Euro - onko järkee vai ei?

#1
Miksi Paavo Väyrynen on väärässä
Talous 11.2.2016 8:14

Sixten Korkman
Kirjoittaja on on pitkän linjan talousvaikuttaja ja Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksen professori

Paavo Väyrysen tuorein missio on luotsata Suomi ulos rahaliitosta. Onko hankkeessa järkeä?

Suomi liittyi rahaliittoon poliittisista syistä. Talouden kannalta ratkaisu ei ollut vahvasti perusteltavissa. Nyt vallitsevassa tilanteessa eurojäsenyydestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Liittymispäätös tapahtui matalalla profiililla ilman laajaa keskustelua. EMU-jäsenyys oli talouden ja politiikan eliitin hanke. Ruotsissa kansa äänesti eurojäsenyyden kumoon. Jos Suomen kansalta olisi kysytty, olisi sekin sanonut ei.

EMU on kuitenkin vaikeasti peruttava avioliitto. Rahaa ei vaihdeta niin kuin pukua tai paitaa. Tähän polkuriippuvuuteen on painavia syitä.

Moderni markkinatalous ei pärjää päivääkään ilman toimivaa ja luotettavaa maksujärjestelmää. Suomen maksujärjestelmä on nyt Euroopan keskuspankin ylläpitämä niin sanottu Target-järjestelmä.

Eurosta eroaminen edellyttäisi uuden maksujärjestelmän rakentamista. Se olisi vaativa ja aikaa vievä tehtävä. Kreikan entinen valtiovarainministeri Gianis Varoufakis kaavaili, että verojärjestelmän varaan voisi rakentaa maksujärjestelmän (HS 31.1.2016). Siitä ei olisi tullut mitään.

Uusi markka olisi jonkin aikaa väistämättä euron rinnakkaisvaluutta, mikä aiheuttaisi omat ongelmansa. Pankit ja muut yritykset pyrkisivät suojaamaan valuuttapositioitaan, mikä aiheuttaisi suuria pääomaliikkeitä ja runsaasti keinottelua. Pääomaliikkeistä ja pankkeja olisi säädeltävä ankarasti.

Suomessa on lukematon määrä euromääräisiä sopimuksia. Lunastettaisiinko ne euroissa vai markoissa? Millä kurssilla euromääräiset vaateet voisi konvertoida markkamääräisiksi? Osapuolten vastakkaisista intresseistä syntyisi lukemattomia oikeuskäsittelyjä. Tämä olisi juristien paratiisi ja kaikkien muiden helvetti
.

Kreikan ero olisi muille jäsenmailla ollut ymmärrettävä, kenties toivottukin tapahtuma. Mutta Suomen ero olisi poliittinen pommi, joka järkyttäisi koko Eurooppaa. Sen jälkeen Suomen lähin ja kenties ainoa ystävä olisi Vladimir Putin.

Unohdetaan koko juttu. Rahaliitto on saatava toimimaan aiempaa paremmin. Ja Suomen pitää oppia elämään rahaliiton vaatimusten kanssa. Tästä on syytä viestittää myös työmarkkinajärjestöjen neuvottelijoille.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Juu. Erotaan Eurosta. Erotaan EU:sta. Euroero tipauttaisi suomalaisten elintason jonnekin pula-ajan tasolle. Markka kun sukeltaisi pohjamutiin mutta velat mitattaisiin edelleen Euroissa. Sitten ollaankin kypsää kamaa Venäjän etupiiriksi ja osaksi euraasian unionia. Väykkä varmaan sopisi hyvin Valko-Venäjän ja Kazakstanin diktaattorien seuraan. Suomalaiset ovat liian tyhmää porukkaa säilyäkseen kansakuntana olemassa. Helvetinmoinen hinku täälläkin venäläisten aluskansaksi kuskaamaan hevosreellä kesät talvet voita ja koivuhalkoja Pietarii, kuorman päällä matkaa näppärästi teini-ikäiset tyttäret huoriksi. "Itsenäisyys"...HAH!
 

fulcrum

Ylipäällikkö
#2
Juu. Erotaan Eurosta. Erotaan EU:sta. Euroero tipauttaisi suomalaisten elintason jonnekin pula-ajan tasolle. Markka kun sukeltaisi pohjamutiin mutta velat mitattaisiin edelleen Euroissa.
En tiedä kävisikö euroerossa Suomelle näin, mutta se on varmaa että eurossa pysyminen johtaa tähän lopputulokseen.
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
#3
Eurokriisin kanssa oli (on osin edelleen) valitettavasti sellainen tilanne, että oli pitkä ketju päätöksiä, joissa oli mahdollista valita hyvä ja huono ratkaisu ja johdonmukaisesti valittiin huono. Asiat olisivat voineet mennä paremminkin...

Kannustan noin yleisesti foorumilaisia rationaaliseen ajatteluun tässä euro-asiassa.

