Eränkäynti

Omat jahtuu maat E-P.lla kuuluu kahden susi lauman reviiriin virallisen tiedon mukaan, todellisuudessa neljän lauman. Luke sai tänne 300 000€ lisärahoituksen, jotta voivat palkata yhden täyspäiväisen ihmisen näitä laumoja tarkkailemaan, lisäksi talvella tarkoitus saada yks panta joka laumaan. Porukka täällä aika vittuuntunut kyseistä asiasta.
Tutkijoille on tuntuu olevan mahdotonta myöntää, että susi on sopeutuva eläin ja muuttaa käyttäytymistään olosuhteiden mukaan. Vanhat totuudet ei vain pidä paikkansa enää täällä. 30x30km reviiri ja se ettei sudet liiku toisten reviillä ei vain pidä paikkansa enää, ainakaan täällä.

Toissa vuonna kotopaikalla pelastin romahtamassa olevasta riihestä traktorin perään laitettavan seiväskairan ja laitoin talteen. Nyt sille löytyi käyttöä. Sukulaismies joka asuu tässä samalla kylällä haki sen lainaan kuukausi sitten, kun pakko tehdä lihakarjalle susiaita. :mad:
En olisi kolme neljä vuotta sitten uskonut, että susi kannan kasvu voi olla näin nopeaa. Tietysti monet lumettomat talvet hämäsi, mutta silti.

Kotikunnassa meni hirvikoira pari päivää sitten, sudet tappoi. Pantasusien paikannustiedot eivät ole mikään henkivakuutus koiralle, koska laumojen välissäkin niitä on. Tänä aamuna kolmen suden lauma taajaman reunassa. Koulun nurkalle noin kilometri. Soittivat niistä kai häkeen. Ei taida häkellä pelimerkit riittää tappolupaan.

Hirvenmetästyskausi tulee olemaan paikallisille hirvikoirille verilöyly. Metsästys koiraa käyttäen alkaa olla jo lähes paketissa. En tiedä, miten ne hirvet sieltä ilman koiria otetaan.

Täällä paikalliset ei ole aika vittuuntuneita, vaan erittäin vittuuntuneita. Luken kanta-arvio susista, no joo, ei se oikein vitsinäkään enää naurata.

Hirvet alkaakin olla jo aika hyvin susien perseessä, viimeisiä kohta viedään.
 
Mielenkiintoinen kysymys kuuluu, mitä sudet sitten syövät.

Nyhtökauraa ja härkäpapuja?:cool:

Erilaiset kaikki peuramallit, pienet metsänelävät ml. supikoirat, ketut, majavat, rusakot, jänöt jne. Mutta hirvien jälkeen nämä on äkkiä lohnittu kitaan. Kesällä törmäsin metsäkauriin syöntipaikkaan. Kaksi sutta oli tehnyt siitä selvää jälkeä: kertasyönti riitti, loput jaksoi varmasti metsän hiiret koluta.

Loppujen lopuksi todella suurten alueiden hirvikoloniat syötiin muutamassa vuodessa valmiiksi. Yksi viriili lauma syöpi melkoisen kasan hirviä per vuosi. Metsäyhtiöt, isot metsänomistajat ja mehtuuvaltio voivat nyt olla huoleti, nyt ei enää hirvilaumat syö taimikoita piloille. Joskus pysähtelen miettimään, että sekö oli tarkoituskin? Kun vuosikymmenten väännön jälkeen ei metsästäjät suostuneet tappamaan hirviä -vähiin- keksittiin susien suojeluohjelma, joka huolehti asian kuntoon?

Nälkiintyneet susilaumat toki voivat tehdä myös hurmaavan joukkoitsemurhan.
 
Loppujen lopuksi todella suurten alueiden hirvikoloniat syötiin muutamassa vuodessa valmiiksi. Yksi viriili lauma syöpi melkoisen kasan hirviä per vuosi. Metsäyhtiöt, isot metsänomistajat ja mehtuuvaltio voivat nyt olla huoleti, nyt ei enää hirvilaumat syö taimikoita piloille. Joskus pysähtelen miettimään, että sekö oli tarkoituskin? Kun vuosikymmenten väännön jälkeen ei metsästäjät suostuneet tappamaan hirviä -vähiin- keksittiin susien suojeluohjelma, joka huolehti asian kuntoon?

