Eurofighter Typhoon

Huhta

Greatest Leader
Hyvät naiset ja herrat, eurooppalaisen yhteistyön huipentuma, Eurofighter Typhoon!


Miksi Eurofighter Typhoon voisi olla Suomen seuraava hävittäjä?

-Suunnittelussa on painotettu meille tärkeitä torjuntahävittäjä-ominaisuuksia
-Koneella voi päästä "2 Machin kerhoon"
-Supercruise ilmataisteluaseistuksella (n. Mach 1.2 nykyisellä moottorilla)
-Liikehtimiskyky ja kiihtyvyys ovat kokonaisuutena huippuluokkaa
-Kone on ehtinyt kypsään ikään, ja suorituskyky alkaa piakkoin olla tapissaan
-Taistelutestattu ja luotettava
-Kattavahko sensorivarustus tarpeitamme ajatellen: IRST + AESA (swashplate)
-Kattava omasuojavarustus: laservaroitin, ohjusvaroitin, hinattava harhamaali-häirintälähetin (+ tietysti RWR, ECM, harhamaaliheittimet)
-Sensorifuusio (valmistajan mukaan)
-Kaksimoottorisuus vähentää konetappioiden riskiä rauhan aikana
-Muita käyttäjiä (britit nyt ainakin, uskoakseni myös esim. Saksa ja Saudi-Arabia) on näillä näkymin ainakin 2040-luvun alkuun saakka, joten täysin yksin tässä kylmässä maailmassa ei oltaisi
-Koneella on vahva hajautettu teollinen pohja, eikä tuotetuki ole riippuvaista ainoastaan yhdestä maasta, millä voi olla merkitystä hybridisodankäynnissä

Kyseenalaista tosin on, onko Eurofighter Typhoon enää valmistuksessa v. 2025? Nykyiset toimitukset, ainakin Britannian tuotantolinjalla, saadaan hoidettua loppuun vuonna 2018. Tarvittaisiin siis varsin merkittäviä uusia tilauksia, jotta linjasto pysyisi auki. Toisaalta Euroopan tilanne on menossa pahempaan päin, ja esimerkiksi Iso-Britannia on jo tehnyt isoja suunnitelmia asevoimiensa suorituskyvyn kannalta. Olisiko sieltä, tai Saksasta, tulossa kenties lisätilauksia? Entä vientimarkkinat? Malesia on potentiaalinen ostaja, jos löytää rahat jostakin, ja Saudi-Arabian on huhuttu haikailleen lisää koneita.

Kyseenalaista on myös etenkin tulevien aseintegraatioiden euro-painotteisuus. Joko maksamme amerikkalaisten aseiden (AIM-120D Amraam, AIM-9X Block II Sidewinder, AGM-158 JASSM jne.) integraatiot itse, tai sitten ostamme eurooppalaisia aseita, jotka luultavasti ovat kalliimpia, osin ehkä huonompia ja joiden osalta saatavuus kriisitilanteissa voi olla heikompi.

Tavallaan positiivinen hajautettu teollinen pohja voi olla myös heikkous, jos se johtaa toimitusvaikeuksiin. Eurofighter Typhoon on surullisenkuuluisa heikoista käytettävyysluvuista rauhan aikana, vaikka operaatioissa toiminta on ollut moitteetonta. Tosin mikä osa mahtaa olla teollisuuden syytä, ja mikä osa huonon hankintakäytännön syytä ("ostetaan vielä 50 konetta, varaosat voi improvisoida ilmastointiteipistä")? Yleensä markkinat vastaa kuten sinne huudetaan...

Kaiken kaikkiaan suurin ongelma voi olla koneen hinta. Eurofighter Typhoon edustaa hankintakustannuksiltaan kalleinta ehdokasta yhdessä Dassault Rafalen kanssa, ja Eurofighter Typhoonin elinkaarikulutkin ovat varmasti kalliimmasta päästä. Onko meillä rahaa, vaikka suorituskyky osoittautuisikin yhtä hyväksi kuin konetyypin edustajat ovat luvanneet?

Eurofighter Typhoon -aiheisia linkkejä:

https://www.eurofighter.com/
https://typhoon.starstreak.net/
https://en.wikipedia.org/wiki/Eurofighter_Typhoon
 
Onkohan kenelläkään tietoa tai arvausta mikä on eurofighterin (3D) thrust vectoring ohjelman lopullinen kohtalo? Sehän pistettiin jäihin joskus vuosikymmenen vaihteessa halukkaiden maksajien puutteessa. Mutta onko siitä kuulunut mitään nyt kun erinäiset länsi-euroopan maatkin ovat heränneet karhun murahteluihin ja alkaneet kiireellä käynnistemään uinuneita aseprojektejaan?
 
