Hävittäjä-ässät kautta aikojen

[Ikarus]

Tähän voisi henkilökuvauksia rakennella. WW1 ässistä, von Richthofen, Fonck..jne. WW2 esim. Wind, Juutilainen, Karhunen, Johnsson, Bader, Marseille, Galland, Mölders, Oesau ja heitä löytyy kaikista kansakunnista. Lisäksi Korea, Vietnam, lähi-idän sodat, Persianlahti ja missä vain on ruutia poltettu. Koneita, millä he lensivät, voi ja kannattaa myös tässä sivuta.

 

[Ikarus]

Hans-Joachim Marseille. Der Stern von Afrika. Keskellä keltainen 14, jonka Marseille teki tunnetuksi.
Hän sai lentourallaan 158 ilmavoittoa, niistä 151 Pohjois-Afrikan rintamallabrittejä vastaan.
Ilmavoittojen lukumäärä ei ole mitenkään tavaton, mutta lukumäärä oli suurin länsiliittoutuneita vastaan.

Jo lentokoulutusaikoinaan hän tuli tunnetuksi kurittomana pellenä. Heinz Bär oli samassa koulutusryhmässä. Myöhemmin everstiluutnatti ja rykmentinkomentaja. Hän tuli ihmetelleeksi, miksi Marseille ei saa kenkää. Marseillen isä oli wehrmachtin eversti ja lentokoulutusrykmentin päällikkö oli hänen ystävänsä. Ahaa, se selittää kaiken...; totesi Bär.

Kun Marseille siirtyi JG 52:n uransa alkutaipaleella Steinhoffin JG 52, 4. lentueeseen alaiseksi, oli hänen rangaistusmerkintä kansionsa jo puhelinluettelon paksuinen. Kun Mäcki kävi merkinnät läpi, vierähti häneltä yli tunti askareessa, tämän ajan Marseille seisoi asennossa. Kun Steinhoff kysyi Marseillelta, mitä teillä on puolustukseksenne: - En ole koskaan romuttanut konetta, herra yliluutnantti.

Taistelun Britanniasta aikana Marseille palveli Jagdgeschwader 52:ssa, jossa hän saavutti seitsemän pudotusta Messerschmitt Bf 109 E -hävittäjällään. Lentueen päällikkö Johannes Steinhoff siirrätti hänet Jagdgeschwader 27:ään, joka pian siirtyi Pohjois-Afrikkaan. Jochenin lentäjän kyvyt olivat kiistattomat, mutta asenteessa oli paljonkin toivomisen varaa. Preussilaisesta kurista ei Marseille perustanut. Hänen taipumuksensa yöelämän viettoon olivat yhtä kiistattomat kuin lentäjän lahjansa. JG 52 palveli Ranskassa, missä houkutuksia oli kyllin tarjolla. Usein sattuikin, että Jochenilta oli mennyt yö ryypätessä ja naisten kanssa vehdatessa, eikä hän aamulla ollut kykenevä lentotehtäviä suorittamaan. Steinhoff ei tätä suopeasti katsonut.

Lisäksi hän oli kuriton myös ilmassa, eikä kukaan halunnut häntä siipimiehekseen. Kun Marseille näki vihollisen, painoi hän päälle ja jätti siipimiehen tehtävänsä hoitamatta.

Marseillen onneksi Afrikassa JG 27 rykmentin komentaja Eduard Neumann osasi isällisellä otteella luotsata nuorta soturiaan. Eikä Afrikassa huokutuksia ollut siinä määrin tarjolla kuin Ranskassa ja Marseille saattoi paremmin keskittyä hoitamaan ammattitehtäviään. Viihteelle Jochen silloin tällöin silti ehti: kerran puoli Afrikakorpsia oli etsimässä sankaria. Lopulta Marseille löytyi jostain hotellista tai vierasmajasta tukevassa kännissä Italialaisen näyttelijättären kanssa. Saivat lopulta Jochenin matkaansa ja palautettua yksiköönsä jatkamaan urotekoja.
Hänen lentuekaverinsa Ludvig Franzisket, hänestä tuli myöhemmin lääkäri, pohti myöhemmin Marseillen poikkeuksellista kestävyyttä kestää ilmataistelujen rasituksia, tuli päätelmään, että runsas viinanjuonti ohensi Jochenin veret niin ohueksi, kestävyys johtui siitä.

Jochen omasi poikkeuksellisen kyvyn lentää 109:n suorituskyvyn äärirajoilla ja hänen ampumataitonsa oli vertaansa vailla. Hän oli humaani ja urhea sotilas, joka ei koskaan ampunut tappaakseen. Usein Marseille lensi tulessa olevan viholliskoneen vierelle ja näytti käsillään merkkiä, että hyppää.
Lukuisia kertoja Marseille lensi viholliskentän yli matalalla ja pudotti viestin jostain alasampumastaan lentäjästä, että mikä hänen tilanteensa on.
Tämä oli kiellettyä vaan tästä Marseille ei välittänyt.

Marseillella oli etelä-afrikkalainen tumma sotavanki huonepalvelijana. Heistä tuli hyvät ystävät. Kun Marseille lähti käymään kotona hakemaan lisää peltiä kaulukseen, vannotti hän lentuekaverinsa huolehtimaan, ettei Mathiakselle satu mitään. Natsisaksan rotuopit oli mitä oli. Marseille oli yös kielletyn jazz-musiikin ystävä. Hänellä oli hyvä kokoelma kiellettyjä levyjä, joita Marseille lentuekavereineen iltaisin kuuntelivat. Saattoipa siitä tulla pari lasillistakin otettua.

Hän oli erinomainen pianisti. Kerran hän soitti natsipampuille kylmän viileästi jollain kokkareilla kiellettyä musiikkia. Itse Hitler oli paikalla. Adolf lähti siitä vähin äänin, mitään jälkipuheita siitä ei Marseillelle seurannut.

Hän oli myös komea lentäjäsankari propagandaa varten. Natsipamput vitsailivat, että niinkauan menee hyvin, kun se älyää pitää suunsa kiinni...
Turhan suoraa tekstiä Marseillen suusta pyrki aina ilmoille pääsemään.

Marseille kuoli lento-onnettomuudessa Pohjois-Afrikassa syksyllä 1942. Hänen Messerschmitt Bf 109 G-2 -hävittäjänsä moottori alkoi savuttaa pahasti, mutta hänen toverinsa kannustivat häntä jatkamaan omalle rintamalinjalle, jotta hän voisi hypätä laskuvarjolla saksalaisten alueelle. Kun Marseille pääsi rintamalinjan yli hän yritti pelastautua, mutta hypätessään koneestaan hän osui sen pyrstöön ennen kuin sai avatuksi laskuvarjon, ja hän putosi tajuttomana maahan. Hänen toverinsa päättivät, että Marseillen hautakiveen kirjoitetaan vain yksi sana, voittamaton

 

[Ikarus]

Taktiikka, jota Marseille käytti puolustusrenkaassa olevia vihollisia vastaan. Vaati erinomaista ajoitusta, koneenhallintaa ja ampumataitoa.

