Hävittäjä-ässät kautta aikojen

[Ikarus]

Kuvassa Meimberg vartoilemassa hälytyslähtöä JG 2 / 11. lentueen (korkeuslentue) päällikkönä, kone Bf-109 G-1.

Julius "Jule" Meimberg (11. 1. 1917 – 17 tammikuuta 2012) oli saksalainen hävittäjä-ässä. Hän saavutti 59 ilmavoittoa yli 600:lla sotalennolla. Kaikki sotalennot länsirintamalla. Hän lensi Bf 109- ja FW 190-hävittäjillä Kanaalin rintamalla, Välimerellä ja valtakunnanpuolustuksessa JG 2 ja JG 53:ssa. Hänelle myönnettiin ritariristi urheudesta taistelussa sekä erinomaisesta johtajuudesta. Sodan päättyessä hänen sotilasarvonsa oli majuri.

Meimberg liittyi JG 2 "Richthofeniin" syksyllä 1939. Hän saavutti ensimmäiset kaksi ilmavoittoa Ranskan taistelun aikana, 19.5.41 Hurricane ja 3.6-41 P-36 Hawk. Meimberg toimi siipimiehenä lentueen päällikölleen Hans Assi Hahnille. Taistelun Englannista ollessa käynnissä Meimberg tuli ässäksi ammuttuaan 4 konetta lisää alas, koneista kolme oli Spitfirejä. Hän lensi Helmut Wickin mukana, ( 56 ilmavoittoa ) sinä päivänä, kun Wick ammuttiin alas Isle of Wightin yllä.

Meimberg komennettiin korkeuslentueineen ja koneineen Pohjois-Afrikkaan, syksyllä -42. Bf 109 G-1 paineistettuine ohjaamoineen ei ollut niihin olosuhteisiin varmastikaan paras valinta. Korkeuslentue alistetaan JG 53:een, joka vapaaherra Gunther von Matlhazahnin johdossa. 11./JG 2 käskettiin sulauttaa JG 53:een, mutta von Malthazahn antaa lentää sen rykmenttinsä TA:lla. Tiskinnalla. Tammikuussa Meimberg saa vakavia palovammoja koneensa sytyttyä tuleen taistelussa B-17 osastoa vastaan. Hän hyppää palavasta koneestaan ja edessä on pitkä toipuminen palovammoista. Hän palaa JG 53:een elokuun 19.-43, eikä ole vielä silloinkaan sotalentokelpoinen. 10,5 kk:n sotalentotauon jälkeen hän pudottaa P-51 Mustagin 13.12-43.

Meimbergin kirjoittama kirja yllä lukeutuu ehdottomasti sotakirjallisuuden klassikoihin, suosittelen.

 

[Sardaukar]

Hyvä kirja tosiaan, suosittelen kanssa.

 

[Sardaukar]

Pistetäänpä kehiin jo jossain topicissa mainitsemani toistaiseksi suihkuhävittäjäkauden ässien ässä eli Giora Epstein (17 suihkuhävittäjäpudotusta).

Colonel Giora "Hawkeye" Epstein (Hebrew: גיורא אפשטיין‎, born 1938), today Giora Even (Hebrew: גיורא אבן‎), is a retired colonel in the Israeli Air Force (IAF) and a fighter ace credited with 17 kills, 16 against Egyptian jets, making Epstein the ace of aces of modern, supersonic fighter jets and of the Israeli Air Force.[1][2] Epstein was an active IAF pilot from 1963 until 1997, when he retired at age 59. He, like many retired IAF fliers, later worked as captain for El-Al Airlines.

Early career
Epstein joined the Israeli Defense Force (IDF) in 1956 during the Suez War. He was initially rejected from flight school because of a heart condition and began his military career as a paratrooper. While traveling with the IDF's parachute demonstration team, Epstein changed his last name to Even ("stone" in Hebrew). He left the IDF in 1959 before returning two years later to again apply for flight school.

After gaining medical clearance (mostly through his own stubbornness), Epstein began fighter training. He soon gained the nickname "Hawkeye" due to his extraordinary eyesight. Epstein was allegedly able to spot aircraft at a distance of 24 miles (44 km) — nearly three times further than a normal pilot.