Jos pitäisi maallikon valita hävittäjä pelkän ulkonäön ja youtuben perusteella, niin ykkönen olisi Typhoon ja kakkonen Su-35.

No siksi.

Mielenkiintoisia ketjuja.
 
Se on hyvä, että @Huhta avasi EF:lle ketjun. Olin pohtinut asiaa. Joku voisi vielä avata Rafalenkin, niin olisi kööri kasassa :)

Kuten @YliKoo mainitsi, ja Huhdankin viestistä voi arvioida, on EF monen lemppari kone. Se on myös meikäläisen vanha suosikki.

Syynä se, mitä Huhta jo sivusikin. Raptorin jälkeen Typhoon on paras kone torjuntahävittäjäksi ja ilmataisteluun. Sen nousukyky on erinomainen, se lentää korkealla ja kovaa ja pystyy viskomaan tämän energia-etulyöntiaseman avulla ohjuksia vastustajaa kohti aikaisemmin ja kauempaa.

Valitettavasti, Typhoon on jäänyt vähän puolivillaiselle asteelle.

Tässä hyvää analyysiä asiasta.

Johdantosivu https://rusi.org/publication/whiteh...ombat-air-power-unlocking-eurofighters-full-0
Ja itse raportti https://rusi.org/sites/default/files/whr_1-15_maximising_european_combat_air_power_0.pdf

Kaksi suurinta puutetta ovat sensorifuusio ja Aesa-tutka. Jos näitä ei saada, niin kone ei ole välttämättä kovin kilpailukykyinen Suomen kisassa.

Lisäksi, vaikka suorituskyky ylhäällä ja yliääninopeudella on erinomainen, niin kurvatappelussa Typhoon ei ole pärjännyt esim. Rafalelle. Myös Gripenissä on parempi aerodynamiikka, mutta EF:n teho kompensoi.

Tähän liittyen on jo testattu aerodynaamista päivityspakettia lerxien ja strakesien avulla.

http://tacairnet.com/2015/07/15/improving-the-typhoons-aerodynamics/
 
Se on hyvä, että @Huhta avasi EF:lle ketjun. Olin pohtinut asiaa.

Voin vakuuttaa, että tämä oli viimeinen asia, mitä odotin lukevani, kun huomasin ilmoituksen "Mustaruuti mainitsi sinut viestissä Eurofighter Typhoon".

Joku voisi vielä avata Rafalenkin, niin olisi kööri kasassa :)

Saako ketjun avata, jos haukkuu koneen aloitusviestissä, koska se on oman uskonnollisen vakaumuksen vastainen? ;)

Olen verrannut koneita aiemminkin, mutta Rafale on teknisesti kuin Super Hornet - hidas ja pommitusominaisuudet korostuvat liikaa. Haittapuolella Super Hornetiin nähden on sitten kustannukset ja TURPO.
 
-Koneella voi päästä "2 Machin kerhoon"

Toivon, että tämä ei kuitenkaan ole vaikuttavana tekijänä kun konetta valitaan...

-Kone on ehtinyt kypsään ikään, ja suorituskyky alkaa piakkoin olla tapissaan

Eli liian aikaisin. Suomen kannalta paras olisi kone, jonka suorituskyky on tapissaan joskus 20 vuoden päästä. Eurofighter tarvitsisi uutta puhtia kehitykseen.
 
Typhoon 2020;

tumblr_nej8r2yrKi1txx6x7o2_1280.jpg


6zbwqx.jpg
 
Koneessa oli tiettyä potentiaalia 90-luvulla, mutta näin jälkiviisaana voi sanoa että koneessa panostettiin vääriin asioihin oikeasti tärkeiden ominaisuuksien kustannuksella. Mutta koneessa on myös selviä suunnittelufiboja minkä vuoksi ranskalainen kilpailija on niiden osalta parempi. Lisäksi neljästä projektin osallismaasta Saksa on muuttunut kylmän sodan loppumisen jälkeen puolipasifistiseksi ja kolme muuta ovat hankkineet tai hankkimassa myös F-35 koneita. Tuntuu ettei koneen jatkokehittäminen oikein kiinnosta.

