Gripen E/F

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huhta
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Minua harmittaa Gripenin ja yleensäkin ruotsalaisen aseteollisuuden pilkkaaminen. Mielestäni on Suomelle pitkäkestoinen (100+ vuotta) etu, että Ruotsalaiset saavat Gripeneitä myytyä. On todella hyvä, jos ruotsissa säilyy kyky suunnitella ja rakentaa taistelulentokoneita. Niiden suunnittelu ja tekeminen pakottaa osaamaan todella paljon muutakin sotakaluston keksimisen, suunnittelun ja rakentamisen kykyä. Ja osa osaamisesta hyödyttää suomeakin.
Ei kai kukaan sinällään pilkkaa Gripeniä, mutta sen rajoitteet on hyvä ymmärtää. Kyseesä on rajallisilla resursseilla 1970-luvulta lähtien kehitetty hävittäjä, jonka A-versio oli varsin onneton: pieni toimintasäde, pienitehoinen moottori, vaatimaton asekuorma ja korkeintaan tyydyttävä taistelukyky. E-versiossa näitä puutteita on osin korjattu, mutta aika alkaa ajaa väistämättä Gripenistä ohi. E-version taistelukyky lienee jossain perinne-Hornetin ja Super-Hornetin välimaastossa. Kone olisi voinut olla ihan kova peli 1990-luvulla tai 2000-luvun alussa, mutta nyt alamme jo lähestyä 2030-lukua! Vuosien viivästymisen jälkeen ensimmäinen kone luovutettiin Ruotsin ilmavoimille lokakuussa, mutta siitä puuttuu vielä kokonaan ilmasta-maahan -kyky. Ja edelleen kyseesä on kone, jolla on pieni toimintasäde, heikko moottori ja ehkä tyydyttävä asekuorma. Suomi olisi nyt ja 2030-luvulla varsin kriittisessä asemassa, jos hävittäjäksi olisi valittu Gripen. Olemme 2030-luvulla tilanteessa, että Ruotsissa on Pohjois-Euroopan tauistelukyvyltään heikoimmat ilmavoimat!

Oma lukunsa on Saabin markkinointi, joka on vuosia suoltanut puhdasta propagandaa tai selkeää valehtelua. Ainakin minulla tämä valehtelu on saanut suhtautumaan negatiivisesti kaikkiin Saabin tuotteisiin, NLAW ehkä poikkeujsena.
 
Minua harmittaa Gripenin ja yleensäkin ruotsalaisen aseteollisuuden pilkkaaminen. Mielestäni on Suomelle pitkäkestoinen (100+ vuotta) etu, että Ruotsalaiset saavat Gripeneitä myytyä. On todella hyvä, jos ruotsissa säilyy kyky suunnitella ja rakentaa taistelulentokoneita. Niiden suunnittelu ja tekeminen pakottaa osaamaan todella paljon muutakin sotakaluston keksimisen, suunnittelun ja rakentamisen kykyä. Ja osa osaamisesta hyödyttää suomeakin.
Foorumilla on kollektiivisia PTSD-oireita ajoittain melko älyttömiksi käyneistä Gripen vs F-35-taisteluista HX-hankkeen alkuajoilta, varmaan osin siksi selkäydinreaktio on yhä naljailla ja epäillä Saabia aina tilanteen tullen.

Samaa mieltä että Gripenin menestys ja myynti Ukrainalle on erittäin hyvä uutinen paitsi Ruotsin, myös Euroopan ja meidän kannalta.
 
Ei kai kukaan sinällään pilkkaa Gripeniä, mutta sen rajoitteet on hyvä ymmärtää. Kyseesä on rajallisilla resursseilla 1970-luvulta lähtien kehitetty hävittäjä, jonka A-versio oli varsin onneton: pieni toimintasäde, pienitehoinen moottori, vaatimaton asekuorma ja korkeintaan tyydyttävä taistelukyky. E-versiossa näitä puutteita on osin korjattu, mutta aika alkaa ajaa väistämättä Gripenistä ohi. E-version taistelukyky lienee jossain perinne-Hornetin ja Super-Hornetin välimaastossa. Kone olisi voinut olla ihan kova peli 1990-luvulla tai 2000-luvun alussa, mutta nyt alamme jo lähestyä 2030-lukua! Vuosien viivästymisen jälkeen ensimmäinen kone luovutettiin Ruotsin ilmavoimille lokakuussa, mutta siitä puuttuu vielä kokonaan ilmasta-maahan -kyky. Ja edelleen kyseesä on kone, jolla on pieni toimintasäde, heikko moottori ja ehkä tyydyttävä asekuorma. Suomi olisi nyt ja 2030-luvulla varsin kriittisessä asemassa, jos hävittäjäksi olisi valittu Gripen. Olemme 2030-luvulla tilanteessa, että Ruotsissa on Pohjois-Euroopan tauistelukyvyltään heikoimmat ilmavoimat!

