Joskus oli esillä listaus jossa oli erilaisia kehittyneempiäkin aseita joiden väitettiin olevan tyrkyllä Suomeen. Listalla oli mm. AGM-62. Pitäisin positiivisena asiana että tuo jäi hankkimatta. Jos nyt koskaan oikeasti oli edes ehdolla? Saattoi hyvinkin olla silkkaa spekulaatiota alusta loppuun.
No huhhuh! Mitäköhän tuolla Walleyella olisi tehty, millaisia maaleja vastaan sillä olisi hyökätty?
Itse arvioin, että homma olisi keskittynyt maavoimien tukemiseen eikä vihollisen syvyydessä olevia kohteita vastaan olisi pystytty hyökkäämään (vai olisivatko esim. sillat Venäjän Karjalassa olleet uhanalaisina?). Eli aseistus olisi ollut tyhmiä pommeja (sirpale- ja kasettipommeja) sekä ehkä Maverick-ohjuksia.
Entä olisiko meritorjuntaohjuksia (Harpoon) mahtanut ollut hankintalistalla? Samoihin aikoihin 1990-luvulla Horneteja hankkinut Malesia niitä ainakin osti, tosin tarpeet olivat varmaan aika erilaiset kuin täällä Suomessa.
Tyhmät pommit eivät paljoa maksa, mutta ei niillä myöskään paljoa saa. Jonkinlaisia raketteja tai pommeja on ollut käytännössä kaikissa sodanjälkeisissä hävittäjissä, mutta kun niistä on muissakin tyypeissä luovuttu, niin miksi niitä olisi otettu Hornetiin? Relevantit aseet taas ovat kalliita ja toki harjoittelukin jotain maksaa.
Hornetin tietokoneilla saataneen tyhmistäkin pommeista enemmän tehoa irti kuin Blenheimilla. Tietyt olosuhderiippuvuudet toki säilyvät (sää, näkyvyys, pudotuskorkeus, pudotusetäisyys, pudostusnopeus, lentäjän virhe jne.).
Syy, miksi ilmasta-maahan välineistöä olisi ollut mielestäni järkevä hankkia jo 1990-luvulla, on juuri noissa aiempien koneiden ilmasta-maahan aseissa sekä myöhemmin Hornetiin hankituissa ilmasta-maahan välineissä. Ei kai ilmasta-maahan menettänyt merkitystään 1990-luvulla ja sitten seuraavalla vuosikymmenellä tullut taas tärkeäksi? Kaikkea ei ehkä olisi pystytty hankkimaan heti alkuun, mutta huonommillakin/vähäisemmilläkin aseilla oltaisiin voitu kehittää toimintaa ja olisi ollut jotakin vaikutuskykyä esim. vihollisen maahanlaskuihin. Rahatilanteen salliessa olisi myöhemmin hankittu lisää aseistusta.
Mainitsemasi harjoittelu on kylläkin huomionarvoinen seikka. Jos lentotunteja on vähän, kuten meillä, ja niitä ruvetaan jakamaan kovastikin kahteen eri asiaan, niin siinä on sitten kaksi tyydyttävää suorituskykyaluetta yhden hyvän sijaan. Mutta nythän meillä on osittain tuo tilanne edessä, tosin vain osittain, koska ilmasta-maahan-operaatioiden koko kirjo ei kuitenkaan ole tavoitteissa ja aseet ovat helpompia käyttää.