Huippuekonomistit visioivat: Näin euron kriisi olisi voitu ratkaista - piikki myös Suomelle
http://www.talouselama.fi/uutiset/h...olisi-voitu-ratkaistu-piikki-suomelle-6303695

Jälkiviisastelu on aina helppoa, mutta ekonomistien vaihtoehtoismalli nostaa esille hyvin sen, että päätöksenteossa rationaalisuus ja todisteet eivät aina paina eniten, vaan lyhytaikaisemmat poliittiset tavoitteet nousevat usein tärkeimmäksi päätöksenteon vaikuttimeksi.
 

krd

Kenraali
Lahjoittaja
ELSO 3.0
#4
Eurokriisin kanssa oli (on osin edelleen) valitettavasti sellainen tilanne, että oli pitkä ketju päätöksiä, joissa oli mahdollista valita hyvä ja huono ratkaisu ja johdonmukaisesti valittiin huono. Asiat olisivat voineet mennä paremminkin...

Kannustan noin yleisesti foorumilaisia rationaaliseen ajatteluun tässä euro-asiassa.

Huippuekonomistit visioivat: Näin euron kriisi olisi voitu ratkaista - piikki myös Suomelle
http://www.talouselama.fi/uutiset/h...olisi-voitu-ratkaistu-piikki-suomelle-6303695
Olisiko jonkun pitänyt kertoa mikä päätös on hyvä ja mikä huono. :)
Vakavammin, jos poliitikolla on mahdollisuus tehdä päätös, joka
1) vaikuttaa varmasti heikentävästi omiin mahdollisuuksiin päästä ensi vaaleissa läpi mutta on hyvä kokonaisuuden kannalta
2) siirtää mahdolliset ongelmat eteenpäin, toivottavasti seuraavalle vaalikaudelle
tulee valituksi vaihtoehto 1 harmillisen usein.
Yo. asetelmassa on jotain samaa aikuispoliitikoille, kuin se vaahtokarkkikoe 4-v. lapsille, jossa jätettiin lapsi 15 minuutiksi yksin huoneeseen ja kerrottiin että saat 2 vaahtokarkkia jos et syö tuota pöydällä olevaa karkkia heti. (http://psycnet.apa.org/journals/psp/16/2/329/) Karkkia on niiiin vaikea vastustaa.
 
#5
En tiedä kävisikö euroerossa Suomelle näin, mutta se on varmaa että eurossa pysyminen johtaa tähän lopputulokseen.
Kerroppa tarkemmin millä mekanismilla näin käy?
 

fulcrum

Ylipäällikkö
#6
Kerroppa tarkemmin millä mekanismilla näin käy?
Olen kertonut sen jo. Emme pysty kilpailemaan pitkässä juoksussa sellaisten maiden kanssa joiden infra on tehokkaampi sisämarkkinoiden koon, pienempien etäisyyksien ja leppeämmän ilmaston vuoksi. Ei ole väliä vaikka näiden tuottama ero olisi pieni - jos Suomen kustannusrakenne on 100 ja Saksan 99, saksalainen palvelun tai tuotteen tuottaja voittaa. Ei ole asiakkaalle yksinkertaisesti mitään syytä ostaa suomalaista.
Näin tietysti voisi käydä vaikka meillä olisi oma valuuttakin. Devalvaatiossa on monia huonoja puolia mutta yksi hyvä puoli: kotimarkkinat muuttuivat kilpailukykyisiksi kun ihmisillä ei yksinkertaisesti ollut varaa ostaa ulkomaista. Yhteisvaluutassa näin ei käy. Kun ihmiset köyhtyvät, he joutuvat entistä enemmän ostamaan halvempaa - eli ulkomaista. Noidankehä on valmis.
 
#7
Oma valuutta ei poista noita rasitteita mutta tuo mukanaan ihan omat ongelmansa joista suurin on että marginaalivaluutat ovat houkuttelevia kohteita valuuttakeinottelijoille. Ja mitä tulee valuuttaromahdusten siunauksellisuuteen niin eipä Sergei hirveän onnelliselta vaikuta romahtaneen ruplansa kanssa. Suomella oli vielä 70-luvulla edes jonkinlaista omavaraisuutta mutta nykyään valuutan arvon romahtaminen lisää ainoastaan kurjuutta koska tuontia korvaavaa omaa tuotantoa ei kerta kaikkiaan ole.

