Eurofighter Typhoon

Huhta

Greatest Leader
Typhoon taitaa olla ehdokkaista se, jossa on painotettu eniten ilmaherruusroolia.

Näinhän se on, ja konetyyppi onkin mielestäni tällä hetkellä v. 2016 läntisen maailman kärkijoukoissa, mitä tulee ilmaherruuteen. Lähinnä minua huolestuttaa se, että Gripen E tarjonnee sensoreissa ja viesti- ja häirintäjärjestelmissä paljon samaa kuin Eurofighter Typhoon. Typhoonin eduksi jää edelleen raaka suorituskyky (ellei Gripen saa EPE-moottoria), mutta kuinka paljon se lopulta painaa, kun huomioidaan Typhoonin olevan luultavasti kallein ehdokas yhdessä Rafalen kanssa?

Mielenkiintoista on, että koneen ohjuskuorma on ilmeisesti maksimissaan 6 keskipitkän kantaman ohjusta (AMRAAM/Meteor) ja 2 lyhyen kantaman ohjusta (ASRAAM/IRIS-T/SIDEWINDER). Näin kone ainakin on esitelty valmistajan dokumenteissa. Pari ohjusta lisää pitäisi olisi mahdollista saada kyytiin sisimpiin siipiripustimiin jopa ilman lisäpolttoainesäiliöistä luopumista, mutta ilmeisesti kaikkiin ripustimiin ei ole tehty ohjusten vaatimia johdotuksia (näin on internetissä huhuttu).
 

Einomies1

Respected Leader
Vaikka EF 2000 on potentiaaliltaan parhaita, todellisuus koneen kehittämisessä ei korreloi sen kanssa. Verrattuna Rafaleen Typhoonin ominaisuudet laahaavat jäljessä vuosikausia ja syynä on Eurofighter konsortion hidas ja jäykkä organisaatio jossa on liian monia päättämässä.

Ilmasta-maahan kyky on viimeinkin tulossa RAF:n koneisiin ja AESA vasta 2020. Koneet muut järjestelmät ohjaamoa(näytöt ja sensorifuusio) myöten pitäisi uusia ja CFT-tankkien asennusmahdollisuus olisi nykypäivää.

"Pelkkä ilmataistelija" ei riitä enää tulevaisuudessa.
 

Rannari

Greatest Leader
Typhoon taitaa olla ehdokkaista se, jossa on painotettu eniten ilmaherruusroolia.

Eikö sama pätenyt Suomen Horneteihin vielä muutama vuosi sitten? Sehän tarkoitti kuitenkin vain sitä että ilmasta maahan -toimintojen kohdalle oli jätetty aukko. Mitään "ylimääräistä" suorituskykyä ilmasta ilmaan -toimintaan ei ollut. Onko Typhoonissakin todellisuudessa vain vajavainen varustus?
 

Quixote

Eversti
Typhoonissa on samanlaista raakaa voimaa kuin vaikkapa F-15 hävittäjässä. Sen turvin se voi hakeutua edullisempaan asemaan tai määrätä itse taistelun alkamisajankohdan. Tai häipyä, kun ohjukset on ammuttu.
 

Gyllis1

Respected Leader
Typhoonissa on samanlaista raakaa voimaa kuin vaikkapa F-15 hävittäjässä. Sen turvin se voi hakeutua edullisempaan asemaan tai määrätä itse taistelun alkamisajankohdan. Tai häipyä, kun ohjukset on ammuttu.

Se raaka voima vaan ei auta jos vastassa on kone paremmilla sensoreilla ja/tai häiveominaisuuksilla
Saksan poikien kokemuksia red flagistä:
"Two other German officers, Col. Andreas Pfeiffer and Maj. Marco Gumbrecht, noted in the same report that the F-22's capabilities are "overwhelming" when it comes to modern, long-range combat as the stealth fighter is designed to engage multiple enemies well-beyond the pilot's natural field of vision - mostly while the F-22 is still out of the other plane's range. Grumbrecht said that even if his planes did everything right, they weren't able to get within 20 miles of the next-generation jets before being targeted."
 

jokuvaan

Ylipäällikkö
So rather than referring to the Typhoon being overwhelmed by the F-22 his first impressions of the F-22's capabilities come from his experience flying alongside the Raptors from 525 FS during Red Flag-Alaska and seeing first hand how they performed against the F-16 aggressors which made up the Red Force which both aircraft faced.


