Hävittäjä-ässät kautta aikojen

[Ikarus]

Kuva alla Gollob itärintamalla syventyneenä venäjän sanakirjaan ja kuulustelemassa alasammuttua sotavankia. Nimeä en saa äkkiä päähänäni (Antonov?) mutta kuulusteltava sotavanki lensi talvisodassa I-16:lla suomalaisia vastaan.

Hävittäjälentäjien kenraali epäsuosioon joutuneen Gallandin jälkeen. Sota oli jo siinä vaiheessa saksan kannalta hävitty.

Gordon Gollob (16. kesäkuuta 1912 - 8. syyskuuta 1987) oli itävaltalainen hävittäjälentäjä Kolmannen valtakunnan Luftwaffessa. Hän syntyi GrazissaGordon MacGollob-nimisenä. Hänen isänsä oli skotti, joka oli muuttanut Itävaltaan. Gordon Gollob liittyi Itävallan Bundesheeriin vuonna 1933 ja vaihtoi nimensä jo tuolloin "germaanisemmaksi". Gollobin pudotussuhde oli 2.27 [1]


Anschlussin jälkeen hän siirtyi Kolmannen valtakunnan upseerikaartiin. Siirto oli hänelle helppo, koska hän oli natsi. Hän otti osaa Puolan miehitykseen, jossa yhteydessä saavutti ensimmäiset ilmavoittonsa. Seuraavat ilmataistelut liittyivätNorjan miehitykseen. Hän osallistui myös "Taisteluun Britanniasta". Hän siirtyi Neuvostoliiton vastaiselle rintamalle heti Operaatio Barbarossan alussa. Hän saavutti 53 ilmavoittoa kahtena syyskesän kuukautena ja peräti yhdeksän voittoa yhtenä päivänä. Joulukuussa 1941 hänet vedettiin kotirintamalle Bf 109:n kehitysversion koelentoihin. Keväällä 1942 hän oli Krimin rintamalla. Lokakuussa 1942 hänet siirrettiin Ranskaan esikuntatehtäviin. Huhtikuussa 1944 Gollob nimitettiin General der Jagdflieger Adolf Gallandin esikuntaan. Hänestä tuli koelentämisen johtaja. Hän johti Ardennien vastahyökkäyksen hävittäjätoimintaa. Tammikuussa 1945 hänestä tuli General der Jagdflieger. Hän saavutti kaikkiaan 150 ilmavoittoa 340 lennolla, joka on harvinaisen suuri voittojen lukumäärä lentojen lukumäärään nähden.

Toisen maailmansodan jälkeen hän kirjoitti ilmailulehtiin elääkseen. Vuonna 1948 hän ryhtyi Itävallan "Itsenäisyyspuolueen" johtajaksi, jonka jälkeen työskenteli auto- ja moottorialan yrityksessä.

• Spick Mike: Luftwaffen hävittäjä-ässät. Koala-kustannus, 1999. ISBN 952-5186-07-5.

edit: kuvanlisäys jostain syystä tökki.. syy on luullakseni näppäinten takana.

• 

 

[Vonka]

Koska minulla ei ole riittävää asiantuntemusta esittää, kuka on se "kaikkein paras lentäjä", otan esiin Eino-Ilmari Juutilaisen ennen kuolemaansa kertoman arvion. Hänellä oli vahva näkemys siitä, kuka oli suomalaisten taitavin hävittäjälentäjä - (hänen jälkeensä tietysti ). Hän perusteli asiaa konetyypeillä ja tuloksella.

Illun mainitsema ylikersantti aloitti sotalennot talvisodassa helmikuussa 1940 vanhentuneella ja sotaan riittämättömällä Gloster Gladiator -hävittäjällä ja pudotti kuusi viholliskonetta sekä vielä Fokkerilla kaksi. Lentolaivue 26 menetti 13 Gladiator-konetta muutamassa viikossa (kaatuneiden joukossa oli Vihtori Kosolan Pentti-poika).

LeLv 26 vaihtoi koneet Fiateihin. Vaikea varaosatilanne piti italialaiskoneet usein maassa. Lentomestariksi ylennyt lentäjä pudotti silti kesällä 1941 kahdeksan viholliskonetta. Reippaana poikana hän muuten joutui samana iltana putkaan, kun oli pudottanut neljä SB-pommittajaa Tuupovaaran -Tohmajärven yläpuolella. Hän sai elokuussa Mannerheim-ristin ensimmäisenä ilmavoimien lentäjänä. Fiat-lentäjänä hän ehti kasvattaa pudotustilastonsa 33:een.

