Syntyvyys Suomessa on laskenut noin kuudesosalla siitä, mitä se oli vielä vuosikymmenen vaihteessa. Voisiko nuorempien miesten syrjäytyminen kuitenkaan olla lisääntynyt näin paljon? Syrjäytyneisyydellä käsittääkseni tarkoitetaan pitkäaikaistyöttömyyden ja sosiaalisen eristäytymisen yhdistelmää, mikä kuitenkin lienee melko pientä ihmisryhmää koskettava tilanne.
Enemmän epäilisin syntyvyyden vähenemisen taustalla olevan varsinkin taloudellinen epävarmuus. Ja ennen kaikkea kulttuuri, missä asetetaan melko suuria taloudellisia vaatimuksia sille, milloin ollaan valmiita lasten saantiin. Melko harva etninen suomalainen on esimerkiksi halukas elämään lapsiperhe-elämää kerrostaloasunnossa ja vielä harvempi on valmis autottomaan elämään lasten kanssa. Jos taloudellisen epävarmuuden takia ei voida saavuttaa lapsiperheelle "hyväksyttävää" elintasoa, niin lapset saattavat jäädä joko kokonaan tekemättä tai lasten saanti viivästyä niin paljon, että täyttä haluttua lapsilukua ei ehditä saavuttaa ennen kuin ikää on liikaa.
Yksi syy syntyvyyden pienenemiselle voi myös olla kulttuuri, missä aina vaan vanhemmat ihmiset ymmärrettään "nuorisoksi" tai "nuoriksi". Alle kolmekymppiset voivat usein olla sitä mieltä, että he ovat liian nuoria saamaan lapsia. Toisaalta sitten, kun kolmekymmentä on täynnä niin usein havahdutaan siihen, että biologisesti mahdollista lastensaantiaikaa ei olekaan jäljellä enää kovin paljoa. Kun aikaa lisääntyä on enää melko vähän, niin yksi jos toinenkin epäonni esimerkiksi parisuhteessa, elinoloissa tai hedelmällisyydessä saattaa herkästi estää lasten saannin lopullisesti.