Kilpailukykyyn voitaisiin vaikuttaa paljon paremmin päästämällä työn hinta kellumaan eli antaa markkinavoimien määrittää palkat. Mutta tämähän ei ay-jäärille kelpaa. Massatyöttömyys tuntuu kelpaavan kaikille muille paitsi työttömille.
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
#8
Olen kertonut sen jo. Emme pysty kilpailemaan pitkässä juoksussa sellaisten maiden kanssa joiden infra on tehokkaampi sisämarkkinoiden koon, pienempien etäisyyksien ja leppeämmän ilmaston vuoksi. Ei ole väliä vaikka näiden tuottama ero olisi pieni - jos Suomen kustannusrakenne on 100 ja Saksan 99, saksalainen palvelun tai tuotteen tuottaja voittaa. Ei ole asiakkaalle yksinkertaisesti mitään syytä ostaa suomalaista.
Näin tietysti voisi käydä vaikka meillä olisi oma valuuttakin. Devalvaatiossa on monia huonoja puolia mutta yksi hyvä puoli: kotimarkkinat muuttuivat kilpailukykyisiksi kun ihmisillä ei yksinkertaisesti ollut varaa ostaa ulkomaista. Yhteisvaluutassa näin ei käy. Kun ihmiset köyhtyvät, he joutuvat entistä enemmän ostamaan halvempaa - eli ulkomaista. Noidankehä on valmis.
Oma valuutta ei poista noita rasitteita mutta tuo mukanaan ihan omat ongelmansa joista suurin on että marginaalivaluutat ovat houkuttelevia kohteita valuuttakeinottelijoille. Ja mitä tulee valuuttaromahdusten siunauksellisuuteen niin eipä Sergei hirveän onnelliselta vaikuta romahtaneen ruplansa kanssa. Suomella oli vielä 70-luvulla edes jonkinlaista omavaraisuutta mutta nykyään valuutan arvon romahtaminen lisää ainoastaan kurjuutta koska tuontia korvaavaa omaa tuotantoa ei kerta kaikkiaan ole.

Kilpailukykyyn voitaisiin vaikuttaa paljon paremmin päästämällä työn hinta kellumaan eli antaa markkinavoimien määrittää palkat. Mutta tämähän ei ay-jäärille kelpaa. Massatyöttömyys tuntuu kelpaavan kaikille muille paitsi työttömille.
Fulcrum on aika lähelle oikeassa, mutta pienellä täsmennyksellä. Se, että Suomi on syrjässä päämarkkinoista aiheuttaa Suomelle sekä lisäkustannuksia että viiveen logistiikassa, mutta nämä heikkoudet on mahdollista voittaa, jos vastaavasti teemme parempaa tavaraa kustannustehokkaammin. Tässä kelluva valuutta luonnollisesti auttaa löytämään oikean tasapainotilan.

Minuteman valitettavasti on toki osin oikeassa, mutta enemmän väärässä.

Kelluva valuutta ei ole kohde valuuttakeinottelijoille, toisin kuin keinotekoisesti kalliina pidetty kiinteän kurssin Suomen markka oli. Esimerkkiä voi katsoa vaikka Ruotsista. Sitä vastaan ei ole keinoteltu kertaakaan sen jälkeen kun se päästettiin kellumaan.

On hassu ajatus, että valuuttakurssin heikentyminen ei parantaisi vientiä. Oma valuutta poistaisi nuo rasitteet.

Väyrys-ketjuun kirjoitin näin.

Totta kai, euro on kelluva valuutta. Hyvä että täsmensit, jos asia ei ollut jolle kulle selvä.

Mutta, sitten faktoja:
  • Suomen kilpailuasetelma on parantunut suhteessa jenkkeihin. Suomi ei kuitenkaan kilpaile juuri ollenkaan jenkkien kanssa.
  • Suomen tärkeimpiä kilpailijoita ovat euromaat (esim. Saksa), joihin suhteessa ei tilanne euron kellumisesta luonnollisesti muutu...
  • Ja esim. Ruotsi. Valitettavasti Ruotsin kilpailukyky on parantunut suhteessa Suomeen... http://www.xe.com/currencycharts/?from=EUR&to=SEK&view=10Y
Ei siis ole mitenkään yllättävää, että Suomen tilanne ei ole parantunut.

Euron heikentyminen sen sijaan näkyy esim. Saksan menestyksenä.

Vaikuttaa siltä, että taloustiede toimii, edelleen...

German Stocks Outperform Global Peers As Weak Euro Boosts Growth
http://www.ibtimes.com/german-stocks-outperform-global-peers-weak-euro-boosts-growth-2245306
Euron heikentyessä Saksan kauppatase on noussut ennätykseen.



Valitettavasti tilanne on vähän kuin sillä maailman toiseksi parhaalla painijalla, joka oli venäläinen Aleksander Karelinin treenikaveri. Tyyppi ei koskaan voittanut mitään ulkomailla, koska Alexander lähetettiin edustamaan. Abbakin sen jo tiesi, "the winner takes it all".

Euroalueen kauppataseen ylijäämä nousi ennätykseen viime vuonna - Saksan osuus yli 100% - Suomi miinuksella
http://www.talouselama.fi/uutiset/e...een-viime-vuonna-saksan-osuus-yli-100-6303831

Saksan suhteellinen osuus euroalueen kauppataseen ylijäämästä oli yli 100 prosenttia eli 252 miljardia euroa. Suomen kauppatase oli miinuksella 0,6 miljardia euroa.
Minuteman on siltä osin oikeassa, että valuuttakurssin heikentyminen toki heikentäisi kotimaisen palkan ostovoimaa ulkomailta.