Näin siinä kävi. Itäinen Suomi alkaa olla melko tyhjä isommasta riistasta. Vaan kohta on länsikin, eikä siihen mene pitkään.
Eteläänkin samaa hoitoa on tulossa. Taitaa mennä joku ihminenkin, ei tätä käännä enää mikään.

Melkoinen biodiversiteetti, metsissä ei kohta ole mitään muuta kuin nälkäisiä susilaumoja. Todellista luonnon monimuotoisuutta.
Mikään uhraus ei ole kyllin iso susien suojelun alttarille.
 
Valtio kusee tässä(kin) itseään jalkaan mutta kun ei ole kansallista päätäntävaltaa niin ei ole. Vaasassa muuten ensimmäinen SRVA-henkilö teki oman mielenilmaisun ja jätti hirvenraadon tienposkesta hakematta. Siitä seurannut tietokatkos johti siihen,että raato oli toista päivää tien varressa,ennenkuin ihmiset alkoivat soitella. Sanoi,että jos valtiolla on rahaa susia elättää,niin varmaan on rahaa raadotkin hoitaa. Kapinapuheita on muutenkin ollut,saa nähdä kuinka sopimuksia uusitaan.
 
Mielenkiintoinen kysymys kuuluu, mitä sudet sitten syövät.

Se on vain ainakin täällä E-P.lla kummallista, kun hirviä ja pikku sorkkaa metsät täynnä. Miksi pitää yrittää tulla susien koiran häkkien läpi, kun metsä täynnä ruokaa.
Susia mahtuisi Suomeen monin kertainen määrä. Se vain vaatisi, että sudesta tehtäisiin riistaeläin. Ongelma yksilöt pika menettelyllä kuula kalloon.
E-P.lla oli 2 karhulupaa ja siinä oli kaks liikaa. Ne ei olleet tehneey mitään pahaa. Joka maastossa susia, lumikeli. Meillä oli silloin kaks, ne suoraan sanottuna nauroi meille.
Jotakin tekisi tässä ajassa mieli sanoa Pohjois-Karjalaisille, mutta vaikeneminen on kultaa.

Siitä on jo varmaa yli 15v oltiin Tuupovaarassa lintukokeissa.
 
Se on vain ainakin täällä E-P.lla kummallista, kun hirviä ja pikku sorkkaa metsät täynnä. Miksi pitää yrittää tulla susien koiran häkkien läpi, kun metsä täynnä ruokaa.
Susia mahtuisi Suomeen monin kertainen määrä. Se vain vaatisi, että sudesta tehtäisiin riistaeläin. Ongelma yksilöt pika menettelyllä kuula kalloon.

bold. Se on susi, yksinkertaisesti niin. Ei se muuksi tule hevin, se noudattaa ikiaikaista kaavaansa. Olet mielestäni oikeassa siinä, että susienkin kanssa sovitaan samoille tanhuville. Mutta tuon hedelmällisen rinnakkaiselon edellytys on ravakoin ottein toteutettu vuosittainen metsästys. Jotta tuo suden luontainen susimaisuus pysyy tasolla, missä se voi löytää oman paikkansa.

Mutta eihän tää ole suinkaan ainoa asia, missä pena peruseläjästä on tehty se joustava palikka, löytyyhän tässä maassa monia muitakin juttuja, missä nimenomaan kalevalajätkä pannaan joustamaan.

Macchiavellinsä ovat lukeneet.

Moni syrjäseutujen asukas on jäänyt kotitanhuvilleen elämään pienillä ansioilla jne. juuri siksi, että luonto ja metsästys on elämäntapa. Jotta homma ei olisi liian silkoista, sitä pitää vähän hallinnosta käsin kiistää....jotta syrjäasukkikin voi tuntea olevansa hallinnonalainen tavalla jos toisella.
 