Fiat oli kevyesti aseistettu ja jo vuonna 1942 riittämätön. Oiva Tuomisen ja Olli Puhakan kaltaisten lentäjien ansiosta se sai jatkosodan todellisissa ilmataistelutilanteissa suhteellisesti eniten voittoja, sillä jokainen vihollislentäjän alasampuma Fiat maksoi vastapuolelle 44 Fiatien alasampumaa konetta. Vastaava suhdeluku oli Messerschmitteillä 31,51 ja Brewstereillä 23,53.

Oiva "Oippa" Tuominen tuli kolmella eri konetyypillä ässäksi (yli viisi pudotusta kullakin). Sodan lopussa hän ehti pudottaa Messerschmittillä 14 konetta saatuaan siirron. Hän teki n. 400 sotalentoa.

 

[Vonka]

Fiat-lentäjien laulu, LeLv 26:


Holvit kaartuvat kattonamme,
huone kolkko nyt meitä ympäröi.
Ei kaiu laulu ystävämme
ken äsken kanssamme leikkiä löi.
"Siis tartu lasiisi läikyttämättä
tää elo turhuutta valhetta vain
vainajalle malja tässä."

Parhaan kohtalon paras meistä sai.
Kuin kotkat taivalla sinertävällä,
huomenna vaanimme taas kuolemaa.
On kuolo helppo lentäjälle,
isänmaatansa kun hän puolustaa.
"Siis tartu lasiisi läikyttämättä
tää elo turhuutta valhetta vain
vainajalle malja tässä."

Ovat parhaimmat edeltä menneet,
siksi huonoimmat jäljelle jää.
Kaikkea viel emme tehneet,
mikä lieneekään matkamme pää.
Veljet juokaamme kuolleitten malja
sillä taivas heidän edessänsä on
"Siis tartu lasiisi läikyttämättä
tää elo turhuutta valhetta vain
vainajalle malja tässä."

 

[tulikomento]

Harmi ettei Oippa Tuominen koskaan kirjoittanut omia muistelmiaan. Nyt taitaa olla niin, että elävimmät kuvaukset Tuomisesta löytyvät Illu Juutilaisen kirjasta "Punalentäjien kiusana". Ainakin mulle on syntynyt mielikuva, että herrat tulivat hyvin keskenään toimeen ja omasivat samanlaisen huumorintajun.

Ja harmi myös että hävittäjäritareista Olli Puhakka jätti muistelmat kirjoittamatta. Mies ehti olla monessa mukana. Lehtovaara taas päätti itse päivänsä pian sodan jälkeen 40-luvun lopulla.

 

[Bodyguard]

Hasse Windistä kerrotaan, että hänen koneensa aseet olisi tarkkuutettu paljon lyhyemmälle matkalle kuin normaalisti... En nyt muista matkaa metreinä, mutta huomattavasti lyhyempi kuin normaali tarkkuutus...

 

[Vonka]

Hasse Windistä kerrotaan, että hänen koneensa aseet olisi tarkkuutettu paljon lyhyemmälle matkalle kuin normaalisti... En nyt muista matkaa metreinä, mutta huomattavasti lyhyempi kuin normaali tarkkuutus...

Juutilaisella aseet kohdistettiin niin, että kaikkien aseiden tuli yhtyi 150 metrin päässä samaan pisteeseen. Tuskin Wind tämän lyhyempää kohdistusta otti. Eri asia on sitten, hakeutuiko Wind ehdoin tahdoin ampumaan lähemmäs. Sillähän ei ole enää muuta kuin työsuojelullista merkitystä. Mersun "Gustav" oli aikamoinen tulipatteri. Siinä tulee osia ja öljyä silmille, tai vaikka koko paska räjähtää päin näköä.

 

[Bodyguard]

Juutilaisella aseet kohdistettiin niin, että kaikkien aseiden tuli yhtyi 150 metrin päässä samaan pisteeseen. Tuskin Wind tämän lyhyempää kohdistusta otti. Eri asia on sitten, hakeutuiko Wind ehdoin tahdoin ampumaan lähemmäs. Sillähän ei ole enää muuta kuin työsuojelullista merkitystä. Mersun "Gustav" oli aikamoinen tulipatteri. Siinä tulee osia ja öljyä silmille, tai vaikka koko paska räjähtää päin näköä.

