Listan 7:s, Erich Rudorffer, lienee paras Suomessa lentänyt hävittäjäpilotti. (Saksalaisilla oli kai ilmavoimia jossain Petsamossa. En tiedä, ketä siellä oli komennuksella.) Jos nuo luftwaffe.cz:n pudotustilastot pitää paikkansa hän pudotti 3.7 -44 aamulenkillään neljässä minuutissa viisi Il-2:ta. Hänen pudotustilastonsa noudattaa tuota kaavaa muutenkin; pitkä tauko, sitten ~10 konetta samana päivänä. Onko tuo koko totuus vai tykkäsikö hän vain raportoida ilmavoittonsa isommissa erissä?
http://www.luftwaffe.cz/rudorffer.html

Rudorffer oli Bärin kanssa jokapaikanhöylä, joka pärjäsi hyvin idässä sekä lännessä.
Kyllä Saksalaisten tilastot oli tarkkoja. Sattui vain jokunen hyvä päivä.
JG 5 lensi Petsamosta.
Lähde wiki:
Lentäjä ja hävittäjä-ässä,
Zwochaun kunnassa
Saksissa[4] syntyneen Rudorfferin lentäjän ura alkoi
Lufthansan palveluksessa vuonna 1936. Toisen maailmansodan sytyttyä syyskuussa 1939, lentokapteeniksi Lufthansalla ylennyt Rudorffer komennettiin
Luftwaffen palvelukseen 1. marraskuuta 1939. Hän sai aluksi koulutuksen kaksimoottorisiin pommikoneisiin
Liegnitzissä, lentäen muun muassa
Junkers Ju 52,
Junkers Ju 86 ja
Dornier Do 17 -kalustolla, jonka jälkeen hänet koulutettiin kaksimoottorisen hävittäjälentokoneen,
Messerschmitt Bf 110:n, ohjaajaksi. Rudorffer komennettiin tammikuussa 1940 vääpeliksi (
saks. Oberfeldwebel) ylennettynä
Messerschmitt Bf 109 E -koneilla varustettuun I/JG 2:een, jonka riveissä hän aloitti taistelulennnot
taistelun Ranskasta alkaessa.
[3]
Ensimmäisen ilmavoittonsa hän saavutti 14. toukokuuta 1940, ampuessaan alas
Ranskan ilmavoimien Curtiss 75A -koneen
Sedanissa. Hävittäjä-ässä -nimitykseen oikeuttavan viidennen ilmavoittonsa Rudorffer saavutti 26. toukokuuta 1940, ampuessaan
Calais-
Dunkirkin alueella alas RAF:n
Spitfire-koneen. Ranskan antautuessa kesäkuussa 1940 Rudorfferin ilmavoittojen määrä oli noussut yhdeksään.
Taistelun Britanniasta alettua heinäkuussa 1940, Rudorfferin yksikkö tukeutui
Normandiassa sijainneille lentokentille. Rudorffer ylennettiin taistelun aikana, 2. lokakuuta 1940, vänrikiksi (
saks. Leutnant). Hänelle myönnettiin
Rautaristin ritariristi 19 ilmavoiton jälkeen 1. toukokuuta 1941. Kesäkuussa 1941 Rudorffer komennettiin adjutantiksi I/JG 2:een. Heti tämän jälkeen hänet komennettiin 6./JG 2:n lentueenpäälliköksi, jossa tehtävässä hän oli joulukuuhun 1942 asti. Ylennys luutnantiksi (
saks. Oberleutnant), lentueenpäällikön tehtävää vastaavaan arvoon, tuli 1. lokakuuta 1941.
[3][4]
Marraskuussa 1942 majuri Adolf Dickfeldin komentama,
Focke-Wulf Fw 190-koneilla varustettu II/JG 2 siirrettiin
Tunisiaan. Joulukuussa 1942 Rudorffer komennettiin laivueen komentajaksi, pakkolaskussa loukkaantuneen Dickfeldin tilalle. Ylennys tehtävää vastaavaan arvoon tuli jälleen myöhemmin, kun Rudorffer ylennettiin kapteeniksi (
saks. Hauptmann) 1. tammikuuta 1943. Marraskuusta 1942 maaliskuuhun 1943, jolloin laivue palasi Ranskaan, se ampui alas 150 vastustajan konetta, joista Rudorffer ampui itse alas 26. Ranskaan palattuaan laivue varustettiin uudelleen, nyt Messerschmitt Bf 109 G-6 -koneilla.
[5]
Kesäkuussa 1943 Rudorffer komennettiin
Königsbergin lähistölle muodostamaan JG 54:n neljättä laivuetta, IV/JG 54:ää. Hänet siirrettiin kuitenkin 1. elokuuta 1943 itärintamalle, II/JG 54:n komentajaksi, edellisen komentajan Heinrich Jungin kaaduttua ilmataistelussa 30. heinäkuuta 1943.
[1] Majuriksi (
saks. Major) 1. marraskuuta 1943 ylennetty Rudorffer toimi II/JG 54:n komentajana tammikuuhun 1945 saakka. 11. huhtikuuta 1944, ammuttuaan siihen mennessä alas 134 vastustajan konetta, Rudorfferin ritariristiin lisättiin tammenlehvät (
saks. Eichenlaub). Kesällä 1944 laivue, joka oli sijoitettuna
Petseriiin, siirtyi Immolaan osana lento-osasto Kuhlmeytä.
[6] Rudorffer ampui Suomessa olonsa aikana alas viisi
Il-2 -konetta. 15. tammikuuta 1945, sodan lähestyessä loppuaan, Rudorffer sai siirron Valtakunnanpuolustukseen (
saks. Reichsverteidigung), Me 262 -hävittäjillä varustetun I/JG 7:n komentajaksi. 26. tammikuuta 1945 Rudorfferin ritariristiin lisättiin miekat (
saks. Schwertern). Rudorfferin komentama suihkuhävittäjälaivue oli sijoitettuna
Kaltenkircheniinjoulukuusta 1944 huhtikuun alkupuolelle 1945. Tuona aikana lentäessään Rudorffer saavutti 12 ilmavoittoa, joista suurin osa (8) oli nelimoottorisia
B-17-koneita. Sodan loppuajan Rudorffer kuului IV/JG 7:ään, joka oli sijoitettu
Schleswig-Jagelin lentokentälle Pohjois-Saksaan.
[7]

Elokuvassa
Tali-Ihantala 1944 nähty Flug Werkin
Fw 190 A8/N -reproduktio
lento-osasto Kuhlmeyn koneyksilöstä. Koneeseen on maalattu rungossa olevan kansallisuustunnuksen molemmin puolin Rudorfferin II/JG 54:n komentajuutta osoittavat tunnukset.
[8]
Sodan jälkeen Rudorffer jatkoi liikennelentäjän ammatissaan. Hän työskenteli 1980-luvulla myös Länsi-Saksan ilmailuhallinnon palveluksessa