Pihkakoski
Ylipäällikkö
Hesarissa artikkeli, mikä moneen suuntaan ajatuksia herättelee.
www.hs.fi
Alkuun ydin, mikä kaikessa muussa kuin fantasioinnissa, valtioiden muotoja vahvasti rajaa ja määrittää eli TALOUS. N. 30:n vuoden ajalla, Afrikan osuus maailmantalouden BKT:stä on noussut 1,5%:sta 3%:n osuuteen. Ja tämä massiivisten kehitysapu- ja demokratian vientiyritysten saattelemana. Olisiko tilanne väistämättä heikompi, ilman kainalosauvojen tarjoamista? Jutun lopussa oleva toteamus: "Vaikka joku maa on odotuksia huonommassa jamassa, on mahdoton sanoa, miten huonosti olisi ilman annettua apua". Kuulostaa hieman... epätoivoiselta.
Jos tässä kehityksen mittareiksi olisi otettu myös koulutustason suhteellinen muutos Läntiseen maailmaan verrattuna, vaikkapa vertaisarvioitujen tutkimusten- ja julkaistun kirjallisuuden määrissä. Tulos tuskin lohdullisempi olisi ollut.
Tuosta voi laskuharjoituksia yrittää tehdä siihen, missä ajassa nuo alueen valtiot voisivat edes teoreettisesti saavuttaa sellaisen elintason, missä muuttopaine kohti vehreämpiä niittyjä meidän länkkäreiden kannalta suotuisaan kehittyisi. Minun lapseni hyvin epätodennäköisesti tuollaista tulevat näkemään.
KIINA ulottaa lonkeroitaan kiihtyvässä tahdissa valta- ja vaikutustyhjiöön mikä uutena mahdollisuutena on esiin noussut, USA:n reivatessa kurssiaan ainakin toistaiseksi ulos perinteisestä ja kohti melko tuntemattomia vesiä. Jättäen ehkäpä hyvin lyhytnäköisesti muille toimijoille elintilaa vallattavaksi.
DEMOKRATIA. Monin tavoin kiva juttu, tälläisen "liberaalikonservatiivin" kannalta. Vaan mennyt menestys ei tae ole tulevan ajan voittokulun jatkosta. Tästä tietenkin hyvänä esimerkkinä valtaisan kehitysharppauksen historiallisesti hyvin lyhyessä ajassa tehnyt Kiina, jonka ottama valta ei ainakaan lisää demokratioiden paino-arvoa maailmanherruudesta kilvoiteltaessa. Ehkä myös mahdollisesti murroksessa oleva USA:n demokratiakehitys, mikä taantuessaan epä-kivaan vaakaa massiivisesti kallistaisi.
Mahdollisesti tulevaisuuden voittajia ovat valtioita jo nykyisellään isommat megayritykset, joissa taloudellinen- ja tuon mukanaan tuoma poliittinen valta laajenevasti on keskittynyt. Ja valtaa jaetaan etupiireihin Kiina-USA akselilla, jossa vähäisemmän ja alisteisen kolmannen toimijaryppään muodostavat Venäjä-Intia-Brasilia tms. valtiot.
Tai jotakin aivan muuta. Kyllä omiin tihrusilmiin, korkea aika olisi Euroopan herätä pitämään huolta omista eduistaan. Aivan kaikkeen liittyen. Tämä varmaankin vaatisi määrätietoisuutta ja luonnetta myös kovia päätöksiä tehdä.

Afrikka | ”Pettymys” on sana, jonka diplomaatti sanoo usein Afrikasta puhuessaan
Vallankaappaukset ja demokratian sisäinen järsiminen ovat korvanneet toiveikkuuden.
Alkuun ydin, mikä kaikessa muussa kuin fantasioinnissa, valtioiden muotoja vahvasti rajaa ja määrittää eli TALOUS. N. 30:n vuoden ajalla, Afrikan osuus maailmantalouden BKT:stä on noussut 1,5%:sta 3%:n osuuteen. Ja tämä massiivisten kehitysapu- ja demokratian vientiyritysten saattelemana. Olisiko tilanne väistämättä heikompi, ilman kainalosauvojen tarjoamista? Jutun lopussa oleva toteamus: "Vaikka joku maa on odotuksia huonommassa jamassa, on mahdoton sanoa, miten huonosti olisi ilman annettua apua". Kuulostaa hieman... epätoivoiselta.
Jos tässä kehityksen mittareiksi olisi otettu myös koulutustason suhteellinen muutos Läntiseen maailmaan verrattuna, vaikkapa vertaisarvioitujen tutkimusten- ja julkaistun kirjallisuuden määrissä. Tulos tuskin lohdullisempi olisi ollut.
Tuosta voi laskuharjoituksia yrittää tehdä siihen, missä ajassa nuo alueen valtiot voisivat edes teoreettisesti saavuttaa sellaisen elintason, missä muuttopaine kohti vehreämpiä niittyjä meidän länkkäreiden kannalta suotuisaan kehittyisi. Minun lapseni hyvin epätodennäköisesti tuollaista tulevat näkemään.
KIINA ulottaa lonkeroitaan kiihtyvässä tahdissa valta- ja vaikutustyhjiöön mikä uutena mahdollisuutena on esiin noussut, USA:n reivatessa kurssiaan ainakin toistaiseksi ulos perinteisestä ja kohti melko tuntemattomia vesiä. Jättäen ehkäpä hyvin lyhytnäköisesti muille toimijoille elintilaa vallattavaksi.
DEMOKRATIA. Monin tavoin kiva juttu, tälläisen "liberaalikonservatiivin" kannalta. Vaan mennyt menestys ei tae ole tulevan ajan voittokulun jatkosta. Tästä tietenkin hyvänä esimerkkinä valtaisan kehitysharppauksen historiallisesti hyvin lyhyessä ajassa tehnyt Kiina, jonka ottama valta ei ainakaan lisää demokratioiden paino-arvoa maailmanherruudesta kilvoiteltaessa. Ehkä myös mahdollisesti murroksessa oleva USA:n demokratiakehitys, mikä taantuessaan epä-kivaan vaakaa massiivisesti kallistaisi.
Mahdollisesti tulevaisuuden voittajia ovat valtioita jo nykyisellään isommat megayritykset, joissa taloudellinen- ja tuon mukanaan tuoma poliittinen valta laajenevasti on keskittynyt. Ja valtaa jaetaan etupiireihin Kiina-USA akselilla, jossa vähäisemmän ja alisteisen kolmannen toimijaryppään muodostavat Venäjä-Intia-Brasilia tms. valtiot.
Tai jotakin aivan muuta. Kyllä omiin tihrusilmiin, korkea aika olisi Euroopan herätä pitämään huolta omista eduistaan. Aivan kaikkeen liittyen. Tämä varmaankin vaatisi määrätietoisuutta ja luonnetta myös kovia päätöksiä tehdä.