...supposedly when you go up against the Raptor the RoE tends to dictate that if you get pinged then your dead, with no possibility of getting any feedback in the debrief due to the F-22 not carrying ACMI and other data being deemed too sensitive in nature to share in the debrief....
 

Quixote

Eversti
Paras vaihtoehto olisi kone, jossa on sekä sensorit, raaka voima että stealth. Tällaisia ei ole myytävänä. Vaikka olisikin, ne olisivat meille liian kalliita. Ehdokkaista Typhoon on eniten perinteinen ilmaherruushävittäjä. Jos valitaan kone pelkkien lento-ominaisuuksien perusteella, se olisi tämä.
 

SJ

Supreme Leader
Paras vaihtoehto olisi kone, jossa on sekä sensorit, raaka voima että stealth. Tällaisia ei ole myytävänä. Vaikka olisikin, ne olisivat meille liian kalliita. Ehdokkaista Typhoon on eniten perinteinen ilmaherruushävittäjä. Jos valitaan kone pelkkien lento-ominaisuuksien perusteella, se olisi tämä.

F-22:n paluusta huhutaan kovasti.
 

Sarek1

Ylipäällikkö
@Quixote, kuvailit koneen, jota nojatuolissani Ilmavoimille halajan. F-42, vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen. Toiveen realistisuus tuli myös lyhyesti ja ytimekkäästi esille eli not gonna happen.

Millainen (ja kuinka kallis) olisi muuten pimpattu Typhoon? Sensorit, verkottuminen, tutka, elso jne. kuosiin. Jos ei muuten niin Frankenstein- menetelmällä henki sisään ja jos vielä mahdollista, vähän rcs-viilausta. "It's alive... It's alive!" :D

Kenties putkiunelmaa, mutta mukavahan näitä on odotellessa pohtia.
 

Deposse

Alikersantti
@Quixote, Jos ei muuten niin Frankenstein- menetelmällä henki sisään ja jos vielä mahdollista, vähän rcs-viilausta. "It's alive... It's alive!" :D

Kenties putkiunelmaa, mutta mukavahan näitä on odotellessa pohtia.

Tuo itse lentolaitteen RCS-viilaus on melko kustannustehotonta. Sitä voitaisiin parantaa asioita optimoimalla ehkäpä 0,1 m2 verran. Sen vaikutus havaintoetäisyyteen on olematonta. Ulkoisen asekuorman ja EFT:n RCS-vaikutus on kuitenkin luokkaa >1 m2 ja jos sitä saadaan alemmas niin vaikutus alkaisi jo tuntua. Typhoonin tapauksessa se olisi CFT Super Hornetin tapaan. CFT-optio on joskus vilahdellut Typhoonin tulevaisuudensuunnitelmissa ja siinä olisi kyllä järkeä. Toinen tehokas keino olisi ulkoinen stealth-asepodi.
 

Sarek1

Ylipäällikkö
Tuo itse lentolaitteen RCS-viilaus on melko kustannustehotonta. Sitä voitaisiin parantaa asioita optimoimalla ehkäpä 0,1 m2 verran. Sen vaikutus havaintoetäisyyteen on olematonta. Ulkoisen asekuorman ja EFT:n RCS-vaikutus on kuitenkin luokkaa >1 m2 ja jos sitä saadaan alemmas niin vaikutus alkaisi jo tuntua. Typhoonin tapauksessa se olisi CFT Super Hornetin tapaan. CFT-optio on joskus vilahdellut Typhoonin tulevaisuudensuunnitelmissa ja siinä olisi kyllä järkeä. Toinen tehokas keino olisi ulkoinen stealth-asepodi.

Tuo juuri on sitä viilausta. Kokonaisuus ratkaisee. FrankenTyphooniahan tässä ajatuksen tasolla rakennellaan.
 

Gyllis1

Respected Leader
@Quixote, kuvailit koneen, jota nojatuolissani Ilmavoimille halajan. F-42, vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen. Toiveen realistisuus tuli myös lyhyesti ja ytimekkäästi esille eli not gonna happen.

