F-35 Lightning II

Vähän vähissä ne tykit nykyään. Kyllä se kymppikin puikkoa tottelee eikä se huomenna lennä vaikka kotiin nilkuttaisikin.
Ei, mutta lentäjä näkee uuden päivän. Ja kyllä ammusilmatorjuntaa cas tehtävissä riittää yhä 2020 luvullakin. Eri juttu kuin penetraatio syvälle Moskovan IT kehän sisälle jos puhutaan taisteluiden tukemisesta jossain vuoristossa tai mongoliassa. A-10 tyyppiselle koneelle suurella ammusmäärällä on yhä paikkansa.
 
Ei, mutta lentäjä näkee uuden päivän. Ja kyllä ammusilmatorjuntaa cas tehtävissä riittää yhä 2020 luvullakin. Eri juttu kuin penetraatio syvälle Moskovan IT kehän sisälle jos puhutaan taisteluiden tukemisesta jossain vuoristossa tai mongoliassa. A-10 tyyppiselle koneelle suurella ammusmäärällä on yhä paikkansa.
CAS tehtävä ei tarkoita sitä, että olisi lennettävä/kannattaisi lentää tykin kantamalla.
 
Ei, mutta lentäjä näkee uuden päivän. Ja kyllä ammusilmatorjuntaa cas tehtävissä riittää yhä 2020 luvullakin. Eri juttu kuin penetraatio syvälle Moskovan IT kehän sisälle jos puhutaan taisteluiden tukemisesta jossain vuoristossa tai mongoliassa. A-10 tyyppiselle koneelle suurella ammusmäärällä on yhä paikkansa.

Varmasti kysyntää savimajasodissa riittäisi, mutta onko kustannustehokasta ylläpitää iäkästä konetyyppiä tätä tarkoitusta varten, vai voisiko hyväksyä pienen suorituskyvyn laskun tällä pienellä erityisosa-alueella kun toinen kone taas voi tehdä niin monta muuta temppua paremmin?
 
CAS tehtävä ei tarkoita sitä, että olisi lennettävä/kannattaisi lentää tykin kantamalla.
Eikä se että on ohjuksia tarkoita että niitä kannattaisi käyttää esim kuorma-autoja vastaan jos saatavilla on Red bull tölkkitykki :)
Varmasti kysyntää savimajasodissa riittäisi, mutta onko kustannustehokasta ylläpitää iäkästä konetyyppiä tätä tarkoitusta varten, vai voisiko hyväksyä pienen suorituskyvyn laskun tällä pienellä erityisosa-alueella kun toinen kone taas voi tehdä niin monta muuta temppua paremmin?
Esimerkiksi Suomen toisen linjan joukkoja olisi hyvä kurmottaa hogilla/frogilla. Ei tartte edes savimaasotaa, vain ison maan ja kuluneen ilmatorjunnan. Enkä tarkoita että A-10 pitäisi tekohengittää 2050 luvulle, vaan että sille on saatava decicated seuraaja. F-35 on maailman ylivoimaisesti paras strike fighter, mutta Jack of all trades on master of none. Pantteria ei kannata laittaa rottajahtiin
 
Eikä se että on ohjuksia tarkoita että niitä kannattaisi käyttää esim kuorma-autoja vastaan jos saatavilla on Red bull tölkkitykki :)

Esimerkiksi Suomen toisen linjan joukkoja olisi hyvä kurmottaa hogilla/frogilla. Ei tartte edes savimaasotaa, vain ison maan ja kuluneen ilmatorjunnan. Enkä tarkoita että A-10 pitäisi tekohengittää 2050 luvulle, vaan että sille on saatava decicated seuraaja. F-35 on maailman ylivoimaisesti paras strike fighter, mutta Jack of all trades on master of none. Pantteria ei kannata laittaa rottajahtiin

USAF on kanssasi eri mieltä.
 
Todennäköisesti CAS:n merkitys tulevaisuudessa vähenee oleellisesti. Joo, myötäilen nyt @StmSvejk iä, mutta katsokaa oikeasti epäsuoran kehitystä.

