F-35 Lightning II

Annatko @BarrelNut Ja että Aesa-tutkien kantama on merkittävästi parempi kuin perinteisesti skannaavien tai Pesa-tutkien?

Mielestäni olen jo useampaan kertaan hitto soikoon sanonut mistä tuo johtuu, eli pienemmistä häviöistä!

Lainaan taas tutkatekniikan parissa työskentelevää henkilöä:
hornetfinn kirjoitti:
AESA radars have much better range compared to other radar systems as they have much smaller transmission and receiving losses. For example if both AESA and PESA/MSA radar have the transmitter power of 10kW, then the actual transmitted power (in the radar beam) in the AESA radar will be about twice the power in PESA/MSA radar. This is because the transmitter is in the antenna with very little in between in AESA radar. In PESA/MSA radar the transmitter itself is in the back end of the radar and there is a lot more lossy equipment in between it and the antenna. AESA also enjoys similar advantage in receiving the radar signals as the receiving element Low Noise Amplifier is again in the antenna (in T/R modules).

Toinen seikka on tietysti raaka lähetysteho jota nykyisellään saadaan AESA-tutkista enemmän.
 
Viimeksi muokattu:
Ja juu, yksi PESA-tutka ei kyllä muodosta kuin yhden keilan kerrallaan, toki voidaan peräkkäin (nopeaan tahtiinkin) muodostaa erilaisia keiloja jotka tekevät eri juttuja. Miten tuo monikeilaisuus edes voisi olla mahdollista kun tutkassa kuitenkin on vain yksi lähetin ja yksi vastaanotin?
 
Viimeksi muokattu:
Alla kuva jossa vasemmalla puolella AESA ja oikealla puolella PESA:

8Eo3klX.png


PESA tutkan ainoa ero mekaanisesti skannaavaan tutkaan verrattuna on nuo tulevan signaalin ja antennielementin välissä olevat vaihesiirtimet. Ja toki tietysti tarvitaan mokkula joka toteuttaa skannauksen eli ohjaa noita vaihesiirtimiä.
 
Annatko @BarrelNut Ja että Aesa-tutkien kantama on merkittävästi parempi kuin perinteisesti skannaavien tai Pesa-tutkien?

Mielestäni olen jo useampaan kertaan hitto soikoon sanonut mistä tuo johtuu, eli pienemmistä häviöistä!

Lainaan taas tutkatekniikan parissa työskentelevää henkilöä:

Toinen seikka on tietysti raaka lähetysteho jota nykyisellään saadaan AESA-tutkista enemmän.

Onko kiroilu taktiikkaa vai pelkästään huonoa käytöstä?

Koko viestini alla oli näin.

Annatko @BarrelNut vielä jotkin lähteet sille, että venäläiset tutkat näkevät F-35:den vasta alle 25 kilometrin päästä. Ja että Aesa-tutkien kantama on merkittävästi parempi kuin perinteisesti skannaavien tai Pesa-tutkien?

Annatko siis lopultakin niitä lähteitä? Kuten varmasti hyvin jokainen (?) ymmärtää, pelkkä hyötysuhde ei ole kuin yksi osa yhtälöä. @fulcrum asiaa jo täydensikin, ja minulla on ihan saman suuntainen käsitys, että AESA-teknologia on kehittynyt.

Mutta, kuten todettua, mielellään näkisin lukemat ja niille lähteet noista kantamista.

Laitan sitten itse jotain lähteitä.

Pesa vs. Aesa, case rafale

http://defence.pk/threads/radar-ranges-of-different-fighters.94948/

RBE-2 PESA (Rafale F1/F2/F3)

For RCS 0.0001 m2 class target: 7~9 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 13~15 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 41~49 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 73~87 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 110~130 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 130~154 km+

RBE-2 AESA (Rafale F4, post-2012)


For RCS 0.0001 m2 class target: 11~13 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 20~23 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 62~73 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 110~130 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 165~195 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 195~230 km+

Eli, Aesa vaikuttaisi teknologiamielessä tuovan tänä päivänä ~50% lisää kantamaa.

