Eränkäynti

Woodsman kirjoitti:
Juu, piti oikein googlailla aiheesta ja näyttipä samanmoista jälkeä löytyvän kuvista. Liekö ollut nyt niin kuivaa, että on jäänyt puu ehjäksi, ilmeisesti runko on kuitenkin halki.
Klikkaa laajentaaksesi...
Omien havaintojeni mukaan mänty näyttäisi selviävän useimmin tuollaisella pintanaarmulla, kun taas kuusi ja koivu räjähtävät enemmän tai vähemmän kappaleiksi. Mäntykin tosin joskus kuivettuu tuon jälkeen.
 
Erkki kirjoitti:
Omien havaintojeni mukaan mänty näyttäisi selviävän useimmin tuollaisella pintanaarmulla, kun taas kuusi ja koivu räjähtävät enemmän tai vähemmän kappaleiksi. Mäntykin tosin joskus kuivettuu tuon jälkeen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juu, ne kuuset jotka on saaneet salamasta on olleet kyllä aina silppuna.
 
Äijä on kouluttanut minkkejä rottajahtiin.

Brocc the Mink and Onsa the Lurcher Catch 63 Rats!!!

 
Woodsman kirjoitti:
Käväsin tuossa 4km päässä suojelualueen reunalla hipsuttelemassa muutaman kilsan lenkin. Parasta antia oli kaksi poikametsoa, jotka lähti ihan sylistä, 4-5metrin päästä. Joku oli touhunnut ruokintapaikan kuusikon reunaan kanalinnuille ja pojat oli sitten siinä vieressä täyttämässä kupuaan. Komialla ryminällä nuoret herrat siitä lähti, herkemmällä kulkijalla olis voinut leimasin käydä housuissa :D
Muuta antia oli sitten 10-15 kyyhkyä jotka lähti ihan tienposkessa kun juosta lönkyttelin autolle koiran kanssa. Muullaista elämää olikin sitten syksyn ensimmäiset varmat merkit eli hirvikärpäset :mad: pari sai noukkia päästä kun kuljin sellasen hirville mieluisan ryteikön läpi, melkein talloin samalla tuoreeseen hirvenpaskaan.

Loppumausteena sitten mänty kankaannokasta, pikkasen oli ottanut virtasta ukkosella. Maassa oli jälkeä kuin myyrä olis mennyt.

Katso liite: 23472
Klikkaa laajentaaksesi...
Pakko kehuskella, kun nuorukaisena pyöräilin sopivasti ukkosmyrskyn noustessa maantien ojanpientareelle koristeeksi jätetyn ikimännyn viereen (matkaa n. 5 metriä), kun puuhun iski salama. Maailma repesi äänettömäksi sekä sähkön-sinivalkoiseksi ja sydän pysähtyi. Polkeminen loppui kuin seinään ja ajattelin, että nyt tuli lähtö, mutta sitten sydän löi ensin kerran hitaasti (tyhjää), sitten toisen hitaasti (tyhjää) ja kolmannella (hitaalla) lyönnillä palautui normaaliksi.

Totesin, että päivän pyörälenkki oli suoritettu ja ajoin takaisin kotiin 10 km.
 
Oli nätti keli taas hipsutella metsässä. Mustikoitakin tarttui väkisten taas mukaan liki 10 litraa, pitää käydä viemässä naapurin ukolle, sillä on jo ikää niin pitkästi, että ei enää itse jaksa metsään lähteä.
Komeasti lähti teeripoikue nevanreunasta, pulleassa kunnossa ovat ja nyt kun täälläkin on rauhoitettu tälle vuotta, niin voi olla, että alkaa taas pikkasen kanta elpymään.

C7DC609B-9DB1-417E-9FAB-220C8BFD88B3.jpeg
Siinä oli järven rannassa kiva keitellä kaffit, tuuli mukavasti niin ei päässyt elikotkaan kiusaamaan.
9F1BB83D-76A4-4628-AD98-B8B13C9ECBE5.jpeg

Näyttihän tuo ukkonen koputelleen tuollakin päin.
 