GMLRS yltää 70 kilometriin ja GLSDB 150 kilometriin. Jälkimmäinen toimii myös monissa olosuhteissa, jotka ovat perinteisesti tuottaneet tykistölle ongelmia (vuoristoiset alueet). Putkitykistön puolella Nammo lupailee tarjoavansa pian 100 kilometrin ylittävää kantamaa...

Ennen ei ehkä ylletty muutoin kuin ilmatuella - tai jos yllettiin, niin osumatarkkuus täyspanoksella ammuttaessa oli luojassaan ja omat joukot vaarassa. 2000-luvulle tultaessa on tapahtunut dramaattinen muutos niin tarkkuudessa, kantamassa kuin hinnassakin. Joissakin yksittäistapauksissa ilmatuki voi toki jatkossakin olla ainoa vaihtoehto, vaikkapa maihinnousua tehtäessä tai tuettaessa harvalukuisia ja kaukana omista pääjoukoista taistelevia erikoisjoukkoja. Tykistö uhkaa silti enenevässä määrin CAS-pilottien leipää...

P.S. En edes vielä päässyt lennokkeihin. ;)
 
Todennäköisesti CAS:n merkitys tulevaisuudessa vähenee oleellisesti. Joo, myötäilen nyt @StmSvejk iä, mutta katsokaa oikeasti epäsuoran kehitystä.

GMLRS yltää 70 kilometriin ja GLSDB 150 kilometriin. Jälkimmäinen toimii myös monissa olosuhteissa, jotka ovat perinteisesti tuottaneet tykistölle ongelmia (vuoristoiset alueet). Putkitykistön puolella Nammo lupailee tarjoavansa pian 100 kilometrin ylittävää kantamaa...

Ennen ei ehkä ylletty muutoin kuin ilmatuella - tai jos yllettiin, niin osumatarkkuus täyspanoksella ammuttaessa oli luojassaan ja omat joukot vaarassa. 2000-luvulle tultaessa on tapahtunut dramaattinen muutos niin tarkkuudessa, kantamassa kuin hinnassakin. Joissakin yksittäistapauksissa ilmatuki voi toki jatkossakin olla ainoa vaihtoehto, vaikkapa maihinnousua tehtäessä tai tuettaessa harvalukuisia ja kaukana omista pääjoukoista taistelevia erikoisjoukkoja. Tykistö uhkaa silti enenevässä määrin CAS-pilottien leipää...

P.S. En edes vielä päässyt lennokkeihin. ;)

CAS.n paikkaa toiminnallisessa sotatoimiyhtiössä en menisi ihan noin vaan kyseenalaistamaan, edes meillä kivitalovyöhyikeellä.
Jos ei ole koskaan nähnyt tilanteita ja katsoo asioita pelkästään paperilla, niin tst kopterit ja CAS lekot ovat täysin joutovehkeitä, mutta baruskit käyttää su-25 aina kun vähänkään on tilannetta päällä.
Kantaman paraneminen on muussa kalustossa loistohomma ja se toki auttaa meitä, mutta kyllä A10.n kaltainen höylä on melkoinen pelastaja vaikkapa hyökkääjiä vastaan...
 
Todennäköisesti CAS:n merkitys tulevaisuudessa vähenee oleellisesti. Joo, myötäilen nyt @StmSvejk iä, mutta katsokaa oikeasti epäsuoran kehitystä.

GMLRS yltää 70 kilometriin ja GLSDB 150 kilometriin. Jälkimmäinen toimii myös monissa olosuhteissa, jotka ovat perinteisesti tuottaneet tykistölle ongelmia (vuoristoiset alueet). Putkitykistön puolella Nammo lupailee tarjoavansa pian 100 kilometrin ylittävää kantamaa...

Ennen ei ehkä ylletty muutoin kuin ilmatuella - tai jos yllettiin, niin osumatarkkuus täyspanoksella ammuttaessa oli luojassaan ja omat joukot vaarassa. 2000-luvulle tultaessa on tapahtunut dramaattinen muutos niin tarkkuudessa, kantamassa kuin hinnassakin. Joissakin yksittäistapauksissa ilmatuki voi toki jatkossakin olla ainoa vaihtoehto, vaikkapa maihinnousua tehtäessä tai tuettaessa harvalukuisia ja kaukana omista pääjoukoista taistelevia erikoisjoukkoja. Tykistö uhkaa silti enenevässä määrin CAS-pilottien leipää...

