Etelä-Afrikan ja Rhodesian puskasodat

late347

Kapteeni
Mjoo...

Kieltämättä väri-ilmiön tulkitseminen kyllä menee välillä vaikeaksi...

Hyvä esimerkki on jos luet tekstiä jossa on kirjoitettu sanat erilaisilla väreillä.

Sanat on kirjoitettu niin, että on käytetty fonttina väärää väriä, siihen sanan tarkoitukseen verrattuna.

Esim kirjoittaa keltainen sanan, mutta käyttääsinisellä värillä jne.
 

Samovarius

Kapteeni
Lahjoittaja
Mjoo...

Kieltämättä väri-ilmiön tulkitseminen kyllä menee välillä vaikeaksi...

Hyvä esimerkki on jos luet tekstiä jossa on kirjoitettu sanat erilaisilla väreillä.

Sanat on kirjoitettu niin, että on käytetty fonttina väärää väriä, siihen sanan tarkoitukseen verrattuna.

Esim kirjoittaa keltainen sanan, mutta käyttääsinisellä värillä jne.
Tää taitaa olla eri ilmiö, eli kilpailutetaan aivojen näkö- ja kielitoimintoja keskenään. Tällä ei oo sinänsä tekemistä näköaistin tai väriaistimuksen kanssa. Tää on ihan tyypillinen harjoitus, että kirjoitetaan värisanoja eri värillä mitä se sana tarkoittaa, ja vaihdellaan, että pitääkö painaa sen väristä nappulaa mitä on kirjoitettu vai millä värillä se on. Ei oo käytännössä kellekään ylivoimainen, mutta kelloa vastaan menee nokkelakin helposti solmuun. Netti on täynnä näitä testejä ja tätä on käytetty kiväärikursseillakin: valkokankaalle läjä erivärisisä ja -kokoisia värisanoja ja kouluttaja huutelee värejä. Ampujat vaihtaa maaleja komentojen mukaan ja merkin tullessa tyhjälaukaus oikeaan maaliin (tehdään myös komennoilla vasemmalla-oikealla-ylhäällä-alhaalla-edessä-takana jne.). Varttitunti tätä on muuten yllättävän uuvuttava kokemus, ilmeisesti prosessi on aivoille suht vaativa.
 

chigeen'a

Kapteeni
Siis häh? Näkyikö se haalari huonommin vihollisen näkökulmasta, vai ei?

En oikein sisäistänyt tarinan opetusta hahhah!:D

Yritätkö väittää että afrikkalaisilla on huonompi yönäkökyky(värien ja kontrastien erottelukyky)

Kyllähän jos loogisesti ajattelee niin sinistä väriä ei paljon luonnossa ole yleensä...

Poikkeuksellisen tehokkaita erityskäytön camo värityksiä kuitenkin on ollut. Esim hiekka-aavikolla lienee pinkki ollut suosittu erikoisjoukkojen autoissa land rover yms. Pinkkiä myös käytettiin muistaakseni joidenkin sotalaivojen kuvioinnissa. Britit testasivat tätä 2. Ms. Aavikolla sas-joukkojen pinkit jeepit olivat vaikeita havaita aamu hämärässä... sitten pääsivät yllätyksen turvin sas joukot ampumaan kk:illa paskaksi saksalaisten huoltovarikoita ja lentokenttiä.

Vai oliko tuossa Afrikan esimerkissä enemmänkin kyse sotajuonesta elikkä suomeksi sanottuna oli kyse vihollisen uniformuun pukeutumisessa?

Kun vihollinen ei erota omia joukkoja vihollisista, uniformujen perusteella katsottuna, niin onhan siitä selvästikin etua yllätyksen kannalta.

Tämä ei kuitenkaan varsinisesti todista naamiointikuvion hyvää tehokkuutta suojautumisessa tähystykseltä.
Oli vähän sekava kirjoitus, myönnetään. Tämä tarina on kerrottu mulle viisi vuotta sitten ja yritin muistella olennaiset osat, niitä jotka pätkittäin palaili mieleen. Story oli alunperin pitkä ja ilta myöhä.

Kyseessä ei ole mikään sotajuoni vaan selittämätön outous oli se, että valkoiselle miehelle aivan käsittämättömän hyvän näkökyvyn omaavat paikalliset näkevät camo pukeutujan paremmin kuin tämän vieressä seisovan sinihaalarin. Valkoinen mies pääsee samalle tasolle kyllä kiikareilla, mutta ei todennäköisesti silti erota camoon pukeutunutta vihulaista yhtä hyvin kuin paikallinen. Ei ainakaan niin hyvin kuin sitä sinihaalarista.

Pohjoisen ukko on tuonne mennessään aluksi käytännöllisesti katsoen näkövammainen. Niin valtava on ero näkökyvyssä paikalliseen verrattuna. Kiikareilla tai ilman. Tästä syystä vakavan metsästys onnettomuuden riski on suuri ensimmäisellä viikolla jonka jälkeen yleensä jotain alkaa näkemään. Tässä tarkoitan siis ihan muutaman metrin päässä olevia elukoita jotka vain eivät eurooppalaisen silmään erotu. Uskoisin, että ihmisen metsästys hommissa sama juttu. Paitsi jos vihollinen luottaa sinisen naamiointi kykyyn saa valkonaama pienen tasoituksen. Tosin hän itse on todennäköisesti verhoutunut camoon joka loistaa sen toisen opponentin silmään kuin häly-oranssi savolaisissa hirvihurmebakkanaaleissa. Onneksi yön-Timot ottaa pataan sitten ampumatarkkuudessa vaikka muuten hyvin näkevätkin. Pimeänäkö kyvystä en ole saanut verailevaa tietoa, mutta heidän taipumus ampua yli varmaankin korostuu pimeässä. Näinhän se tapahtuu meillä kaikilla.

Afrikkalaisen maajäljen seuraamisessa ei sitten enää olla edes samalta planeetalta. Ilmiöstä käytetään nimeä shine. Tarinat jäljittäjien suorituksista ylittää uskottavuuden rajat mikäli ei ole nähnyt näitä heppuja töissä.Pisimmät kylmän jäljen seuraamiset mitä olen ensikäden tietona kuullut oli kaksi viikkoa putkeen, ilman eväitä, kolmen maan alueella Zim, Moz, Sam. Tämä oli osa työhönotto haastattelua safariyritykseen jäljittäjäksi ns pieni työ näyte.o_O Onneksi olkoon, Paikka on teidän.