Victories: 1967–1973

Israeli Air Force Mirage IIICJ
Epstein's first kill came on June 6, 1967 during the Six Day War, when he downed an Egyptian Sukhoi-7 at El Arish. During the War of Attrition in 1969–70, Epstein downed a MiG-17, another Sukhoi-7 and two MiG 21s. The rest of his kills came during 1973's Yom Kippur War. Between October 18 and 20, 1973, he downed an Mi-8 helicopter and eight jets: two Sukhoi-7s, two Sukhoi-20s and four MiG 21s. Then, on October 24, 1973, Epstein downed three more MiG-21s west of the Great Bitter Lake. Eight of these victories were with the French-built Mirage III, a delta wing fighter designed primarily as a high altitude interceptor. His other nine victories came in an IAI Nesher, an Israeli-built version of the Mirage 5. Five of his claims were downed using air-to-air missiles, the rest with cannon.[3]

Later career and retirement
After the Yom Kippur War, Epstein received the Medal of Distinguished Service, one of Israel's highest military honors. He went on to command Mirage and Kfir squadrons and was flying "ready" missions in the F-16 up until his 60th birthday. After retiring from the IAF, Epstein became a captain for El-Al Airlines.

Epstein was the primary subject of the "Desert Aces" episode of The History Channel series Dogfights. The episode first aired on August 10, 2007.

Tuo episodi sarjasta Dogfights löytyy Youtubesta:

Epstein alkaa kohdasta 13:30 tuolla videolla.

 

[tulikomento]

Meimbergin kirjoittama kirja yllä lukeutuu ehdottomasti sotakirjallisuuden klassikoihin, suosittelen.

Taisi olla juuri tämä kirja, jossa kerrottiin siitä mystisestä "suohirviöstä", joka piinasi ranskalaiskylää. Kyseessä oli muistaakseni jollekin suolle pakkolaskun tehnyt Luftwaffen lentäjä, joka kuran ja paskan peittämänä raahautui lähimpään kylään apua hakemaan. Kaveri onnistui pelästyttämään kyläläiset pahemman kerran. Ja sitten Meimberg myös muisteli tapausta, jossa Mersut olivat lähtövalmiina kiitotien päässä moottorit ärjyen. Juuri ennen starttia Assi Hahn hyppää kiireellä ulos ohjaamosta ja juoksee kiitotien varteen kuselle.

Julius Meimberg oli tosiaan hyvä kynämies ja onnistui kirjoittamaan vauhdikkaat sotamuistelmat, huumoria unohtamatta.

 

[Sardaukar]

Taisi olla juuri tämä kirja, jossa kerrottiin siitä mystisestä "suohirviöstä", joka piinasi ranskalaiskylää. Kyseessä oli muistaakseni jollekin suolle pakkolaskun tehnyt Luftwaffen lentäjä, joka kuran ja paskan peittämänä raahautui lähimpään kylään apua hakemaan. Kaveri onnistui pelästyttämään kyläläiset pahemman kerran. Ja sitten Meimberg myös muisteli tapausta, jossa Mersut olivat lähtövalmiina kiitotien päässä moottorit ärjyen. Juuri ennen starttia Assi Hahn hyppää kiireellä ulos ohjaamosta ja juoksee kiitotien varteen kuselle.

Julius Meimberg oli tosiaan hyvä kynämies ja onnistui kirjoittamaan vauhdikkaat sotamuistelmat, huumoria unohtamatta.

Humaaninen kaveri myös, joka säästi täysin kokemattomia noviiseja laivueenkomentajana mahdollisuuksien mukaan.

Myöskin kuvaili elävästi, kun paikallinen lääkäri Saksassa tuli hoitamaan vammoja alasampumisen jälkeen ja Meimbergille selvisi, että ko. lääkäri oli Erich Hartmannin isä. "Poikani lentää myös Luftwaffessa hävittäjiä".

 

[Ikarus]

Taisi olla juuri tämä kirja, jossa kerrottiin siitä mystisestä "suohirviöstä", joka piinasi ranskalaiskylää. Kyseessä oli muistaakseni jollekin suolle pakkolaskun tehnyt Luftwaffen lentäjä, joka kuran ja paskan peittämänä raahautui lähimpään kylään apua hakemaan. Kaveri onnistui pelästyttämään kyläläiset pahemman kerran. Ja sitten Meimberg myös muisteli tapausta, jossa Mersut olivat lähtövalmiina kiitotien päässä moottorit ärjyen. Juuri ennen starttia Assi Hahn hyppää kiireellä ulos ohjaamosta ja juoksee kiitotien varteen kuselle.

Julius Meimberg oli tosiaan hyvä kynämies ja onnistui kirjoittamaan vauhdikkaat sotamuistelmat, huumoria unohtamatta.

Assi Hahn teki pakkolaskun telineet alhaalla matalassa säässä suolle, luuli suota niityksi. Kone ympäri, mutta onneksi runko katkesi pakkomurtumakohdasta ja kone kimposi kohdalleen. Assilla oli tekemistä, että pääsi pois hetteiköltä, kengät ja muuta kamaa jäi suohon. Kyläläiset oli huonot housussa, kun Assi mätki valopistoolilla punaisia sieltä suolta ja viimein kompi puolialastomana ihmisten ilmoille.