Millainen (ja kuinka kallis) olisi muuten pimpattu Typhoon? Sensorit, verkottuminen, tutka, elso jne. kuosiin. Jos ei muuten niin Frankenstein- menetelmällä henki sisään ja jos vielä mahdollista, vähän rcs-viilausta. "It's alive... It's alive!" :D

Kenties putkiunelmaa, mutta mukavahan näitä on odotellessa pohtia.

Taisit juuri kuvailla gripen ng:n ja rafalen :);)
 

Sarek1

Ylipäällikkö
Taisit juuri kuvailla gripen ng:n ja rafalen :);)

En, kumpikaan ei ole F-42. Molemmissa on jotain omaa uupeloa ja yhteinen puute on stealth. ;)
Myös F-35 < F-42, FrankenTyphoon ja se tavallinen samoin. F-42 näyttää madonluvut myös Raptorille.

Noihin kahteen muuhun eurokoneeseen verrattuna Typhoonissa on selkeästi enemmän raakaa voimaa ja myös kasvupotentiaalia siinä suhteessa. Lainaamalla muista parhaat jutut saataisiin kyllä Frankenstein -kategoriaan kuuluva "hivviö".
 
Viimeksi muokattu:

fulcrum

Respected Leader
Se raaka voima vaan ei auta jos vastassa on kone paremmilla sensoreilla ja/tai häiveominaisuuksilla

Näkisin kuitenkin että juurikin raa'alla voimalla on edelleen oma merkityksensä etenkin jos mietitään johdettuja torjuntahävittäjän tehtäviä. Hyvin karkeasti ajatellen, 30% nopeampi kone viettää 30% vähemmän aikaa vihollisen aseiden vaikutusalueella ja vastaavasti omien aseiden efektiivinen vaikutusalue on suurempi. Meidän tapauksessamme myös mahdollisuus irtautua taistelusta ja näin välttää taistelutappio on melko tärkeä. BVR-ohjuksin käytävää ilmataistelua voi kuvata eräällä tavalla analyyttiseksi geometriaksi ja käyrät näyttävät sitä paremmilta mitä nopeampi oma kone on. Tietenkään se ei ole ainoa asia millä on merkitystä, Eurofighterhän hävisi Rafalelle Sveitsin evaluaatiossa selvästi myös ilmataistelussa vaikka sen saavutusarvoja kiiteltiinkin.

Meidän kannaltamme valitettavasti vain koneella on ehdokkaista varmaan huonoin ja näköalattomin emoyhtiö. Mutkikas kansainvälinen yhteistyö tuottaa jähmeän päätöksenteon ja suuret kustannukset vaikka koneen valmistusmäärä ihan kohtuullinen onkin. Jos koneen oikea siipi valmistetaan Espanjassa ja vasen siipi Italiassa, niin ei tarvitse olla nero tajutakseen että tuotantopäätöksiä on tehty jollain muulla perusteella kuin paras hinta/tuotto-suhde.
 

Slammer

Kenraali
Meidän kannaltamme valitettavasti vain koneella on ehdokkaista varmaan huonoin ja näköalattomin emoyhtiö. Mutkikas kansainvälinen yhteistyö tuottaa jähmeän päätöksenteon ja suuret kustannukset vaikka koneen valmistusmäärä ihan kohtuullinen onkin. Jos koneen oikea siipi valmistetaan Espanjassa ja vasen siipi Italiassa, niin ei tarvitse olla nero tajutakseen että tuotantopäätöksiä on tehty jollain muulla perusteella kuin paras hinta/tuotto-suhde.

Tätä tosin tapahtuu jossain määrin kaikkien koneiden osalta. Kun valtion rahoja käytetään johonkin, niin poliitikot ovat hyvin kärkkäitä ohjaamaan rahoja omalle vaalialueelleen. Periaatteessa mahdollinen osavalmistus Suomessa menee vähän samaan kategoriaan.
 

Gyllis1

Respected Leader
image.png
Näkisin kuitenkin että juurikin raa'alla voimalla on edelleen oma merkityksensä etenkin jos mietitään johdettuja torjuntahävittäjän tehtäviä. Hyvin karkeasti ajatellen, 30% nopeampi kone viettää 30% vähemmän aikaa vihollisen aseiden vaikutusalueella ja vastaavasti omien aseiden efektiivinen vaikutusalue on suurempi. Meidän tapauksessamme myös mahdollisuus irtautua taistelusta ja näin välttää taistelutappio on melko tärkeä. BVR-ohjuksin käytävää ilmataistelua voi kuvata eräällä tavalla analyyttiseksi geometriaksi ja käyrät näyttävät sitä paremmilta mitä nopeampi oma kone on. Tietenkään se ei ole ainoa asia millä on merkitystä, Eurofighterhän hävisi Rafalelle Sveitsin evaluaatiossa selvästi myös ilmataistelussa vaikka sen saavutusarvoja kiiteltiinkin.