Se on vain ainakin täällä E-P.lla kummallista, kun hirviä ja pikku sorkkaa metsät täynnä. Miksi pitää yrittää tulla susien koiran häkkien läpi, kun metsä täynnä ruokaa.

Hirvieläimen kaatamiseen tarvitaan kolme sutta. Vaeltajasusi joutuu hakemaan ruokansa eri tavalla.
 
Kaikki on suhteellista. Asikkalassa Kamppilan tila on menettänyt 2000-luvulla 110 lammasta koirien hyökkäyksiin.

Koirat ovat vuosittain raadelleet toisia koiria, poroja, lampaita ja ihmisiä, pienemmistä eläimistä puhumattakaan. Vuosina 1998-2015 koira aiheuttivat Suomessa yhteensä 21 ihmisen kuoleman. Samaan aikaan on koirille Suomessa päiväkoteja ja lehdissä värikuvallisia syntymäpäiväilmoituksia. Esimerkiksi kotikoira aiheutti vauvalle hengenvaaralliset vammat Pohjanmaalla v. 2003, ja koira raateli hengiltä taluttajansa Tampereella vuonna 2001.

Ainoastaan se viimeisin Asikkalan lammashyökkäys on täynnä epäselvyyksiä. Koska 2003 ja 2005 asialla olivat koirat, jotka lopetettiin, ajateltiin, että 2007 olisivat olleet koirat kanssa. Kun kaksi hirvikoiraa oli sopivasti ollut Asikkalassa irrallaan, ne siitä sitten otettiin tutkinnan alle.

Vuoden 2007 tapaus oli outo, koska omistaja tapasi koirat heti ulkoilun jälkeen. Ei verta turkissa, ei mitään. Rotu oli sellainen, joka ei kennelväen mielestä tekisi tuollaista lainkaan.

Metsästäjä-lehdessä oli siihen aikaan pantasuden seuranta. Juttu oli kiinnostava, koska lehdessä seurattiin, miten se liikkui. Susi oli lähtenyt Lapista. Pitkin ja poikin se mutkitteli menessään. Meinasin pudota perseelleni, kun huomasin niistä päiväyksistä, että susi oli varmuudella Asikkalan alueella 2007 tapahtumapäivänä.

Otin yhteyttä Iltalehteen, joka silloin kirjoitti näitä "Asikkalan tappajakoirat" -juttuja, mutta eivät hiiskahtaneetkaan. Sitä paitsi tuomiot oli jo jaettu, oltiin niin pitkällä. Jos tutkinta olisi vielä ollut käynnissä, olisin vinkannut Asikkalan poliisille, että onhan tuokin tuossa liikkunut.

Olen edelleen sitä mieltä, että vuodet 2003 ja 2005 vaikuttivat siihen, että 2007 syylliseksi epäiltiin vääriä koiria.
 
Kaikki on suhteellista. Asikkalassa Kamppilan tila on menettänyt 2000-luvulla 110 lammasta koirien hyökkäyksiin.

Koirat ovat vuosittain raadelleet toisia koiria, poroja, lampaita ja ihmisiä, pienemmistä eläimistä puhumattakaan. Vuosina 1998-2015 koira aiheuttivat Suomessa yhteensä 21 ihmisen kuoleman. Samaan aikaan on koirille Suomessa päiväkoteja ja lehdissä värikuvallisia syntymäpäiväilmoituksia. Esimerkiksi kotikoira aiheutti vauvalle hengenvaaralliset vammat Pohjanmaalla v. 2003, ja koira raateli hengiltä taluttajansa Tampereella vuonna 2001

Kyllä, ihan asiallinen pointti. Koiria on jo niin paljonkin, että kyllä siinä tapahtumia väkisin kehittyy. Ja kehno niidenkään päänliikkeistä aina tiedä, mitä siellä kupolissa syttyy. Iso vahva koira tekee muutamassa sekunnissa pahaa jälkeä, jos se oikein villiintyy.