Saavutuksia: lähde wiki

Hän lensi 388 taistelulentoa

• Kuuluisimmassa ilmataistelussaan 6. kesäkuuta 1942, hän hyökkäsi yksin kuuttatoista P-40-hävittäjää vastaan, ja ampui kuusi niistä alas 11 minuutissa.
• Hän saavutti kahdeksan ilmavoittoa kymmenessä minuutissa, 17 yhdessä päivässä, 54 yhdessä kuukaudessa.
• Hän käytti keskimäärin 15 ammusta yhtä ilmavoittoa kohti.
• Marseille palkittiin rautaristin ritariristillä tammenlehvillä, miekoilla ja timanteilla, Saksan korkeimmalla kunniamerkillä joita myönnettiin sodan aikana vain 27, joista kymmenen lentäjille. (Korkein oli kultaiset tammelehvät, jotka myönnettiin vain yhdelle :Stukalentäjä Hans-Ulrich Rudelille.)
• Hänelle myönnettiin Italian kultainen urhoollisuusmitali toisena kahdesta saksalaisesta.
• Hän oli Luftwaffen nuorin kapteeni

Arviointeja:
Adolf Galland piti Marseillea sodan parhaana ässänä, koska hän saavutti voittonsa hyvin koulutettuja ja varustettuja brittilentäjiä vastaan siinä, missä useimmat muut saksalaisässät tekivät näin huonosti koulutetuiksi ja varustelluiksi väitetyistä neuvostolentäjistä. Myös Günther Rall mainitsi elämäkertateoksessaan pitävänsä Marseillea taiturimaisena lentäjänä ja jopa parempana ampujana kuin 352 ilmavoiton ässää Erich Hartmannia, jonka menestys itärintamalla perustui enemmänkin väijytystaktiikaan ja taisteluhermojen hallintaan.

Jagdgeschwader 52:n ässä ja myöhempi Bundeswehrin kenraali Johannes Steinhoff kuvailee haastattelussaan entistä sodanaikaista alaistaan Marseillea täydelliseksi ”playboyksi, jota kiinnostivat taistelua enemmän kaupunkien yöelämä ja kauniit tytöt.” Steinhoff sanoo Marseillen olleen silti älykäs, nopea ja aggressiivinen taistelija. Steinhoffin mukaan Marseillen puute oli se, ettei hän ollut ”joukkuepelaaja”, eivätkä muut Jagdgeschwader 52:n lentäjät halunneet häntä siipimiehekseen.

Lisäksi Steinhoff mainitsi, ettei Marseille koskaan valehdellut. Jos mestari nukkui krapulassa pommiin, rohkeni Marseille myöntää, että näin pääsi käymään. Marseille kunnioitti miestä tai sitten ei, riippumatta siitä, mitä merkkejä toisella oli kauluksessa. Hän sai Afrikassa laivueen komentajaksi tiukkaa preussilaista kuria arvostavan esimiehen, kun Neumann siirtyi rykmentinkomentajaksi. Yhtälö oli epäsopivin mahdollinen, hankaus oli heti valmiina.
Tilanne kärjistyi jopa niin, että Marseille ampui 109 F:llä esimiehensä teltan viereen. Marseille oli lentokiellossa ja hän syytti esimiestään, että lentokielto oli tahallinen, jotta hänen esimiehensä saa ennen Marseillea ritariristin. Sanomista taisi tästäkin hommasta jälleen kerran tulla. Sotaoikeuskin taisi olla aika lähellä.

 

[Ikarus]

Heinz - Pritzl - Bär.
Oli Lufwaffen parhaita johtajia ja yksikönpäälliköitä. Luonteeltaan ailahteleva ja hurja sekä suorapuheinen Bär ei hännystelijöitä suvainnut, mutta osasi halutessa olla valloittava persoonallisuus.
Hän oli harvoja lentäjiä, jotka pärjäsi hyvin sekä idässä että lännessä.
Bär lensi yli 1000 sotalentoa ja ilmavoittoja kertyi 220. Hänet ammuttiin alas 18 kertaa, mutta pelastautui laskuvarjolla vain neljästi. Eli pakkolaskuina loput.

Sodan aikana urakehitys saattoi olla huima, kuten Bärillä, alikersantista everstiluutnantiksi.

1940 syyskuun 6. hänet ammuttiin alas Kanaaliin. Hänet poimittiin lätäköstä rannikolaivaan, jossa sattui olemaan itse Valtakunnanmarsalkka, oli laivalla kiikaroimassa ylilentoja. Göring kysyi Bäriltä: Mitäpä alikersantti mietti ollessaan Kanaalissa?
Bär vastasi: - Teidän puhettanne, Herra Valtakunnnanmarsalkka, että Englanti ei ole enää saari...
Vuoden -40 loppuun mennessä Bärillä oli 13 ilmavoittoa.

Hänet siirrettiin itään upseerin valtakirjan saaneena ja tulosta alkoi tulla välittömästi. 10 ilmavoittoa 11:ssa päivässä , toivat hänelle himoitun RR:n 2.7.41.

-42 hänet siirrettiin I/JG 77 komentajaksi Tunisiaan. Hänelle oli sama, oliko vastassa jenkkejä vai venäläisiä, tulosta tuli. Muutamaan viikkoon hän ampui alas 45 amerikkalaista. Bär joutui palaamaan saksaan tilillään 141 ilmavoittoa sairastuttuaan malariaan.

Toivuttuaan hän kouluttautui FW 190 A hävittäjään ja palasi virantoimitukseen II/JG 1 komentajaksi kotimaan puolustukseen.

Erinäisten vaiheiden jälkeen Bär oli sodan viimeiset hetket JV44:n komentaja Gallandin ja Steinhofin haavoituttua.

Sodan jälkeen Bär jäi ilmailualalle. Hän sai surmansa 28.4.1957 esitellessään pienkonetta.

 

[Ikarus]

Lista wikistä WW2 ässistä alla. Listan paras ei saksalainen on Eino Ilmari Juutilainen.

Mikä teki saksan ässien ilmavoittotilastot ylivoimaisiksi verrattuna mihin tahansa kansallisuuteen?

Syitä on nähdäkseni useita. Heillä oli taistelukokemusta monilla Espanjasta, ennen kuin isompi rähinä alkoi. Kalusto ja koulutus olivat sodan alkupuolella erittäin hyvää. Ne jotka osasivat ampua alas, saivat näin tehdä. Ässät kohosivat nopeasti sotilasarvossa ja siirtyivät lentueen, laivueen tai rykmentinkomentajiksi. Tämä oli vahvuus, mutta myös heikkous. Välttämättä erinomainen hävittäjälentäjä ei ole hyvä johtaja. Saksan ässissäkin, jotka esimiesasemaan nousivat, oli molempia, hyviä ja vähemmän kyvykkäitä johtajia.