Mulla on sellainen hämärä mielikuva, että Windin aseet olisi kohdistettu huomattavasti lyhyemmälle kuin muilla ( eli esim. Juutilaisella ). Johtui varmaan hänen "rymistelevästä" tyylistään. Ilmeisesti halusi ampua lähempää varman pudotuksen takaamiseksi. Valitettavasti mulla ei ole nyt sitä dokumenttia saatavilla, ja kuten sanoin, se on vain muistikuva, joten voi ehkä olla epäluotettavakin...

 

[Ikarus]

Jotakin löysin tuosta Oipasta:

Lentomestari Oiva Emil Kalervo Tuominen.
Pudotukset: 47 kpl 400 sotalennolla. VR 4 kahdesti, VR3, EK2 ja MHR.

s.5.3.1908. Lentokoulutus v-33 Aliupseeriohjaajakurssi 3.
Talvisodan syttyessä alistettuna Ll 24 1. lentueeseen. 1. ilmavoitto Fokker FR-117:lla joulupäivänä. Ylikersantiksi 31.12.1939.
Tammikuun 30. päivä Ll 26 2. lentueeseen, jossa Gladiaattorit. 2.2.40 GL-258:lla kaksi I-16 hävittäjää.
Paras pudotuspäivä 13.2.40 3,5 SB pommaria ja yksi I-15 BIS, kaikki samalla lennolla.
Vääpeliksi 25.4.40.

Jatkosodan alussa Ll 26 ykköslentueeseen, jossa nimikoksi FA-26.
4.7-41 samalla lennolla alas 4 SB:tä.
Lentomestariksi 23.7-41. Ilmavoimien 1. MHR-ritari 18.8-41.

Siirto 8.2-43 Ll 34 Mersu pilotiksi. Ilmavoittoja tässä vaiheessa 30 kpl.
Heinäkuussa hänet siirrettiin 2. lentueeseen, missä ilmavoittoja kertyi 8.

10 kk:n jakso Helsingin puolustuksessa, ei ilmavoittoja, eikä kosketusta viholliskoneisiin.

Siirto 9.7.44 HLl 34, missä nimikoksi MT-405. Viimeinen pudotus 18.7.44 Jak-9.

Tuominen erosi palveluksesta 6.1-45.
Toimi siviilissä mm. ansiolentäjänä ja autoilijana. Kuoli 28.1.1976.

Edusti Illun ja Turkan Papan kanssa kokenutta lentäjäkaartia ja teki hyvää tulosta toimien samalla esimerkkinä nuoremmille.

 

[Victor Charlie]

Wind kohdisti aseensa viiteenkymmeneen metriin. Luin jostain kirjasta aikoinaan, vaan en muista enää mistä. Herralla oli tapana lentää melkein pyrstöön kiinni ja ampua vasta sitten.

 

[Sardaukar]

Wind kohdisti aseensa viiteenkymmeneen metriin. Luin jostain kirjasta aikoinaan, vaan en muista enää mistä. Herralla oli tapana lentää melkein pyrstöön kiinni ja ampua vasta sitten.

Ei liity sinänsä kohdistamiseen, mutta USMC:n ässä Joe Foss sanoi, että vaikein asia oli oppia ettei ammu liian kaukaa. Takoi porukan mieleen, että "kun luulet olevasi liian lähellä, mene lähemmäs ja ammu vasta sitten."

 

[Vonka]

Wind kohdisti aseensa viiteenkymmeneen metriin. Luin jostain kirjasta aikoinaan, vaan en muista enää mistä. Herralla oli tapana lentää melkein pyrstöön kiinni ja ampua vasta sitten.

Haluaisin kyllä tietää painotuotteen nimen. Sehän ei toisi enää mitään lisäarvoa tähtäämiseen mutta pitemmällä etäisyydellä tulipeite hajoaisi haarukaksi. Lyhyeltä osuvat kaikki pitemmälläkin ristikohdistuksella. Oletko varma, ettei siinä vain kuvattu sitä, että hän pyrki mahdollisimman lähelle vastustajaa, jopa viiteenkymmeneen metriin ennen tulenavausta? Samaa nimittäin kerrotaan Erich Hartmannista.