Mutta, oleellista on ymmärtää, että palkkojen leikkaus esim. 10% heikentää palkan ostovoimaa sekä ulkomailta että kotimaasta. Bruttokansantulo = bruttokansantuote. Kotimainen kulutus muodostaa suurimman osan talouden kokonaiskysynnästä. Minutemanin haikailema sisäinen devalvaatio siis olisi Kreikan skenaario. Tosi houkutteleva skenaarionäkymä :(

Tässä esim. tilastokeskuksen katsaus asiaan. Siitä pari otetta.

Kulutus on tärkein talouskasvun tekijä
https://www.stat.fi/artikkelit/2014/art_2014-12-08_006.html?s=0

Kulutus on selvästi tärkein kysyntäerä tuotannon ylläpitäjänä. Kansantalouden suhdanteet noudattavat pitkälle kulutuksen vaihteluita. Voinee sanoa myös toisinpäin: kulutus seuraa pitkälle suhdanteiden vaihtelua. Niin tiiviisti tuotanto ja kulutus ovat kytköksissä toisiinsa.

Käytännössä tuonnin osuus kotitalouksien kulutuksesta on melko pieni, suunnilleen yksi kuudesosa, kun mukaan luetaan sekä kulutuksen välitön että välillinen tuontipanos ja kulutus ulkomailla.
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 1.0
#9
Tämä on yksi erittäin tärkeä askel euroalueen toiminnan parantamiseksi. Valtioiden tulee tarvittaessa antaa mennä konkurssiin ja pankkien tulee kärsiä tappioita ensin. Tämä saattaa tietysti olla vaikea ajatus hyväksyä jäsenvaltioissa.

Ironista tässä on se, että omalla valuutallaan valtiot eivät samalla tavalla normaalisti joudu konkurssiin, jos eivät halua.

Uusi saksalaissuunnitelma uhkaa "räjäyttää euron" - Saksan "viisas mies": "Jos olisin italialainen, haluaisin oman valuutan mahdollisimman pian"
http://www.talouselama.fi/uutiset/u...sin-oman-valuutan-mahdollisimman-pian-6304094
 
#10
Ja mitä tulee valuuttaromahdusten siunauksellisuuteen niin eipä Sergei hirveän onnelliselta vaikuta romahtaneen ruplansa kanssa.
Ellei ruplan kurssi olisi romahtanut samaa tahtia öljyn kanssa, olisi Venäjän julkinen talous jo jotakuinkin konkurssissa. Valuuttakurssin joustaminen mahdollistaa sisämarkkinoiden kustannustason kokonaisvaltaisen melko nopeassa tahdissa tapahtuva säädön jokseenkin poliittisesti helpoimmalla tavalla, koska sen vaikutus koskee periaatteessa tasapuolisesti kaikkia ja valuuttakurssin muutos on psykologisesti hieman etäinen mekanismi.

Jos Suomessa esim. ehdotettaisiin 20% leikkausta kaikkien palkkoihin, olisi tiedossa mitä todennäköisimmin lakkoaalto, mielenosoituksia jne. Euron valuuttakurssi on kohdannut vuosien 2011-2015 aikana (ainakin jossain vaiheessa) vähintään 20% suuruusluokkaa olevan laskun niin USA:n dollariin, Kiinan Yuaniin kuin Englannin puntaankin nähden, eikä asia (jotain valuuttakeinottelijoita tai merkittäviä valuuttasijoituksia omaavia isorikkaita lukuunottamatta) ole erityisemmin herättänyt sen suurempia tuntemuksia ihmisten mielissä.

Toki lienee totta, että suuren valuutta-alueen sisällä tällaiset muutokset heijastuvat hitaammin (tai vähemmän) kuluttajahintoihin, ja että Suomen markan tapauksessa kurssilasku olisi heijastunut kuluttajien arkeen tuontitavaraa koskevan inflaation muodossa. Mutta toisaalta juuri sitähän Suomen talous osin kaipaisikin: oman tuotannon hintakilpailukyvyn parantumista suhteessa tuontitavaraan.
 

fulcrum

Ylipäällikkö
#11
Kilpailukykyyn voitaisiin vaikuttaa paljon paremmin päästämällä työn hinta kellumaan eli antaa markkinavoimien määrittää palkat. Mutta tämähän ei ay-jäärille kelpaa. Massatyöttömyys tuntuu kelpaavan kaikille muille paitsi työttömille.
Niin, kyllähän työläisten palkkoja voisi laskea. Mites käy kun palkat laskee? No, elintaso putoaa. On ehkä maailman hauskin ajatus että voisimme parantaa elintasoamme pudottamalla elintasoamme.
 
