Rauhanturvaajien paikallaolo ainakin tuli georgialaisille yllätyksenä. Tarkoitus oli mitä ilmeisimmin hoitaa valloitus nopeasti 2008 olympialaisten varjossa jolloin kukaan ei olisi nähnyt tarpeelliseksi puuttua asiaan.
Ei varmasti tullut yllätyksenä, koska yhteisestä rauhanturvajoukosta Etelä-Ossetiassa oli sovittu Venäjän kanssa aseleposopimuksessa 1992. Yllätyksenä tuli sen sijaan se, että siellä olikin jo Georgian maaoperaation alkaessa 8.8.2008 aamulla myös sellaista Venäjän sotaväkeä, joka ei kuulunut rauhanturvajoukkoon; toisaalta on käsittämätöntä, että Saakašvili ei tajunnut vaaraa, kun Venäjä oli jättänyt palauttamatta viikkoa aiemmin sotaharjoituksessa olleen joukon rajaseudulta kotivaruskuntiinsa ja siihen kertaamaan kutsutut reserviläiset kotiuttamatta.
Venäläismedian mukaanhan Venäjän vakituista väkeä oli jo Georgian "osseettikapinallisten tekemiksi" luulemien provokaatioiden (heitin- ja tykistötuli) takana, koska jo ainakin 5.8. alkaen oli kaatunut rauhanturvajoukkoon kuulumattomia venäläisiä sotilaita epäsuoran tulen laukaustenvaihdoissa.
Nykyiset erimielisyydet alkoivat, kun Georgia purki Abhaasian ja Etelä-Ossetian autonomisen aseman ja mm yritti pakottaa näillä alueilla oman koukerokirjoituksensa + syrjäyttää paikallista kieltä.
Ei, vaan 10.11.1989 eteläosseetit yrittivät julistaa alueensa yksipuolisesti autonomisesta alueesta autonomiseksi tasavallaksi, mutta Gruusian SNT:n
korkein neuvosto kumosi päätöksen laittomana (tämä siis vielä Neuvostoliiton aikana). Gruusian SNT antoi suvereniteettijulistuksensa 18.11.1989 ja Gruusian SNT boikotoi 1990 kevät-kesällä uutta liittosopimusta, jota Gorba yritti esittää Neuvostoliiton pelastamiseksi, ja Gruusian SNT:n korkein neuvosto julisti vapaat vaalit pidettäväksi 1990 lokakuussa. 11 syyskuuta 1990 Etelä-Ossetian autonomisen alueen korkein neuvosto julistautui Gruusian SNT:sta itsenäiseksi Etelä-Ossetian SNT:ksi. Gruusian SNT:n vaalit voittanut Gamsakhurdia julisti maan Georgian tasavallaksi 14.11.1990 ja Etelä-Ossetian päätöksen vallitsevan lainsäädäntöjärjestyksen vastaiseksi ja oikeudettomaksi 11.12.1990, ja sota syttyi hiljalleen kiihtyen joulu-tammikuussa. Gruusian SNT/Georgian tasavalta ei siis pyrkinyt purkamaan aiempaa Etelä-Ossetian autonomiaa, vaan vain estämään sen laajentamisen (mm. siksi, että Etelä-Ossetian autonomiseen alueeseen kuului myös georgialaisenemmistöisiä alueita, joiden kuulumista tähän oli jo 1920-luvulla vastustettu).
Sota päättyi Georgian sisäisen epävakauden ja Neuvostoliiton/Venäjän osseettikapinallisille antaman tuen vuoksi osseettikapinallisten suhteelliseen voittoon ja 1992 aseleposopimus jäädytti tilanteen.
Abhasiassa oli vieläpä nurinkurinen tilanne, kun siellä georgialaiset olivat abhaaseja suurempi väestöryhmä ja alueen suurin, ja Abhasian väestö putosi alle puoleen aiemmasta 1992-1993 käydyn sodan seurauksena.
Edelleen Stalin on suosittu hahmo Georgiassa. Veikkaisin, että Georgiassa ei oltu kaikkein eniten neuvostovastaisia.
GD:n hallitus on pyrkinyt rehabilitoimaan Stalinia 2012 lähtien, linjassa Putinin hallinnon kanssa, ja Stalin on suosittu lähinnä Gorin neuvostoaikana syntyneiden keskuudessa. Aina, kun on ollut ei-venäjämielinen hallinto, on kommunismin jälkien kulttuurillista purkamista viety eteenpäin, mutta GD on kääntänyt suunnan toisin päin.
Nachrichten und analytische Beiträge rund um Georgien, Armenien, Aserbaidschan und den Nordkaukasus.
caucasuswatch.de