Wikipedia antaa sitten tällaiset lukemat Irbis-E:lle. https://en.wikipedia.org/wiki/Irbis-E

It can detect a target with RCS 3m2 at up to 400 km, (towards each other, in the area of 100 square degrees)[3][4] It can detect a target with RCS 0.01m2 at up to 90 km

Noiden perusteella sen Pesa olisi tehokkaampi kuin Rafalen Aesa.
 
Amerikassakin on useampia kuin yksi AESA hävittäjätutkia valmistavaa firmaa (siellä ei ole mitään yhtä "amerikkalaista" tekniikkaa kuten ilmeisesti Venäjällä on vain yksi tekniikka?). Ja he ovat tehneet noita tutkia jo parikymmentä vuotta, teknologiassa on varmastikin tapahtunut muutoksia. Nuo linkkaamasi ovat Raytheonin patentteja, F-35:n (ja F-22:n) tutka on Northrop-Grummanin valmistama.

Ja F-35:n APG-81 tutkan antennin elementit ovat ihan erinäköisiä kuin kuvissasi:

Noista kuvista nimenomaan nähdään, että tutkassa on käytössä sama Flared notch teknologia. Tietenkään nuo antennit ei ole identtisiä patenttien havainnollistavien kuvien kanssa, mutta noudattavat ihan samaa periaatetta. Jokainen rivi vieläpä päättyy samanlaiseen "puolipiikkiin".
 
Viimeksi muokattu:
Ja juu, yksi PESA-tutka ei kyllä muodosta kuin yhden keilan kerrallaan, toki voidaan peräkkäin (nopeaan tahtiinkin) muodostaa erilaisia keiloja jotka tekevät eri juttuja. Miten tuo monikeilaisuus edes voisi olla mahdollista kun tutkassa kuitenkin on vain yksi lähetin ja yksi vastaanotin?

PESA pystyy kuitenkin simuloimaan useita keiloja vaihtamalla kohdetta nopealla tahdilla. Tietämättä veikkaan että myös aktiiviset tutkat käyttävät usein tällaista moodia sen sijaan että loisivat useita yhtäaikaisia keiloja.

Luulen, että ollaan kaikki samaa mieltä siitä, että eroja ei käytännössä juuri ole. Se, että lähteekö kaksi keilaa eri suuntiin täysin samalla hetkellä vai millisekunnin välein niin sillä ei ole hirveästi käytännön merkitystä.

Akateemisessa mielessä :) - jäin kuitenkin pohtimaan teknisiä yksityiskohtia. Pesahan kyllä pystyy lähettämään samaan aikaan useamman eri keilan eri suuntiin. Mutta, jos keiloja ei ole jollain modulaatiolla erotettu toisistaan, tutka ei vastaanotettavista signaaleista tiedä, mikä heijastus tuli mistäkin.

Aesa-tutka pystyy kyllä ampumaan täysin samallakin hetkellä useammankin eri keilan matkaan. Ja periaatteessa, jos niillä eri taajuusalueet, niiden heijastumat voidaan myös erottaa toisistaan. Mutta, pystyykö tutka erottelemaan ja käsittelemään useamman eri taajuuden samaan aikaan saapuvaa päällekkäistä heijastusta? Ehkä, mutta en ole varma.

Joka tapauksessa, selvää on, että jos keiloja ammutaan samaan aikaan eri suuntiin, niin kantama heikkenee.
 
PESA tutkan ainoa ero mekaanisesti skannaavaan tutkaan verrattuna on nuo tulevan signaalin ja antennielementin välissä olevat vaihesiirtimet. Ja toki tietysti tarvitaan mokkula joka toteuttaa skannauksen eli ohjaa noita vaihesiirtimiä.