#12
Niin, kyllähän työläisten palkkoja voisi laskea. Mites käy kun palkat laskee? No, elintaso putoaa. On ehkä maailman hauskin ajatus että voisimme parantaa elintasoamme pudottamalla elintasoamme.
Ns. hyväosaisilla suomalaisilla menee tällä hetkellä erittäin hyvin, josta yksi oire on tänään julkistettu uutinen, että Helsinkiin listatut pörssiyhtiöt ovat jakamassa ennätyksellisen suuret osingot. Ongelma onkin siinä, että tämä hyväosaisten joukko on pienentymään päin, ja jatkaa pienentymistään sitä mukaa kuin tuotannon siirto Suomesta esimerkiksi Puolaan ja Baltian maihin jatkuu.

Suomalaisen ay-politiikan seurauksena työttömyys lisääntyy, mutta toisaalta sitten työssä pysyvä väki saa hieman parempaa palkkaa. Siitä on solidaarisuus kaukana.

Työntekijän palkan alentuminen esimerkiksi 25% on oleellisesti pienempi elintason pudotus kuin ajautuminen pitkäaikaistyöttömäksi. Varsinkin kun palkkatason pudotus johtaa välillisesti myös hintojen alenemiseen eli ostovoiman menetys ei olekaan 25% vaan hatusta arvioiden lopulta lähempänä kohtalaisen maltillista 10% tasoa.
 

fulcrum

Ylipäällikkö
#13
Ns. hyväosaisilla suomalaisilla menee tällä hetkellä erittäin hyvin, josta yksi oire on tänään julkistettu uutinen, että Helsinkiin listatut pörssiyhtiöt ovat jakamassa ennätyksellisen suuret osingot. Ongelma onkin siinä, että tämä hyväosaisten joukko on pienentymään päin, ja jatkaa pienentymistään sitä mukaa kuin tuotannon siirto Suomesta esimerkiksi Puolaan ja Baltian maihin jatkuu.

Suomalaisen ay-politiikan seurauksena työttömyys lisääntyy, mutta toisaalta sitten työssä pysyvä väki saa hieman parempaa palkkaa. Siitä on solidaarisuus kaukana.

Työntekijän palkan alentuminen esimerkiksi 25% on oleellisesti pienempi elintason pudotus kuin ajautuminen pitkäaikaistyöttömäksi. Varsinkin kun palkkatason pudotus johtaa välillisesti myös hintojen alenemiseen eli ostovoiman menetys ei olekaan 25% vaan hatusta arvioiden lopulta lähempänä kohtalaisen maltillista 10% tasoa.
Niin, jos se pysyisikin tässä niin sittenhän se voisikin olla kannatettava ajatus. Mutta eihän niin käy: jos kilpailukyvyn parantaminen on näin helppoa niin ilman muuta muissa maissa tehdään samoin. Ja sitten suomalainen työ on taas kallista...kuten aikaisemmin sanoin, kilpajuoksu pohjalle.

Koko ajatus 'sisäisestä devalvaatiosta' ratkaisumallina perustuu siihen että me yritämme pitää kiinni niistä Nokian sun muiden rippeistä mitä meillä vielä on. "Tehdään samaa mitä tähänkin asti, mutta halvemmalla". Tämä tie ei johda mihinkään.
 
#14
Niin, jos se pysyisikin tässä niin sittenhän se voisikin olla kannatettava ajatus. Mutta eihän niin käy: jos kilpailukyvyn parantaminen on näin helppoa niin ilman muuta muissa maissa tehdään samoin. Ja sitten suomalainen työ on taas kallista...kuten aikaisemmin sanoin, kilpajuoksu pohjalle.
Kyllähän hintataso ajan mittaan tasapainottuu eri alueiden välillä. Esimerkiksi Kiinaa sanotaan paikoitellen jo suhteellisen kalliiksikin paikaksi osaavan työvoiman suhteen. Suomen kannalta se akuutein ongelma on, että ero esimerkiksi Puolaan verrattuna on tällä hetkellä liian suuri, että luonnolliseen tasapainoon hakeutuminen tapahtuisi ennen kuin talous on ajettu alas. Devalvaatio on keino siirtyä tasapainoon nopeammin. Sikäli en usko jatkuvaan kilpajuoksuun pohjalle, että jossain senkin raja menee, milloin tuo alkaa purea jo liikaa ihmisten elintasoon. Yksi avaintekijä, miksi Puolassa on halvempaa työllistää, on että siellä kohtuulliseen elintasoon riittää huomattavasti pienempi palkka.

Se mikä sinänsä on vielä absurdia on että Suomi oikeastaan maksaa siitä, että tehtaat lähtevät muualle: alhaisen hintatason ohella yksi Puolan ja Baltian maiden siirtoa edistävä tekijä on EU:n erilaiset kehitystuet, joiden suhteen Suomikin on nettomaksaja. Ainakin vielä muutama vuosi sitten tilanne taisi olla sellainen, että Puolan talouskasvu selittyi lähes täysin sen EU:lta saamalla nettotulolla (joka oli miljardeja euroja).

