Olisihan se somaa jos venäläiset onnistuisivat ihan itse sössimään Fennovoiman hankkeen!
Kiista Karjalan koskista uhkaa Suomen uutta ydinvoimalaa
Keskiviikko 17.6.2015 klo 21.18
Fennovoiman ydinvoimalalupa on vaarassa raueta, jos Fortum ei saa luovutetun alueen vesivoimaloita.
Maanrakennustyöt Pyhäjoen Hanhikivellä on jo aloitettu. (RAILI VIIRRET / RSE)
Venäjän valtion hallitsemat energiayhtiöt Gazprom ja Rosatom kahnaavat Karjalan vesivoimasta, mikä samalla pitkittää ratkaisuja Fennovoiman kohtalosta.
Yhtiöt eivät ole Iltalehden saaman tiedon mukaan pystyneet sopimaan ehdoista ja korvauksista, joilla Karjalassa sijaitsevat Gazpromin kosket ja voimalat siirtyvät suomalaisen Fortumin määräysvaltaan.
Osa näistä Fortumin himoitsemista koskista sijaitsee luovutetussa Karjalassa. Fortum on asettanut koskien haltuunsa saamisen ehdoksi sille, että Fortum tulee osaomistajaksi Fennovoiman ydinvoimalaan Pohjois-Pohjanmaalle.
Samalla Fortum pääsisi irti Pietarin alueella toimivasta tappiollisesta energiayhtiöstä, josta Fortum ei ole enää kiinnostunut ja josta se omistaa osan.
Fortum kiristää
Gazprom ei ole ollut tyytyväinen sille Karjalan koskista tehtyyn tarjoukseen. Kuvassa Gazpromin hallintoneuvoston varapuheenjohtaja Alexander Medvedev. (EPA)
Koskia hallitsee nykyisin Gazpromin tytäryritys. Fortum on sopinut toisen venäläisen valtionyhtiön Rosatomin kanssa, että Gazpromin kosket siirtyvät Fortumin ja Rosatomin yhteisyritykselle, jossa Fortumilla olisi määräysvalta.
Kosket ovat arvokkaita, eikä Gazprom ole ollut tyytyväinen sille tehtyyn lunastustarjoukseen. Vaikka Venäjä on poliittisesti keskusjohtoinen valtio, sillä ei ole välitöntä käskyvaltaa suuryrityksiin.
Suomen hallitus silti uskoi vielä keskiviikkona, että Rosatom vetää pidemmän korren ja Gazprom luovuttaa vesivoimalat Fortumille. Muussa tapauksessa Fennovoiman ydinvoimalahanke on vaarassa raueta.
Ankara kotimaisuusehto
Tällainen voimalaitois Pyhäjoelle on suunnitteilla.
Fennovoima tarvitsee Fortumin osakkaakseen, sillä muutoin Suomen hallituksen asettama omistuksen "kotimaisuusaste" ei ehkä täyty. Suomen valtio nimittäin vaatii, että 60 prosenttia uuden ydinvoimalan määräysvallasta on oltava joko suomalaisilla tai Euroopan talousalueen eli unionin, Norjan, Islannin tai Liechtensteinin yhtiöillä.
Fennovoiman isoin osakas on Rosatom, joka lisäksi toimittaa voimalan reaktorin, järjestää rakentamisaikaisen rahoituksen ja toimittaa pitkäaikaisella sopimuksella voimalan uraanipolttoaineen.
Hanhikivi-1 -niminen ydinvoimaprojekti on kauppapoliittisesti erittäin tärkeä Venäjän hallitukselle. Ydinvoima on aseiden ohella ainoa teknologian vientiala, josta Venäjä voi kuvitella saavansa tuloa tuottavaa, kovaa valuuttaa.
Mallikappaletta kelpaa esitellä
Fennovoimalan hanke on erittäin tärkeä Rosatomille. Kuvassa toimitusjohtaja Sergei Kirienko. (EPA)
Fennovoima on Rosatomille referenssilaitos eli mallikappale esimerkiksi Kiinan ja muiden kehittyvien talouksien jättimarkkinoilla.
Jos Suomen valtio antaa voimalalle rakentamisluvan ja jos rakentaminen sujuu ilman suurempia ongelmia eikä Suomen säteilyturvakeskus löydä vakavaa huomautettavaa, Rosatom uskoo voittavansa uusia ja suomalaisia lihavampia asiakkaita.
Näiden syiden vuoksi Venäjän valtio tukee taloudellisesti ja poliittisesti Fennovoima-projektia. Fennovoima saa venäläisen reaktorin ilmeisesti edullisin ehdoin.
Ale-hinta on tosin suhteellinen käsite hankkeessa, jonka kokonaiskustannukset ovat noin 6-7 miljardia euroa.
Karjalan koskisota pitää kuitenkin ratkaista lähipäivinä, sillä Fennovoiman on jätettävä rakennuslupapaperit valtioneuvostolle viimeistään kesäkuun aikana.
Mediapeliä Loviisalla
Loviisan ydinvoimahanke vedettiin mukaan mediapeliin. (PEKKA LASSILA / KL)
Fortum suunnittelee lisäksi uutta ydinvoimalaa Loviisaan, jossa yhtiöllä on ennestään kaksi neuvostovalmisteista reaktoria.
Kreml nosti tämän hankkeen julkisuuteen tiistaina Sauli Niinistö tavatessa virkaveljensä
Vladimir Putinin. Suomalaiset hölmistyivät, kun Venäjä kertoi Rosatomin olevan kiinnostunut myös Loviisan-urakasta.
Todennäköisesti venäläiset nostivat asian julkisuuteen ruokkiakseen mielikuvaa siitä, että päämiesten tapaamisen pääaiheena olisivat kahdenväliset taloussuhteet eikä pelkästään Ukrainan-sota. Kysymys oli siis ehkä keinotekoisesta mediapelistä, joka oli rakenneltu venäläistä julkista sanaa varten.
OLLI AINOLA
[email protected]