Minäkin varon aina metsästyksestä tai kiimasta tms. kierroksia ottavaa koiraa, ei siihen ole välttis viedä naamaansa ihan viereen, kun on se letakka päällä. Hormonikierrokset päällä oleva rasittunut koira on aina vähän arvaamaton.
 
Yllättävän usein törmää sellaiseen että ihmiset pitää aggressiivisia koiria ihan tieten tahtoen elävien kirjoissa. Meillä oli aikanaan porukan pompsukkana terrierinarttu, se oli lähdössä jo vähän sellanen arka. Se joutui nuorena somaliporukan potkimaksi eikä sen koommin sietänyt tummaihoisia, taatusti olis tullu ikävää jälkeä jos olis päässyt vapaasti toteuttamaan itteään. Täällä takasurkeella asiaa ei koettu ongelmaksi koska täällä ei tummia ole. (Oikeasti, mä olen täällä 15vuotta asunut enkä ole nähnyt ensimmäistäkään). Kaupungissahan tuollaista ei olisi pitänyt pitää elossa.

Meillä on yksi koira lopetettu muusta syystä kuin vanhuus. Se alkoi ensin hyökkäilemään muiden eläinten kimppuun, sitten vahtimaan lapsia. Lopulta se nuppi tutisten irvisteli ja murisi kaikille ja kaikelle. Sillon jo puhuttiin että pitäisköhän laittaa pois. Lopulta se lähti pihalla hyökkäämään lapsen päälle, ehti vähän nirhasemaan hampailla ranteesta. Mies otti koiran hihnaan ja haki aseen. Terrieri tämäkin.
 
Meillä on taloudessa pystykorva, ensimmäistä syksyä mennään. Hyviä merkkejä on ilmassa vaikkei vielä ole kunnolla mitään haukkunutkaan. Lisää metsää ja eiköhän se siitä.

Liikaa ei kuitenkaan kannata nuorta koiraa laukottaa. Väsyneenä tulee virheitä ja eikä se muutenkaan kunnolla opi. Saa nyt tämän viikon lepäillä ja viikonloppuna sitten uudestaan metsään.

Koira kun lepää ja jahtiaika meneillään niin käytiin tuossa yksi päivä parin kaverin kanssa metsässä ns. pomppulintuja katsomassa. Pysähdyimmä sitten yhdelle rajalinjalle siellä, teimmä tulet ja keitimmä sumpit. Tulilla sanoin kavereille, että tälläinen rajalinja on monesti hyvä paikka kävellä. Jos lintu pomppaa lähdölle niin ainakin näkee ampua. Ojalinjat ovat samanlaisia myös.

Lähimmä siitä sitten käveleen ja sanoin kaveri A:lle josko hän haluaisi kävellä linjalla, kaveri B kun piti parempana kävellä metsän sisällä. Näin tehtiinkin ja itse menin kavereiden väliin. Tavallista pomppulintu taktiikkaa siis. Kaveri A ei kuitenkaan tahtonut pysyä linjalla ja niimpä n. parin sadan metrin jälkeen menin itse sinne ja sanoin, että jos et kerran halua olla linjalla, minä kävelen siellä sitten. Siitä vajaat sata metriä lisää ja ukkometto pomppaa siitä rajalinjalta lentoon. Matkaa kolmisenkymmentä metriä ja suoraan poispäin lentävä lintu, siitä on vaikea missata! Auto-5 puhui kerran ja lintu alas.

Kaverit ollaan tunnettu pitkään ja eikä kumpaakaan harmittanut kun ei niiden kohdalle sattunut. Tietysti toinen sanoi, että pystärille tämä lintu olisi pitänyt saada. Totta! Ja vielä kun olisi saanut ammuttua kiväärillä puuhun niin sehän se paras olisi ollut. No, joululintu on nyt kuitenkin pakkasessa ja eiköhän lintuja vielä lisää vastaan tule.
 