Koko ajatus 'sisäisestä devalvaatiosta' ratkaisumallina perustuu siihen että me yritämme pitää kiinni niistä Nokian sun muiden rippeistä mitä meillä vielä on. "Tehdään samaa mitä tähänkin asti, mutta halvemmalla". Tämä tie ei johda mihinkään.
En muuten kannata mitään "sisäistä devalvaatiota" vaan ulkoista. Eli Suomi eroon eurosta.
 

Talvela

Ylipäällikkö
#15
Lex monetae is a latin phrase which means that a sovereign state chooses which currency it will use[1] and that the meaning of units of above-mentioned currency is determined by the law of the country whose money is in question.[2]

The concept has been identified as a potential problem if the Eurozone breaks up or a member state decides to leave it, since debts in euros may turn into debts owed in another currency.[3] Conversion would be at a rate determined by the nation in question, and no party to a contract or transaction will have the right to default on it.

https://en.wikipedia.org/wiki/Lex_monetae



Lex Monetae

definition

Lex Monetae is an internationally recognized legal concept. It requires that no party may default on a contract if a government alters its national currency, using a particular conversion rate. Amounts specified in the contract will simply be redenominated to the new currency by using the specified conversion rate.

http://morganstanleycontent.intuition.com/lms/glossary/a_to_z_definition.asp?188502
 
#16
Tuo tahtoo suomalaisilta EU:sta eroamisen tavoittelijoilta unohtua. Hehän haikailevat jonkinlaista syvälle käyvää yhteistyötä tai peräti liittoutumista Venäjän kanssa. Siellä olisi kuulemma onnela tarjolla.

Puheet jostakin tiukan itsenäisestä ja sulkeutuvasta Suomesta ovat silkkaa haihattelua.
EU voi organisaationa mennä pois Suomea kiusaamasta. Syvenevä yhteistyö USA:n ja NATO:n kanssa paikkaa turvallisuustarpeita, mitkä nousevat EU:sta irtautumisesta. EFTA:lla Eurooppaan ilman että täältä viedään pankkituet Frankfurtiin ja Pariisiin ja tuotetaan vastapainoksi siirtolaisia tuhoamaan kansallisvaltiota. Lisäksi syvenevä yhteistyö Pohjoismaitten kanssa auttaa nostamaan vanhan iskulauseen "Norden mot Ryssarna!" taas kunniaan. Koittaa Suomen kultainen uusi huomen ja leijona sekä karitsa lekottelevat sulassa sovussa keskenään. Maamme täyttyy hunajasta ja maidosta. Väyrynen siirtyy lopullisesti vanhainkotiin ja saa sopivan lääkityksen.

Vaihtoehtona on tämä, kun keskuspankkiirit ja kv. pääoma hämärine struktuureineen hoksaa EU-projektinsa hoipertelevan: (eli kun keskuspankit käskee niin ostetut ja vaikuttaja-agenteiksi ulkomailla treenatut poliitikot hyppäävät oikeaan suuntaan)

http://yle.fi/uutiset/rahaliitto_tiivistyy_suomen_kanta_varovaisen_myonteinen/8689326

Talous 21.2.2016 klo 16:04 | päivitetty 21.2.2016 klo 19:32
Rahaliitto tiivistyy: Suomen kanta varovaisen myönteinen
Suuret jäsenmaat, EU-komissio sekä EKP ajavat euroalueelle yhteistä valtiovarainministeriä ja nykyistä koordinoidumpaa talouspolitiikkaa. Suomen kanta syvempään talous- ja rahaliittoon on varovaisen myönteinen, linjaa valtiovarainministeri Alexander Stubb.

Finance Minister Alexander Stubb in Lahti on February 20. Kuva: Yle

Taannoinen eurokriisi ja pelko Britannian EU-erosta ovat jälleen kiihdyttäneet vaatimuksia euroalueen tiivistämisestä.

Suurten jäsenmaiden Saksan ja Ranskan keskuspankkiirit julkaisivat pari viikkoa sitten yhteisen lausuman, jossa he vaativat keskitetympää ohjausta euromaiden talouspolitiikkaan - sekä euroalueelle omaa valtiovarainministeriä.

Vaatimus on vanha tuttu, sillä jo viime juhannuksena EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin johdolla valmisteltu euroalueen tulevaisuusraportti linjasi aikataulun rahaliiton syventämiselle. Raportin mukaan yhteinen euromaiden valtiovarainministeriö tulisi luoda vuoteen 2025 mennessä, siis kymmenen vuoden kuluessa.

Kehitys kulkee todennäköisesti raportin luonnostelemaa aikataulua nopeammin.

Komission varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis sanoi jo viime lokakuussa, että komissio on valmis etenemään nopeasti emun syventämisen ensimmäiseen vaiheeseen liittyvien lakiesitysten kanssa.

Yhteinen valtiovarainministeriö kuuluu rahaliiton syventämisen toisen vaiheen esityksiin, ja vaatii arvioiden mukaan todennäköisesti muutoksia perussopimuksiin.
 