P.S. En edes vielä päässyt lennokkeihin. ;)

Sikäli kun muistan, niin tuo "C" tarkoitti "Close", eli ainakin tiettyjen määritelmien mukaan noilla koneilla pitäisi pystyä tukemaan maajoukkoja vaikka vihollinen olisikin esim. tykistön ja heittimien vaara-alueen sisällä.
 
CAS.n paikkaa toiminnallisessa sotatoimiyhtiössä en menisi ihan noin vaan kyseenalaistamaan, edes meillä kivitalovyöhyikeellä.
Jos ei ole koskaan nähnyt tilanteita ja katsoo asioita pelkästään paperilla, niin tst kopterit ja CAS lekot ovat täysin joutovehkeitä, mutta baruskit käyttää su-25 aina kun vähänkään on tilannetta päällä.
Kantaman paraneminen on muussa kalustossa loistohomma ja se toki auttaa meitä, mutta kyllä A10.n kaltainen höylä on melkoinen pelastaja vaikkapa hyökkääjiä vastaan...

Tottahan toki, kunhan kukaan ei ole ampumassa A-10:ä tai Su-25:tta alas ilmasta tai maasta käsin... Afganistan ja Irak ovat eri asia verrattuna symmetriseen sodankäyntiin.

CAS:n etu on suuri hetkellinen tulivoima tilanteeseen, jossa epäsuoraa ei ole saatavissa tai ei riittävästi saatavissa. Ennen Wanhaan erikoislisäetuna oli kyky toimia (rajoitetusti) liikkuvia maaleja vastaan.

Kuten Huhta ylempänä laittoikin, tilanne on muuttumassa, Epäsuoran etuna on lisäksi huomattavasti pienempi reagointiaika.

Lisäksi tulee esiin suoritteen hinta.
 
The US Air Force (USAF) wants an autonomous air-to-air collision-avoidance system on the Lockheed Martin F-35 Lightning II Joint Strike Fighter (JSF), according to a leading officer.

The problem with an autonomous air-to-air collision-avoidance system is building pilot trust in the capability. Gen Cooley said onboard sensors such as radar must be used for a pilot to know what is around him or her and potentially avoid other aircraft. This air-to-air capability must also use communication links to get the position of other aircraft in the flight formation or area.

http://www.janes.com/article/81704/...air-to-air-collision-avoidance-system-on-f-35
 
Tottahan toki, kunhan kukaan ei ole ampumassa A-10:ä tai Su-25:tta alas ilmasta tai maasta käsin... Afganistan ja Irak ovat eri asia verrattuna symmetriseen sodankäyntiin.

CAS:n etu on suuri hetkellinen tulivoima tilanteeseen, jossa epäsuoraa ei ole saatavissa tai ei riittävästi saatavissa. Ennen Wanhaan erikoislisäetuna oli kyky toimia (rajoitetusti) liikkuvia maaleja vastaan.

Kuten Huhta ylempänä laittoikin, tilanne on muuttumassa, Epäsuoran etuna on lisäksi huomattavasti pienempi reagointiaika.

Lisäksi tulee esiin suoritteen hinta.

Jos hieman nussin oppi-isäni pilkkua, niin epäsuoran reagointiaika ei automaattisesti ole pienempi. Ero tuskin on huomattava, jos samantyyppisiä aseita käyttävät ilma-alus ja epäsuora ovat suunnilleen samalla etäisyydellä, esim. 100 km päässä tuettavasta joukosta olevat B-1 ja MLRS, joilla aseina SDB ja GLSDB. Ilma-alus voi myös olla paljonkin lähempänä, jolloin vaaka kääntyy sen puoleen. Toki keskimäärin epäsuoran reagointiaika lienee lyhyempi. ;)
 
Sikäli kun muistan, niin tuo "C" tarkoitti "Close", eli ainakin tiettyjen määritelmien mukaan noilla koneilla pitäisi pystyä tukemaan maajoukkoja vaikka vihollinen olisikin esim. tykistön ja heittimien vaara-alueen sisällä.