 

[Sardaukar]

Assi Hahn teki pakkolaskun telineet alhaalla matalassa säässä suolle, luuli suota niityksi. Kone ympäri, mutta onneksi runko katkesi pakkomurtumakohdasta ja kone kimposi kohdalleen. Assilla oli tekemistä, että pääsi pois hetteiköltä, kengät ja muuta kamaa jäi suohon. Kyläläiset oli huonot housussa, kun Assi mätki valopistoolilla punaisia sieltä suolta ja viimein kompi puolialastomana ihmisten ilmoille.

Tulikos ne vissiin heinähankojen kanssa vastaan?

 

[Ikarus]

Tulikos ne vissiin heinähankojen kanssa vastaan?

Saattoi siinä niin käydä. Kylä oli muistaakseni Ranskassa ja Hahn rauhoitteli hermojaan paikallisen pastorin kanssa Calvados putelin parissa pelastauduttuaan suolta

 

[Ikarus]

Pistetäänpä kehiin jo jossain topicissa mainitsemani toistaiseksi suihkuhävittäjäkauden ässien ässä eli Giora Epstein (17 suihkuhävittäjäpudotusta).

Colonel Giora "Hawkeye" Epstein (Hebrew: גיורא אפשטיין‎, born 1938), today Giora Even (Hebrew: גיורא אבן‎), is a retired colonel in the Israeli Air Force (IAF) and a fighter ace credited with 17 kills, 16 against Egyptian jets, making Epstein the ace of aces of modern, supersonic fighter jets and of the Israeli Air Force.[1][2] Epstein was an active IAF pilot from 1963 until 1997, when he retired at age 59. He, like many retired IAF fliers, later worked as captain for El-Al Airlines.

Early career
Epstein joined the Israeli Defense Force (IDF) in 1956 during the Suez War. He was initially rejected from flight school because of a heart condition and began his military career as a paratrooper. While traveling with the IDF's parachute demonstration team, Epstein changed his last name to Even ("stone" in Hebrew). He left the IDF in 1959 before returning two years later to again apply for flight school.

After gaining medical clearance (mostly through his own stubbornness), Epstein began fighter training. He soon gained the nickname "Hawkeye" due to his extraordinary eyesight. Epstein was allegedly able to spot aircraft at a distance of 24 miles (44 km) — nearly three times further than a normal pilot.

Victories: 1967–1973

Israeli Air Force Mirage IIICJ
Epstein's first kill came on June 6, 1967 during the Six Day War, when he downed an Egyptian Sukhoi-7 at El Arish. During the War of Attrition in 1969–70, Epstein downed a MiG-17, another Sukhoi-7 and two MiG 21s. The rest of his kills came during 1973's Yom Kippur War. Between October 18 and 20, 1973, he downed an Mi-8 helicopter and eight jets: two Sukhoi-7s, two Sukhoi-20s and four MiG 21s. Then, on October 24, 1973, Epstein downed three more MiG-21s west of the Great Bitter Lake. Eight of these victories were with the French-built Mirage III, a delta wing fighter designed primarily as a high altitude interceptor. His other nine victories came in an IAI Nesher, an Israeli-built version of the Mirage 5. Five of his claims were downed using air-to-air missiles, the rest with cannon.[3]

Later career and retirement
After the Yom Kippur War, Epstein received the Medal of Distinguished Service, one of Israel's highest military honors. He went on to command Mirage and Kfir squadrons and was flying "ready" missions in the F-16 up until his 60th birthday. After retiring from the IAF, Epstein became a captain for El-Al Airlines.

Epstein was the primary subject of the "Desert Aces" episode of The History Channel series Dogfights. The episode first aired on August 10, 2007.

Tuo episodi sarjasta Dogfights löytyy Youtubesta:

Epstein alkaa kohdasta 13:30 tuolla videolla.

Epstein on yksi kaikkien aikojen parhaimmista hävittäjälentäjistä. Satuin näkemään dokumentin hänestä. Saattoi olla juuri tuo History Channelin Dogfigts. Laivuetoverit pitivät häntä energian hallinnan mestarina. Hän hukkasi vauhtia/energiaa juuri niin paljon kuin tarvitsi, (ts. kaarsi vain sen verran kuin pitää) pienisiipinen Mirage III liian tiukalla vetämisellä helposti vauhdin hukkasi. Sama ongelma oli päävastustaja MiG-21 F 13:lla. Suomella oli samoja vehkeitä.