Se mitä siis yritin aiemmin kertoa oli juurikin se tosiasia, että olemme monien aistien osalta varsin erilaisia ihan "rotu" tasolle. Aivan kuten EK tuolla selvensi polynesialaisten esimerkissä. Kyse ei siis ole poikkeusyksilöistä vaan rotu-ominaisuudesta jota kutsutaan vissiin nykyään geneettiseksi eroavaisuudeksi. Tämähän tietysti sotii täysin sen hokeman kanssa että; kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Vaan kun eivät ole.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
90- luvun alkupuolella oli käytössä metsurin työasuja, joissa käytettiin punaisen tai oranssin huomiovärin sijasta sinistä. Ruotsissa oli kuulema tutkittu, että sininen väri erottuu parhaiten havumetsässä.
 

chigeen'a

Kapteeni
90- luvun alkupuolella oli käytössä metsurin työasuja, joissa käytettiin punaisen tai oranssin huomiovärin sijasta sinistä. Ruotsissa oli kuulema tutkittu, että sininen väri erottuu parhaiten havumetsässä.
Nii'in. 90-luvun alussa Ruotsin metsissä hääri Åket ja Örjanit. Sininen loistaa silmään. Jopa perinteistä oranssia paremmin.

Mutta mitens nykyään kun Ahmed ja Mohammad ahkeroi kaikki raskaimmat metsuri hommat, niin ehkä Ruotsin armeijan tarpeettomat kurkkusalaatit olisi syytä jakaa heille häly vaatteiksi. Afrikassa se ainakin näkyy sinistäkin paremmin.

Oranssissa haalarissa on ainakin todettu ongelmia, joka saattaisi liittyä tähän etniseen värisokeuteen. Guantanamon vapaaehtoistyöntekijät olivat sonnustautunet juuri oranssiin ja onnettomuuksilta pääosin vältyttiin. Nyt samat asut ovat käytössä Syyrian ja Irakin alueilla ja saamme raportteja jatkuvista vakavista ampuma- ja teräase onnettomuuksista joissa uhrina on järjestelmällisesti oranssihaalarinen.

Tarvetta olisi asiaan paneutua vakavasti, sillä sen verran paljon on Ruotsissakin nuoria miehiä sairaseläkkeellä nykyään, että kyse voi ihan yksinkertaisesti olla väärästä väristä aiheutuvista työtapaturmista.
 
Mitä tulee eri värien näkemiseen niin voihan niissä olla eroja eri etnisten ryhmien välillä.

Noin lähtökohtaisesti eri ihmiset näkevät eri määrän värisävyjä - asiaa voidaan helposti tutkia testeillä.

En kuitenkaan todellakaan usko, että afrikkalaisilla olisi sen tarkempaa näkökykyä. Kysymys on kyvystä tehdä havaintoja jossain tietyssä ympäristössä. Aivan kuten chigeena kirjoitti, että länkkärin kyky tehdä havaintoja afrikan pusikoissa paranee ajan kuluessa.

Kyky tehdä havaintoja on monissa ryskähommissa aivan ensijainen. Esimerkiksi monet organisaatiot suosivat henkilösuojauksessa henkilöitä jotka ovat toimineet "vihamielisessä ympäristössä". Yksinkertaisesti on hyvin vaikea opettaa sitä havaintojen tekoa ja ympäristön lukemista rauhan ajan koulutuksessa samalla tavalla. Pohjois-Irlanti, Afganistan ja Irak ovatkin monelle miehelle se yliopisto missä havaintotaidot on opittu.

Sotilasorganisaatiot tosin ovat yrittäneet mallintaa ympäistöä ja parantaa näin sotilaiden havaintokykyjä ja opettaa oikeanlaista reagointia realistisessa harjoittelu ympäristössä. Yhdysvaltain armeija otti käyttöön esim. "vietnamilaisen kylän" jo 1960-luvulla ja britit ottivat mm. urbaanit ja pohjois-irlannin maaseutua jäljittelevät harjoittelu ympäristöt käyttöön jo 1970-luvulla. Sotilaiden suorituskyky kyseisissä ympäristöissä parani realistisen koulutuksen ansiosta, mutta edelleen "real thing" oli kaikista paras koulu.

Toki osa havaintokyvystä ilmeisesti siirtyy. Yhdysvaltain armeija havaitsi Vietnamissa, että partiotoiminnassa parhaiksi sotilaiksi erottautuivat sotilaat jotka olivat joko etelävaltioiden valkoisia metsästäjiä tai suurkaupungeissa kasvaneita mustia. Ainakin osassa etelävaltioita miehet olivat tottuneet liikkumaan aseen kanssa vaikeassa maastossa jossa näkyvyys oli rajoitettu ja saaliin ylläminen ja tai väijyminen oli tärkeää jos mieli saada jotain pataan. Suurkaupunkien mustat taas olivat kasvaneet "urbaanissa viidakossa" jossa vaikeuksien ennakoiminen ja havaintojen tekeminen auttoivat omaa selviytymistä.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Nykysoturimme häviävät liikehtimiskyvyssä menneille sukupolville, mutta voittavat reagointiajassa :)

Tutkimus:
Räiskintäpelit kehittävät aivoja

Keskiviikko 15.9.2010 klo 10.13 http://www.iltalehti.fi/digi/2010091512351419_du.shtml

KESKUSTELE
Keskustele peleistä ja pelaamisesta

Rochesterin ylipoistossa New Yorkissa tehdyn tutkimuksen perusteella nopeatempoiset ammuskelupelit kehittävät pelaajia. Pelaajista tuli herkempiä aistiärsykkeille ja pelaaminen johti tehokkaampiin ratkaisuihin, kun kyse oli havainnoinnista.

- Nämä tietokonepelien hyödyt tulevat vain toimintapeleistä, mikä lähes aina tarkoittaa ammuskelupelejä, joissa liikut kentällä, etkä tiedä, milloin vihollinen ilmestyy eteesi, tutkija Daphne Bavelier sanoi.

- Tällaista peliä ei varsinaisesti pitäisi mieltä kehittävänä. Strategia- tai roolipeleillä ei ole vastaavaa vaikutusta.

Kokeessa oli mukana 26 ihmistä, iältään 18-25-vuotiaita. Kukaan ei ollut pelannut ammuskelupelejä aiemmin. Testi kesti useita kuukausia, jonka aikana puolet heistä pelasi 50 tuntia Call of Dutyn ja Unreal Tournamentin kaltaisia räiskintäpelejä ja toinen puolikas saman ajan strategiapeliä Sims 2.

Lopulta molemmille ryhmille tehtiin sarja kognitiivisia kokeita. Koehenkilöiden piti esimerkiksi päättää, mihin suuntaan pisteet ruudulla liikkuivat tai kumpi korva kuuli ääntä.

Räiskintäpelejä pelanneet olivat selvästi nopeampia ja tarkempia. Ryhmä oli keskimäärin 25 prosenttia vertailuryhmää parempi tekemään oikeita päätöksiä.

Aiemmin tänä vuonna teksasilaisyliopiston tutkimus osoitti, että väkivaltaiset pelit voivat lisätä aggressiivisuutta ja vihamielisyyttä joissain pelaajissa, mutta samalla hioi visuaalisia ja hahmotukseen liittyviä taitoja.