Erkki kirjoitti:
Omien havaintojeni mukaan mänty näyttäisi selviävän useimmin tuollaisella pintanaarmulla, kun taas kuusi ja koivu räjähtävät enemmän tai vähemmän kappaleiksi. Mäntykin tosin joskus kuivettuu tuon jälkeen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo, niin minustakin. Kuusihan silppuuntuu jostain kohtaa sellaisiin pitkittäissäikeisiin ja koivu näyttää räjähtäneeltä. Onko kuusi ja koivu -märempiä- ja johtuisi siitä tai rakenteesta yleensä....jopa juuriston erot voivat selittää.

Olen kerran tullut tuoreeltaan paikalle, jossa ukkonen oli nusaissut kuusen....oli pojat lämmin puuntumppi. On siinä hankaussähkössäkin poweria, kun se oikein napauttaa.
 
Olinpa aamusta vähän koiraa treenaamas. On se hienoa kuulaassa aamussa kuunnella,kun mäyräkoira vie kaurista niin että mettä raikaa.DSC_0227.JPGDSC_0225.JPG
 
Kävin tuossa pari päivää sitten ampumassa hirvimerkin. Koe oli helppo kun oli edellispäivänä kohdistettu kivääri.

Ihmetyttää vaan jotkut toiset ampujat kotka tulevat koetta ampumaan ilman, että olisivat tarkistaneet yhtään aseensa kohdistusta.

Eräs jo hieman iäkkäämpi ampuja kokeili neljä kertaa ja ei mennyt läpi. Toinen parissakymmenissä oleva jätti leikin sikseen kolmen yrityksen jälkeen. Kun kokeen hinta on nykyään 20€, niin 80€:llä tai kuudella kympillä saisi jo jonkin verran kohdistus/harjoitus patruunoita.

Jahtihommissa eniten kyllä v****taa, etenkin hirvijahdissa, huonot ampujat.
 
vz kirjoitti:
Kävin tuossa pari päivää sitten ampumassa hirvimerkin. Koe oli helppo kun oli edellispäivänä kohdistettu kivääri.

Ihmetyttää vaan jotkut toiset ampujat kotka tulevat koetta ampumaan ilman, että olisivat tarkistaneet yhtään aseensa kohdistusta.
O
Eräs jo hieman iäkkäämpi amputja kokeili neljä kertaa ja ei mennyt läpi. Toinen parissakymmenissä oleva jätti leikin sikseen kolmen yrityksen jälkeen. Kun kokeen hinta on nykyään 20€, niin 80€:llä tai kuudella kympillä saisi jo jonkin verran kohdistus/harjoitus patruunoita.

Jahtihommissa eniten kyllä v****taa, etenkin hirvijahdissa, huonot ampujat.
Klikkaa laajentaaksesi...
Paskamahoille ammutun haavakon perässä ei ole kiva yötäpäivää juosta. On joskus tullut silkkaa koiranmuonaakin, suolille ammuttu yöllä henki pois niin ei sitä syö enään kaikki koiratkaan. Lupa silläkin tavalla tärvääntyy.
 
Merkava kirjoitti:
Olinpa aamusta vähän koiraa treenaamas. On se hienoa kuulaassa aamussa kuunnella,kun mäyräkoira vie kaurista niin että mettä raikaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mäyräkoirista on moneen hommaan.
Ajaako koirasi hirveä?

Täällä oli yhdellä tuttavalla loistava hirvikoira tuo mäyräkoira. Jämpti-,norski- laika- ja karhukoiramiehet naureskelivat ensimmäisenä syksynä sille, mutta hymyt hyytyi, kun omistaja ampui sille melko pinon hirviä.

En tiedä tarkkaa määrää mitä koiralle sen elinikänä tehtiin hirvikaatoja, mutta paljon.
 
Ikarus kirjoitti:
Mäyräkoirista on moneen hommaan.
Ajaako koirasi hirveä?

Täällä oli yhdellä tuttavalla loistava hirvikoira tuo mäyräkoira. Jämpti-,norski- laika- ja karhukoiramiehet naureskelivat ensimmäisenä syksynä sille, mutta hymyt hyytyi, kun omistaja ampui sille melko pinon hirviä.

En tiedä tarkkaa määrää mitä koiralle sen elinikänä tehtiin hirvikaatoja, mutta paljon.
Klikkaa laajentaaksesi...
On se ajanut mutta kun en ole hirviporukassa (aika ei näillä työvuoroilla riitä) niin siitä hirvenkarhaamisesta on vähän eroon pyritty ja nyt onkin pääasiassa kauris kiinnostanut sorkkaeläimistä. Parille tämän sisarukselle on hirviäkin ammuttu tietääkseni. Mäykyllä on tosin se,että jos on hirvi seisontahaukussa niin se väistely ei ole yhtä näppärää kuin noilla "hirviroduilla", jos hirvi suuttuu.Voi jäädä jalkoihin.
Sitten kun hirvi ei ole ajokokeessa sallittu mäykylle,niin ei olla siihen rohkaistu enempää.
 