Honcho

SMLNKO M/83
Lahjoittaja
#17
EU voi organisaationa mennä pois Suomea kiusaamasta. Syvenevä yhteistyö USA:n ja NATO:n kanssa paikkaa turvallisuustarpeita, mitkä nousevat EU:sta irtautumisesta. EFTA:lla Eurooppaan ilman että täältä viedään pankkituet Frankfurtiin ja Pariisiin ja tuotetaan vastapainoksi siirtolaisia tuhoamaan kansallisvaltiota. Lisäksi syvenevä yhteistyö Pohjoismaitten kanssa auttaa nostamaan vanhan iskulauseen "Norden mot Ryssarna!" taas kunniaan. Koittaa Suomen kultainen uusi huomen ja leijona sekä karitsa lekottelevat sulassa sovussa keskenään. Maamme täyttyy hunajasta ja maidosta. Väyrynen siirtyy lopullisesti vanhainkotiin ja saa sopivan lääkityksen.

Vaihtoehtona on tämä, kun keskuspankkiirit ja kv. pääoma hämärine struktuureineen hoksaa EU-projektinsa hoipertelevan: (eli kun keskuspankit käskee niin ostetut ja vaikuttaja-agenteiksi ulkomailla treenatut poliitikot hyppäävät oikeaan suuntaan)

http://yle.fi/uutiset/rahaliitto_tiivistyy_suomen_kanta_varovaisen_myonteinen/8689326

Talous 21.2.2016 klo 16:04 | päivitetty 21.2.2016 klo 19:32
Rahaliitto tiivistyy: Suomen kanta varovaisen myönteinen
Suuret jäsenmaat, EU-komissio sekä EKP ajavat euroalueelle yhteistä valtiovarainministeriä ja nykyistä koordinoidumpaa talouspolitiikkaa. Suomen kanta syvempään talous- ja rahaliittoon on varovaisen myönteinen, linjaa valtiovarainministeri Alexander Stubb.

Finance Minister Alexander Stubb in Lahti on February 20. Kuva: Yle

Taannoinen eurokriisi ja pelko Britannian EU-erosta ovat jälleen kiihdyttäneet vaatimuksia euroalueen tiivistämisestä.

Suurten jäsenmaiden Saksan ja Ranskan keskuspankkiirit julkaisivat pari viikkoa sitten yhteisen lausuman, jossa he vaativat keskitetympää ohjausta euromaiden talouspolitiikkaan - sekä euroalueelle omaa valtiovarainministeriä.

Vaatimus on vanha tuttu, sillä jo viime juhannuksena EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin johdolla valmisteltu euroalueen tulevaisuusraportti linjasi aikataulun rahaliiton syventämiselle. Raportin mukaan yhteinen euromaiden valtiovarainministeriö tulisi luoda vuoteen 2025 mennessä, siis kymmenen vuoden kuluessa.

Kehitys kulkee todennäköisesti raportin luonnostelemaa aikataulua nopeammin.

Komission varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis sanoi jo viime lokakuussa, että komissio on valmis etenemään nopeasti emun syventämisen ensimmäiseen vaiheeseen liittyvien lakiesitysten kanssa.

Yhteinen valtiovarainministeriö kuuluu rahaliiton syventämisen toisen vaiheen esityksiin, ja vaatii arvioiden mukaan todennäköisesti muutoksia perussopimuksiin.
Minusta tuntuu, että Stubbin kanta ihan kaikkeen on "varovaisen myönteinen".

Jos Paholainen tulee helvetistä visiitille ja ehdottaa Suomelle sopimusta, niin Stubbin kanta olisi "varovaisen myönteinen".

Edit: Ai niin, katupartioihin sentään jyrkän kielteinen. Mitenköhän kieltäminen etenee? Taitaa olla aloittamista vaille valmis.
 

krd

Kenraali
Lahjoittaja
ELSO 3.0
#18
Minusta tuntuu, että Stubbin kanta ihan kaikkeen on "varovaisen myönteinen".

Jos Paholainen tulee helvetistä visiitille ja ehdottaa Suomelle sopimusta, niin Stubbin kanta olisi "varovaisen myönteinen".

Edit: Ai niin, katupartioihin sentään jyrkän kielteinen. Mitenköhän kieltäminen etenee? Taitaa olla aloittamista vaille valmis.
sanakirja: Varovaisen myönteinen=EHDOTTOMASTIKYLLÄJUUNYTHETI! (voi Britannia minkä teit...)
 

Geronimo

Ylipäällikkö
#19
Taisivat Britit tajuta EU`n pankkien uivan syvillä vesillä ja vaikeuksista kannattaa irtautua ajoissa

Britit sanoutuivat irti pankkivastuista

PolitiikkaKansantalousEUTyömarkkinat


Britannia sai Brysselissä tiristetyksi itselleen merkittävän poliittisen lupauksen.


Pankkikriisien rahoituskiista hukutettiin absurdiin lapsilisänäytelmään.”