Tämäkin on ehkä vähän lillukanvarsia, sillä mekaanisesti suunnattava tasoantenni (planar array) on itsessään ikäänkuin välivaihe kohti PESA-tutkaa.
Venäläisethän eivät paljoa edes tehneet tasoantenneja hävittäjätutkiin vaan siirtyivät paraboliantenneista lähes suoraan PESAan. Tai yrittivät kyllä mutta ajoissa ei tullut valmista ja sitten oli samalla vaivalla sama tehdä jo PESA-tutka.
 
http://www.acq.osd.mil/dsb/reports/ADA391893.pdf

Dokkarissa puhutaan paljon AESA ja PESA jutuista, mm. kohdassa "Appendix C. X-BAND AESA TECHNOLOGY"

The chart highlights the basic differences between passive and active ESAs. For purpose of discussion, a 1-D array, exemplified by the current JSTARS and ASARS-2 radars, will be assumed for the passive ESA. As shown in the diagram, passive ESAs have a centralized, high power tube transmitter generating the required RE power. This power is distributed to the radiating element via a power dividing network (corporate feed) implemented in waveguide ("plumbing") to handle the large peak power (typically in the tens of kW range) of the tube transmitter. To generate this power, these transmitters need high voltage power supplies in the tens of kilovolts. At each controlled element (radiating column in this case) a ferrite phase shifter is inserted in the signal path as described previously. On receive, the signal travels the reverse path, through the phase shifter, possibly multiple corporate feeds (for multiple phase centers/antenna beams), to receivers with low noise amplifier (LNA) front ends, and then to A/D converters whose outputs are fed to the signal processor. Additional components in this signal chain are required to switch the elements between transmit and receive (T/R switches) and to provide isolation and protect against element mismatches (circulators). Each of the passive components introduces loss in the system, thus contributing to a degradation of radar sensitivity. In the case of the transmit path, RE power is lost in the power distribution network ("plumbing"), phase shifters, circulators, and T/R switches. On the return path these losses reduce the signal strength prior to the low noise amplifier, thereby reducing the received signal to noise. Combined, these losses can reduce the overall sensitivity on the order of 10 to 15 dB (a factor of 10 to 30). By putting the final stage of transmit power generation, as well as the receive amplifier, at the radiating element, these losses can be greatly reduced. To accomplish this reduction, the T/R modules, containing the phase shifter, transmit power amplifier, T/R switch (possibly including a circulator), and the LNA/receiver are located as close to the radiating element as possible, with the radiating element in some cases being made an integral part of the module itself. Although signal distribution and combining networks are still required "behind" the modules, their losses are no longer important. In the transmit path these losses occur prior to the final transmit power amplifier and thus do not affect the final power output. In the receive path, the losses associated with the combining networks (analog beamformer) occur after the LNA and receiver preamplifier and hence do not reduce the incoming signal strength prior to amplification. The net result is that while not all losses can be eliminated (e.g., circulator losses) a reduction in overall losses in the order of a factor of 10 or greater is feasible in AESAs compared with passive ESAs.
 
It can detect a target with RCS 3m2 at up to 400 km, (towards each other, in the area of 100 square degrees)[3][4] It can detect a target with RCS 0.01m2 at up to 90 km

Noiden perusteella sen Pesa olisi tehokkaampi kuin Rafalen Aesa.

Irbis-E onkin PESA-tutkien kuningas jonka antennin pinta-ala on yli kaksinkertainen verrattuna Rafalen tutkaan.
Tällä hetkellä voidaan sanoa että parhaat PESA-tutkat (tai mekaaniset tasoantennitutkat) käytännössä eivät paljoa häviä nykyään käytössä oleville AESA-tutkille muussa kuin ehkä LPI-tekniikoissa. Tulevaisuus on kuitenkin AESA-tutkien, ei pidä erehtyä kuvittelemaan muuta. Emme luultavasti vielä edes osaa ajatella kaikkia käyttötapoja jotka AESA-arkkitehtuuri mahdollistaa. 2020-luvulla ei todennäköisesti uusiin hävittäjiin pahemmin asenneta muita kuin AESA-tutkia. It-järjestelmissä PESA-ratkaisut luultavasti pysyvät relevantteina pidempään.