Saksa lennätti ässiään niin pitkään, kunnes he lensivät itsensä loppuun, kaatuivat tai nousivat hierarkiassa niin korkealle, että sotalentoja ei enää ehtinyt paljoa lentää. Liittoutuneet eivät lennättäneet pilottejaan lähellekään siinä määrin. Ja kun saksalainen pilotti nousi sotalennolle, todennäköisyys kohdata vihollinen oli monta kertaa suurempi kuin liittoutuneiden lentäjillä.

Möldersin Espanjassa kehittämä parven (4 konetta) nelisormimuodostelma- taktiikka oli ylivoimainen verrattuna sodan alun vastustajien taktiikoihin.
Lentueessa oli 3 nelikoneista parvea. Laivueessa 3 lentuetta. Rykmentissä yleensä kolme laivuetta ja nelikoneinen esikuntalentue.
Liitoutuneiden lennostot kopioivat tämän taktiikan omaan käyttöönsä. Englantilaiset muokkasivat taktiikaansa jo taistelun englannista ollessa käynnissä.
Kaikkea ei haluttu laittaa uusiksi kerralla ja lentue oli jonomuodossa, joka kiemurteli. Saksalaisiin tämä ei tehnyt vaikututusta, he kutsuivat Englantilaisten muodostelmaa : - Idioten reihe. Jonon viimeinen oli helppo käydä nappaamassa pois.



Günther Rall


Erich Rudorffer

Hans-Joachim Marseille


Werner Mölders


Adolf Galland


Ilmari Juutilainen, the highest scoring non-German ace.


Hiroyoshi Nishizawa, the highest scoring Japanese ace.


Ivan Kozhedub, top Allied and Soviet ace of WWII.


Mato Dukovac, highest scoring Croatian ace.


Richard Bong, the highest scoring U.S. ace.


Lydia Litvak, top female ace of WWII.

Country Service WWII Aerial Victories Other Victories Notes
Erich "Bubi" Hartmann Germany Luftwaffe 352 (Top ace of all time.)
Gerhard Barkhorn Germany Luftwaffe 301
Günther Rall Germany Luftwaffe 275
Otto Kittel Germany Luftwaffe 267
Walter "Nowi" Nowotny Germany Luftwaffe 258
Wilhelm Batz Germany Luftwaffe 237
Erich Rudorffer Germany Luftwaffe 222 (12 in Me-262)
Heinz Bär Germany Luftwaffe 220 (16 in Me-262)
Hermann Graf Germany Luftwaffe 212
Heinrich Ehrler Germany Luftwaffe 208 (8 in Me-262)
Theodor Weissenberger Germany Luftwaffe 208 (8 in Me-262)
Hans Philipp Germany Luftwaffe 206
Walter Schuck Germany Luftwaffe 206 (8 in Me-262)
Anton Hafner Germany Luftwaffe 204
Helmut Lipfert Germany Luftwaffe 203
Walter Krupinski Germany Luftwaffe 197
Anton Hackl Germany Luftwaffe 192
Joachim Brendel Germany Luftwaffe 189
Max Stotz Germany Luftwaffe 189
Joachim Kirschner Germany Luftwaffe 188
Kurt Brändle Germany Luftwaffe 180
Günther Josten Germany Luftwaffe 178
Johannes Steinhoff Germany Luftwaffe 176
Ernst-Wilhelm Reinert Germany Luftwaffe 174
Günther Schack Germany Luftwaffe 174
Emil Lang Germany Luftwaffe 173
Heinz Schmidt Germany Luftwaffe 173
Horst Ademeit Germany Luftwaffe 166
Wolf-Dietrich Wilcke Germany Luftwaffe 162
Hans-Joachim Marseille Germany Luftwaffe 158 (Destroyed the most Western Allied aircraft of any German pilot.)
Heinrich Sturm Germany Luftwaffe 158
Gerhard Thyben Germany Luftwaffe 157
Hans Beisswenger Germany Luftwaffe 152
Peter Düttmann Germany Luftwaffe 152
Gordon Gollob Germany Luftwaffe 150
Fritz Tegtmeier Germany Luftwaffe 146
Albin Wolf Germany Luftwaffe 144
Kurt Tanzer Germany Luftwaffe 143
Friedrich-Karl Müller Germany Luftwaffe 140
Karl Gratz Germany Luftwaffe 138
Heinrich Setz Germany Luftwaffe 138
Rudolf Trenkel Germany Luftwaffe 138
Franz Schall Germany Luftwaffe 137 (14 in Me-262)
Walter Wolfrum Germany Luftwaffe 137
Horst-Günther von Fassong Germany Luftwaffe 136
Otto Fönnekold Germany Luftwaffe 136
Karl-Heinz Weber Germany Luftwaffe 136
Joachim Müncheberg Germany Luftwaffe 135
Hans Waldmann Germany Luftwaffe 134
Alfred Grislawski Germany Luftwaffe 133
Johannes Wiese Germany Luftwaffe 133
Adolf Borchers Germany Luftwaffe 132
Adolf Dickfeld Germany Luftwaffe 132
Erwin Clausen Germany Luftwaffe 132
Wilhelm Lemke Germany Luftwaffe 131
Gerhard Hoffmann Germany Luftwaffe 130
Heinrich Sterr Germany Luftwaffe 130
Franz Eisenach Germany Luftwaffe 129
Walther Dahl Germany Luftwaffe 128
Franz Dörr Germany Luftwaffe 128
Rudolf Rademacher Germany Luftwaffe 126 (8 in Me-262)
Josef Zwernemann Germany Luftwaffe 126
Dietrich Hrabak Germany Luftwaffe 125
Wolf-Udo Ettel Germany Luftwaffe 124
Herbert Ihlefeld Germany Luftwaffe 123 (+9 in Spain)
Wolfgang Tonne Germany Luftwaffe 122
Heinz Marquardt Germany Luftwaffe 121
Heinz-Wolfgang Schnaufer Germany Luftwaffe 121 (top night fighter ace - all kills at night)
Robert Weiß Germany Luftwaffe 121
Friedrich Obleser Germany Luftwaffe 120
Friedrich Wachowiak Germany Luftwaffe 120
Erich Leie Germany Luftwaffe 118
Franz-Josef Beerenbrock Germany Luftwaffe 117
Hans-Joachim Birkner Germany Luftwaffe 117
Jakob Norz Germany Luftwaffe 117
Walter Oesau Germany Luftwaffe 117
Heinz Wernicke Germany Luftwaffe 117
August Lambert Germany Luftwaffe 116
Werner Mölders Germany Luftwaffe 101 (15 in Spain) (First pilot to reach 100 victories.)
Wilhelm Crinius Germany Luftwaffe 114
Werner Schröer Germany Luftwaffe 114
Hans Dammers Germany Luftwaffe 113
Berthold Korts Germany Luftwaffe 113
Kurt Bühligen Germany Luftwaffe 112
Helmut Lent Germany Luftwaffe 110 (night fighter ace - 102 kills at night)
Kurt Ubben Germany Luftwaffe 110
Franz Woidich Germany Luftwaffe 110
Reinhard Seiler Germany Luftwaffe 109
Emil Bitsch Germany Luftwaffe 108
Hans Hahn Germany Luftwaffe 108
Bernhard Vechtel Germany Luftwaffe 108
Viktor Bauer Germany Luftwaffe 106
Werner Lucas Germany Luftwaffe 106
Günther Lützow Germany Luftwaffe 105
Adolf Galland Germany Luftwaffe 104 (7 in Me-262)
Eberhard von Boremski Germany Luftwaffe 104
Heinz Sachsenberg Germany Luftwaffe 104
Hartmann Grasser Germany Luftwaffe 103
Siegfried Freytag Germany Luftwaffe 102
Friedrich Geisshardt Germany Luftwaffe 102
Egon Mayer Germany Luftwaffe 102
Max-Hellmuth Ostermann Germany Luftwaffe 102
Josef Wurmheller Germany Luftwaffe 102
Herbert Rollwage Germany Luftwaffe 102
Rudolf Miethig Germany Luftwaffe 101
Josef Priller Germany Luftwaffe 101
Ulrich Wernitz Germany Luftwaffe 101
Paul-Heinrich Dähne Germany Luftwaffe 99
Leopold Steinbatz Germany Luftwaffe 99
Wolfgang Späte Germany Luftwaffe 99
Heinrich Bartels Germany Luftwaffe 99
Hans Schleef Germany Luftwaffe 99
Horst Hannig Germany Luftwaffe 98
Gustav Rödel Germany Luftwaffe 98
Helmut Rüffler Germany Luftwaffe 98
Helmut Mertens Germany Luftwaffe 97
Hermann Schleinhege Germany Luftwaffe 97
Diethelm von Eichel-Streiber Germany Luftwaffe 96
Heinrich Höfemeier Germany Luftwaffe 96
Siegfried Lemke Germany Luftwaffe 96
Leopold Münster Germany Luftwaffe 95
Ilmari Juutilainen Finland Finnish Air Force 94 (Top non-German ace.)