Britannia sai Brysselissä tiristetyksi itselleen merkittävän poliittisen lupauksen. EU:n päämiesten viikonvaihteessa julkistetuissa päätösasiakirjoista on luettavissa, että Britannia ei joudu rahoittamaan euroalueen mahdollisia pankki- tai systeemikriisejä pankkiunionin tuoman yhteisvastuun perusteella, toisin kuin euromaat.

Sopimuksessa luvataan myös viedä asia perussopimuksen tasolle, kun sopimus seuraavan kerran avataan.

EU:n päämieskokouksessa pankkikriisien rahoitusvastuukiista hukutettiin absurdiin lapsilisänäytelmään ja EU-jargoniaan ”ever closer unionista” (entistä tiiviimpi unioni).

Brittijuoni sopi mainiosti myös muille. Nyt löytyi vain voittajia, kun kokouspäätöksellä kaiken maailman maahan tunkevien vierastyöläisten lapsilisiä ja muita sosiaalietuuksia päästään leikkaamaan.

Olisi ollut paljon vaikeampi myydä brittilehdistölle voittona sitä, että Lontoon pankkiirit pelastetaan Euroopan rahoitusvastuilta tai että euromaiden kansalaisille olisi kiistan kautta kerrottu, missä euroalueen integraatiossa oikeasti mennään.

Kaikissa maissa yhteisvastuu aiheuttaa epäluuloa, ei vähiten Kreikka-kokemusten jälkeen.

Ja vaikka pankkiunioni lisääkin sijoittajavastuuta ja perustuu vakuutuspohjaisuuteen, on aihe aivan liian abstrakti syötettäväksi mille tahansa äänestäjäkunnalle.






Briteille riitti, että Kreikan avustamisessa käytettiin ei-euromaidenkin rahoittamaa ERVV:tä. He eivät halua tämän toistuvan.

Aiheen arkuus näkyy myös Suomessa. Yhteistä talletussuojaa vastaan on taisteltu tähän saakka. Kukaan ei ole viitsinyt kertoa, että kansallisia talletussuojavaroja voidaan ottaa yhteiskäyttöön jo kriisinratkaisudirektiivin ja -asetuksen perusteella. On vain toistettu, että yhteistä talletussuojaa koskeva direktiivi on vielä auki.

Se on totta, mutta isossa kuvassa, kun puhutaan yhteisvastuusta pankkikriiseissä, kyse on saivartelusta.

Kotimaassa lausunnolta tuli vastikään lakiehdotus turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämisestä. Saadakseen perheensä Suomeen turvapaikanhakijan pitää tienata vähintään tonni nettona.

Jo nykyisin maahantulijalta edellytetään itsensä elättämisen kykyä. Nyt vaatimus laajennetaan koskemaan suojelupäätöksen saaneita ja määritetään eurorajat.

Ymmärsikö hallitus, että laittamalla tonnin nettotulovaatimuksen perheenyhdistämisille
se samalla tuli määritelleeksi minimipalkan tason? Vai siitäkö on myös kysymys?

Lain vaatimusten sanotaan ulottuvan myös Pohjoismaiden kansalaisiin, joita koskeva poikkeus poistetaan perheenyhdistämislaista. Väite ei pidä paikkaansa, koska Pohjoismaiden kansalaisiin sovelletaan ulkomaalaislain 10 lukua. Siellä kriteerit ovat väljemmät.
 

Talvela

Ylipäällikkö
#20
The Great Scandinavian Divergence


When Nokia collapsedin the wake of the 2007-8 financial crisis, ripping a huge hole in the country's GDP, the government responded with substantial fiscal support. This wrecked its formerly virtuous fiscal position: it switched from a 6% budget surplus to a 4% deficit in one year, and although its deficit has improved slightly since, it is still outside Maastricht limits. Because of this, the current government - under pressure from the insane Eurocrats - is implementing fiscal austerity to bring the budget deficit back below 3% of GDP. For an economy which has suffered a serious reduction in its productive capacity, this is disastrous. The austerity measures will neither reduce the deficit nor restore the economy. On the contrary, they will cause the economy to shrink and consequently - through simple arithmetic - increase the deficit as a proportion of GDP.
The one thing that is keeping the Finnish economy from imploding is the ECB's expansionary monetary policy. Negative rates and QE may be a weak stimulus, but they are better than nothing. Finland has been masquerading as a prosperous core country, but the truth is that it is much more like the weak Southern European states:



The reason is not difficult to find. Finland, the worst-performing of these countries, is a member of the Euro. Not only does this prevent it from managing its own monetary policy, including devaluing to protect its economy from exogenous shocks, but it also chains its fiscal policy to the provisions of the Stability and Growth Pact. Finland is in the Excessive Deficit Procedure, and as a Euro member, that means it must comply with the actions required under that procedure or face sanctions - even if those actions are directly harmful to its economy.

http://www.coppolacomment.com/2016/03/the-great-scandinavian-divergence.html?m=1
 
Top