Noista suunnittelumokista; Eurofighterin laskutelineet taittuvat siipien sisälle josta syystä sisempien siipiripustimien kantama kuorma on kooltaan rajoitettu, tästä syystä Eurofighter voi kantaa risteilyohjuksia (Storm Shadow, Taurus KEPD350) vain samoissa siipiripustimissa joissa kannettaisiin lisätankkeja. Näin ollen kahta ristelyohjusta kantava Typhoon voidaan varustaa vain rungon keskillinjan lisätankilla joka ei ole hyvä juttu noin niinkuin toimintamatkan kannalta. Esim. Rafale tai Hornet voi kantaa (SCALP-EG/JASSM) kahden risteilyohjuksen kanssa kolme lisäpolttoainesäiliötä.

Eurofighter-Typhoon-Flight-tests-with-Taurus-KEPD-350-missile-started_c_....jpg


VS.

Rafale-Syria.jpg
 
Valitettavasti, Typhoon on jäänyt vähän puolivillaiselle asteelle.

Tässä hyvää analyysiä asiasta.

Johdantosivu https://rusi.org/publication/whiteh...ombat-air-power-unlocking-eurofighters-full-0
Ja itse raportti https://rusi.org/sites/default/files/whr_1-15_maximising_european_combat_air_power_0.pdf

Kaksi suurinta puutetta ovat sensorifuusio ja Aesa-tutka. Jos näitä ei saada, niin kone ei ole välttämättä kovin kilpailukykyinen Suomen kisassa.

Paino sanalla "jos". Esim. AESA-tutkan kehityssopimuksen allekirjoittaminen on nähdäkseni vahva signaali. Toinen juttu on, että ainakin Britannia on siinä tilanteessa, että Typhoonista on pakko saada mahdollisimman suorituskykyinen, kun Tornado poistuu ja F-35 astuu palvelukseen pikku hiljaa.

Lisäksi, vaikka suorituskyky ylhäällä ja yliääninopeudella on erinomainen, niin kurvatappelussa Typhoon ei ole pärjännyt esim. Rafalelle. Myös Gripenissä on parempi aerodynamiikka, mutta EF:n teho kompensoi.

Tähän liittyen on jo testattu aerodynaamista päivityspakettia lerxien ja strakesien avulla.

http://tacairnet.com/2015/07/15/improving-the-typhoons-aerodynamics/

Tämä osio on tulkinnanvarainen riippuen eri ominaisuuksien painotuksesta ja on loppupeleissä lentäjistä kiinni vertailtaessa suht tasaväkisiä koneita. Kuppiakuntia on muutenkin useita, eikä kääntyvyydestä ja energiasta ole saavutettu yksimielisyyttä. Osa F-16-ohjaajista sanoo, etteivät ole koskaan hävinneet F/A-18:lle, ja toisin päin. Ei sillä, varmasti tuo päivityspaketti tuo paljon hyvää ja antaa mahdollisimman hyvät eväät taisteluun. (Hyvät eväät taisteluun - Hyvät eväät elämään :D )

Eräs näkemys koneiden välisistä eroista:

Typhoon is the faster aircraft and has a significantly superior thrust-to-weight ratio which gives it better acceleration at all altitudes. This also allows Typhoon to retain and regain energy faster than Rafale in a horizontal dogfight situation. It also has a significantly higher service ceiling of over 60,000ft which allows it to operate uniquely well alongside the US F-22 Raptors ‘high and fast’ in the air superiority role which is exactly where it was designed to excel. Rafale has a significantly superior load-carrying capability and its manoeuvrability at low speeds and altitudes is also better than Typhoon’s although the margin is slim except where both aircraft are very heavily loaded. In terms of horizontal manoeuvrability, Rafale has the better instantaneous turn rate allowing it to reverse its turns more quickly but Typhoon can sustain higher g’s for longer without bleeding speed. High alpha performance is similar, with both aircraft limited by their air intake placement and lack of thust vectoring although Typhoon’s intakes can at least ‘gape’ slightly to increase airflow at high Alpha and low speeds.

http://hushkit.net/2015/12/18/typhoon-versus-rafale-the-final-word/
 
Typhoon on mielestäni poistuva ratkaisu, koska siihen ei vaan ole tarpeeksi ressursseja käytettävänä kehityksen ja toteutuksen osalta.
Sinänsä harmi, mutta jatkoon tällä konseptilla ei kannata mennä, kun se vanhenee kouriin..
 