Arabeja Epstein ei pitänyt kummoisina vastustajina. Heidät oli koulutettu NL:ssä ja he lensivät venäläisellä taktiikalla.
Heidän lentämisensä oli kaavamaista, eivätkä he kyenneet hyödyntämään avautuvia tilaisuuksia.
Mutta oli heidänkin joukossaan kyvykkäitä lentäjiä.

Epstein kertoi haastattelussa rakastaneensa lentämistä Mirageilla ja sen myöhemmillä versioilla. Mirage Man
Hän lensi myös F-16:lla ja sanoi sen olevan kyvykäs taistelukone, mutta Miragen herkkä tuntuma puuttui.

 

[tulikomento]

Arabeja Epstein ei pitänyt kummoisina vastustajina. Heidät oli koulutettu NL:ssä ja he lensivät venäläisellä taktiikalla.
Heidän lentämisensä oli kaavamaista, eivätkä he kyenneet hyödyntämään avautuvia tilaisuuksia.
Mutta oli heidänkin joukossaan kyvykkäitä lentäjiä.

Olen lukenut muutaman iippoässän muistelmat ja kaikki tosiaan ovat yhtä mieltä siitä, etteivät arabit kovin kummoisia lentäjiä olleet. Ja pääsyy tähän oli juuri tuo, että MiG-kalustoa Neuvostoliitosta hankkineet arabimaat (Egypti, Syyria, Irak) kouluttivat hävittäjäkuskinsa juuri neukkujen kankeilla opeilla. Tosin olen myös lukenut, että mm. Egyptiin lähetetyt neuvostoliittolaiset kouluttajat suhtautuivat jo ennakkoon arabeihin halveksivasti, eivätkä varmastikaan tarjonneet näille parasta osaamistaan niin taktiikan kuin koneiden huollon ja tekniikankin suhteen.

Sittemmin on muuten käynyt ilmi, että 70-luvun alussa israelilaiset kävivät ilmataisteluita myös neukkujen lentämiä Egyptin MiG-21:ä vastaan. Ja näissäkin ilmataisteluissa iipot mättivät iivanaa turpiin. Kertoo jo todella paljon Israelin ilmavoimien lentäjien kyvyistä ja osaamisesta. Kärsittyjen tappioiden takia Neuvostoliittokaan ei liiemmin pitänyt ääntä näistä kahakoista. On muuten liikkunut tarinaa, että myös Pohjois-Korean ilmavoimien lentäjiä olisi ottanut samoihin aikoihin osaa Israelin vastaisiin sotatoimiin arabien riveissä.

Ainoastaan Jordanian ilmavoimien hävittäjälentäjien katsotaan ansainneen israelilaisten kunnioituksen hyvinä vastustajina. Johtunee lähinnä siitä, että jordanialaiset käyttivät kevyttä ja ketterää Hawker Hunteria ja lentäjät olivat saaneet oppinsa brittien Royal Air Forcelta.

 

[Deleted member 1262]

Törmäsimpäs sitten tälläiseen. Aika hyvä haastattelu.

 

[Ikarus]

http://www.sci.fi/~fta/JohnBoyd_fin.htm

• Linkki eversti John Boydista.

 

[Ikarus]

Tuosta linkistä kopioitua tekstiä alla. Tuota Boydin erikoisliikettä käytti myös F-105-pilotti Ed Rasimus Vietnamissa. Tulittava MiG-19 oli takana. Rasimus nimitti liikettä puolustukselliseksi tynnyriksi. Oli harjoittellut koulutusaikoinaan liikettä ja pelasti sillä nahkansa. Kertoo manooveristä kirjassaan Ukkosen jyrinää. Liike ei ollut virallisessa koulutusohjelmassa, mutta jo lähes valmiit F-105-pilotit pitkästyivät koulutuksessa ja kaverille saattoi kehaista: Muuten, oletko kokeillut puolustuksellista tynnyriä? Kollegalle neuvottiin suoritus ja lennolle kokeilemaan tietämättä mitä tapahtuu. Liike oli vinha.

Boyd saavutti kuuluisuutta hävittäjälentäjänä erään USAF:n historian oikukkaimman hävittäjän ohjaimissa. 1955 käyttöön otettu F-100 Super Sabre oli ensimmäinen operatiivisessa käytössä ollut hävittäjä, joka kykeni ylittämään äänennopeuden vaakalennossa. Kone suunniteltiin alun perin ilmaherruushävittäjäksi päiväkäyttöön, mutta pommituslentäjäkenraalit muuttivat koneen rynnäkkökoneeksi. F-100 aloitti ilmavoimien ”vuosisata-sarjan” (Century Series) hävittäjät, jotka kaikki olivat omalla tavallaan F-100:n johdannaisia. F-100A sai lento-ominaisuuksiensa vuoksi mainetta ”luutnantintappajana”, koska jopa neljännes kaikista F-100-koneista menetettiin onnettomuuksissa. F-100:n vaarallisin ominaisuus oli nk vastakkainen sivuluisu (adverse yaw), johon Boyd kehitti lääkkeeksi vastasiivekkeen käytön tai sauvan keskittämisen ja sivuperäsimen käytön siivekkeiden sijasta.