Eräs Su-27:n suunnitteluvaatimuksista oli mahdollisimman suuri tutkakupu jotta pärjätään F-15:lle ainakin raa'assa voimassa jos ei muussa. Tämä tekee Flanker-sarjan koneista varsin sopivia alustoja AESA-tutkille, joiden tehokkuus erityisesti riippuu siitä, montako modulia tutkan antenniin saadaan ahdettua.
 
The video clip shows the 181-round gun burst of the gun embedded in the F-35A's left wing root. The gun will provide operational F-35A pilots an ability to engage air-to-ground or air-to-air weapon targets using its strafing capability in addition to its beyond-visual-range air-to-air missiles and precision-guided air-to-ground weapons.
 
Mites tuo tulinopeus vaikuttaa noin "maltilliselta" ? Pitäisi olla luokkaa 50ls/s joten kaikki 180kuulaa ulkona reilusti alle neljän sekunnin.

1. otto oli realiaikainen ~4s. Muut hidastettuja.
 
Noista kuvista nimenomaan nähdään, että tutkassa on käytössä sama Flared notch teknologia. Tietenkään nuo antennit ei ole identtisiä patenttien havainnollistavien kuvien kanssa, mutta noudattavat ihan samaa periaatetta. Jokainen rivi vieläpä päättyy samanlaiseen "puolipiikkiin".

Aivan juuri samoin kuin siinä postaamassani eurooppalaisessa AESA-antennissa siis?
 

RBE-2 PESA (Rafale F1/F2/F3)

For RCS 0.0001 m2 class target: 7~9 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 13~15 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 41~49 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 73~87 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 110~130 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 130~154 km+

RBE-2 AESA (Rafale F4, post-2012)


For RCS 0.0001 m2 class target: 11~13 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 20~23 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 62~73 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 110~130 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 165~195 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 195~230 km+

Eli, Aesa vaikuttaisi teknologiamielessä tuovan tänä päivänä ~50% lisää kantamaa.

Ehkä, jos lainaa "tietoja" joltain pakistanilaiselta saitilta. Miten helvetissä tuolla voisi olla jotain paikkaansa pitävää tietoa Rafalen AESA tutkasta, joka muuten ei edes ole vielä palveluskäytössä? Luuletko että nuo lukemat ovat jotain valmistajan ilmoituksia?

Yleisesti ottaen voi sanoa että tuollaiset listaukset, tai vaikka koneiden RCS listaukset, jollain vinkuintialaisella saitilla ovat 90% pelkkää bullshittia.

Wikipedia antaa sitten tällaiset lukemat Irbis-E:lle. https://en.wikipedia.org/wiki/Irbis-E

It can detect a target with RCS 3m2 at up to 400 km, (towards each other, in the area of 100 square degrees)[3][4] It can detect a target with RCS 0.01m2 at up to 90 km

Noiden perusteella sen Pesa olisi tehokkaampi kuin Rafalen Aesa.

Niinkun tuossakin sanotaan ihan selväkielisesti, tuo toteutuu vain kun etsittävä alue on n. 20 astetta * 5 astetta (100 square degrees) eteenpäin. Normaalissa hakumoodissa tuo etäisyys on paljon pienempi. Itseasiassa muistaakseni havaintotodennäköisyys oli tuossa vieläpä vain 50% (eli joka toinen tuon kokoinen maali jää havaitsematta tuolta etäsyydeltä, lännessä vaadittu tod. näk. on muistaakseni 80% tai enemmän)