 

[rukkaskikka]

Listan 7:s, Erich Rudorffer, lienee paras Suomessa lentänyt hävittäjäpilotti. (Saksalaisilla oli kai ilmavoimia jossain Petsamossa. En tiedä, ketä siellä oli komennuksella.) Jos nuo luftwaffe.cz:n pudotustilastot pitää paikkansa hän pudotti 3.7 -44 aamulenkillään neljässä minuutissa viisi Il-2:ta. Hänen pudotustilastonsa noudattaa tuota kaavaa muutenkin; pitkä tauko, sitten ~10 konetta samana päivänä. Onko tuo koko totuus vai tykkäsikö hän vain raportoida ilmavoittonsa isommissa erissä?

http://www.luftwaffe.cz/rudorffer.html

 

[Ikarus]

Listan 7:s, Erich Rudorffer, lienee paras Suomessa lentänyt hävittäjäpilotti. (Saksalaisilla oli kai ilmavoimia jossain Petsamossa. En tiedä, ketä siellä oli komennuksella.) Jos nuo luftwaffe.cz:n pudotustilastot pitää paikkansa hän pudotti 3.7 -44 aamulenkillään neljässä minuutissa viisi Il-2:ta. Hänen pudotustilastonsa noudattaa tuota kaavaa muutenkin; pitkä tauko, sitten ~10 konetta samana päivänä. Onko tuo koko totuus vai tykkäsikö hän vain raportoida ilmavoittonsa isommissa erissä?

http://www.luftwaffe.cz/rudorffer.html

Rudorffer oli Bärin kanssa jokapaikanhöylä, joka pärjäsi hyvin idässä sekä lännessä.
Kyllä Saksalaisten tilastot oli tarkkoja. Sattui vain jokunen hyvä päivä.
JG 5 lensi Petsamosta.

Lähde wiki:
Lentäjä ja hävittäjä-ässä,
Zwochaun kunnassa Saksissa[4] syntyneen Rudorfferin lentäjän ura alkoiLufthansan palveluksessa vuonna 1936. Toisen maailmansodan sytyttyä syyskuussa 1939, lentokapteeniksi Lufthansalla ylennyt Rudorffer komennettiin Luftwaffen palvelukseen 1. marraskuuta 1939. Hän sai aluksi koulutuksen kaksimoottorisiin pommikoneisiin Liegnitzissä, lentäen muun muassa Junkers Ju 52, Junkers Ju 86 ja Dornier Do 17 -kalustolla, jonka jälkeen hänet koulutettiin kaksimoottorisen hävittäjälentokoneen,Messerschmitt Bf 110:n, ohjaajaksi. Rudorffer komennettiin tammikuussa 1940 vääpeliksi (saks. Oberfeldwebel) ylennettynä Messerschmitt Bf 109 E -koneilla varustettuun I/JG 2:een, jonka riveissä hän aloitti taistelulennnot taistelun Ranskasta alkaessa.[3]

Ensimmäisen ilmavoittonsa hän saavutti 14. toukokuuta 1940, ampuessaan alas Ranskan ilmavoimien Curtiss 75A -koneen Sedanissa. Hävittäjä-ässä -nimitykseen oikeuttavan viidennen ilmavoittonsa Rudorffer saavutti 26. toukokuuta 1940, ampuessaan Calais-Dunkirkin alueella alas RAF:n Spitfire-koneen. Ranskan antautuessa kesäkuussa 1940 Rudorfferin ilmavoittojen määrä oli noussut yhdeksään. Taistelun Britanniasta alettua heinäkuussa 1940, Rudorfferin yksikkö tukeutuiNormandiassa sijainneille lentokentille. Rudorffer ylennettiin taistelun aikana, 2. lokakuuta 1940, vänrikiksi (saks. Leutnant). Hänelle myönnettiinRautaristin ritariristi 19 ilmavoiton jälkeen 1. toukokuuta 1941. Kesäkuussa 1941 Rudorffer komennettiin adjutantiksi I/JG 2:een. Heti tämän jälkeen hänet komennettiin 6./JG 2:n lentueenpäälliköksi, jossa tehtävässä hän oli joulukuuhun 1942 asti. Ylennys luutnantiksi (saks. Oberleutnant), lentueenpäällikön tehtävää vastaavaan arvoon, tuli 1. lokakuuta 1941.[3][4]

Marraskuussa 1942 majuri Adolf Dickfeldin komentama, Focke-Wulf Fw 190-koneilla varustettu II/JG 2 siirrettiin Tunisiaan. Joulukuussa 1942 Rudorffer komennettiin laivueen komentajaksi, pakkolaskussa loukkaantuneen Dickfeldin tilalle. Ylennys tehtävää vastaavaan arvoon tuli jälleen myöhemmin, kun Rudorffer ylennettiin kapteeniksi (saks. Hauptmann) 1. tammikuuta 1943. Marraskuusta 1942 maaliskuuhun 1943, jolloin laivue palasi Ranskaan, se ampui alas 150 vastustajan konetta, joista Rudorffer ampui itse alas 26. Ranskaan palattuaan laivue varustettiin uudelleen, nyt Messerschmitt Bf 109 G-6 -koneilla.[5]