IL-REUTERS
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ULKOMAAT AFRIKKA
Valkoiset palkkasoturit kutsuttiin apuun – Ukkokaartin armoton taktiikka yllätti Boko Haramin
Salainen operaatio paljastui Nigeriassa. Yksityisarmeijan historia on pitkä ja julma.
Hannu Pesonen
10.8.2015 07:30 http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/afrikka/valkoiset-palkkasoturit-kutsuttiin-apuun-ukkokaartin-armoton-taktiikka-yllatti-boko-haramin/?shared=288239-6de6b049-500

9 min
Luettu (3)

Pohjoisnigerialaisen Maidugurin asukkaat ovat tottuneet kaduillaan kolisteleviin raskaasti aseistettuihin sotilasajoneuvoihin. Ränsistynyt miljoonakaupunki on Nigeriaa piinaavan ääri-islamilaisen terrorijärjestön Boko Haramin syntysija ja sitä jahtaavan armeijan komentokeskus.

Mutta maaliskuussa monet kaupunkilaiset hätkähtivät.

Panssaroitujen miehistönkuljetusvaunujen ampuma-aukoista ja konekiväärien tähtäimien takaa kurkisteli sotilaita, jotka mustista aurinkolaseistaan, kypäristään ja syvästä rusketuksestaan huolimatta saattoi tunnistaa valkoisiksi.

Naamat kuuluivat Specialized Tasks, Training, Equipment and Protection (STTEP) -nimisen eteläafrikkalaisen yksityisarmeijan palkkasotureille. He olivat silloisen presidentin Goodluck Jonathanin viimeinen valttikortti presidentinvaalikamppailussa, jonka pääteemaksi oli noussut kehnosti edennyt sota Boko Haramia vastaan.

Jonathan värväsi eteläafrikkalaiset, kun Nigerian armeija oli epäonnistunut yrityksissään vapauttaa Boko Haramin huhtikuussa 2014 vangitsemat lähes 300 kristittyä koulutyttöä eikä kyennyt edes estämään uusia sieppauksia tai tuhoiskuja.

STTEP:n rungon muodostavat entiset valkoiset eteläafrikkalaiset sotilaat, poliisit ja turvallisuuspalvelun miehet, jotka toteuttivat aikanaan Etelä-Afrikan rotuerotteluhallituksen erikoisoperaatioita vapautusliikkeitä vastaan Angolassa ja Namibiassa sekä tukahduttivat väkivaltaisesti kansalaisliikkeiden toimintaa.

Päällystö ja alipäällystö ovat valkoisia, miehistöstä suuri osa mustia.

Palkkasoturien tehtävänä oli turvallisuuslähteiden mukaan alun perin neuvoa ja kouluttaa nigerialaisjoukkoja vapauttamaan koulutytöt, mutta ”nopean sodankäynnin käytännön harjoitukset” muuttuivat äkkiä suoraksi toiminnaksi.

Siinä joukko on osoittautunut armottoman tehokkaaksi.



STTEP:tä johtaa Eeben Barlow, 62, joka on entinen Etelä-Afrikan erikoisjoukkojen eversti ja puskasotien veteraani. Hän on sanonut yhtiönsä ”tarjoavan afrikkalaisia ratkaisuja afrikkalaisiin ongelmiin”.

Yhtiöllä on myös omat verkkosivut.

Suurin osa Barlow’n miehistä on samanlaista ukkokaartia, mutta vaarallista sellaista. Heillä on yli 30 vuoden kokemus Afrikan oloissa tapahtuvasta väijyttämisestä ja kohteen tappamisesta epäröimättä heti, kun se vain on mahdollista.

Moni heistä soti Etelä-Afrikan miehityshallinnon työkaluna Namibiassa toimineiden pahamaineisten Koevoet- eli sorkkarautajoukkojen riveissä.

Koevoet-joukot jahtasivat ja tappoivat Namibian vapautusliikkeen Swapon sissejä ja aktiivikannattajia raa’an tehokkaasti. Ne tekivät myös iskuja syvälle naapurimaahan Angolaan, jossa Swapon tukikohdat sijaitsivat ja jossa Etelä-Afrikan erikoisjoukot kävivät 1980-luvulla Afrikan mantereen laajimpia rintamataisteluja Angolan armeijaa ja sitä tukevia kuubalaisjoukkoja vastaan.

Koevoetit saivat palkkansa päälle huomattavia bonuksia tappamistaan ja vangitsemistaan vastustajista sekä takavarikoimastaan sotilaskalustosta. Se lisäsi joukkojen liipasinherkkyyttä ja tuotti vielä enemmän ihmisoikeusrikoksia kuin Etelä-Afrikan turvallisuusjoukkojen tylyt toimet keskimäärin.

YK:n pääsihteerin erityisedustajana Namibian itsenäistymishanketta 1989–1990 johtanutMartti Ahtisaari käytännössä pakotti Etelä-Afrikan hajottamaan Koevoet-joukot, kun oli käynyt selväksi, että niiden toiminta vaaransi koko rauhansuunnitelman.

Sen seurauksena Barlow kumppaneineen perusti Executive Outcomesin, STTEP:n edeltäjän. Palkkasoturiarmeija työllisti huippuvuosinaan 1500 eteläafrikkalaista. Executive Outcomeslakkautettiin vuonna 2000, kun sen tehokkuus Sierra Leonen sisällissodassa hallituksen tukena tuotti liian kiusallista julkisuutta Etelä-Afrikalle.

Nyt Barlow kauppaa soturijoukkonsa palveluksia STTEP:n nimellä.



Eeben Barlow otti Nigeriassa käyttöön saman takaa-ajo- ja jäljitysstrategian, jota hän sovelsi Namibian ja Angolan puskasodissa yllättäen iskevien ja nopeasti vetäytyvien sissijoukkojen nujertamiseksi.

Siellä Etelä-Afrikan erikoisjoukot haravoivat maastoa, kuulustelivat väkivaltaisesti väestöä, jäljittivät ja lopulta tappoivat Swapon sissejä operaatioissa, joissa nopeasti liikkuvat joukot saivat tukea helikoptereilta ja vahvalla tulivoimalla varustetuilta panssaroiduilta miehistönkuljetusvaunuilta.

Sissien jäljittämisessä Etelä-Afrikan joukot tukeutuivat värväämiinsä ”bushmannioppaisiin”, jotka olivat Kalaharin autiomaassa vaeltavaa san-alkuperäiskansaa. He pystyivät Barlow’n mukaan tarkkaan arvioimaan, kuinka vanhoja jäljet ovat, kuinka raskaita taakkoja jälkien jättäjät olivat kantaneet ja miten nopeasti edenneet.

Nigeriassa Barlow’n palkkasoturit ovat kouluttaneet samaan tapaan viidakkoseutujen asukkaita oppaikseen ja jäljittäjikseen. Heidän avullaan joukot arvioivat Boko Haramin todennäköisimmät hyökkäys- ja huoltoreitit ja keskittivät niiden varsille nopeita helikopterihyökkäyksiä.