hornetfinn kirjoitti:
Yes that is right. Actually it's likely being much better than Irbis-E as Irbis-E gets the very long detection range by limiting the search area to 100 square degrees (like 20x5 degree area). This gives it the ability to spend a lot of time searching for targets in that very limited area. Normally PESA and MSA fighter radars have the search area (for tracking) of about 300-500 square degrees. For example in earlier and less powerful Bars radar the search area is 300 square degrees and it can then detect 5 m^2 target 140 km away. Most likely Irbis-E normally scans similar area but with much lower detection range (around 200-250 km). AESA fighter radars can easily change all this and have search areas of several thousand square degrees while still being able to track large number of targets. This means advanced AESA fighter radars will have vastly superior range and search area giving much improved idea what's going on in the sky. Problem for AESA radars seem to be that they require a lot of software to make them work well and also a lot of computing power to handle the massive amount of information they provide (and run their software).

Similarly I'd expect the AESA for PAK-FA offer much improved capabilities to Irbis-E radar, even though it will most likely have lower T/R module count and lower power than APG-81. For example if Russians use the same modules they use for Zhuk-AE (not likely), then the PAK-FA radar should be able to detect 3 m^2 target at somewhat longer ranges than current Irbis-E (using similar search areas), even though it would be significantly lower powered system. This is because AESA radars have much lower transmission and receive losses than MSA or PESA radars. Theoretically AESA radar can be 5-6 times less powerful with the same antenna area to have equal range performance to MSA or PESA radar. Or it can have about 50-60 percent longer range with equal power and antenna size. This is one reason why AESA radars are coming so strongly at the moment.
 
Viimeksi muokattu:
Yleensä F-35 vs Su-35 skenaarioita (mukaanlukien tutkat) on käsitelty tässä topikissa, sieltä myös alla oleva lainaus tutkien suorituskyvyistä:

http://www.f-16.net/forum/viewtopic.php?f=55&t=16457

hornetfinn kirjoitti:
I think AN/APG-81 range performance is severely underestimated by most people and it most probably equals or outperforms even Irbis-E rangewise and is otherwise far superior radar system. This is my reasoning for this:

AWG-9 and AN/APG-67 range performance is well known. Both use slotted planar array antenna and TWT transmitters and have otherwise similar construction. AN/APG-73 also has very similar construction and it also sits directly between these two radars. AWG-9 had detection range of 213 km and tracking range of 167 km against 5 square meter RCS target. AN/APG-67 had a detection range of about 90 km and tracking range of about 70 km against same target. As AN/APG-73 (of late Classic Hornets and early Super Hornets) is directly between the two, it should have a detection range of about 150 km and tracking range of about 115-120 km against that same target. This performance is very likely as Swedish sources claim Ericsson PS-05/A radar for JAS Gripen can detect that kind of target 120 km away. PS-05/A has quite a bit smaller antenna than AN/APG-73 and thus will have shorter range as the two have very similar construction otherwise. Russians claim their Phazotron Zhuk-ME also has similar detection performance as PS-05/A and it also has very similar construction and smaller antenna to AN/APG-73.

Why did I mention AN/APG-73 and all those old radars? Because USN claims that AN/APG-79 for Super Hornet has two to three times the detection range of the earlier AN/APG-73. Same claims have been made by a number of airforces taking AESA radars into service, so it’s very likely true. This would mean AN/APG-79 can detect that 5 square meter target out somewhere between 300 and 450 km away and track it between 240 and 360 km away. Now AN/APG-81 has larger antenna with much higher T/R module count meaning it has superior output power and antenna gain. My estimate would give it about 1/3 longer range without any other improvements. That would give it detection range of about 400 to 600 km against that same target. Of course AN/APG-81 is about a decade newer implementing much newer technology, including new T/R modules. So it likely has even bigger advantage than that due to each T/R module having higher output power and lower losses.