Oma lukunsa on Saabin markkinointi, joka on vuosia suoltanut puhdasta propagandaa tai selkeää valehtelua. Ainakin minulla tämä valehtelu on saanut suhtautumaan negatiivisesti kaikkiin Saabin tuotteisiin, NLAW ehkä poikkeujsena.
Mua ehkä enemmän on aina häirinnyt se, että oletuksista tehdään faktoja ja tosiasioita. Vaikka nyt sitten gripenin kohdalla, että se on liian pieni ja liian pienillä resursseilla suunniteltu, valmistettu jne. Samalla jotain konetta sitten nostetaan oletusten perusteella vaikka zeuksen salamaksi vaikka tosiasiassa ongelmatonta konetta ei ole olemassakaan. Taktiikalla voidaan hyvästä koneesta saada vähän tehoa irti ja toisaalta heikommasta koneesta enemmän. Ukrainassa ilmanherruutta ei ole saavuttanut kumpikaan osapuoli. Voiko sitä edes tasaväkisessä kamppailussa saavuttaa?
 
Hyvin on voideltu tämä mies:

Ja vertailun vuoksi
Tässä taas F-35 on hurmannut;

No näitähän löytyy netistä jokaisella haluamansa lausunto.
Jos unohdetaan F-35:n laaja havainto ja kommunikointikyky ja perusargumentit eli häiveominaisuus ja se, että kone ei ajaudu kaarretaisteluun vaan näkee vastustajansa ennen tätä niin pelkästään numeroillakin voi esittää erään merkittävän edun mm Suomen valintaa ajatellen - ja se löytyy seuraavien numeroiden takaa: (noin määriä koska vaihtelevat kovasti mm lähteiden mukaan)

F-35A / Gripen

- tyhjäpaino on
13 170 kg / 8 000 kg

- suurin lentoonlähtöpaino on
31 700 kg / 16 500 kg

- ja sisäinen polttoainemäärä on noin
- 8 278 kg / 3 400 kg

Näin ollen. Suurin lentoonlähtöpaino - tyhj.paino + polttoaine on noin suurinpiirtein aselasti
F-35:lla 10 252 kg / Gripenillä 5 100 kg.
F-35 vie kaksinkertaisen lastin perille Gripeniin nähden. Yksi käännös, lastaus ja tankkaus vähemmän.

Toimintasäteessä ei ole paljoa eroa juuri Gripenin keveyden vuoksi. Vertailutietoa polttoainekulutuksesta on mahdotonta tarkoin tehdä mutta ai laskemana suurin lentoonlähtöpaino ja matkanopeudella:


F-35A (MTOW, cruise): ~3 000 litraa tunnissa (L/h) suuruusluokka ~2 000--5 600 L/h

Gripen E (MTOW, cruise): ~1 100 litraa tunnissa (L/h) suuruusluokka ~900--1 400 L/h

Näissä toimintasäde esitetään arvot välillä tyhjäpainolla, välillä eri nopeuksilla, välillä ilman lisätankkeja jne mutta ero on muutama sata km Gripenin eduksi. Gripenin kulutus tosin kasvaa merkittävämmin täydellä kuormalla.
Mielenkiintoista vertailua. Sen verran on pakko kommentoida, että kaartotaisteluominaisuudet ja hyvä liikehtimiskyky on edelleen tärkeitä, vaikkakin tänä päivänä hyvin harvoin tarvittu ominaisuus.
Tietääkö joku millon viimeksi on käyty oikeasti ilmataistelua kahden nykyaikaisen hävittäjän välillä ip-ohjuksilla ja/tai tykillä?a

Lisäksi tuo täysi asekuorma on mielenkiintoinen tekijä. Lennetäänkö sellaisessa kuormassa oikeasti koskaan? Jos ajatellaan vaikka Hornetia joka on menossa tehtävällä JDAM siivessä, on sillä mukana todennäköisesti lisäsäiliö ja pari ohjusta. Osaston suojahävittäjillä on sitten ohjuksia enemmänkin.
Eli onko tuo täysi asekuorma enemmän markkinointipuolen juttuja?
 