Kesäkuussa 1943 Rudorffer komennettiin Königsbergin lähistölle muodostamaan JG 54:n neljättä laivuetta, IV/JG 54:ää. Hänet siirrettiin kuitenkin 1. elokuuta 1943 itärintamalle, II/JG 54:n komentajaksi, edellisen komentajan Heinrich Jungin kaaduttua ilmataistelussa 30. heinäkuuta 1943.[1] Majuriksi (saks. Major) 1. marraskuuta 1943 ylennetty Rudorffer toimi II/JG 54:n komentajana tammikuuhun 1945 saakka. 11. huhtikuuta 1944, ammuttuaan siihen mennessä alas 134 vastustajan konetta, Rudorfferin ritariristiin lisättiin tammenlehvät (saks. Eichenlaub). Kesällä 1944 laivue, joka oli sijoitettuna Petseriiin, siirtyi Immolaan osana lento-osasto Kuhlmeytä.[6] Rudorffer ampui Suomessa olonsa aikana alas viisi Il-2 -konetta. 15. tammikuuta 1945, sodan lähestyessä loppuaan, Rudorffer sai siirron Valtakunnanpuolustukseen (saks. Reichsverteidigung), Me 262 -hävittäjillä varustetun I/JG 7:n komentajaksi. 26. tammikuuta 1945 Rudorfferin ritariristiin lisättiin miekat (saks. Schwertern). Rudorfferin komentama suihkuhävittäjälaivue oli sijoitettuna Kaltenkircheniinjoulukuusta 1944 huhtikuun alkupuolelle 1945. Tuona aikana lentäessään Rudorffer saavutti 12 ilmavoittoa, joista suurin osa (8) oli nelimoottorisia B-17-koneita. Sodan loppuajan Rudorffer kuului IV/JG 7:ään, joka oli sijoitettu Schleswig-Jagelin lentokentälle Pohjois-Saksaan.[7]


Elokuvassa Tali-Ihantala 1944 nähty Flug Werkin Fw 190 A8/N -reproduktio lento-osasto Kuhlmeyn koneyksilöstä. Koneeseen on maalattu rungossa olevan kansallisuustunnuksen molemmin puolin Rudorfferin II/JG 54:n komentajuutta osoittavat tunnukset.[8]
Sodan jälkeen Rudorffer jatkoi liikennelentäjän ammatissaan. Hän työskenteli 1980-luvulla myös Länsi-Saksan ilmailuhallinnon palveluksessa

 

[Juke]

En ole aivan varma mutta mielestäni saksalaiset lensivät kurinalaisemmin ja siipimiehelle ei kertynyt ilmavoittoja..kun taas meillä oli toisinpäin..Nipalle kertyi usein enemmän voittoja kuin Hans Windille.

 

[Pyllyvaltteri]

En ole aivan varma mutta mielestäni saksalaiset lensivät kurinalaisemmin ja siipimiehelle ei kertynyt ilmavoittoja..kun taas meillä oli toisinpäin..Nipalle kertyi usein enemmän voittoja kuin Hans Windille.

Nojaa. Kyllä kai sakuilla oli Itä-rintama "kalkkunajahdissa " olla selkeää ilmavoittojen petaamista tietyille tyypeille; Hartman ampuu ja muut suojaa. Laivueelle kunniaan ja pilotille helyjä kurkulle. Lännessä tilanne olikin toinen, mikä experttien määrässä hyvin näkyy. Tässä on hyvä muistaa, että jatkosodan alku-keskivaiheilla erit. 24 sen BW porukka lenteli usein miten parven harvemmin lentueen kokoonpanolla ja vastapuolella oli usein huomattavasti enemmän koneita ilmassa ja vähemmän taitoa, joten kun sirkus alkoi niin kaikilla oli mahdollisuus päästä palaselle. Tosin uusia pidettiin alussa lakisuojana, jotta tottuivat menoon. -44 tilanne oli bw koneiden suhteen sellainen, että kaikki Llv26 koneet pistettiin isolla korkeusporrastuksella keikalle, muuten ei la-5:lle enää pärjätty.
Kuri oli kaiketi kaikilla omanalaisensa mitä kauemmas rintamakentillä mentiin. Libfertin kertoman mukaan Etelä-Venäläinen viini aiheutti lennolla haitallista ripulia... samanlaista menoa oli Tiiksjärvelläkin kun keli oli tymä ja saksalaisten huolto lähellä.

 

[Ikarus]

Walter Krupinski (11. marraskuuta 1920 - 7. lokakuuta 2000) oli saksalainenlentäjä-ässä II maailmansodassa.

Graf Punski. Oli Lutfwaffen suuria persoonallisuuksia. Kapakkatappelija tyylinen ilmataistelija, joka ajautui mahdottomilta vaikuttaviin tilanteisiin, joista jotenkin aina selvisi. Oli Marseillen kanssa johtavia p***uhaukkoja. Viini, laulu ja naiset olivat lähellä Krupinskin sydäntä, tarjonta vaikutti järjestykseen.
Näissä hommissa hänellä oli legendaarinen maine. Kerran pojat oli viettämässä Krupinskin syntymäpäiviä. Hänen korkealta esimieheltään tuli paketti, jossa oli hyvää juotavaa sekä saatekortti, jossa luki: Sotilaan onnen jatkossakin jne... ja toivon että keskitykkinne ampuu edelleen mallikkaasti.
Pakettia pengottiin ja sieltähän löytyi 100 kpl:n paketti keskitykin suojakumeja..
Lentokäsialaltaan kulmikas, koneita meni silloin tällöin päreiksi laskuissa, vaan taistelussa tulosta tuli.

Alemmat tiedot wikistä:
Krupinski syntyi Domnaussa Itä-Preussissa. Hän kasvoi Braunsberginkaupungissa. Hän liittyi Luftwaffeen vuonna 1939 ja hänen veljensä Paul taas liittyi laivastoon ja sai surmansa Norjan rannikolla 11. marraskuuta 1944. Krupinski osallistui taisteluun Britanniasta sekä lensi itärintamalla. Hän saavutti 197 ilmavoittoa 1 100 taistelutehtävässä. Krupinski tunnettiin lempinimellä Graf Punski ja hän antoi Erich Hartmannille lempinimen Bubi-poika .[1]

Toisessa maailmansodassa hänen sotilasarvonsa oli kapteeni. Krupinski osallistui myös taisteluihin Normandiassa ja Saksassa ja haavoittui 12. elokuuta 1944. Hänet siirrettiin tämän jälkeen Saksaan. Krupinski ansaitsi palveluksistaan I ja II luokan rautaristit ja ritariristin tammenlehvillä. Sodan jälkeen hän toimi Saksan puolustusministeriössä, lensi ensimmäistä saksalaista suihkuhävittäjää, joka oli rakennettu toisen maailmansodan jälkeen. Hän toimi Bundeswehrin kenraalina, kunnes joutui eroamaan 8. marraskuuta 1976 Rudel-skandaalin takia. Hän kuoli vuonna 2000 Neuenkirchenissä

 

[Ikarus]

Werner Mölders

Werner - Vati- Mölders. Vati=isä,isi

Tuo lempinimi oli alaistensa hänelle kaikella kunnioituksella keksimä. Hänen huolenpitonsa miehistään ilmassa sekä maassa oli tämän lempinimen peruste.
Möldersin motto:- Hävittäjälentäjälle on tärkeintä saavuttaa ensimmäinen ilmavoitto ilman liian suurta mielenjärkytystä.
Jos pelon annetaan alkuaikoina kasvaa, se voi tuhota nuoren ohjaajan itseluottamuksen niin, ettei hän pysty jatkamaan lentämistä. Tai hänestä tulee niin puolustushenkinen, että hän on vastustajalle helppo pala.

