan mukanaan kuljettaneiden miesten oli tarkoitus yöpyä autiotuvissa. Kova pakkanen ja tuuli sai heidät keskeyttämään suunnitellun matkansa mutta he eivät puolentoista vuorokauden hiihtämisenkään jälkeen löytäneet suojaa tuvista. Vaikka UKK-puisto on lähes 3000 hehtaaria, mökkejä on alueella keskimäärin kymmenen kilometrin välein. Kova tuuli peitti kuitenkin vanhat jäljet, mikä oli ratkaisevaa paluun onnistumisen kannalta. Hekin tapasivat poromiehiä, ja kaikki näytti olevan kunnossa ja suunta hyvä. Miehet löytyivät noin 10 kilometriä hätäpuhelussaan itse ilmoittamastaan sijainnista, läheltä Härkävaaran tupaa. Heidät löydettiin htäpuhelusta tunteja pimeyden laskeutumisen jälkeen, ahkion jälkien perusteella.

He eivät tehneet missään vaiheessa tulia. Hätämajoitetta ei ollut mukana. Siinä vaiheessa, kun oli jo kriittiset hetket, he tekivät hätäpuhelun mutta ilmoittivat hermostuksissaan sijaintipaalun koordinaatit väärin. He lyyhistyivät kivenheiton päähän tavoitteestaan eli Härkävaaran tuvasta, josta olivat lähteneetkin. Toinen kuoli, toinen selviytyi. Etsijät tulivat 114 kilometrin takaa kelkkapartioina, sillä keli oli lentämiseen liian huono. Ensin etsittiin siis väärältä paalulta.
 
Viimeksi muokattu:
baikal kirjoitti:
...iäkäs pariskunta katosi maastoon? ...mitä arvelette?
Klikkaa laajentaaksesi...
Olettamuksiahan nämä mutta fiiliksen pohjalta:
Veikkaan, että ovat kokemattomia vaeltajia, mutta halusivat hieman kokeilla ja nauttia lapin maastosta. Vaikka kompassin ja kartan saivatkin, ei ole vielä tullut tietoon että osaavat kompassilla ottaa kartalta suunnan. Aika monet pyrkivät seuraamaan reittiä kartalla, mutta katsovat kompassista vain suunnan pohjoiseen, eikä osaa laittaa sitä tarvittaessa kartan päälle. Toisaalta jos kadotat paikkasi kartalla, on kompassisuunnistaminenkin vaikeaa.
Oletan siis, että pariskunta on enemmänkin camper-tyyppiä autonsa kanssa mutta ei niinkään vaeltajia. Nyt on seurannut eksyminen ja menehtyminen luontoon.
 
salama-anteri kirjoitti:
Laitan tanne loppuun tuosta otsikoinnista, etta se kai on eri asia kuin vaeltaminen? Eli erankayja/ -kavija menee tarkoituksella tuoda jotain saalista (olipa vaikka, nykyaikana, vain marjoja) mukanaan, kun taas vaeltaja kulkee huvikseen (valokuvat saaliina:)).
- verkkojen kaynti taitaa nykykielessa vielaa juontaa samoista; ei vain tarvi lahtea eralle (lappmark; viljelemattomille seuduille) vaan homma kay yleensa vahan sukkelammin. Metsastys/ kalstus sinansahan onnistuvat kotikonnuillakin (jotkut - harvat - voivat toki olla erankavijoita pysyvasti, jos asuvat eramaassa ja se on se varsinainen elinkeinokin).
Klikkaa laajentaaksesi...
Joo, periaatteessa jäsen @salama-anteri on oikeassa tässä määrityshommassa. Mutta esim. Luonnossa.fi kertoo asian näin:

"Eränkäynti
Entisaikaan eränkäynti tarkoitti metsästystä, kalastusta ja kaskeamista erämaa-alueilla, jotka olivat kaukana rintamaista, eli asuinsijoilta. Eränkäyntiin kuuluivat myös muiden luonnonvarojen hyödyntäminen.
Eränkäyntioikeus, nautintaoikeus erämaa-alueisiin oli yleensä maanviljelijä-yhteisöillä. Nämä oikeudet oli sovittu ja jaettu eri yhteisöjen kesken. Eränkäyntioikeuteen kuuluivat myös eräalueilla olevan muun metsästäjä- ja kalastajaväestön verotusoikeus.
Tänä päivänä puhuttaessa eränkäynnistä, lienee ensimmäisenä mielessä eräretkeily, jonka voi nykyään mieltää ehkä parhaiten eränkäynniksi.
Tämä ehkä sen takia, koska se on mahdollista jokamiehenoikeuksien nojalla.
Kalastus on myös osin jokamiehen oikeudella sallittua, mutta ei siinä määrin, että voisi puhua eränkäynnistä. Sama koskee metsästystä, joka on aina luvan varaista."

Tähän voisi tietenkin lisätä marjojen poiminnan ja sienestyksen. Tai kyllähän se tuossa ilmaistaan.
Useat jäsenet, itseni mukaan lukien olemme keskustelleet tässä säikeessä tämän määritelmän mukaan. Mielestäni emme ole harhautuneet ulos otsikon aiheesta. Muutenhan modet olis panneet meidät b.....n.;)
 
Vonka kirjoitti:
Eksyminen ja väsymys aiheuttaa usein ratkaisevia virheitä, vaikka olisi jo syytä olettaa selviytymistä. Kompassin ja kartan antaja tapasi heidät polulla ja piti ohjetta selkeänä. Hänen näkemyksensä mukaan siitä piti pärjätä. Sen jälkeen tapahtui jotain.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eiväthän he olleet eksyneet kun tapasivat polulla tämän kartan antajan.
Ja siihen karttaan oli nimenomaan piirretty kynällä reitti perille asti. Olen itse kolme kertaa kulkenut tuon välin. Yhdessä kohtaa on pieni harhautumisen mahdollisuus, kun vanhat lahot pitkokset pitää ohittaa pikkaisen sivummalta. Muuten reitti on aivan selvä jopa vähemmän kulkeneille.
 