Foorumilla on kollektiivisia PTSD-oireita ajoittain melko älyttömiksi käyneistä Gripen vs F-35-taisteluista HX-hankkeen alkuajoilta, varmaan osin siksi selkäydinreaktio on yhä naljailla ja epäillä Saabia aina tilanteen tullen.

Samaa mieltä että Gripenin menestys ja myynti Ukrainalle on erittäin hyvä uutinen paitsi Ruotsin, myös Euroopan ja meidän kannalta.
Elinvoimainen hävittäjälentokoneiden tuotantokyky Ruotsissa on ehdottomasti vain ja ainoastaan positiivinen asia. Vaikka siellä valmistettavat koneet olisivatkin vain keskikastin laitteita, niistä jokaiselle varmasti on paikkansa pohjoisen Euroopan puolustuksessa. Noilla ruotsalaiset haluavat lentää ja taistella, joten parempi että lentävät ja taistelevat koneella, jota kannattaa kehittää ja jonka tuotantoa skaalata ylöspäin kasvavan kysynnän mukana.
 
Lennetäänkö sellaisessa kuormassa oikeasti koskaan? Jos ajatellaan vaikka Hornetia joka on menossa tehtävällä JDAM siivessä, on sillä mukana todennäköisesti lisäsäiliö ja pari ohjusta. Osaston suojahävittäjillä on sitten ohjuksia enemmänkin.
Asekuorma kuvaa myös koneen tehosuhdetta. F-35:n valtithan ovat elektroniseen sodankäyntiin sekä tiedustelu-, valvonta- ja kohdetiedustelutehtäviin (ISR-tehtäviin) soveltuvuus koneen sensorifuusion myötä, häive ominaisuudet ja sisäisten asekuilujen kapasiteetti.

Koneen sisäisiin asekuiluihin saa noin 2600 kg kuorman mikä on jo sekin paljon. Ilmasta ilmaan ohjukset ovat melko keveitä. Aseiden sijoitus kuiluun tarkoittaa myös merkittävästi pienentynyttä polttoaineen kulutusta. Se, että kokonaiskantavuus on vielä n. 8000 kg lisää, tarkoittaa, että lähtöön voi ottaa lisätankin tai että nousee lyhyemmältä kiitoradalta tai, että liikehtimiskykyyn jää vielä tehoja jolla vaikka väistää torjuntaohjusta. Tai, että koneille määritellään eri rooleja: pari kantaa raskaita täsmäaseita parin muun koneen suojatessa täydessä häivekyvyssä.

Oleellista ei siis ole kokonaiskuorma vaan, että tehosuhde mahdollistaa monipuolisen käytön ja kyvyn pysyä ilmassa pitkään ja tehoreserviä tilanteen niin vaatiessa.
 
Viimeksi muokattu:
Itse asekuormallakin on merkityksensä. Israel puolusti aluettaan Iranin ohjushyökkäykseltä USA:n avustuksella ja varsinkin F15 hävittäjien torjuntakyky teki vaikutuksen. Ilmaherruudesta ei siis tavinnut kantaa huolta.

F-15 EX pystyi kantamaan jopa 20 tavanomaista ilmasta-ilmaan ohjusta. Nyttemin ripustimiin on sovellettu droneohjuskasetteja joilla näitä ohjuksia mahtuu kyytiin useita kymmeniä.

Ainakin itse pystyn kuvittelemaan F-35:nkin jotakin vastaavaa ja osa vielä asekuiluissa. Toki aselavetiksi paremminkin joutavia koneita löytyy mutta näin ajatuksena tuo F-15 esimerkki on aika tyrmäävä.
 
Viimeksi muokattu:
Ilmataistelussa, kuten sotimisessa yleensäkin, hyvin koulutettu ja motivoitunut joukko keskinkertaisella kalustolla voittaa parhaalla kalustolla varustetun, mutta huonosti koulutetun ja motivoituneen joukon 10-0. Gripen E on siis hyvissä käsissä aivan riittävä Venäjää vastaan vielä vuosikymmeniksi.
 
Back
Top