Harmaan vaiheen hallintaa

Vonka

Supreme Leader
Pyydän vastaamaan kysymykseeni, joka on lopussa, yksiselitteisesti ja täsmällisesti ilman, että alatte räätälöidä ja viisastella, korjailla historioita tai muuta. Tämä on nyt tilanne ja sillä hyvä.

Taustaa: Ukrainassa syttyi sisällissota kaikista neuvottelupyrkimyksistä huolimatta. Venäläiset olivat pakotettuja lisäämään humanitaarista apuaan ja suojaamaan etnisen vähemmistön turvallisuutta, joten joukkoja siirtyi Itä-Ukrainan puolelle. Kymmentä Itä-Ukrainan kaupunkia puutteellisin ohjein suojanneet joukot antautuivat. Ne, jotka eivät totelleet välittömästi, tuhottiin. Nato lisäsi heti voimakkaasti näkyvyyttään Baltiassa, Mustallamerellä ja ensi kerran erittäin suurella panoksella myös Itämerellä, jolloin Kaliningrad on pussin perällä a priori ja tärkeä energiareitti uhanalaisena. Ruotsi on jättänyt kabineteissa valmistellun Nato-hakemuksensa Suomelta salaa.

Tilanne: Vieras valtio on alottanut suuret sotaharjoitukset lähialueilla. Suomessa alkaa tapahtua outoa aktiviteettia: erilaiset verkkohyökkäykset seuraavat toisiaan ja yhteiskunnan kannalta tärkeiden kohteiden luona tavataan liikuskelemassa outoa väkeä. Vieraan valtion mediassa alkaa vakava vyörytys suomalaisten fasistisesta suhtautumisesta vähemmistöihinsä ja tekaistut propagandaesimerkit leviävät maailmalle. Ulkoministeri lupaa selvittää asian, mutta ei saa yhteyttä vieraan valtion johtoon.

Ukrainassa Venäjän joukot ovat Dneprin paikkeilla. Yhdysvallat aloittaa humanitaarisen ilmasillan Kiovaan. Epäselvissä olosuhteissa sattuu Mustallamerellä Yhdysvaltain laivaston ja Venäjän laivaston kanssa vakava välikohtaus, josta saadaan toistaiseksi niukasti tietoa. Myös Valkoisen talon tiedotteet ovat lyhytsanaisia.

Suomen Yleisradion verkossa on vakavia sulakeongelmia (myöhemmin paljastuu, että aikaisemmatkin olivat etukäteen harjoiteltua sabotaasia) eikä joukkotiedotusvälineistä saa riittävää tietoa. Internet-yhteys sinänsä toimii, mutta sieltä ovat kaatuneet suomalaisten riippumattomien valtalehtien ja kolmen tärkeän ministeriön sivut.

A-tarvikkeet jaetaan vartiopalveluksessa määrätyille tietyille pienille yhtymille.

Sinun hetkesi:

Johdat jääkärijoukkuetta. Sinut on määrätty joukkueesi kanssa Helsinkiin vartiopalvelukseen kohteeseen X, jossa tehdään valtakunnan kannalta kriittisiä päätöksiä. Olet nopeasti suojannut kohteelle tulevat kolme pientä tietä, teroittanut kulunvalvontaohjeet: alueelle sisään ja ulos kulkevat vain henkilöt X, Y ja Z adjutantteineen Tupu, Hupu ja Lupu.

Voimankäytön ohje: alueelle ei saa päästää ulkopuolisia ja jos epäilyttäviä siitä huolimatta pyrkii tai tavataan, heidät pidätetään ja luovutetaan poliisille.

Aluepartiosi liikkuvat joka napalangan välillä tauotta, rytmiä vaihdellen, ovet ja käytävät on suojattu. Tukipyyntösi mukaan kuorma-auto toi juuri hämähäkkejä ja lankaa ja yksi ryhmä on aseet selässä nostelemassa niitä lavalta. Käyt antamassa käskyjä yhden polun varressa, kun alkaa kuulua outoa kasvavaa huutoa toiselta puolelta suojattavaa rakennusta. Otat nopeasti kaikki liikenevät miehet muista hommista ja lähdet paikalle.