Koulutusaikoinaan hänellä oli taipumusta lentokoneessa matkapahoinvointiin, minkä hän tahdonvoimallaan sai lopulta kuriin.
Hän oli kyvykäs ajattelemaan taktisesti ja Espanjan kokemusten perusteella kehitti nelisormimuodostelman. Günther Lützow havaitsi Espanjassa, että pari oli nopealla koneella kuten bf 109 paljon parempi muodostelma kuin kolmikoneinen kette. Mölders jalosti tätä ideaa pitemmälle ja lopputulema oli nelisormimuodostelma. Espanjassa varhaiset bf 109 B:t olivat jatkuvasti remontissa ja ilmaan koneita ei monesti saatu kuin pari, tällöin Lützow havaitsi parin olevankin sopivalla porrastuksella ylivoimainen vanhaan kette muodostelmaan verrattuna.

Mölders toimi hävittäjälentäjien kenraalina saadessa surmansa onnettomuudessa matkalla Udetin hautajaisiin.

Henkilötiedot
Syntynyt 18. maaliskuuta 1913
Gelsenkirchen, Saksa
Kuollut 22. marraskuuta1941 (28 vuotta)
Breslau, Puola
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Natsi-Saksa
Palveluvuodet 1935–1945
Taistelut ja sodat

• Espanjan sisällissota
• Toinen maailmansota
  • Taistelu Ranskasta
  • Taistelu Britanniasta
  • Operaatio Barbarossa

Joukko-osasto Luftwaffe

Möldersin hauta
Werner Mölders (18. maaliskuuta 1913 – 22. marraskuuta 1941) olisaksalainen lentäjä ja toisen maailmansodan aikainen hävittäjä-ässä.[1]Möldersin ilmavoittojen määrä oli 115 ja hänen pudotussuhteensa oli 2.61[2]

Mölders syntyi Gelsenkirchenissä Westfalenissa.[3] Hänen isänsä kaatuiensimmäisessä maailmansodassa Ranskassa luutnanttina.

Mölders liittyi armeijaan 1. maaliskuuta 1931 ja palveli ensin jalkaväessä. Vuonna 1934 hän liittyi Luftwaffeen[3] ja yleni kapteeniksi. Hän otti osaaEspanjan sisällissotaan Adolf Gallandin komentaman Jagdgruppe 88:n lentueenpäällikkönä. Mölders saavutti Espanjassa 14 ilmavoittoa, enitenLegion Condorin lentäjistä.[3] Toisessa maailmansodassa hän otti osaataisteluun Ranskasta, jossa ansaitsi rautaristin ritariristin. Mölders ammuttiin alas ja hän vietti lyhyen aikaan ranskalaisten sotavankeudessa.[4]

Mölders otti osaa taisteluun Britanniasta. Hän haavoittui lievästi ja oli Britannian taistelujen loppuun mennessä saanut 55 ilmavoittoa. Mölders siirrettiin itärintamalle operaatio Barbarossan alettua. Hän pudotti 27 neuvostokonetta 28 päivässä. Hänen ilmavoittojensa kokonaismäärä kohosi itärintamalla 101:een 15. heinäkuuta 1941. Mölders ylennettiin tämän jälkeen everstiksi ja hävittäjien tarkastajaksi. Lisäksi hänet määrättiin lentokieltoon asemansa takia.[5] Möldersin sanotaan kuitenkin lentäneen epävirallisesti ja ampuneen näillä lennoilla alas noin 30 neuvostokonetta.

Perhe ja kuolema
Mölders avioitui Luise Baldaufin kanssa 13. syyskuuta 1941 ja sai tämän kanssa tyttären, Verenan, jota ei kuitenkaan ehtinyt nähdä. 22. marraskuuta Mölders kuoli lento-onnettomuudessa lähellä Breslauta ollessaan matkalla ystävänsä Ernst Udetin hautajaisiin.

Kuva: Udetin piirros Gallandin ja Möldersin kilvoittelusta ilmavoitoista taistelun englannista ollessa käynnissä.
Mölders sai lopulta RR:n ennen Gallandia.

Hänen elämästään on kirjoitettu tuo suomeksi käännetty kirja.

 

[Ikarus]

Joulupukki toi tuon kirjan. Lukemisen aloitin, hyvältä vaikuttaa.
Palaan asiaan.

 

[Sardaukar]

Kannattaa lukea to Möldersistä kirjoitettu kirja. Valaisee paljon myös. millainen mies oli ihmisenä.

 

[artti]

Liittoutuneiden taktiikka oli nopea rotaatio, sillä tavalla he saivat nopeaan tahtiin sotaan tuntumaa ottaneita lentäjiä reserviin eli he loivat jatkuvasti yhä suurempaa taistelukokemusta saanutta reserviä. Saksalaiset taistelivat viimeisiä voimiaan kuluttaen, että, kun nämä kaksi taktiikkaa ottivat yhteen niin voittaja oli varmaan selvä.

Suomalaisilla oli sama taktiikka kuin saksalaisilla, että painettiin yksillä ja samoilla lentäjillä samalla, kun vihollinen pyörittää nopeata rotaatiota.

Nopea rotaatio tuottaa tietysti ässille tykinruokaa, mutta pitemmällä tähtäimellä yhdet ässät ei pelasta kansaa.

 

[Ikarus]

Liittoutuneiden taktiikka oli nopea rotaatio, sillä tavalla he saivat nopeaan tahtiin sotaan tuntumaa ottaneita lentäjiä reserviin eli he loivat jatkuvasti yhä suurempaa taistelukokemusta saanutta reserviä. Saksalaiset taistelivat viimeisiä voimiaan kuluttaen, että, kun nämä kaksi taktiikkaa ottivat yhteen niin voittaja oli varmaan selvä.

Suomalaisilla oli sama taktiikka kuin saksalaisilla, että painettiin yksillä ja samoilla lentäjillä samalla, kun vihollinen pyörittää nopeata rotaatiota.

Nopea rotaatio tuottaa tietysti ässille tykinruokaa, mutta pitemmällä tähtäimellä yhdet ässät ei pelasta kansaa.