Tuolla on pyöritelty Eurofighterin käyttötuntilukuja. Heinäkuussa 2015 tuli 300000 lentotuntia täyteen, vuotta aiemmin 250000, joten vuodessa kertyy 50000 tuntia. Eurofightereita on rakennettu tai tilattu 571 kappaletta. Jos otetaan rungon iäksi 6000 tuntia, fleetillä on lennettävissä 571*6000 = 3426000 tuntia, joista 2015 oli käytetty 300000/3426000 = 8,8%. Keskimääräinen Eurofighter on siis uudenkarhea. Jos "perusterveen" koneen päivittäminen katsotaan edullisemmaksi kuin uushankinta ja vanhan stenaaminen, Eurofightereista ei päästä eroon vielä pitkään aikaan.

https://www.eurofighter.com/news-an...typhoon-delivers-300000-reliable-flying-hours
 
Kyseenalaista on myös etenkin tulevien aseintegraatioiden euro-painotteisuus. Joko maksamme amerikkalaisten aseiden (AIM-120D Amraam, AIM-9X Block II Sidewinder, AGM-158 JASSM jne.) integraatiot itse, tai sitten ostamme eurooppalaisia aseita, jotka luultavasti ovat kalliimpia, osin ehkä huonompia ja joiden osalta saatavuus kriisitilanteissa voi olla heikompi.

Eurofighter Typhoon on surullisenkuuluisa heikoista käytettävyysluvuista rauhan aikana, vaikka operaatioissa toiminta on ollut moitteetonta.

Jollain ulkkarifoorumilla näin pitkän keskustelun Tiffystä ja Raffysta Libya-operaatiossa. Ainakaan silloin ei ollut (edes) eurooppalaisten aseiden integrointi loppuun saatettu. Britit joutuivat ottamaan pommituslennoille, Italiasta kai lentelivät, Eurofighterin kaveriksi waka wanhan Tornadon maaleja osoittamaan. Kävihän se niinkin, mutta oli hieman noloa kun ranskalaiset vieressä operoivat tuosta vaan Rafalella Charles de Gaullelta paljon moitteettomammin. Päälle vielä se "meillähän niitä tukialuksia piti olla..." aspekti :p

(Eipä tämä sinänsä ole kritiikki itse konetta kohtaan, mutta toiminta operaatioissa on ollut hieman kaksipiippuinen juttu, ainakin tuossa tapauksessa.)
 
Viimeksi muokattu:
Jollain ulkkarifoorumilla näin pitkän keskustelun Tiffystä ja Raffysta Libya-operaatiossa. Ainakaan silloin ei ollut (edes) eurooppalaisten aseiden integrointi loppuun saatettu. Britit joutuivat ottamaan pommituslennoille, Italiasta kai lentelivät, Eurofighterin kaveriksi waka wanhan Tornadon maaleja osoittamaan. Kävihän se niinkin, mutta oli hieman noloa kun ranskalaiset vieressä operoivat tuosta vaan Rafalella Charles de Gaullelta paljon moitteettomammin. Päälle vielä se "meillähän niitä tukialuksia piti olla..." aspekti :p

(Eipä tämä sinänsä ole kritiikki itse konetta kohtaan, mutta toiminta operaatioissa on ollut hieman kaksipiippuinen juttu, ainakin tuossa tapauksessa.)

Noin käy, kun laittaa koneen tekemään jotakin sellaista, mihin se ei sovellu. ;) Mutta, kehitys kehittyy, ja kyllä se vielä pudottaa laser-pommeja itsenäisestikin.

Pääpointtinihan oli se, että koneen käytettävyysluvut operaatioissa ovat olleet korkeat, eivätkä koneet ole juuri seisseet pajalla. Tämä huomio on tärkeä siltä osin, kun usein kuulee kauhu-uutisia, kuinka Saksan/Britannian/Espanjan Eurofighter Typhooneista vain kuudesosa on käyttökunnossa. Kyse ei siis ole siitä, että kone olisi "sitruuna" ja vikaantuisi joka lennolla. :)

Eli liian aikaisin. Suomen kannalta paras olisi kone, jonka suorituskyky on tapissaan joskus 20 vuoden päästä. Eurofighter tarvitsisi uutta puhtia kehitykseen.

Tämä on yksi näkökulma asiaan. Toisaalta, tiedetäänpähän ainakin, mitä ostetaan - esim. Gripenistä tuskin tiedetään paljoakaan, jos kehitystyössä tapahtuu minkäänlaisia viivästyksiä, mikä lienee todennäköistä.