Vonka kirjoitti:
Eksyminen ja väsymys aiheuttaa usein ratkaisevia virheitä, vaikka olisi jo syytä olettaa selviytymistä. Kompassin ja kartan antaja tapasi heidät polulla ja piti ohjetta selkeänä. Hänen näkemyksensä mukaan siitä piti pärjätä. Sen jälkeen tapahtui jotain.

Mieleeni tulee niiden kahden hiihtäjän eksyminen Itäkairassa viime vuonna. Hiihtoahkioilla tavaroitaan mukanaan kuljettaneiden miesten oli tarkoitus yöpyä autiotuvissa. Kova pakkanen ja tuuli sai heidät keskeyttämään suunnitellun matkansa mutta he eivät puolentoista vuorokauden hiihtämisenkään jälkeen löytäneet suojaa tuvista. Vaikka UKK-puisto on lähes 3000 hehtaaria, mökkejä on alueella keskimäärin kymmenen kilometrin välein. Kova tuuli peitti kuitenkin vanhat jäljet, mikä oli ratkaisevaa paluun onnistumisen kannalta. Hekin tapasivat poromiehiä, ja kaikki näytti olevan kunnossa ja suunta hyvä. Miehet löytyivät noin 10 kilometriä hätäpuhelussaan itse ilmoittamastaan sijainnista, läheltä Härkävaaran tupaa. Heidät löydettiin htäpuhelusta tunteja pimeyden laskeutumisen jälkeen, ahkion jälkien perusteella.

He eivät tehneet missään vaiheessa tulia. Hätämajoitetta ei ollut mukana. Siinä vaiheessa, kun oli jo kriittiset hetket, he tekivät hätäpuhelun mutta ilmoittivat hermostuksissaan sijaintipaalun koordinaatit väärin. He lyyhistyivät kivenheiton päähän tavoitteestaan eli Härkävaaran tuvasta, josta olivat lähteneetkin. Toinen kuoli, toinen selviytyi. Etsijät tulivat 114 kilometrin takaa kelkkapartioina, sillä keli oli lentämiseen liian huono. Ensin etsittiin siis väärältä paalulta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Joo, muistan hyvin tapauksen. Pohjoisen talviolosuhteet ei vaan välillä, tai koskaan anna mitään anteeksi. Pitää aina varustautua pahimman mukaan, keli pettää, kaveri pettää, ei pääse sinne tuvalle mihin piti aikataulussa, polvi pettää. Mitä tahansa voi tapahtua. Tämän takia mukana pitää AINA olla yöpymiseen ja ainakin parin päivän selviytymiseen tarvittavat varusteet. Muutaman yksinvaelluksen olen tehnyt talvellakin, silloin olen vuokrannut satelliittipuhelimen pariksi viikoksi. Loppujen lopuksi halpa henkivakuutus. Kun tuolla selkosissa ei aina voi normi puhelimen kenttään luottaa.
Kartan ja kompassin luku nyt luulisi olevan jo perustaito, ei näihin navigaattoreihin SAA 100% luottaa.
Respectiä vaan noille etsijöille, ei ole helppoa heilläkään, olivatko sitten ammattilaisia tai vapeva:n väkeä.
 
Vonka kirjoitti:
Tulee nostalginen olo, kun lukee jonkun käyttävän Reflex-lippaa. Pikkupoikana 1970-luvulla Abu oli iso juttu ja me pidimme jotain Kaukoidän keloja ihan sekundana. Silloin myös Cardinal tehtiin Svängstassa. Kaikki meni pilalle, kun valmistus siirrettiin Meksikoon. Nykyisin esimerkiksi Okuman kelat ovat useilla kalastusoppailla ja niin niitä on minullakin. Jotenkin Cardinal jäi kyydistä sen Garcian touhun kanssa.

Aloitimme naapurin poikien kanssa halvalla siimankatkoja-umpikelalla (Abu 50) ja siirryimme siitä Cardinalin perusmalleihin. Nyt nappaa -lehti oli must aina keväällä. Droppen, Hi-Lo ja Reflex olivat käytössä mutta eniten haukea taisi tuoda hopeanvärinen Atom, 20g. Sillä oli mielenkiintoinen uinti hitaasti kelatessa. Se vemputti hyvin ja välillä ponkaisi vielä isomman sivuliikkeen. Varmasti se olisi toimiva peli vieläkin jossain ihan rannan tuntumassa tai kaislikon reunassa.

Vuosien vieriessä isomukset sitten tulivat muihin ja kalusto vaihtui. Bomber Long (harmaa selkä ja musta maha) on tuonut kymppisarjan haukea, Kuusamon Puukalalla on ronkittu matalikolta järeitä ja viime vuosina olen kai eniten suspilla ottanut läskimammoja. Kuhan kanssa luotan vieläkin tiettyyn Rapalaan ennen Merimetsoa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Moro. Näyttää jäsen @Vonka suosineen samoja pyyntejä kuin minäkin. Sikakalliin Okumansijasta köyhä eläkeläinen käyttää Shimanoa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top