Now another angle: http://www.acq.osd.mil/dsb/reports/ADA391893.pdf

This is a report paper made 15 years ago by US Secretary of Defense Office Defense Science Board and they should really know their stuff about technology. They predicted then that a very conservative estimate for ground surveillance optimized AESA radar with average power output of 2.5 to 4.5 kW would give a detection range of about 230 km against 3 square meter target and a cued search (smaller search area) range of about 300 km. Now they used extremely conservative technology assumption of 15 percent efficiency for the modules and about 10W peak power in each module. Modern T/R modules have efficiencies at least twice that and 40-50 percent efficiency is pretty standard with much more powerful (15W to 25W) modules readily available. This along with higher module efficiency would mean that those earlier figures for APG-79 and APG-81 are very believable as even the APG-79 should easily have at least equal and likely significantly superior average power. APG-81 likely has a lot more average power available.

I believe Russian figures for Irbis-E and their other radars as they are achievable. Irbis-E is said to be able to detect 3 square meter target 350 to 400 km away within 100 square degree search area (which is very small search area). This means normal search mode detection range is likely about 230 to 270 km against that same 3 m^2 target depending on many variables. Those figures are because cued search usually has at least 50 percent longer range than normal search. Cued search is useful for targets which have been quite accurately detected by other sensors and is not that good for searching due to small search area.

Calculating all of the above together, we can estimate the following range performance against different RCS targets (numbers are rounded somewhat):

Irbis-E
0.0001 m^2: cued search 30 km, normal search: 20 km
0.001 m^2: cued 50 km, normal 35 km
0.01 m^2: cued 90 km, normal 60 km
0.1 m^2: cued 160 km, normal 115 km
1 m^2: cued 300 km, normal 200 km
10 m^2: cued 500 km, normal 350 km

AN/APG-79:
0.0001 m^2: cued search 32 km, normal search: 23 km
0.001 m^2: cued 55 km, normal 40 km
0.01 m^2: cued 100 km, normal 75 km
0.1 m^2: cued 180 km, normal 135 km
1 m^2: cued 330 km, normal 250 km
10 m^2: cued 600 km, normal 450 km

AN/APG-81 (conservative estimate):
0.0001 m^2: cued search 40 km, normal search: 30 km
0.001 m^2: cued 60 km, normal 40 km
0.01 m^2: cued 125 km, normal 85 km
0.1 m^2: cued 220 km, normal 150 km
1 m^2: cued 450 km, normal 300 km
10 m^2: cued 750 km, normal 500 km

This only shows that 4th gen fighters will be detected by all of these fighters at very long ranges with ease. Even most advanced 4th gen fighters would be detected quite a long distance away. It also shows that AN/APG-81 will detect Su-35S at far longer distances than Su-35S is capable of detecting F-35. This also shows that even Super Hornet very likely has quite significant detection/tracking advantages against Su-35. Even if we take the lowest end numbers for APG-81 (for example T/R modules which have been available for over 15 years for US radar manufacturers), it still likely has at least equal range performance to Irbis-E. These numbers also show that Irbis-E has the advantage against all current non-AESA radars.
 
Jos palautetaan mieliin, mistä keskustelu lähti liikkeelle. Se oli tämä lausunto.

Stealhin etu on siinä että parhaimmallakaan tällä hetkellä käytössä olevalla venäläisten hävittäjätutkalla F-35:ttä ei edestäpäin havaita yli 25km etäisyydeltä. Samalla kun F-35 näkee Flankerin omalla tutkallaan 500 km päästä.

Moni ihmetteli näitä lukemia. Mm. meikäläinen yritti sitten tiedustella, että mistä ne ovat peräisin ja mitä koneita ja tutkia tässä verrataan.

Lukuisista yrityksistä huolimatta, vastausta ei tullut.