Ei F/A-18C/D Hornetin kanssakaan huonosti käynyt, vaikka olimme ja olemme konetyypin viimeisiä ostajia ja käyttäjiä. Tosin Hornetin suorituskyvyn huippukohtaa elämme suunnilleen vasta nyt, mutta toisaalta suorituskykylisäykset vuosien mittaan ovat olleet varsin maltillisia - parempia aseita ja välineet niiden käyttöön (kypärätähtäin, maalinosoitussäiliö). Muitakin uudistuksia toki on tehty, mutta kuinka merkittäviä suorituskykyparannukset lopulta ovat olleet? Ennen kaikkea, tarvitseeko Eurofighter Typhoon vastaavia parannuksia elinkaarensa aikana?

Siinä olet oikeassa, että parasta olisi, jos koneen suorituskyky olisi tapissaan vasta 20 vuoden päästä. Mutta paras kone ei välttämättä ole se, jonka suorituskyky on tapissaan 20 vuoden päästä.
 
Palataanpa alkujuurille. Tässä on dokkari EFA:sta ilmeisesti vuodelta 1992. Eurofighterin ensilento oli 1994.

Taustaa, suunnittelufilosofiaa ja paljon erittäin hyvää ajankuvaa.

 
Kuwaitin diili on nyt solmittu. Ja tärkeänä asiana Suomen kannalta, AESA-tutka tulee kuulumaan Kuwaitin tilaukseen.

http://www.defensenews.com/story/defense/2016/04/05/kuwait-signs-eurofighter-deal/82647386/

Kuwait’s delayed deal to buy 28 Eurofighter jets was signed Tuesday, giving the European fighter program a much-needed shot in the arm and providing Italy’s Finmeccanica with its largest contract.

Kuwait has ordered its aircraft equipped with an electronically scanned radar, which is being developed for the aircraft but has yet to be adopted by Eurofighters operated by the four launch partners on the program — Italy, the UK, Germany and Spain.

The radar is being developed by the European EuroRADAR consortium, which is led by Finmeccanica.

In a statement, the Eurofighter consortium said the deal covered 22 single-seat and six twin-seat aircraft, all third tranche standard.

The deal, which has been held up by contractual negotiations, is based on a government-to-government accord signed between Kuwait and Italy in September.

The Eurofighter deal approval was issued Monday, according to a report released Tuesday from the Kuwaiti Cabinet of Ministers.

The report said the council discussed at length the Kuwaiti Audit Bureau's report and recommendations to complete the purchase of the fighters after they were provided with the required cost breakdown.

The Cabinet approved the purchase of the 28 Eurofighters from Italy for €7.957 billion (US $9.062 billion).

Accoriding to Kuwait University political science professor and lecturer at the Mubarak Al-Abdullah Joint Staff Command College, Abdullah al-Shayji ,the Kuwaiti purchase is a clear message to the US government.

"This message clearly states that Kuwait will not be waiting anymore for US approvals, and other alternatives are present," he said.

Jean-Marc Rickli, assistant professor with the Department of Defence Studies at King's College London and lecturer at the Joaan Bin Jassim Joint Command and Staff College in Qatar, said that the perceived feeling of abandonment by the West among Gulf leaders and the Gulf military is strong.

"It grew out of the West reactions to the Arab Spring, the West nonintervention in Syria and the US reengagement with Iran. This perception made them prone to be more proactive. The Saudi intervention in Yemen is a case in point," Rickli said.

These new contracts, Rickli said, should be seen as a result of US perceived disengagement toward the Gulf states since the beginning of the Arab Spring.

"Weapons procurement has always be a way to cultivate and diversify allies for the Gulf countries. Since 2015, another factor has been added: the impetus under Saudi leadership for the Gulf states to guarantee their own security and contribute to regional security. This requires new capabilities," he said.

Furthermore, the question of the timing of such procurement is an issue in itself, he said, as the falling oil prices have put enormous strains on the Gulf states' budgets.
 
Myyvempi versio:
  • The Finnish airforce is there to enforce the sovereignty of airspace and defend Finland
  • In a defensive role, the planes are waiting on the ground. The attacker has the advantage of preparing for the attack at the time of their choosing. Hence, for the defender, it is paramount to be able to scramble, climb and fly fast to meet and defeat the incursion before the enemy reaches the heartland
  • Eurofighter Typhoon is designed for this mission.
  • It has the best climb rate of any fighter. It can supercruise at Mach 1,5 withouth using the fuel gusping afterburners. This capability is especially important, as Finland is one of the largest countries in Europe
  • Today's air battles are fought at Beyond Visual Ranges where the fighter with the speed and height has the advantage of throwing the spears furthest
  • This is where Typhoon excels. The Eurofighter flies fastest, highest and has supersonic performance in spades.
 
Back
Top