Ne näyttävät yllättäneen Nigerian armeijan tehottomiin ja huolimattomiin operaatioihin tottuneen Boko Haramin täysin. Varsinkaan kun niistä ei vuotanut etukäteistietoa järjestölle, jolla on runsaasti ilmiantajia huonosta moraalistaan ja lahjottavuudestaan tunnetuissa armeijan joukoissa.



Huolella salassa pidetyn hankkeen paljasti Nigerian sosiaalinen media, jossa tarinat valkoisista eteläafrikkalaisista alkoivat kiertää, kun heitä näkyi Maidugurissa ja viidakkokylissä.

Salaus petti lopullisesti kun eräät operaatioon osallistuneet ja heidän omaisensa eivät malttaneet pysyä hiljaa.

Yhden palkkasoturin kuoltua Boko Haramia vastaan tehdyssä hyökkäyksessä he julkaisivat seinillään ja blogeissaan kuvia ja kirjoituksia Nigerian tapahtumista.

Nigerian hallitus yritti peitellä palkkasoturien olemassaolon kutsumalla heitä ulkomaisiksi turvallisuuskouluttajiksi, mutta vahinko oli jo tapahtunut.



Eteläafrikkalainen yksityisarmeija näyttää muutamassa kuukaudessa onnistuneen siinä, missä Nigerian armeijalta on valunut hukkaan vuosia.

Boko Haram on kevään ja kesän kuluessa joutunut vetäytymään useista valtaamistaan kaupungeista ja kylistä. Järjestö tekee edelleen tuhoisia pommi-iskuja, mutta niitä toteuttavat entistä useammin itsemurhapommeina käytettävät naiset ja tytöt, eivät aseistetut pyssymiehet.

Suuri osa sen asemiehistä on palannut piileskelemään järjestön perinteiselle ydinalueille, Sambisan vaikeapääsyiselle viidakkoseuduille Kamerunin rajan liepeillä.

Koulutyttöjen orjuuttamisella ja muilla islamin nimissä toteutetuilla raakuuksilla ylvästellyttä Boko Haramin ”emiiriä” Abubakar Shekauta ei ole kevään jälkeen näkynyt järjestön propagandavideoissa, joista tuorein ilmestyi elokuun alussa.



Viime hetken sotilaallinen menestys ei ehtinyt auttaa Jonathania päihittämään maaliskuun lopun presidentinvaalien päävastustajaansa. Voiton korjasi entinen sotilasdiktaattori ja kovaotteinen kenraali Muhammadu Buhari.

Buhari lupasi vaalikampanjassaan nujertaa Boko Haramin armottomasti. Hän on suhtautunut edeltäjänsä toimiin ärtyneesti, vaikka antoi hiljattain epäsuoraa tunnustusta palkkasotureille.

”On häpeällistä, että Nigerian armeijan oli pakko tukeutua eteläafrikkalaisiin palkkasotureihin, jotta sota Boko Haramia vastaan kääntyisi menestykseksi”, hän jyrisi.

Buhari erotti heinäkuussa armeijan ylijohdon kokonaisuudessaan. Nyt Boko Haramia jahdataan yhteisessä sotilasoperaatiossa Nigerin, Tšadin ja Kamerunin kanssa ja valtaosa Barlow’n miehistä on palannut Etelä-Afrikkaan presidentin vaihduttua.

Nigerialaisten ja Buharin itsensä kannalta ratkaisevan tärkeää on, osoittautuuko nykyinen sotamenestys pysyväksi vai jääkö se kaivoon kannetuksi vedeksi.

Paikallisten luottamus puolustajiinsa ei toistaiseksi ole suurta. Nigerian armeijan joukkojen ilmestyminen kylän laidalle herättää asukkaissa lähes yhtä paljon pelkoa kuin Boko Haramin saapuminen. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International syyttää armeijaa järjestelmällisistä ihmisoikeuksien loukkaamisesta ja 8 000 vangin surmaamisesta.



Kotiin palanneita palkkasotureita saattaa odottaa rangaistus.

Etelä-Afrikan hallitus kriminalisoi kansalaistensa sotimisen ulkomailla palkkasotureina tai turvallisuusasiantuntijoina vuonna 2006. Se on suhtautunut erittäin ärtyneesti tietoihin ”eteläafrikkalaisten voitoista” Nigeriassa.

Kiukkua lisää se, että Barlow’n miesten pääkohteina rotuerottelukaudella olivat Afrikan kansalliskongressin ANC:n johtohenkilöt. ANC on hallinnut Etelä-Afrikkaa sen enemmistövallan alusta asti.

Palkkasotureilla saattaa kuitenkin olla jo uusi työmaa tiedossaan. Tuorein turvallisuusalalla kiertävä väite kertoo, että Etelä-Sudanin hallitus olisi vastikään kouluttanut Ugandassa salaa ”ulkomaisia turvallisuusasiantuntijoita”.

Maailman uusin itsenäinen valtio Etelä-Sudan vajosi vuonna 2013 lohduttomaan sisällissotaan, jossa ei näy ratkaisua. Hallituksen väitetään nyt hakevan siihen vauhtia lennättämällä vahvan palkkasoturiosaston entisen pääministerin Riek Macharin johtamia kapinallisjoukkoja vastaan.



Turvallisuuslähteiden mukaan Nigerian armeija ylläpitää kuitenkin yhä erillistä ilmasodankäynnin yksikköä, johon näyttäisi kuuluvan sekä ukrainalaisia että eteläafrikkalaisia palkkasotureita.

Läsnäoloon viittaa se, että paikallisten viestimien mukaan Boko Haram ampui heinäkuun puolivälissä alas ukrainalaisen sotilaskoneen, joka oli Sambisan viidakkojen yllä tiedustelulennolla. Maahansyöksyssä kuoli viisi ulkomaista palkkasoturia.

Ukrainalaiset ovat Neuvostoliiton hajoamisesta asti olleet vakiovieraita Afrikan sotien helikopteri- ja lento-operaatioissa.

Usein se on tapahtunut yhteistyössä eteläafrikkalaisten maasotaan osallistuneiden palkkasoturien kanssa.

Kun seurasin Sierra Leonen sisällissotaa Executive Outcomesin huippukaudella vuonna 1999, ukrainalaisten taistelu- ja kuljetushelikopterien kyytiin nousi jatkuvasti sekä nigerialaisia ”rauhanturvaajia” että valkoisia ”turvallisuusasiantuntijoita”.



Boko Haramin kuusi vuotta jatkunut terroriaalto on ollut valtava nöyryytys Nigerian hallitukselle, joka on esitellyt useita Afrikan rauhanturvaoperaatioita johtavaa armeijaansa mantereen ykkösnyrkkinä.

Parina viime vuonna järjestö on vallannut useita kaupunkeja ja kyliä Nigerian koillisosien kolmessa islaminuskoisessa osavaltiossa huolimatta siitä, että alueelle on lähetetty runsaasti lisäjoukkoja.