Länsiliittoutuneet pyöritti hommaa nopealla rotaatiolla. Itänaapurin rotaatio meni enempikin arkun kautta.. yksikkö lennettiin lähes viimeiseen mieheen ja koneeseen. Sen jälkeen uudelleen perustettavaksi uusilla koneilla ja lähes kaikki lentäjätkin tuli uusina. Miehistä eikä koneista ei ollut pulaa, ainakaan sodan edetessä. Ainakin tämä päti IL-2 lentäjiin. Tuo Emeliajenkon kirja Sturmovik lentäjistä on erinomainen katsaus maataistelulentäjän arjesta. Kyllä oli kovaa puuhastelua, Emelijenkon yksikkö perustettiin muistaakseni 3 * uudelleen lennettyään miehet ja koneet loppuun. Alkuperäisistä miehistä taisi joku selvitä.
Emelijajenko kuului heihin.

 

[Ikarus]

WWI:n kuuluisin ja voitokkain lentäjä. Hänen veljensä Lothar muisteli sodan jälkeen Manfredin komennossa oloaan: Lennettiin, syötiin ja maattiin.
Muut aktiviteetit olivat vähäisiä. Manfred keskittyi olennaiseen.

Taitolennolla ja ilmataistelulla on vähän tekemistä keskenään. Manfred ei ollut mitenkään poikkeuksellinen lentäjän lahjoiltaan, koneita meni palasiksi laskuissa silloin ja tällöin. Mutta muut menestyksellisen ilmataistelijan ominaisuudet hänellä oli. Hyvä ampumataito ja päättäväinen hakeutuminen parhaaseen ampumasektoriin vihollisen taakse ratkaisivat pelin. Tarvitaan myös hyvä näkö ja nimenomaan kyky nähdä ilmassa. Hyvä tilannetaju on myös elintärkeää. Ja yllätys on aina puoli voittoa. Hän oli riittävän hyvä lentäjä + muut erinomaiset ilmataistelijan ominaisuudet tekivät hänestä WWI:n parhaan.

Hänen elämästään on kirjoitettu ja käännetty suomeksi tuo kirja. Erinomaista lukemista ilmasotahistorian ystäville.

tiedot alla vikistä:

Manfred Albrecht von Richthofen
2. toukokuuta 1892 –
21. huhtikuuta 1918 (25 vuotta)

Syntymäpaikka Breslau, Saksa
(nykyään Wrocław, Puola)
Kuolinpaikka Adlersdorf
Maa tai osapuoli Saksa
Palvelusvuodet 1911–1918
Ylin sotilasarvo Rittmeister(Kapteeni)
Osallistuminen sotiin
ja taisteluihin Ensimmäinen maailmansota
Korkeimmat kunniamerkit Pour le Merite
Sukulaissuhteet Lothar von Richthofen (veli)
Wolfram von Richthofen (serkku)

Von Richthofenin Fokker Dr.I maassa

Von Richthofenin suurelta osin muistoesineiksi riisuttu Fokker Dr.I hänen kuolemansa jälkeen
Manfred Albrecht von Richthofen (2. toukokuuta 1892, Breslau – 21. huhtikuuta 1918), joka tunnetaan myös nimelläPunainen paroni, oli saksalainen sotilaslentäjä ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän ampui todistetusti alas 80 vihollisen konetta ja oli sodan voitokkain hävittäjälentäjä (ks. hävittäjä-ässä).[1]



Sisällysluettelo
[piilota]

• 1 Lentäjäura
  • 1.1 Ratsuväestä lentojoukkoihin
  • 1.2 Hävittäjä-ässä
  • 1.3 Kuolema
• 2 Lähteet
  • 2.1 Viitteet
• 3 Kirjallisuutta

Lentäjäura
Ratsuväestä lentojoukkoihin
Hän liittyi ratsuväkeen, mutta ensimmäisen maailmansodan muututtua asemasodaksi hän pyysi siirtoa lentojoukkoihin. Hänestä tuli vuonna 1917 hävittäjälentueen komentaja.[2]

Hävittäjä-ässä
Nimitys Punainen paroni tulee von Richthofenin vapaaherran arvonimestä (saks. Freiherr), jonka lähin vastine Isossa-Britanniassa oli paroni (Baron), ja hänen koneensa väristä. Richthofen lensi useilla punaisilla koneilla, kuolinlennollaan punaisella Fokker Dr.I -kolmitasolla. Punainen väri johtui siitä, että hänen johtaessaan ilmassa jopa kymmeniä koneita käsittäviä muodostelmia ilman radiota hänen koneensa oli helposti erotettavissa. Muut koneet oli maalattu kirjavilla väreillä, josta myös johtui alun perin brittiläisten osastolle antama nimi ”von Richthofenin Lentävä sirkus”.[3]

Ensimmäisestä pudottamastaan viholliskoneesta lähtien von Richthofen teetti aina muistoksi pudotuksesta numeroidun hopeisen kupin, mutta sodan pitkittyessä hopean saaminen vaikeutui ja viimeiseksi kupiksi jäi numero 60. Hänellä oli myös tapana kerätä alas ampumistaan koneista muistoja, useimmiten koneiden tunnistenumeroita. Toisen maailmansodanloppuvaiheessa neuvostoliittolaiset sotilaat valtasivat Richthofenin perheen kodin ja kyseiset hopeiset kupit ja muut muistoesineet katosivat.

Von Richthofen haavoittui päähän vuonna 1917 hyökätessään Albatros-hävittäjällä brittiläistä konetta vastaan. Toipumislomalla hän kirjoitti muistelmansa, jotka on julkaistu suomeksi nimellä Punainen lentohävittäjä.

Kuolema
Richthofen kuoli 25-vuotiaana saatuaan taistelulennolla osuman sydämeensä Sommen yläpuolella.[4] Ampujaksi on usein nimetty kanadalainen kapteeni Arthur Roy Brown Kuninkaallisten ilmavoimien 209. lennostosta. Toisen teorian mukaan pudottaja oli AIF:n (Australian Imperial Force) Cedric Popkin -niminen ilmatorjuntamies.[2] Von Richthofenin onnistui laskeutua hallitusti, mutta pian sen jälkeen hän kuoli saamiinsa vammoihin. Kuolintodistus löytyi vuonna 2009 Länsi-Puolasta Ostrow Wielkopolskista, jonka Saksa miehitti toisen maailmansodan aikana.[5]

Von Richthofenin kuoleman jälkeen Richthofenin itsensä ”testamentissaan” valitsema mies, kapteeni Wilhelm Reinhard otti komentoonsa hänen laivueensa. Reinhardin aika johtajana jäi kuitenkin lyhyeksi hänen saatuaan surmansa testilennolla Adlersdorfissa 3. heinäkuuta 1918. Uudeksi komentajaksi nimitettiin yliluutnantti Hermann Göring, josta sittemmin tuliLuftwaffen päällikkö.[6]

Göringin aloitteesta Richthofenille järjestettiin mahtavat valtiolliset hautajaiset vuonna 1938, kun hänen kaatumisestaan tuli kuluneeksi 20 vuotta.

Lähteet

• Killen, John: Luftwaffe. Porvoo: WSOY, 1969.