Minulla tuo profiilikuva jo kertoo, että koirista pidän. Pidättyväinen vieraita kohtaan suomenpystykorva voi luontojaan olla, mutta sosiaalistuu nopeasti. Minusta se on jo osa suomalaista kulttuuriperintöä, ja on muuten monipuolinen metsästyskoira hyvin koulutettuna.
 
Minulla tuo profiilikuva jo kertoo, että koirista pidän. Pidättyväinen vieraita kohtaan suomenpystykorva voi luontojaan olla, mutta sosiaalistuu nopeasti. Minusta se on jo osa suomalaista kulttuuriperintöä, ja on muuten monipuolinen metsästyskoira hyvin koulutettuna.

Tuo meidän koira ei kyllä ole sosiaalistunut yhtään. Reilun vuoden ikäinen nyt ja ei kyllä juuri anna ihmisen koskettaa ollenkaan. Makupalaa kun koettaa antaa niin koira pysyy turvallisen etäisyyden päässä ja katsoo sillä silmin jotta mitäs kepulikonstia yrität, kyylä. Antaa sentään kiinni ulkona(sellaisen pikkuisen selvästi vastentahtoisesti), mutta saas nähdä kuinka kauan... On ollut meillä seitsemän viikkoisesta asti ja olemma pitäneet ns. sisäkoirana jotta tottuisi ihmisiin. Vaan eipä ole näemmä vaikuttanut.
 
Pantatietoja ja jälkiä yhdistelemällä on tohon pitäjän länsilaitaan muodostumassa aikamoinen karja susia. Vaikea on mitään varmaa sanoa vielä, mutta jotain 8-10 siinä on ainakin. Jotkut epäilevät kahden lauman reviirien saumakohtaa, minä en oikein usko. Osa on kesyjä yksilöitä.

Aika iso reviiri kyllä on toisaalta, jos on yksi lauma. Kehno, kun osaisin paremmin kuvata pantatietoja ja havaintoja näin kirjallisesti.

Minusta Luken pantatietosysteemi toimii nyt ihan rehellisesti, kun ottaa huomioon viiveen.
 
Pantatietoja ja jälkiä yhdistelemällä on tohon pitäjän länsilaitaan muodostumassa aikamoinen karja susia. Vaikea on mitään varmaa sanoa vielä, mutta jotain 8-10 siinä on ainakin. Jotkut epäilevät kahden lauman reviirien saumakohtaa, minä en oikein usko. Osa on kesyjä yksilöitä.

Aika iso reviiri kyllä on toisaalta, jos on yksi lauma. Kehno, kun osaisin paremmin kuvata pantatietoja ja havaintoja näin kirjallisesti.

Minusta Luken pantatietosysteemi toimii nyt ihan rehellisesti, kun ottaa huomioon viiveen.
Aiemmin olikin järjetöntä, että pantatietoihin ja puhelintiedusteluihin ei voinut luottaa. Tuttavan porukalta meni koiria, kun ensin tarkistivat tiedot netistä ja vielä soittivat varmistuksen, jonka jälkeen hukka nappasi "puhtaalta" alueelta koiran. Kun ihmettelivät asiaa, sanottiin suoraan, että tiedustelijoille annetaan vääriä tietoja, etteivät salametsästäjät voi hyödyntää.
 
Mielenkiintoinen kysymys kuuluu, mitä sudet sitten syövät.

Henkilökohtaisesti suosittelisin että nälkiintyneet sudet otetaan loukkupyynnillä kiinni ja viedään häkeissä Vihreiden puoluekokoukseen.

Siellä sudet ja cityvihreät voivat harjoitella yhdessä rauhanomaista rinnakkaineloa, voileipäpöydän jakamista kulmahammasdemokratian pelisäännöillä ja muuta kivaa.

Ja olisihan tossa jopa lajineutraalien romanssien mahdollisuus suuntaan jos toiseenkin.

Jatkoille lähtemistä varten pitää vain muistuttaa että Toivolan Jampsukka tilaa sellaisen tilataksin jossa saa kuljettaa eläimiä.
 
Back
Top