Se on perustanut nykyistä esikuvaansa, Syyrian ja Irakin äärijärjestöä Isisiä matkien valtaamilleen alueille ”islamilaisen valtion”, joka uhoaa tappavansa kaikki, jotka vastustavat järjestön jyrkän vanhakantaista tulkintaa islamista. Puolitoista miljoonaa ihmistä on paennut kotoaan ja ainakin 15 000 saanut surmansa.
 

Deeiii

Eversti
Olen lukenut pari kirjaa noista palkkasotilaista Afrikan nykysodissa. Hyvin samanlainen kuva välittyi kuin tuosta jutusta: kun korruptoitunut ja saamaton "oma" armeija ei saanut sisällissotaa aisoihin, niin paikalle tilattiin Executive Outcomes tai sit se toinen, Sandline(?).

Sit alkoikin tapahtua.

Joskus taannoin muistan jonkun kohtuu korkean YK-viskaalin itse asiassa ehdottaneen, että YK palkkaisi näitä joukkoja rauhaanpakottamistoimintaan kyseisillä alueilla tulospalkkauksella. Esitys buuattiin ulos vaikka kylmällä strategisella silmällä katsoen se olisi saattanut olla hyväkin.
 

Lone Soldier

Kapteeni
Lahjoittaja
Kun "keksitty" moraali ajaa ohi järjen taikka käytännön. Olen ylevämpi kuin pelastus aiheuttaa monasti tilanteen jossa ratkaisu on, mutta sitä ei "voida" käyttää moraalisen koodiston takia.
Yleensä kyseiset uskaliaatkin operaatiot onnistuvat, mutta me ihmiset olemme tosiaan keksineet sen että voittajan pitää olla moraalisesti puhdas, myös somessa. Eli vihollinen on ruma kun se tappaa, joten meidän pitää olla siistejä tehdessämme saman...
 

chigeen'a

Kapteeni
Lueskelin tässä joulun pyhinä vanhaa metsästys "päiväkirjaani" ja osuin mainintaan jutusta jonka kuulin ja sopinee tänne kerrottavaksi. Olkoon tämän nimi vaikkapa afrikkalainen Shangaan hyökkäys vaunu.

Vanhemmat metsästäjät tuolla Rhodesiassa kertoilivat kohtaamisistaan eri villieläimien kanssa joista yksi mielenkiintoisimmista on nyt jo harvinaiseksi käynyt sarvikuono. Tämä majesteettinen eläin omaa suhteellisen heikot aistit lukuun ottamatta hajua. Mutta omaksi onnettomuudekseen raskaan päänsä vuoksi ja puolustus/hyökkäys aseestaan johtuen se joutuu painamaan päänsä alas joten haistelu tukeutuu enemmän maahajuihin kuin monella muulla puskan eläimellä. Tästä johtuen sarvikuonon uhriksi joutuminen oli vältettävissä ripeällä toimilla sillä varoitus yleensä saatiin ajoissa. Päälle käyvän sarvikuonon kuuli jo pitkältä höyryjunaa muistuttavasta puuskutuksestaan kun se suurilla sieraimillaan pöllytti maata sarvi tanassa hyökätessään. Ripeästi vain nousu puuhun ja vaara oli vältetty. Karkuun ei kannata yrittää juosta. Siinä kyllä häviää. Puut monesti ovat tuolla vain reippaan kokoisia pensaita jotka juuri ja juuri kannattelevat miestä tai kahta. Ja koska aseen kanto tyyli on usein ns. African carry eli ilman hihnaa piipusta pidellen olkapäällä ei kiipeäminen nopeasti pensaaseen onnistu kuin heittämällä ase maahan. Näin kuitenkin toimittiin ja puuskuttava kahden tonnin panssaroitu lihajuna paineli ohi kuono maassa puksuttaen.

Sitten se juttu. Mosambikin rajalla oli ZANLA:n vastaisten puskasotien riehuessa vahva terro osasto joka sai täydennystä ystävällisilta ulkomailta monasti ilmapudotusten muodossa. Pudotukset suoritettiin joka matalalentona tai jos kyseessä oli jotain "särkyvää" tuli helikopteri. Pudotusalue oli puska tasanko joka oli taitavasti miinoitettu ystävällismielisten ulkomaisten oppien mukaisesti eli taitavasti sisältäen kiemurtelevan polun jota jatkuvasti muutettiin. Laskeutumisalueelle pääseminen ja sen miinoittaminen omilla ylläreillä olisi pakottanut vihollisen tyytymään ilmapudotuksiin sinne tänne. Homma oli jo yritetty mutta vihollisen miinoitus ja partiot tekivät siitä liian vaikeaa pienille maajoukoille.

Sitten mukana olleet Shangaan heimon jäljittäjät keksivät keinon. Alueella oleili maamiinasta jalkansa haavoittunut sarvikuona jonka oli nähty oleilevan myös helikoptereiden laskeutumisalueella. Hyvän maahajuaistinsa ansiosta se osasi löytää miinattoman polun heinäpitoiselle pusikoista raivatulle aukealle. Oli oppinut ns. kantapään kautta.

Hyökkäys-suunnitelman toteutus oli mielenkiintoinen. Ryhmä Sealous Scoutteja siveli itsensä hyeenan paskalla ja lähestyi haavoittunutta sarvikuonoa. Normaalisti täysikokoinen sarvikuono ei pelkää mitään mutta tämä haavakko tiesi olevansa vaarassa hyeena lauman hyökätessä. Niinpä se lähti painelemaan kuono maassa pakoon kohti tavoitetta kun hyeenan hajuiset soturi sitä takaapäin lähestyivät. Bonuksena tässä oli tietysti se että eläin johdatti miinapolulle operaation suorittajat mutta samalla kyöräsi paikalla olleen vihollispartion kiipeämään pensaisiin ja ilman kykyä käyttää aseitaan.

Homma kuitenkin epäonnistui viimehetkellä yhden ajatusvirheen vuoksi. Paskalla sivellyt hyökkääjät kun alkoivat napsimaan pensaiden oksilla keikkuvia mustia "teeriä" alas hajosi jo miinapolulla puuskuttavan hyökkäysvaunun fokus. Hyeenat eivät ammu FAL:illa. Suivaantunut sarvikuono kääntyi ympäri ja survoi adrenaliini humalassa itsensä miinoihin joita se kertoman mukaan kesti useamman kuin yhden ennekuin sortui jalattomana maahan. Koko homma meni ns. vihkoon ja sitten tuli jo kiire pois.