Boyd piti F-100:sta ja kehittyi erääksi ilmavoimien parhaista Super Sabre –ohjaajista – ellei parhaaksi. Boydin erikoisliike oli koneen vetäminen levyksi pitämällä ohjaussauva kaksin käsin takatopparissa ja pyöräyttämällä kone korkkiruuviin painamalla jalka pohjaan sivuperäsinpoikkeutusta varten. Raju liike yleensä sylkäisi vastustajan etusektoriin, jossa 16 ruutua tykkifilmiä riitti dokumentoimaan harjoituspudotuksen. Boydin opetus muille F-100-ohjaajille oli sivuperäsimen käyttö siivekkeiden sijasta suurella kohtauskulmalla. Boydin raju liike johti ”40 sekunnin Boyd” –legendan syntyyn. Boyd löi 40 dollaria vetoa siitä, että hän hankkiutuisi alle 40 sekunnissa kenen tahansa ohjaajan takasektoriin aloitustilanteesta, jossa toinen ohjaaja oli Boydin takana. Boyd ei kertaakaan hävinnyt vetoaan niin kauan kuin hän oli Nellisissä.

 

[tulikomento]

http://www.sci.fi/~fta/JohnBoyd_fin.htm

• Linkki eversti John Boydista.

John Boyd on kyllä mielenkiintoinen henkilö, vaikkei mies hävittäjä-ässä ollutkaan. Sanotaan silti, että häntä pidettiin 1950-luvun jälkipuoliskolla yhtenä Yhdysvaltain ilmavoimien taitavimmista piloteista. Osasi käsitellä mm. vaikeana lennettävänä pidettävää F-100 Super Sabrea.

60-luvulla Boyd keskittyi "energialiikehdinnän" selvittämiseen, jonka avulla pystyttiin laatimaan matemaattisia malleja eri hävittäjäkoneiden suorituskyvystä. Erityisen merkittävänä Boyd piti kaartotaistelukykyä. Ja hänen malliensa perusteella amerikkalaisille tuli melkoisena shokkina se, että F-4 Phantom ym. päähävittäjätyypit lähes täysin hävisivät Neuvostoliiton vastaavalle kalustolle (esim. MiG-17, MiG-19, MiG-21) vertailuissa. Tämähän sitten kävi toteen ihan käytännössäkin Vietnamissa.

Miehen uralle mahtuu myös mm. F-111 hävittäjäpommittajaprojektin haukkuminen. Kone oli kallis, monimutkainen (kääntyväsiipisyys) ja sopimaton hävittäjäksi. Sekä 70-luvulla osallistuminen mm. F-15 Eaglen ja varsinkin F-16 Falconin suunnitteluun. Kaiken kaikkiaan merkittävä mies ilmasotahistorian saralla. Joskin suuren yleisön heikosti tuntema.

 

[Deeiii]

Boyd on tosiaan kiinnostava hahmo. Selvästikään ei ollut ihan helpoin ihminen, ja laitettiin eläkkeelle everstinä. Ennen kuolemaansa hän kehitti teorioitaan yleispätevämmäksi strategian ohjenuoraksi "Patterns of Conflict," eräänlaiseksi salamasodan raamatuksi. Paljon hyviä ideoita ja ajateltavaa, mutta Boydin opetuslapsilla on sitten tainnut vähän lähteä mopo lapasesta. Tyypillistä käyttäytymistä on esimerkiksi kaikkien hightech-aseiden haukkuminen ja väitteet osallistumisesta milloin mihinkin menestyneeseen aseprojektiin, sekä muiden panosten vähättely. Tästä jälkimmäisestä syystä Boyd ja hänen köörinsä ei ilmeisesti ole ihan varauksettomassa suosiossa Yhdysvaltojen ilmavoimissa - vaikka miehen ansiot hävittäjätaktiikassa kyllä tunnustetaankin.