Koetin sitten pientä provosointia :)
  1. Lainasin "tietoja" vinkuintialaiselta saitilta, jolla lukemat ovat 90% pelkkää bullshittia (tämä oli hyvin laitettu :) )
  2. Vertailin edelleen Rafalen Aesaa ja Flankkerin Pesaa, mitä vertailua ei välttämättä voida pitää kaikilta osin reiluna, koska Rafalessa nimenomaan on pieni tutka.
Ehkä, jos lainaa "tietoja" joltain pakistanilaiselta saitilta. Miten helvetissä tuolla voisi olla jotain paikkaansa pitävää tietoa Rafalen AESA tutkasta, joka muuten ei edes ole vielä palveluskäytössä? Luuletko että nuo lukemat ovat jotain valmistajan ilmoituksia?

Yleisesti ottaen voi sanoa että tuollaiset listaukset, tai vaikka koneiden RCS listaukset, jollain vinkuintialaisella saitilla ovat 90% pelkkää bullshittia.

Niinkun tuossakin sanotaan ihan selväkielisesti, tuo toteutuu vain kun etsittävä alue on n. 20 astetta * 5 astetta (100 square degrees) eteenpäin. Normaalissa hakumoodissa tuo etäisyys on paljon pienempi. Itseasiassa muistaakseni havaintotodennäköisyys oli tuossa vieläpä vain 50% (eli joka toinen tuon kokoinen maali jää havaitsematta tuolta etäsyydeltä, lännessä vaadittu tod. näk. on muistaakseni 80% tai enemmän)

@fulcrum huomauttikin heti, ettei Rafale-Flankker -vertailu ole ehkä kaikista reiluin.

Onneksi myöskin teikäläiseltä tuli sitten pari erittäin mielenkiintoista lainausta Hornet-finniltä. Kiitos!

Palaten sitten tuohon alkuperäiseen kysymykseen, niin kyllä siinä mm. noiden Hornetfinnin arvioiden perusteella vaikuttaisi olevan vähän ns. "kalamiehen lisää".
 
Jo nyt katsotaan näitä:

Irbis-E
0.0001 m^2: cued search 30 km, normal search: 20 km
0.001 m^2: cued 50 km, normal 35 km
0.01 m^2: cued 90 km, normal 60 km
0.1 m^2: cued 160 km, normal 115 km
1 m^2: cued 300 km, normal 200 km
10 m^2: cued 500 km, normal 350 km

AN/APG-81 (conservative estimate):
0.0001 m^2: cued search 40 km, normal search: 30 km
0.001 m^2: cued 60 km, normal 40 km
0.01 m^2: cued 125 km, normal 85 km
0.1 m^2: cued 220 km, normal 150 km
1 m^2: cued 450 km, normal 300 km
10 m^2: cued 750 km, normal 500 km

Kyllä noiden perusteella voidaan väittää että F-35:n (jonka RCS arvioidaan olevan ~0.0001 m^2) voidaan IRBIS-E tutkalla (joka on parasta mitä Venäjällä on palveluskäytössä hävittäjäkoneissa) havaita n. 20 km etäisyydeltä ja ison Flankerin (RCS > 10 m^2) voi APG-81 konservatiivisellakin suorituskykyarviolla havaita n. 500 km etäisyydeltä.

Mutta ei tämä mikään F-35 vs. Su-35 kysymys ole, sama koskee ylipäätään kaikkia häivekone vs. ei-häivekone vertailuja. En usko että venäläisten PAK-FA projekti etenee niin hyvin kun siellä toivotaan, mutta mikäli siellä saadaan toimiva kone toimivalla ja edes venäläisittäin suorituskykyisellä avioniikalla aikaan, niin vertailu on samankaltainen jos vaikkapa verrataan PAK-FA vs. Gripen NG. Ero ei ole yhtä suuri, mutta uskon että PAK-FA pystyy näkemään Gripenin 2 - 3 kertaa kauempaa kuin Gripen PAK-FA:n.

Mutta suosittelen kyllä tuon linkkaamani F-35 vs. Su-35 säikeen lukemista ihan mielenkiinnosta.
 