Jälkinäytöksenä mainittakoon että moni sai vakavan tulehduksen pakomatkalla kotiin hyeenan paskan ja piikkipensaiden yhteisvaikutuksesta. Panssarisota tuolla rintamalla oli päättynyt heti alkuunsa.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Hyeenan ulolla ihon sively - kohtaan päästyäni syttyi mielessäni lamppu: toivottavasti sivelijällä ei ole tyypillistä naarmuripellystä ihollaan. Hyeenan ulo nimittäin on myrkkyvä. Tuota villieläinten paskoa on käytetty myös rauhanomaisessa tarkoituksessa. Kun Rhodesiasta tuli onnellisesti Zimbabwe aloitti moni viljelijä ihan laillisen villiintyneen karjan kokoamisen. Sotavuosina moni karjalauma oli hajonnut ja villiintynyt, osa oli syöty ja karjan ikärakenne rempallaan. Harvoille vesipaikoille koottiin eläimiä nimenomaan pelottelemalla niitä leijonanhaisulla jne. Vesipaikoilla sitten aloitettiin ruokinta jne. ja vähitellen osa lehmistä palautui ihmisten käsiteltäviksi kesyiksi olennoiksi. Ne, jotka eivät kesyyntyneet, ne tietty syötiin.
 

Teme

Kapteeni
BAN
Kerran tuli istuttua baarissa mustassa Afriikassa loppuyön pimeinä tunteina kunnes siellä oli enää jäljellä pari valkonaamaa. Vanhempi setä tuli sitten juttelemaan ja kävi ilmi että mies on alun perin Rhodesiasta/Zimbabwesta kotoisin oleva entinen farmari, nykyinen bisnesmies joka tuli purkamaan sydäntään ja tarjoamaan tuoppeja.

Pitkä tarina lyhyt: Farmarin poikana mies pistettiin asevelvollisena scoutteihin, helikopterisellaisiin. Pojat tiesivät miten selviytyä viitakossa ja puskassa. Pers koulutus oli lyhyehkö mutta tehokas. Vuosien saatossa sissisodista on tullut kokemusta ja osa upseereista/kouluttajista oli entisiä Kansainyhteisön veteraaneja eri sodista plus jonnii verran jonkinlaista puolipalkkasoturia eteläisestä naapurimaasta keitä siellä kiinnosti valkolaisten valtaa Afriikassa puolustaa. Mustia miehiä oli myös matkassa etenkin jäljistäjinä mutta yleensä eri heimolaisia kuin kohteet. Sain käsityksen että yleensä mentiin valkolaisporukalla.

Näiden scouttien tehtävänä oli toimia eräänlaisena ilmatulenjohtajina helikoptereille. Tehtävänä oli yleensä soluttautua tarkasteltavan kylän lähelle kun tiedustelu sai ilmiantajilta tms tiedustelutiedon kapinallisten sissien tukialueelta missä kylässä ja missä taloissa on potentiaalista vihulaistoimintaa. Pojat tiputettiin helikopterilla illan pimeydessä viidakkoon turvallisen matkan päähän kylästä josta jotosteltiin sopivaan kukkulanrinteeseen tiedusteluasemaan joka varmistettiin Claymoreilla todennäköisiin jotossuuntiin. Seuraava päivä tehtiin näkötiedustelua ja kapinallisten aseistus, miesten lukumäärä, asevarastot tms kartoitettiin. Tiedot välitettiin päämajaan jossa tehtiin helikopterien hyökkäyssuunnitelma. Seuraavana aamuna ennen kukonpieremää pari helikopteria aloittaa hyökkäyksen merkattuihin taloihin. Tiedustelupartio johtaa tulta kunnes helihoppereilta loppuu 12.7 mm ammukset ja raketit. Sen jälkeen irtautuminen kilometrin parin päähän mistä raskaampi tukihelikopteri poimi poijaat kyytiin. Näin sujui pari vuotta asevelvollisuutta ja reserviläisyys Zimbabwen itsenäistymiseen saakka.

Sittemmin miekkoselle ja sen vaimolle jäi 10% perheen tilasta. Loput jaettiin paikallisen ZANU puolueen pampun vaimolle ja kavereille. Ylläripylläri maat jäivät sen jälkeen kesannolle kun uusilla heeboilla ei ollut minkään maaliman käsitystä maanviljelystä. Aikansa siellä kärvistelivät ja koittivat lakiteitse pitää loput itsellään mutta loppujen lopuksi kun koirat ja autoja ammutaan niin tulivat tulokseen että parempi leikata tappiot ennekuin on liika myöhäistä...
 

chigeen'a

Kapteeni
Hyeenan ulolla ihon sively - kohtaan päästyäni syttyi mielessäni lamppu: toivottavasti sivelijällä ei ole tyypillistä naarmuripellystä ihollaan. Hyeenan ulo nimittäin on myrkkyvä. Tuota villieläinten paskoa on käytetty myös rauhanomaisessa tarkoituksessa. Kun Rhodesiasta tuli onnellisesti Zimbabwe aloitti moni viljelijä ihan laillisen villiintyneen karjan kokoamisen. Sotavuosina moni karjalauma oli hajonnut ja villiintynyt, osa oli syöty ja karjan ikärakenne rempallaan. Harvoille vesipaikoille koottiin eläimiä nimenomaan pelottelemalla niitä leijonanhaisulla jne. Vesipaikoilla sitten aloitettiin ruokinta jne. ja vähitellen osa lehmistä palautui ihmisten käsiteltäviksi kesyiksi olennoiksi. Ne, jotka eivät kesyyntyneet, ne tietty syötiin.
Kuvittelisin että paska siveltiin kenttäpaitaan tms. Pakomatkan hiki sai sen huuhtoutumaan ei toivottuihin paikkoihin ja osa ryhmästä sairastui ihan vakavasti. Eli myrkkyä on juu.

Mainitsit tuossa nuo eläinten juomapaikat. Itse olen joutunut tilanteeseen jolle en olisi uskonut altistuvani. Suomesta tuonne lähdettäessä otetaan kattava rokotusohjelma mitä sitten täydennetään reissun jälkeenkin. Perusjuttujen lisäksi harkittavana oli myös lavantauti rokotus. Tähän harkitsevainen sairaanhoitaja sano että tuskin on tarpeen ellet nyt sitten juo vettä jostain ulosteiden ja raatojen saastuttamasta lammikosta. No en tietenkään ja tuo piikkihän jäi sitten ottamatta.

Kuinkas ollakaan ajauduimme tilanteeseen jossa olimme pakotettuja painamaan kilometri tolkulla pienen metsästys epäonnen takia pika marssia murhaavassa auringon paahteessa. Vesipullot oli tietysti jääneet autoon ja lämpöä oli, sanoisinko riittävästi. Luovuttaa ei voinut mutta täydellinen romahdus kuivumisen seurauksena oli vain ajan kysymys. Silloin mukanamme ollut entinen puskasotien veteraani näytti kikan.

Löysimme vesilähteen, mutta kuivan kauden johdosta se oli mitä suuremassa määrin vain liete allas täynnä kaikkien mahdollisten elukoiden paskaa. Opas alkoi kaivamaan parin metrin päästä vesirajaa hiekkaista maata käsillään kiivaaseen tahtiin aikaan saaden nopeasti noin puoli metriä syvän kuopan ja kehotti äkkiä juomaan siitä. Muutama hörppy siitä ehdittiin ottaa ja sitten hän huusi stop. Hiekan seasta alkoi nimittäin veteen luikerrella pieniä matoja jotka olivat paenneet kaivamista hiekan sisään mutta veden virtauksen seurauksena alkoivat nyt valua takaisin kaivantoon. Hänen selityksen mukaan pääosa vedestä joka kuoppaan tuli on sitä nestettä joka on menossa vasta lietepoteroon.