 

[Victor Charlie]

Ainakin Valittujen Palojen julkaisema Suomi Sodassa -kirja kertoo kohdistuksen olleen 50-75 metriä, normaali oli 180-200 metriä. Teoksen luotettavuudesta en osaa sanoa. Kuitenkin edelleen muistelen lukeneeni jostakin, että Wind halusi läheltä ampuessa osua nimen omaan runkoon/moottoriin, kun kauemmas kohdistetut aseet olisivat osuneet läheltä vain siipiin tai menneet niiden yli tai ali. Eli teho olisi ollut huonompi kauemmas kohdistetuilla aseilla. Mutta nämä hämärät muistikuvat tulevat jostakin nuoruudesta, jolloin noita kirjaston kirjoja tuli luettua enemmän...

 

[Vonka]

Ainakin Valittujen Palojen julkaisema Suomi Sodassa -kirja kertoo kohdistuksen olleen 50-75 metriä, normaali oli 180-200 metriä. Teoksen luotettavuudesta en osaa sanoa. Kuitenkin edelleen muistelen lukeneeni jostakin, että Wind halusi läheltä ampuessa osua nimen omaan runkoon/moottoriin, kun kauemmas kohdistetut aseet olisivat osuneet läheltä vain siipiin tai menneet niiden yli tai ali. Eli teho olisi ollut huonompi kauemmas kohdistetuilla aseilla. Mutta nämä hämärät muistikuvat tulevat jostakin nuoruudesta, jolloin noita kirjaston kirjoja tuli luettua enemmän...

On se ihan hyvä teos. Siinä on melkoisen raskassarjalainen tekijäkaarti. Itse asiassa parempaa yleisteosta on vaikea löytää, vaikka se on jo vuodelta 1983. Siinä on kaikesta jotain.

 

[Sardaukar]

On se ihan hyvä teos. Siinä on melkoisen raskassarjalainen tekijäkaarti. Itse asiassa parempaa yleisteosta on vaikea löytää, vaikka se on jo vuodelta 1983. Siinä on kaikesta jotain.

Täytyy sanoa että nuorempana Valitut Palat oli ihan ykkönen. Esim. helvetin hyvä artikkeli aikoinaan joskus 70-80-luvun vaihteessa tankkeri Ohiosta Operaatio Jalustassa (Operation Pedestal). Niitä tuli luettua, kun sukulaiset olivat aikoinaan tilannet ja varastoineet.

 

[Vonka]

Täytyy sanoa että nuorempana Valitut Palat oli ihan ykkönen. Esim. helvetin hyvä artikkeli aikoinaan joskus 70-80-luvun vaihteessa tankkeri Ohiosta Operaatio Jalustassa (Operation Pedestal). Niitä tuli luettua, kun sukulaiset olivat aikoinaan tilannet ja varastoineet.

Ehkä niitä jossain puuceessä lukee, vaikka ei sillä pysty pyyhkimään. Mutta 1983 Valitut Palat kustansi paksun sotahistoriallisen teoksen Suomi sodassa - talvi- ja jatkosodan tärkeät päivät. Se oli ja on aivan upea yleisteos sotahistorian harrastajalle.

 

[Ottoville]

Haluaisin kyllä tietää painotuotteen nimen. Sehän ei toisi enää mitään lisäarvoa tähtäämiseen mutta pitemmällä etäisyydellä tulipeite hajoaisi haarukaksi. Lyhyeltä osuvat kaikki pitemmälläkin ristikohdistuksella. Oletko varma, ettei siinä vain kuvattu sitä, että hän pyrki mahdollisimman lähelle vastustajaa, jopa viiteenkymmeneen metriin ennen tulenavausta? Samaa nimittäin kerrotaan Erich Hartmannista.

( Hasse Wind hävittäjälentäjä s.195 Börje Sjögren Tammi)



"Olen aina halunnut päästä mahdollisimman lähelle viholliskonetta.......
Kun taas pääsi yllättämään läheltä, niin suihku taatusti osui ja pudotus oli varma.
Siksi halusin oman koneeni aseet kohdistetuksi alle 50metrin."

