Ei en unohda, Rhodesia valtiona eli Etelä-Afrikan napanuoran kautta. Pakotteet kierrettiin Etelä-Afrikan avustuksella, sotakalusto oli Etelä-Afrikkalaista ja kun meni oikein huonosti niin Etelä-Afrikka lähetti omia sotilaitaan. Sotilaallisesti Rhodesia voitti, voitti ja voitti yhä uudelleen ja siitä huolimatta sota jatkui itsenäisyysjulistuksesta siihen hetkeen kun Murozawa käänsi kupin nurin.
Täytyy muistaa että Rhodesia oli siirtomaa joka julistautui itsenäiseksi koska ei hyväksynyt (mustien) enemmistöhallintoa. Valkoisilla oli 4% väestöstä ja 90% äänivallasta, se ei selvinnyt ilman massiivista ulkopuolista tukea ja kaatuikin heti kun Etelä-Afrikan apu alkoi vähentyä. Jotta Rhodesia olisi "voittanut" ja Mugaben diktatuuri olisi vältetty, sen olisi pitänyt toteuttaa enemmistövaltaan siirtyminen 1965-1975 välillä eli tehdä juuri se jonka välttämiseksi se yksipuolisesti erosi emämaasta.[/QUOTE]
Jotkut valkoiset rhodesialaiset ovat tästä sanoneet, ettei voinut tulla kuuloonkaan silloisessa asenneilmastossa. EAn rooli hässäkässä on myös epäselvä, ei sitä osaa täältä käsin ymmärtää. Kannattaa muistaa, että EA oli samojen asioiden äärellä. Oli ehkä EAn intresseissäkin, että pikku-veli oli länsimaisen julkisuuden framipaikalla. Huomatkaa, kuinka EAn kv-asema muuttui negatiivisemmaksi heti, kun Rhodesia "itsenäistyi" värillisen väestön näkökulmasta katsoen. EA nimittäin osasi propagandasodan jos mikä. Resursseja "tiedotusohjelmiin" oli kysta kyllin. Onkohan Suomessakaan montaa vanhan polven naistenlehtitoimittajanaista, joka ei olisi käynyt EAssa "kutsuvieraana", eikä lahjoissa suinkaan kitsasteltu. Sveitsiläiset kellot ja mainiot hollantilaiset korut olivat laatikkokamaa, risteilyt kahden valtameren auringonlaskua ihaillen ihania, eikä moni toimittaja voinut ylenkatsoa salskean buurikarjun tarjoamia etujakaan.....ihanaa elämää. Ja jutut sitten kotona sitä mukaa.
Mutta itse lujaan sotilaalliseen aiheeseen sitten. Puskasodissa menestymisen tekijöitä oli monta. Yksi oli kuitenkin se, että Rhodesia sai kouluttajia ja palkkaväkeä ympäri maailmaa. Britannia, Portugali, Ranska, Usa...jokainen saattoi luopua taistelukokemusta omaavista eläköityneistä karjuistaan, palkkaa maksettiin ja moni sai himoittua maatakin. Perusmosuri oli usein farmari tai tämän poika, palkollinen jne. joilla oli kokemusta maastosta ja jotka tunsivat myös vastapuolen ajattelua ja mentaliteettia. Alkuperäisväestön sotilastoimintaa leimasi huono koulutus, kovasti vaihteleva mentaalinen käyrä, haluttomuus ryhtyä pitkäksi aikaa taisteluihin, kurittomuus, taikausko, epäpätevyydessään maagiset johtajat, varustepuutteet ja sairastelu. Sairasteluun liittyy eräitä pirullisia väitteitä, joita ei olla taidettu tutkia lainkaan, ei ole tainnut olla kenenkään intressissä.