Boyd itse meni kans nähdäkseni vipuun viime vuosinaan; hänhän kritisoi mitä ankarimmin sekä F-15- että F-16-hävittäjiä aivan liian raskaiksi ja "teknisiksi," ja ennusti niiden häviävän pahasti uudemmille venäläisille hävittäjille. Jos hän ja hänen "fighter mafia"-nimellä tunnettu porukkansa olisi saanut tahtonsa läpi, esimerkiksi F-16 olisi rakennettu pienellä maalinosoitustutkalla, 2-4 Sidewinderillä ja tykillä varustetuksi puhtaaksi ilmaherruushävittäjäksi. Eli ei oikein ymmärtänyt mikroelektroniikan merkitystä sotimiselle.

 

[VUps]

Boyd on tosiaan kiinnostava hahmo. Selvästikään ei ollut ihan helpoin ihminen, ja laitettiin eläkkeelle everstinä. Ennen kuolemaansa hän kehitti teorioitaan yleispätevämmäksi strategian ohjenuoraksi "Patterns of Conflict," eräänlaiseksi salamasodan raamatuksi. Paljon hyviä ideoita ja ajateltavaa, mutta Boydin opetuslapsilla on sitten tainnut vähän lähteä mopo lapasesta. Tyypillistä käyttäytymistä on esimerkiksi kaikkien hightech-aseiden haukkuminen ja väitteet osallistumisesta milloin mihinkin menestyneeseen aseprojektiin, sekä muiden panosten vähättely. Tästä jälkimmäisestä syystä Boyd ja hänen köörinsä ei ilmeisesti ole ihan varauksettomassa suosiossa Yhdysvaltojen ilmavoimissa - vaikka miehen ansiot hävittäjätaktiikassa kyllä tunnustetaankin.

Boyd itse meni kans nähdäkseni vipuun viime vuosinaan; hänhän kritisoi mitä ankarimmin sekä F-15- että F-16-hävittäjiä aivan liian raskaiksi ja "teknisiksi," ja ennusti niiden häviävän pahasti uudemmille venäläisille hävittäjille. Jos hän ja hänen "fighter mafia"-nimellä tunnettu porukkansa olisi saanut tahtonsa läpi, esimerkiksi F-16 olisi rakennettu pienellä maalinosoitustutkalla, 2-4 Sidewinderillä ja tykillä varustetuksi puhtaaksi ilmaherruushävittäjäksi. Eli ei oikein ymmärtänyt mikroelektroniikan merkitystä sotimiselle.

Chuck Hornerin "Every man a Tiger" -muistelmissa mainitaan hänen suhtautumisensa Fighter Mafiaan olleen kaksijakoista, mutta erimielisyyksien syitä ei sen tarkemmin kerrottu. Ehkäpä Vietnamin sodassa lentäneillä oli kuitenkin jollakin tapaa kokonaisvaltaisempi käsitys ilmataistelusta, vaikka pitivätkin Boydin työtä arvossa. Vietnamissa viidakon pommittamisen lisäksi harrastettiin myös (vähän) BVR:ää, SEADia ja AWACSIA. Sodan aikana olisi F-4:set vaihdettu F-5:siin, jos se olisi ollut tarkoituksenmukaista. F-4 muodosti tärkeän kiinnityspisteen neljännen sukupolven hävittäjien suorituskykyvaatimuksille.

 

[tulikomento]

Boyd on tosiaan kiinnostava hahmo. Selvästikään ei ollut ihan helpoin ihminen, ja laitettiin eläkkeelle everstinä. Ennen kuolemaansa hän kehitti teorioitaan yleispätevämmäksi strategian ohjenuoraksi "Patterns of Conflict," eräänlaiseksi salamasodan raamatuksi. Paljon hyviä ideoita ja ajateltavaa, mutta Boydin opetuslapsilla on sitten tainnut vähän lähteä mopo lapasesta. Tyypillistä käyttäytymistä on esimerkiksi kaikkien hightech-aseiden haukkuminen ja väitteet osallistumisesta milloin mihinkin menestyneeseen aseprojektiin, sekä muiden panosten vähättely. Tästä jälkimmäisestä syystä Boyd ja hänen köörinsä ei ilmeisesti ole ihan varauksettomassa suosiossa Yhdysvaltojen ilmavoimissa - vaikka miehen ansiot hävittäjätaktiikassa kyllä tunnustetaankin.

Boyd itse meni kans nähdäkseni vipuun viime vuosinaan; hänhän kritisoi mitä ankarimmin sekä F-15- että F-16-hävittäjiä aivan liian raskaiksi ja "teknisiksi," ja ennusti niiden häviävän pahasti uudemmille venäläisille hävittäjille. Jos hän ja hänen "fighter mafia"-nimellä tunnettu porukkansa olisi saanut tahtonsa läpi, esimerkiksi F-16 olisi rakennettu pienellä maalinosoitustutkalla, 2-4 Sidewinderillä ja tykillä varustetuksi puhtaaksi ilmaherruushävittäjäksi. Eli ei oikein ymmärtänyt mikroelektroniikan merkitystä sotimiselle.