Meidän kannaltamme valitettavasti vain koneella on ehdokkaista varmaan huonoin ja näköalattomin emoyhtiö. Mutkikas kansainvälinen yhteistyö tuottaa jähmeän päätöksenteon ja suuret kustannukset vaikka koneen valmistusmäärä ihan kohtuullinen onkin. Jos koneen oikea siipi valmistetaan Espanjassa ja vasen siipi Italiassa, niin ei tarvitse olla nero tajutakseen että tuotantopäätöksiä on tehty jollain muulla perusteella kuin paras hinta/tuotto-suhde.

Kyllähän noita ohjuksilla käytyjä ilmataisteluita on Amerikassa paljonkin analysoitu. Suurin osa sekä wvr että bvr taisteluista on käyty alisoonisilla nopeuksilla. Toki nopeudella on edelleen merkitystä, mutta sen on katsottu olevan kokoajan pienempi ja pienempi. Tässä lainaus yhdestä avoimen lähteen tutkimuksesta:
http://csbaonline.org/wp-content/uploads/2015/04/Air-to-Air-Report-.pdf
Aerial combat over the past two decades, though relatively rare, continues to demonstrate the importance of superior SA. The building blocks, however, of superior SA, information acquisi- tion and information denial, seem to be increasingly associated with sensors, signature reduc- tion, and networks. Looking forward, these changes have greatly increased the proportion of BVR engagements and likely reduced the utility of traditional ghter aircraft attributes, such as speed and maneuverability, in aerial combat. At the same time, they seem to have increased the importance of other attributes, shown in Table 6.
Ylhäällä olevassa kuvassa tuo "table 6"
 

fulcrum

Respected Leader
Kyllähän noita ohjuksilla käytyjä ilmataisteluita on Amerikassa paljonkin analysoitu. Suurin osa sekä wvr että bvr taisteluista on käyty alisoonisilla nopeuksilla. Toki nopeudella on edelleen merkitystä, mutta sen on katsottu olevan kokoajan pienempi ja pienempi. Tässä lainaus yhdestä avoimen lähteen tutkimuksesta:
http://csbaonline.org/wp-content/uploads/2015/04/Air-to-Air-Report-.pdf
Aerial combat over the past two decades, though relatively rare, continues to demonstrate the importance of superior SA. The building blocks, however, of superior SA, information acquisi- tion and information denial, seem to be increasingly associated with sensors, signature reduc- tion, and networks. Looking forward, these changes have greatly increased the proportion of BVR engagements and likely reduced the utility of traditional ghter aircraft attributes, such as speed and maneuverability, in aerial combat. At the same time, they seem to have increased the importance of other attributes, shown in Table 6.
Ylhäällä olevassa kuvassa tuo "table 6"

Historiallisissa trendeissä on se ongelma että data on peräisin edellisen sukupolven teknologiasta. 1. maailmansodan taisteluhaudoissa varmaan näytti siltä ettei hyökkäys ole enää mahdollista kun puolustavat aseet kehittyvät koko ajan paremmiksi ja paremmiksi. Luonnollisesti kun lähes kaikki data tulee koneista jotka ovat operatiivisesti alisoonisia niin tulee vaikutelma ettei nopeudella olisi merkitystä. Taulukossa kuvaillaankin konetta joka olisi ideaali toimimaan edellisen sukupolven vastustajia vastaan. Pitää ruveta kuitenkin funtsimaan jo vähän tulevaisuuttakin. SA:ta ja häivettä kehitellään nykyään muuallakin kuin amerikoissa.
Ainoa irakilainen konetyyppi joka edes vähän aiheutti liittokunnalle vaikeuksia oli MiG-25, juuri nopeutensa vuoksi. Se pystyi pääsemään ampuma-asemaan ja pois vaikka amerikkalaisten tilannetaju oli paljon parempi. Ohjukset eivät yleensä yksinkertaisesti saaneet sitä kiinni.
 
Top