Viimeksi muokattu:
Video by Senior Airman Jenna Bigham and Tech. Sgt. Michael Jackson 56th Fighter Wing Public Affairs

62nd Fighter Squadron at Luke Air Force Base accepting its first two F-35 aircraft. There will be 18 total F-35s joining the squadron over the next year. The jets will be flown by instructor pilots preparing for the first class of students in March 2016. The 62nd FS will include pilots and aircraft from partner nations Italy and Norway. The squadron's maintenance personnel are Lockheed Martin contractors.
 
Kyllä noiden perusteella voidaan väittää että F-35:n (jonka RCS arvioidaan olevan ~0.0001 m^2) voidaan IRBIS-E tutkalla (joka on parasta mitä Venäjällä on palveluskäytössä hävittäjäkoneissa) havaita n. 20 km etäisyydeltä ja ison Flankerin (RCS > 10 m^2) voi APG-81 konservatiivisellakin suorituskykyarviolla havaita n. 500 km etäisyydeltä.

No niin, lopultakin perusteluja. Kiitos! Tosin, joudun kyllä ihmettelemään kahta asiaa.

Otetaan ensin Flankker. Vanha 27 loistaa kuin taivaalle nostettu öljytankkeri, mutta esim. 35:den kohdalla on heijastetta pyritty vähentämään eri tavoin.

Russian stealth researchers have developed materials and techniques that can reduce the head-on radar cross-section (RCS) of a Sukhoi Su-35 fighter by an order of magnitude, halving the range at which hostile radars can detect it. The research group - working with Sukhoi, but based at the Institute for Theoretical and Applied Electromagnetics (ITAE) at the Russian Academy of Sciences in Moscow - has performed more than 100 hours of testing on a reduced-RCS Su-35 and has also experimented with the use of plasmas - ionized gases - to reduce RCS.

US and European aircraft manufacturers have used specially developed materials to reduce the RCS of basically non-stealthy aircraft for many years. Notable examples include the Have Glass and Have Glass II modifications to the F-16. However, Russian work in this area was undisclosed until ITAE researchers presented a paper to a conference on stealth in London in late October 2003, which was organized by the International Quality and Productivity Centre.

According to the ITAE presentation, Russian researchers have developed mathematical tools that can calculate scattering from complex configurations, such as an Su-35 carrying a full external missile load, by breaking them down into small facets and adding the effects of edge waves and surface currents. The antennas are modelled separately and then are added to the entire RCS picture.

"A problem of huge size" is how the researchers describe the Su-35 inlet, with a straight duct that provides direct visibility to the entire face of the engine compressor. The basic solution has been to apply ferro-magnetic radar absorbent material (RAM) to the compressor face and to the inlet duct walls, but this involves challenges. The researchers note: the material cannot be allowed to constrict airflow or impede the operation of anti-icing systems and must withstand high-speed airflows and temperatures up to 200°C. The ITAE team has developed and tested coating materials that meet these standards. A layer of RAM between 0.7mm and 1.4mm thick is applied to the ducts and a 0.5mm coating is applied to the front stages of the low-pressure compressor, using a robotic spray system. The result is a 10-15dB reduction in the RCS contribution from the inlets.

The modified Su-35 also has a treated cockpit canopy which reflects radar waves, concealing the high RCS contribution from metal components in the cockpit.

http://www.fighter-planes.com/stealth2.htm

En tiedä, mikä Su-35:den heijaste on, mutta varmasti sitä on saatu pienennettyä.

Mutta, tuo toinen pää minua oikeastaan kiinnostikin enemmän. Ja näemmä syystäkin. Eikö tuo lukema tarkoittaisi sitä, että se olisi alhaisempi kuin F-22 Raptorilla?

Mutta ei tämä mikään F-35 vs. Su-35 kysymys ole, sama koskee ylipäätään kaikkia häivekone vs. ei-häivekone vertailuja.

Mutta suosittelen kyllä tuon linkkaamani F-35 vs. Su-35 säikeen lukemista ihan mielenkiinnosta.

Juu, kiitos! Pitää tutustua.
 
Back
Top