Joo. Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Boyd kerkesi uransa alkuaikoina lentämään sotalentoja Korean sodassa F-86 Sabrella. Tästä kai alkoi koko elämän kestänyt fiksaatio pieniin ja ketteriin hävittäjiin. Vietnamiin Boydia ei komennettu, vaikka mies olisi sinne halunnutkin. Sen sijaan jatkuva F-4 Phantomin haukkuminen takasi sen, että mm. Navyn Top Gun kouluttajat eivät todellakaan pitäneet Boydista ja tämän mielipiteistä pätkän vertaa. Siinä tämä tosin osui enemmän oikeaan, että USAF oli 60-luvun mittaan hukannut ilmataisteluosaamisensa. Ja tämä näkyi huonona hävittäjälentäjien koulutuksena. Sen sijaan laivasto ehti perustaa 60-luvun lopulla kuuluisan Top Guninsa ja samalla alkoi Vietnamin taivaalla tulosta syntyä. Eli kyllä F-4 Phantomillakin pärjättiin kunhan taktiikka ja koulutus oli oikeanlaista.

Minäkään en oikein ymmärrä Boydin ja tämän opetuslasten (ns. hävittäjämafia) kritiikkiä mm. F-15 Eaglea kohtaan, Toki kone on kaksimoottorinen, iso ja kallis. Mutta ilmasotahistoria on kyllä näyttänyt, että F-15 oli onnistunut konetyyppi. Ja on sitä yhä.

 

[Deeiii]

Joskus lukaisin ihan kaksi kappaletta Boydin elämänkertoja ja kasan muuta herran ajattelua käsitellyttä tuotantoa. Siellä tuntui olevan sekaisin erittäin hyviä ajatuksia ja no, vähän ehkä vähemmän hyviä. Muistikuva on, että Boyd ei uskonut ollenkaan ohjuksiin ilmataisteluaseina, mikä tietysti oli Vietnamin osumaprosenttien valossa jotenkin vielä puolustettavissa ollut ajatus - ainakin jos tilastojen taakse piiloutunutta todellisuutta BWR-tappelun käytännössä estäneine, visuaalisen vahvistuksen vaatineine voimankäyttösäännöksineen jne ei huomioinut. (Muistaakseni Phantomien tutkaohjatut Sparrowit tekivät aika pahaa jälkeä niinä parina kertana kun niitä päästiin laukomaan suunnitelluilta etäisyyksiltä; taisi olla Robin Oldsin pumppu joka järjesti ainakin yhden väijytyksen jossa näin tehtiin?)

Tavallaan kai on ymmärrettävää, että mies jäi sitten sen yhden konseptinsa eli energia-manööveriteorian lumoihin, ja arvosteli sitten kaiken siltä pohjalta. Jos jokin ominaisuus hävittäjässä ei tuonut lisää energiaa tai nopeita transientteja niin se oli sitten tarpeeton ominaisuus. Eli hyvä muistutus siitä, miten viisaskin voi mennä vipuun ja jäädä oman ajattelunsa vangiksi.

Boydista on vaan kirjoitettu vähän turhankin ihailevia artikkeleita, ja esimerkiksi tuo ylempänä linkattu toistaa kritiikittömästi väitettä, että USAF sabotoi tahallaan F-16:a lisäämällä siihen kaksi tonnia avioniikkaa, jotta sen suorituskyky ei kilpailisi kalliimman F-15:n kanssa. Mitä olen aiheesta lukenut niin se on juurikin tuo USAFin vaatima avioniikka (ja sille annettu tila koneen rungossa) mistä syystä F-16 on edelleen käytössä ja pystyy toimimaan monitoimikoneena sekä laukomaan esim. AMRAAMeja; alkuperäinen YF-16 oli todellinen sporttirauta vailla mitään ylimääräistä, mutta se olisi ollut puhdas ilmaherruushävittäjä ilman BWR-aseistusta tai riittävää runkotilaa BWR-tappelussa tarvittavaa tutkaa varten, ja siten vanhentunutta rautaa jo 1990-luvulla.

 

[tulikomento]

(Muistaakseni Phantomien tutkaohjatut Sparrowit tekivät aika pahaa jälkeä niinä parina kertana kun niitä päästiin laukomaan suunnitelluilta etäisyyksiltä; taisi olla Robin Oldsin pumppu joka järjesti ainakin yhden väijytyksen jossa näin tehtiin?)