Meillä on kans mäyris, ihan superkiva koira, kiltti kaikille ja mieletön lämpöarvo. Vaan mettäkoirana ihan susipaska. Täysin riistavietitön ja niin mukavuudenhaluinen ettei juuri suostu sohvalta liikkumaan. Etenkään aamulla, sateella, talvella tai jos lämpö laskee alle +20c. Kyllä sitä yritettiin mutta nopesti todettiin ettei siitä vaan tule. Mäyris on sohvanlämmikkeenä ja labbis hoitaa metsästyksen.

Miehellä ja isällään oli aikanaan mäyris mikä metsästi ihan kaikkea, nouti linnut ja ajoi hirvet. Sen takia me tuo hankittiinkin. Mutta joskus vaan ei natsaa.

Tänään ammuin yhen karanneen lihakanin kanalan vierestä. Ihan nappi laukaus mutta jänö päätti viimeseks kiusaks loikkasta kanalan alle. Sitä sieltä kaivaessa kyllä pidin mäyräkoiralle melkosen luennon luolakoiran hommasta. Otti nimittäin niin aivoon että hain mäyriksen oikeen paikanpäälle seuraamaan mun suoritusta. Koira kun olis sujahtanu sekunnissa hakemaan sen kanin sieltä.
 
Baltriber kirjoitti:
Meillä on kans mäyris, ihan superkiva koira, kiltti kaikille ja mieletön lämpöarvo. Vaan mettäkoirana ihan susipaska. Täysin riistavietitön ja niin mukavuudenhaluinen ettei juuri suostu sohvalta liikkumaan. Etenkään aamulla, sateella, talvella tai jos lämpö laskee alle +20c. Kyllä sitä yritettiin mutta nopesti todettiin ettei siitä vaan tule. Mäyris on sohvanlämmikkeenä ja labbis hoitaa metsästyksen.

Miehellä ja isällään oli aikanaan mäyris mikä metsästi ihan kaikkea, nouti linnut ja ajoi hirvet. Sen takia me tuo hankittiinkin. Mutta joskus vaan ei natsaa.

Tänään ammuin yhen karanneen lihakanin kanalan vierestä. Ihan nappi laukaus mutta jänö päätti viimeseks kiusaks loikkasta kanalan alle. Sitä sieltä kaivaessa kyllä pidin mäyräkoiralle melkosen luennon luolakoiran hommasta. Otti nimittäin niin aivoon että hain mäyriksen oikeen paikanpäälle seuraamaan mun suoritusta. Koira kun olis sujahtanu sekunnissa hakemaan sen kanin sieltä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Onko karkeakarvainen,sileäkarvainen vai jopa humppatukka eli pitkäkarvainen? Ei tämä meidänkään oma normiulkoilusta aina innostu, talvella pinnasi yli vuorokauden kun oli pakkasta sen mielestä liikaa. Mutta kun metsään pääsee,niin on kuin toinen koira. Tulee hyvin myös lasten kanssa juttuun. Omanlaisiansa mököttäjiä ja mielensäpahoittajiahan nämä ovat myös:D
 
Tää on sileäkarvainen. Mutta siis ihan tussu. Leikkaamaton uros vielä. Vetää kättä lippaan joka tilanteessa. Sitä täällä muiluttaa kissat ja linnut, koskaan ikinä se ei edes ärähdä, vaikka olis syytä. Kissat ajaa sen pois ruokakupilta ja ulkona kanat ja kalkkunat jahtaa sitä lämpimikseen.

En oo ikinä noin pehmeä luonteista koiraa tavannut. Ei sitä mettälle enää edes yritetä, turha sitä kiusata. Olkoon lemmikkinä, kiva koirahan tuo on. Sama toi labbis, vaikka mettäkoira onkin, niin nukkuu sekin sängyssä ja jos sillekään ei olis metästys maistunut, lemmikkistatuksella sekin olis jatkanut. Se vaan on syntyjään ihan priima metsästyskoira. Toimii ku ajatus.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top