 

[late347]

Haluaisin kyllä tietää painotuotteen nimen. Sehän ei toisi enää mitään lisäarvoa tähtäämiseen mutta pitemmällä etäisyydellä tulipeite hajoaisi haarukaksi. Lyhyeltä osuvat kaikki pitemmälläkin ristikohdistuksella. Oletko varma, ettei siinä vain kuvattu sitä, että hän pyrki mahdollisimman lähelle vastustajaa, jopa viiteenkymmeneen metriin ennen tulenavausta? Samaa nimittäin kerrotaan Erich Hartmannista.

Se riippui myös koneesta ja aseista tuo kohdistaminen. Sen sijaan esim. Mersussa oli potkurin läpi ampuva tykki ja muutenkin konekiväärit keulassa niin kohdistamisella oli myös omat rajoitteensa. Tykin putki kuitenkin oli sijoitettuna moottorin keskellä, sen läpi. Eihän sitä moottoria voinut siirtää pois tieltäkään juurikaan...

Spitfiressä oli esimerkisi ohut siipi, ja hispano-tykit siivissä. Näitä tykkejä ei pystynyt kohdistamaan kuin tietylle minimi-etäisyydelle. Siipien rakenne rajoitti sivuttaiskohdistusta tykeille.

Mustangissa oli 3x KK molemmissa siivissä. Näitä konekiväärejä ei pystynyt kohdistamaan liian lähelle, koska aseet eivät olleet tahdistettuja potkurin läpi ampumiseen. Elikkä Mustangin KK:t ampuivat täydellä tulinopeudella. Elikkä jos liian lähelle olisi kohdistanut sivuttain, niin sitten, olisi mahdollista luotien osuminen potkuriin, tuo vissiin oli siinä ideana (?)

P-38 Lighningissa oli keulassa 4x KK + 1x tykki. Tuossa koneessa mitä ilmeisimmin oli keulassa tilavuus vähissä. Amerikkalaiset asettivat KK:t väleikkäin koneen keulan sisälle, niin että jokainen piippu tuli esille eri määrän. Ilmeisesti aseiden lukot veivät niin paljon tilaa, että näin oli pakko tehdä, elikkä asettaa konekiväärit limittäin niin että yhden aseen lukko tuli toisen aseen piipun viereen. Kuten kuvasta näkyykin.

Spoiler

Yleisesti ottaen kohdistusta pystyi tekemään kolmella tavalla. Sivuttaiskohdistaminen elikkä aseiden piippujen fyysinen keskittäminen tiettyyn alueeseen tai pisteeseen keskilinjalle. Sitten oli mahdollista nostaa tai laskea piippuja ylös tai alas, tämä täytyi tietenkin tehdä jos halusi ampua pidemmälle matkalle. Elikkä pitää ampua, "isommalla kaarella" ylöspäin. Lopuksi tietenkin oli mahdollista säätää optistä tähtäintä (periaatteessa punapistetähtäintä, sama teknologia kuin modernin red-dot sight).

Jotkut lentäjät käyttivät ns. "piste-kohdistusta", elikkä kaikki aseet keskitettiin pisteeseen avaruudessa suoraan eteen.

Yleisempi, ja eritoten amerikkalaisten suosima metodi, oli "alue-kohdistus", elikkä kaikki aseet keskitettyyn "rennommin" sillä tavalla että eri aseet ampuivat tietynkokoisen alueen sisälle, mutta tasaisesti peittäen aluetta ammuksilla. Tämä aluevaikutus toimi tehokkaasti vain tietyllä etäisyysvälillä tietenkin. Tätä metodia käytettiin esim. P-47 Thunderboltilla.

 

[Ottoville]

P-38 Lighningissa oli keulassa 4x KK + 1x tykki. Tuossa koneessa mitä ilmeisimmin oli keulassa tilavuus vähissä. Amerikkalaiset asettivat KK:t väleikkäin koneen keulan sisälle, niin että jokainen piippu tuli esille eri määrän. Ilmeisesti aseiden lukot veivät niin paljon tilaa, että näin oli pakko tehdä, elikkä asettaa konekiväärit limittäin niin että yhden aseen lukko tuli toisen aseen piipun viereen. Kuten kuvasta näkyykin.

Ainakin tuon kuvan mukaan syy on että ”vyölaatikot ” saadaan paremmin mahtumaan keulaan.

Ja sitten vähän kohdistukseta.

 

[Ottoville]

 

[Slammer]

Windin jutut ovat olleet sen verran lennokkaita, että ainakin itse suhtaudun niihin hiukan skeptisesti ellei löydy toista tukevaa lähdettä.