Siitäkin reissusta selvittiin ja hyvältä maistui autolla useiden tuntien tarpomisen jälkeen polttoöljyltä maistuva kuuma ja likainen muovipönttövesi. Vähän jäin silti miettimään että olisikohan se lavantauti piikki kuitenkin pitänyt ottaa. Itseäni kehuen voin kuitenkin sanoa että tästä porukasta ainoat jotka eivät seuraavana yönä ripuloineet oli kaksi sahti-Suomen kasvattia joiden maha on jo lapsesta saakka tottunut vastaanottamaan vähän kaikenlaista. :confused:
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Kuvittelisin että paska siveltiin kenttäpaitaan tms. Pakomatkan hiki sai sen huuhtoutumaan ei toivottuihin paikkoihin ja osa ryhmästä sairastui ihan vakavasti. Eli myrkkyä on juu.

Mainitsit tuossa nuo eläinten juomapaikat. Itse olen joutunut tilanteeseen jolle en olisi uskonut altistuvani. Suomesta tuonne lähdettäessä otetaan kattava rokotusohjelma mitä sitten täydennetään reissun jälkeenkin. Perusjuttujen lisäksi harkittavana oli myös lavantauti rokotus. Tähän harkitsevainen sairaanhoitaja sano että tuskin on tarpeen ellet nyt sitten juo vettä jostain ulosteiden ja raatojen saastuttamasta lammikosta. No en tietenkään ja tuo piikkihän jäi sitten ottamatta.

Kuinkas ollakaan ajauduimme tilanteeseen jossa olimme pakotettuja painamaan kilometri tolkulla pienen metsästys epäonnen takia pika marssia murhaavassa auringon paahteessa. Vesipullot oli tietysti jääneet autoon ja lämpöä oli, sanoisinko riittävästi. Luovuttaa ei voinut mutta täydellinen romahdus kuivumisen seurauksena oli vain ajan kysymys. Silloin mukanamme ollut entinen puskasotien veteraani näytti kikan.

Löysimme vesilähteen, mutta kuivan kauden johdosta se oli mitä suuremassa määrin vain liete allas täynnä kaikkien mahdollisten elukoiden paskaa. Opas alkoi kaivamaan parin metrin päästä vesirajaa hiekkaista maata käsillään kiivaaseen tahtiin aikaan saaden nopeasti noin puoli metriä syvän kuopan ja kehotti äkkiä juomaan siitä. Muutama hörppy siitä ehdittiin ottaa ja sitten hän huusi stop. Hiekan seasta alkoi nimittäin veteen luikerrella pieniä matoja jotka olivat paenneet kaivamista hiekan sisään mutta veden virtauksen seurauksena alkoivat nyt valua takaisin kaivantoon. Hänen selityksen mukaan pääosa vedestä joka kuoppaan tuli on sitä nestettä joka on menossa vasta lietepoteroon.

Siitäkin reissusta selvittiin ja hyvältä maistui autolla useiden tuntien tarpomisen jälkeen polttoöljyltä maistuva kuuma ja likainen muovipönttövesi. Vähän jäin silti miettimään että olisikohan se lavantauti piikki kuitenkin pitänyt ottaa. Itseäni kehuen voin kuitenkin sanoa että tästä porukasta ainoat jotka eivät seuraavana yönä ripuloineet oli kaksi sahti-Suomen kasvattia joiden maha on jo lapsesta saakka tottunut vastaanottamaan vähän kaikenlaista. :confused:
Kyllä. Soiro kasvattaa vastustuskykyä. :)
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Iltapäivän afrikkalainen "juomalammikko" on senlaatuinen paikka, että ihan parin tunnin janoon siitä ei kyllä vielä juo pirukaan. Minusta tuntuu, että on ihan se ja sama onko kotoinen lavantautipiikki otettu tai ei. Lätäköstä voi saada ainakin tuhat erilaista tautia tai loista kehoonsa. Lätäkkövesissä elää tarinoiden mukaan sekin loinen, joka ei häivy elimistöstä ikinä ja tupsahtelee esim. rasituksessa nahan alle tökkimään. Olen nähnyt livenä tuon esityksen, jossa sisäinen ötökkä tökkii ihon alta pääsemättä esiin. En tiedä kusetettiinko meitä siinä näytöksessä, mutta oli se aika perhanaa. Sikäläisten ihmisten huumori on joskus aika velmua.

Noihin lätäkköripuleihin on pitkään osattu käyttää cocista. Eli ravistellaan cocis hapottomaksi ja koetetaan saatella juoma huoneenlämpöiseksi ja sitten hipi hiljaa ja varovasti hörppimään. Keltaisena vaahtoavaan ripuliin yksi harvoja juomia, joka saattaa pysyä sisällä. Nesteyttäminen on tietysti nykyaikaa ja varmin tapa pysäyttää kuivuminen. Tehokkaita lääkkeitä on myös saatavilla, mutta nehän ovat tuntemattomia meille, jotka joudumme kerjäämään reseptiä joka lähtöön. Maailmalla noihin aineisiin suhtaudutaan varsin mutkattomasti.

Oletko chigeena nähnyt minkä verran käytössä juomarakkoja vai onko pullopeli edelleen SE juttu?
 

oml

Kapteeni
Tuosta värinäöstä tuli mieleen että kuvittelisin paikallisen "muriaanin" silmien olevan juurikin erikoistuneet havaitsemaan erilaisia "maastokuviointeja" maastosta. Esi-isän henki kun on saattanut riippua siitä että erottaako keltaisen leijonan keltaisesta pusikosta.
 
Viimeksi muokattu:

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tuosta värinäöstä tuli mieleen että kuvittelisin paikallisen "muriaanin" silmien olevan juurikin erikoistuneet havaitsemaan erilaisia "maastokuviointeja" maastosta. Esi-isän henki kun on saattanut riippua siitä että erottaako keltaisen leijonan keltaisesta pusikosta.
Voi olla. Yksi mahdollisuus on sekin, että paikalliset velmut näkevät mitä haluavat nähdä......
 

chigeen'a

Kapteeni
Iltapäivän afrikkalainen "juomalammikko" on senlaatuinen paikka, että ihan parin tunnin janoon siitä ei kyllä vielä juo pirukaan. Minusta tuntuu, että on ihan se ja sama onko kotoinen lavantautipiikki otettu tai ei. Lätäköstä voi saada ainakin tuhat erilaista tautia tai loista kehoonsa. Lätäkkövesissä elää tarinoiden mukaan sekin loinen, joka ei häivy elimistöstä ikinä ja tupsahtelee esim. rasituksessa nahan alle tökkimään. Olen nähnyt livenä tuon esityksen, jossa sisäinen ötökkä tökkii ihon alta pääsemättä esiin. En tiedä kusetettiinko meitä siinä näytöksessä, mutta oli se aika perhanaa. Sikäläisten ihmisten huumori on joskus aika velmua.

