Jo yli 20 vuotta sitten kuulin Kainuussa kokeneen pystis-miehen sanovan nuoremmille, että koira kannattaa kouluttaa mahdollisimman monipuoliseksi (siis järkevässä määrin). Lintukannat olivat tippumassa ja metsästysajat lyhenemässä. Jos metsästi/metsästää pelkkää lintua, voi koiran käyttöaika jäädä aika vähäiseksi.Minulla tuo profiilikuva jo kertoo, että koirista pidän. Pidättyväinen vieraita kohtaan suomenpystykorva voi luontojaan olla, mutta sosiaalistuu nopeasti. Minusta se on jo osa suomalaista kulttuuriperintöä, ja on muuten monipuolinen metsästyskoira hyvin koulutettuna.
Tuosta hyvästä koulutuksesta yksi huono ja yksi hyvä esimerkki.
Huono: Tuttavalla oli ostettuna pentukoira, loppukesän pentueesta. Mentiin metsään koiran kanssa, mitä hieman ihmettelin. Pelipaikoille ajellessa puussa näkyi metso. Koira ja isäntä ulos ja auto kauemmas. Pentu juoksi puun alle ja nosti koipeaan. Kuului paumaus ja pentu heitti henkensä. Jos ei osaa haukkua metsoa jytkypetäjään 4 kuukauden ikäisenä, ei osaa haukkua koskaan.
Hyvä: Tyttären kaveri on poromiehen tytär. Oikean poromiehen, eli asuu keskellä vittu ei yhtään mitään, ilman sähkölinjaa. Tie on, mutta ei yleinen tie. Käytiin talvella siellä synttäreillä ja jaloissa pyöri porokoiranpentu. Vähän aikaa pyöri, mutta sitten tuli isännältä tiukka (sanallinen) komento omalle paikalle. Kehuin tottelevaisuutta, jolloin vastaus oli, että työkoiran pitää totella tai isäntä saa sekä uuden koiran että uudet kintaat.