Muistat oikein. Robin Olds suunnitteli ja toteutti operaatio Bolon 1967. Myös USAF:n ainoa Vietnamin sodan ässä Steve Ritchie yhdessä asejärjestelmäupseerinsa Chuck Debellevuen kanssa käsitteli Sparrow-ohjuksia ihan pätevästi. Mutta kyllähän vielä 60-luvulla ilmataisteluohjusten suorituskykyä liioiteltiin valmistajien toimesta rutkasti. AIM-7 Sparrow oli tästä surullisenkuuluisa. AIM-9 Sidewinder oli luotettavampi. Suurin ongelma amerikkalaisille oli uskomattoman typerät ja toimintavapautta rajoittaneet voimankäyttösäännöt.

 

[Ikarus]

F-100:n vaarallisin ominaisuus oli nk vastakkainen sivuluisu (adverse yaw), johon Boyd kehitti lääkkeeksi vastasiivekkeen käytön tai sauvan keskittämisen ja sivuperäsimen käytön siivekkeiden sijasta.

Tuo sivuluisujuttu kiinnosti ja jotain löytyikin, Hallen hävittäjäsivustoilta:

Olen itse lentänyt erääseen koulutukseen liittyen tarkoituksella kaartosakkauksia sivuluisussa. Turvallisuussyistä varsin korkealla.
Laskukierrosta ajetaan yleisilmailukoneilla n. 800 jalkaa ja QNH (vallitseva ilmanpaine,"barometric pressure adjusted to sea level." ) asetus korkeusmittarissa eli täällä noin 300 jalkaa tuosta pois korkeudesta pois suhteessa maanpintaan. QNH:llä siis 600 jalkaa maanpinnasta. Jos sivuluisussa kaartosakkautat koneen tuossa korkeudessa niin ei ehdi oieta. Jos koneessa on paukkuvarjo, niin eikun siitä kahva ulos, on ainut vaihtoehto. Sivuluisussa kaartosakattu kone pokkaa siiven kautta aivan pystyyn ja jos/kun tuo tapahtuu yllättäen matalalla, niin se on lorun loppu. Tila ei enää riitä oikaisuun.

Sivuluisu sinällään matkalentonopeudella ei ole vaarallista, ajetaan ns. kuula poskellaan. Se kuitenkin kasvattaa sakkausnopeutta ja hitaasti lennettäessä, etenkin kaarroissa voi käydä huonosti. Sen takia lentokoulutuksessa kiinnitetään erityistä huomiota koneen lentämiseen puhtaasti kaikissa lentotiloissa kuula keskellä. Toinen elintärkeä tieto on koneen ilmanopeus. Nopeuden seuranta ei saa unohtua laskukierroksessa. Mittaristo scannataan läpi muutaman sekunnin välein katseella, nopeus, liukukulma, koneen asento suhteessa kiitotiehen, nopeus, liukukulma...jne
Kuula seuraa sauvaa, pakenee jalkaa. Helppo muistaa. Jos kaarrossa kuula ei ole keskellä, korjataan jalalla. Jos korjaus suoritettaan sauvalla, koneen kallistuskulma muuttuu.


http://www.netti.fi/halle/planes/

Kun viistoin siivin varustettu kone joutuu sivuluisuun, luisun ulkoreunalla oleva siipi kohtaa ilmavirran suoremmassa kulmassa kuin toinen, vieläpä osittain rungon taakse virtaukselta piiloon jäävä siipi. Tällöin toisen siiven tuottama nostovoima kasvaa huomattavasti toista suuremmaksi ja kone pyörähtää nopeasti. Tätä ilmiötä kutsutaan joko nimellä roll coupling taidutch roll.

Suurissa nopeuksissa kytkentöjen aiheuttamat resonoivat heilahtelut voivat kasvaa, kunnes lentokoneen rakenteelliset rajat saavutetaan ja tuloksena on koneen hajoaminen ilmassa.

F-100A Super Sabressa ongelma korjattiin asentamalla siihen suurempi pyrstö ja myöhemmin myös pidemmät siivet. F-100C -version pyrstöön lisättiin myös automaattisesti toimiva vaimennin, joka ehkäisee heilahtelujen syntymistä. Tämä vähensi koneen alttiutta ilmiölle entisestään ja sittemmin tällainen vaimenninjärjestelmä on jossakin muodossa ollut käytännössä kaikissa uudemmissa hävittäjissä. Useimmissa uusissa hävittäjissä käytetään myös ns. 'all flying tail' -rakennetta, mikä tarkoittaa sitä, että pyrstön korkeusvakaajissa ei käytetä erillisiä ohjainpintoja, vaan koko pyrstön vaakasuora osa toimii ohjainpintana.