Noihin lätäkköripuleihin on pitkään osattu käyttää cocista. Eli ravistellaan cocis hapottomaksi ja koetetaan saatella juoma huoneenlämpöiseksi ja sitten hipi hiljaa ja varovasti hörppimään. Keltaisena vaahtoavaan ripuliin yksi harvoja juomia, joka saattaa pysyä sisällä. Nesteyttäminen on tietysti nykyaikaa ja varmin tapa pysäyttää kuivuminen. Tehokkaita lääkkeitä on myös saatavilla, mutta nehän ovat tuntemattomia meille, jotka joudumme kerjäämään reseptiä joka lähtöön. Maailmalla noihin aineisiin suhtaudutaan varsin mutkattomasti.

Oletko chigeena nähnyt minkä verran käytössä juomarakkoja vai onko pullopeli edelleen SE juttu?
Olen vissiin pyörinyt hiukan low tech osastossa koska pulloveden kanssa on pääasiassa edetty. Oma käsitys on että toi mun lätäkkövesi ei kuitenkaan ollut taannoisen ripuliryöpyn syy vaan, nimenomaan se paloöljyn makuinen kuuma ilmeisesti auton jäähdyttimeen tarkoitettu backup neste. Sairastuneiden joukossa oli niitä jotka eivät juoneet Rhodesian "lähteestä".

Pienissä pulloissa on se etu että ne on helppo pitää henkilökohtaisena omassa taskussa ja jäljittäjä aina tarjoaa repustaan uuden kun tarvis on. Noiden kavereiden suupielissä asustelee kanssa aika eksoottisia pöpöjä niin kimppakivat ei oikein nappaa.

Tästä voisikin kertoa yhden hauskan tarinan liittyen paikalliseen sahtiin eli kiljun tyyppiseen juomaan nimeltään scud. Valmistus prosessi on periaatteessa ihan sama kuin kiljulla eli pistetään pyttyyn jotain imelää maissin tai ohran kaveriksi. Hämmennetään isossa astiassa ja kylän raavaat uroot kerääntyvät sammion ääreen. Tästä eteen päin mäskääminen etenee hiukan meillä totutusta poikkeavalla tavalla. Jokainen äijä vuorollaan sylkee mäskiin ja hämmentää hiukan auringon paistaessa keitokseen. Tätä jatketaan niin kauan kunnes juhla juoma alkaa näyttämään käymisen merkkejä. Tämä on sinänsä ihan järkeen käypää, mistäs näillä hiivaa olisi, muualla kuin suupielissään ja nivusissaan. Hommaa jatketaan illan tuloon asti ja parin päivän päästä on paikallinen "hämäläinen" juhlajuoma valmis nautittavaksi.

Itse olen vielä pidättynyt tuossa raikkaassa afrikkalaisessa vedessä tai vaihtoehtoisesti jossain litkussa jonka on joku riistäjä kolonialistin lasipulloon tislannut. Kuitenkin kerran olen päässyt tällä knoppitiedolla herkuttelemaan. Eräs nimeltä mainitsematon suomalainen naispoliitikko kertoi käyneensä Tansaniassa tutustumassa paikalliseen orpokoti toimintaan. Hän oli vaatinut päästä käymään myös paikallisessa kylässä ja siellä hänelle oli tarjottu scud nimistä perinnejuomaa tervetuliaisiksi. Tietäen minun sahti juureni hän luonnehti vuolaasti juomanautintoaan posket hehkuen kunnes kerroin mikä on tuon juoman valmistusmenetelmä. Harvoin jos koskaan olen nähnyt kenenkään valahtavan niin punakasta aivan kalkin valkoiseksi sekunnissa. :D
 

Teme

Kapteeni
BAN
Noihin lätäkköripuleihin on pitkään osattu käyttää cocista. Eli ravistellaan cocis hapottomaksi ja koetetaan saatella juoma huoneenlämpöiseksi ja sitten hipi hiljaa ja varovasti hörppimään. Keltaisena vaahtoavaan ripuliin yksi harvoja juomia, joka saattaa pysyä sisällä. Nesteyttäminen on tietysti nykyaikaa ja varmin tapa pysäyttää kuivuminen. Tehokkaita lääkkeitä on myös saatavilla, mutta nehän ovat tuntemattomia meille, jotka joudumme kerjäämään reseptiä joka lähtöön. Maailmalla noihin aineisiin suhtaudutaan varsin mutkattomasti.
Inkojen mahalääke: Parin limen mehut, muutama teelusikallinen Maizenaa (maissitärkkelys-vastaavaa kuin perunajauho) ja pikkasen hunajaa. TOIMII! Tekee mahan sisällöstä desifioivaa limehyytelöä eikä vain tulppaa perstä kuten imodiumi.

Monesti matkassa on 0.7L Katadyn filtteripullo. Ilman filtteriä toimii tavallisena juomapullona ja filtterin kanssa tullut juotua viidakon jne puroista ilman ongelmia.

chigeen'a kirjoitti:
Tästä voisikin kertoa yhden hauskan tarinan liittyen paikalliseen sahtiin eli kiljun tyyppiseen juomaan nimeltään scud. Valmistus prosessi on periaatteessa ihan sama kuin kiljulla eli pistetään pyttyyn jotain imelää maissin tai ohran kaveriksi. Hämmennetään isossa astiassa ja kylän raavaat uroot kerääntyvät sammion ääreen. Tästä eteen päin mäskääminen etenee hiukan meillä totutusta poikkeavalla tavalla. Jokainen äijä vuorollaan sylkee mäskiin ja hämmentää hiukan auringon paistaessa keitokseen. Tätä jatketaan niin kauan kunnes juhla juoma alkaa näyttämään käymisen merkkejä. Tämä on sinänsä ihan järkeen käypää, mistäs näillä hiivaa olisi, muualla kuin suupielissään ja nivusissaan. Hommaa jatketaan illan tuloon asti ja parin päivän päästä on paikallinen "hämäläinen" juhlajuoma valmis nautittavaksi.
Samaa kamaa oli chicha. Kylän mummot istuvat saavin äärellä ja mussuttavat maissia joka syljetään sammioon. Vähän purovettä päälle, kiehautus ja namijuoma on muutaman päivän päästä valmis. Onneksi opas tarjosi meille omaa valkkarispeciaali chichaa jota uskalsi jo juodakin. Päälle vielä banaaniolutta niin pari kaveria valitteli mahatautia mutta lieneekö syy probioottisissa juomissa vaiko jossain muussa kun suurempi puolisko oli ihan ok.
 
Viimeksi muokattu:
Top