Viitteet

1. Jump up↑ Jacques Rensen: Baron Manfred von Richthofen the most famous German Ace
2. ↑ Jump up to:a b Jacques Rensen: Manfred Albrecht von Richthofen, the red Baron
3. Jump up↑ Manions.com, Richthofen
4. Jump up↑ Killen 1969 s. 42
5. Jump up↑ Yle, uutiset
6. Jump up↑ Killen 1969 ss. 43–44

Kirjallisuutta

• Manfred von Richthofen: Punainen lentohävittäjä. Kauppakirjapaino, 1918.
• Tapani Harmaja: Pilven veikot. WSOY, 1938.
• Peter Kilduff: Punainen paroni. Koala-Kustannus, 2009.

 

[late347]

Neel E. Kearby:n joku mainitsi aiemmin WW2 hävittäjät- threadissa, samassa yhteydessä Japanilaisen Ki-43 Hayabusa:n ("Oscar") kanssa.

Kearby tuli "Oscarin" alasampumaksi, joka saattaa tuntua mahdottomalta suoritukselta ottaen huomioon hänen P-47 hävittäjän rujouden ja taistelukestävyyden. Kearby tuhosi ensimmäisessä syöksyssään yhden Oscarin. Mutta ahneus vei voiton varovaisuudesta. Ja Kearby lähti heti kurvaamaan muiden japanilaisten perään. Kearbyn olisi pitänyt ottaa homma varovaisemmin ja kiivetä korkeammalle ja käyttää heiluritaktiikkaa kuten ennenkin. Kearby ei tehnyt näin, vaan rupesi kurvaamaan useiden Oscareiden kanssa hieman tyhmästi. Kearbylle tämä maksoi lopulta hengen. Hän kuoli kurvatappelussa useita Ki-43 Oscareita vastaan. Kearbyn taakse pääsi kurvaamaan peräti kolme vihollisen Oscaria. Majuri Blair, ja kapteeni Dunham riensivät äkkia auttamaan. Heidän onnistui tuhota kaksi Oscaria. Kolmas japanilainen kuitenkin onnistui saamaan sarjan osumaan suoraan Kearbyn ohjaamoon, jonka panssarilasista meni läpi luodit. Thunderboltin panssariteräs ei ollut auttamassa luotien blokkaamisessa, joten on hyvinkin todennäköistä että japanilaiset raskaan konekiväärin luodit yksinkertaisesti menivät läpi ohjaamon lasista. Kearbyn toverit tuhosivat kolmannen Oscarin vain hetkiä myöhemmin, mutta kokemuksen on täytynyt olla silti karvas amerikkalaisille.



Kearby oli ollut eräs Tyynenmeren sodan mahtiässistä. Hänen maineensa tuli lähinnä P-47 puikoissa.

Hänen aiempaa lentotyyliään kuvaa tehtävä, jolla hän ansaitsi amerikan urhoollisuusmitalin Medal of Honor:in. Papua Uusi-Guinea, Wewak, lokakuun 11. päivä, 1943. Neljä amerikkalaista thunderbolttia lensivät korkealla 8km. Havaittiin alempana japanilaismuodostelma joka koostui 12 pommikoneesta, ja 36 hävittäjästä. Kearby oli agressiivinen sotalentäjä jota ei ylivoima pelottanut tässä tilanteessa.

Lähdettiin hyökkäykseen. Kearby tuhosi yhdessä syöksyhyökkäyksessään peräti kolme vihollisen Ki-61 "Tonya". Kearbyn on täytynyt olla hyvä ampuja sekä taitava lentäjä jotta hän pystyy moiseen suoritukseen. Ei liene ollut helppoa ampua korkeilla nopeuksilla useita eri kohteita menestyksekkäästi alas. Hänellä on täytynyt olla hyvät refleksit hävittäjälentäjäksi. Samaan aikaan, kapteenit Dunham ja Moore myös tuhosivat omissa hyökkäyksissään yhden Tonyn per mies. Hyökkäyksen jälkeen Kearby rupesi heti ottamaan korkeutta takaisin jotta voisi käyttää heiluritaktiikkaa ja syöksyä ja tulittaa japanilaisia.

Kearby oli kuitenkin myös joukkuepelaaja, ja auttoi kavereitaan kun he joutuivat pulaan. Kaverin thunderboltilla oli perässä peräti kaksi Tonya häntä jahtaamassa. Kearby laittoi kaasun täysille ja porhalsi uuteen turbohyökkäykseen kohti kaveriaan ja kahta japanilaishävittäjää, pelastaakseen kaverinsa nahan. Kearby syöksyi, ja tulitti, ja tuhosi molemmat Tonyt pois kaverin takamuksesta.

Hän teki vielä kolmannen syöksyhyökkäyksen kahden Tonyn ryhmää kohti ja tulitti koska thunderboltissa oli hyvä ammuskuorma 0.50 kaliiberin ammuksia. Yksi Tony tuhoutui, mutta toinen ei ollut niin varmasti menossa tonttiin. Viimeinen Tony jäi ainoastaan vaurioitetuksi.

Kearby tuhosi tuon tehtävän aikana yhteensä 6 vihollista ja 1 vaurioitetun vihollisen. Omia tappioita ei kärsitty ollenkaan. Omat kaverit saavuttivat myös vähintäänkin tuon 2 tuhottua vihollista. Kearby johti joukot varalentokentälle jotta ei jouduttaisi haiden ruuaksi koska löpö kuulemma jäi vähiin.

( http://secure1.tagonline.com/~cradle/history/aircraft/p-47/6.html)


EDIT: ups kirjoitin miehen nimen väärin aluksi enkä edes huomannut heti... nyt on korjattu sukunimi.

 

[Ikarus]

Käsittääkseni P-47:n arka paikka oli takarungossa sijainnut valtava turboahdin. Sarja siihen ja kone oli pois pelistä. Muutenhan tuo T-bolt kesti ankaraa kurmotusta.
@late347 hyvä kertomustus Kirbystä! Itselleni nuo jenkkiässien edesottamukset ovat jäänet vähemmälle perehtymiselle, heistä en paljonkaan tiedä.

 

[Ikarus]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ernst_Udet

 

[tulikomento]

Viime aikoina olen lueskellut aika paljon Vietnamin sodan ilmataisteluiden historiasta. Todella erikoinen sotahan se oli myös ilmassa. 1965-72 välisenä aikana USAF onnistui tuottamaan kokonaiset KOLME ässästatuksen saavuttanutta lentäjää. Kaikki olivat F-4 Phantom miehistöjä.

Yhden miehistön muodostivat kapteenit Steve Ritchie ja kapt. Chuck DeBellevue. Ritchie oli ohjaaja ja DeBellevue toimi takapenkin asejärjestelmäupseerina. Ampuivat kaikkiaan alas viisi MiG:iä. F-4 Phantomin asejärjestelmäupseerina palvellut kapteeni Jeffrey Feinstein oli osallisena myöskin viiden MiG:n pudottamisessa.

Laivasto tuotti yhden F-4 ässäparin. Luutnantit Randy Cunningham ja Willie Driscoll ampuivat alas 5 MiG:iä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Category:American_Vietnam_War_flying_aces