Tykistön ja heittimien vaara-alueesta merkittävän osan muodostaa hajonta. Älykkäillä ampumatarvikkeilla tämä pystytään eliminoimaan; joko ammus osuu tietylle säteelle maalipisteestä tai sitten ammus menee ohi ja jää räjähtämättä.

Toki myös esim. Apachen konetykin ammuksen ja 155 mm kranaatin välillä on jonkin verran eroa varoetäisyyksissä, mutta suhteessa hajontaan puhutaan toissijaisesta asiasta. Uskon silti, että (lähi)tulevaisuus tuo tähänkin parannusta, esim. SDB on saatavilla myös erittäin vähän sirpaleita tuottavalla kuorella - eiköhän GLSDB:n kohdalla ole sama vaihtoehto.
 
file.php

file.php
 
http://www.f-16.net/f-35-news-article4895.html

Pentagon and Lockheed Martin deliver 300th F-35
June 11, 2018 (by Asif Shamim) - The F-35 Joint Program Office and Lockheed Martin [NYSE: LMT] delivered the 300th production F-35 aircraft, demonstrating the program's continued progress and momentum. The 300th aircraft is a U.S. Air Force F-35A, to be delivered to Hill Air Force Base, Utah.


The 300th production F-35 aircraft flies off the flight line at Lockheed Martin in Fort Worth, Texas. [Lockheed Martin Aeronautics Com]


"The F-35 weapons system is a key enabler of our National Defense Strategy and is providing our warfighters the combat proven, advanced capabilities they need to meet mission requirements," said Vice Admiral Mat Winter, program executive officer for the F-35 Joint Program Office. "The 300th production aircraft delivery is a significant milestone that highlights the effective F-35 Enterprise collaboration across the JPO, U.S. services, partners and industry. Moving forward, our F-35 team remains committed to driving costs down, quality up and faster delivery timelines across our development, production and sustainment lines of effort."

The first 300 F-35s include 197 F-35A conventional takeoff and landing (CTOL) variants, 75 F-35B short takeoff/vertical landing (STOVL) variants, and 28 F-35C carrier variants (CV) and have been delivered to U.S. and international customers. More than 620 pilots and 5,600 maintainers have been trained, and the F-35 fleet has surpassed more than 140,000 cumulative flight hours.

"This milestone is a testament to the hard work and dedication of our joint government and industry team as we collaborate to deliver transformational F-35 capabilities to the men and women in uniform," said Greg Ulmer, Lockheed Martin vice president and general manager of the F-35 program. "We are focused on reducing costs, increasing efficiencies, and ensuring the highest level of quality as we ramp to full rate production and sustainment of the operational fleet."

Increasing Production, Reducing Costs

As production volume increases and additional efficiencies are implemented, Lockheed Martin is on track to reduce the cost of an F-35A to $80 million by 2020, which is equal to or less than legacy 4th generation aircraft. With the incorporation of lessons learned, process efficiencies, production automation, facility and tooling upgrades, supply chain initiatives and more, the F-35 enterprise has already significantly reduced costs and improved efficiency. For example:

The price of an F-35A has come down more than 60 percent from the first contract.
Touch labor has been reduced by about 75 percent over the last five years.
Production span time has decreased by about 20 percent since 2015.


The F-35 enterprise met its 2017 delivery target of 66 aircraft, representing more than a 40 percent increase from 2016. In 2018, the team is targeting 91 aircraft deliveries and is preparing to increase production volume year-over-year to hit a rate of approximately 160 aircraft in 2023.

Economic Impact

The F-35 is built by thousands of men and women in America and around the world. With more than 1,500 suppliers in 46 states and Puerto Rico, the F-35 program supports more than 194,000 direct and indirect jobs in the U.S. alone. The program also includes more than 100 international suppliers, creating or sustaining thousands of international jobs.

With stealth technology, supersonic speed, advanced sensors, weapons capacity and range, the F-35 is the most lethal, survivable and connected fighter aircraft ever built. More than a fighter jet, the F-35's ability to collect, analyze and share data is a powerful force multiplier that enhances all airborne, surface and ground-based assets in the battlespace and enables men and women in uniform to execute their mission and return home safe.
 
Back
Top