Kuuluu huutoa "fasistit, fasistit". Noin sadan hengen mielenosoituskulkue kyltteineen on pysähtynyt yhdelle tsekkarin edustalle. Joukossa on hippejä ja hörhöjä, mutta myös salskeita ja urheilullisen näköisiä kavereita. Juuri kun näet tämän, mielenosoittajat ryntäävät käskytyksestä piittaamatta kulunvalvontapisteelle. Kolme jääkäriäsi jäävät sekunneissa sylipainiin aseet käsissään ja näet aseistamattomien siviilien (n. 20 kpl) ryntäävän "nyrkkiäsi" ja suojattavaa kohdetta kohti (sinä ja neljä jääkäriä). Etäisyys on tämän kysymyksen tullessa viisitoista metriä.

Aikaa päätökseen ja toimintaan on tasan viisi sekuntia.

Toimintasi?
 
Viimeksi muokattu:
Huudan: "Seis, Puolustusvoimat"

Tämän jälkeisen kahden varoituslaukauksen jälkeen epäilen, että tilanne ei rauhoitu ja jatkan tähdätyillä laukauksilla jalkoihin.

Avaan tulen...loput selvitellään sitten Haagissa.

Tämä myös.

Ai hittolainen ku tuli ikävät kutinat, ku teki mieli alkaa tekemään tilannekuvaan räätälöityjä korjauksia yms. , mutta sain pidäteltyä.

edit:typo
 
Avaan tulen...loput selvitellään sitten Haagissa.

...mahdollisesti jalkojen tasalle, mutta oikeastaan ei väliä, koska nuo eivät ole enää aseistamattomia, koska niiden kolmen aseet eivät ole enää sinun tietääksesi omien hallinnassa.
 
Tilannehan on tuossa kohtaa muuttunut jo hätävarjelutilanteeksi ja tsekkari on selkeästi määritetty pysäytystasa, joten pelkän VOKSin mukaan ei tarvitse mennä. Toiminta tuon mukaan...

gun-gif.gif
 
Nopeita laukauksia polvilinjan alapuolelle. Käskyttämiseen ja varoituslaukauksiin ei liene aikaa. Toimintavapaus on säilytettävä, eikä käsirysyetäisyydelle pidä päästää.

Eri asia sitten, miten tuohon oikeasti ehtisi reagoida...
 
Fiksu joukkueenjohtaja olisi varautunut johtopaikalla erinäisiin pesäpallo-teeman johdannaisiin. Elikkkä pesäpallomaila/pamppu/puukalikka varustus... Käsky: "aseet selkään laita".... ja lyönti vastapalloon rauhoittaa, mutta ei tapa.
 
Fiksu joukkueenjohtaja olisi varautunut johtopaikalla erinäisiin pesäpallo-teeman johdannaisiin. Elikkkä pesäpallomaila/pamppu/puukalikka varustus... Käsky: "aseet selkään laita".... ja lyönti vastapalloon rauhoittaa, mutta ei tapa.

Lue tehtävänanto uudelleen.
 
Jos pitäydytään perusasioiissa, niin sotilas ei missään tapauksessa anna viedä asetta käsistään, eikä tunkeutua alueelle, jota hänet on määrätty turvaamaan. Ei edes sillä perusteella, että liikkeellä on mahdollisesti aseistamaton joukko.

Tehtävä täytetään niillä välineillä, joita käytettävissä on. Jos on vesitykki ja kyynelkaasua, niin aloitetaan niillä. Jos ei ole, niin sitten käytetään rynnäkkökiväärejä. Esimiehet tai tiedustelu ovat kyllä ryssineet oikein kunnolla, jos syntyy tilanne, jossa sotilaiden pitää edes miettiä räpätäänkö vaihdin sarjatulelle ja rykäistään tuliannoksen verran kuulia väkijoukkoon.

Helppo ratkaisu, paitai ehkä sille onnettomalle, joka joutuu tuon lopullisen tulenavauspäätöksen tekemään. Väkivaltainen hyökkäys pysäytetään väkivaltaa käyttämällä. Nämä ovat tyypillisesti niitä hetkiä, jolloin joukon johtajalta pitää vain löytyä kanttia.

Pitää tietysti myös punnita suojataanko tierumpua, lietelantalaa, vai valtionjohdon koskemattomuutta. Kahden ensimmäisen kohdalla voi ehkä jopa perustellusti olla vähemmän ehdoton, kuin viimeisessä.
 
Tuli tuossa jo Leppiksen toimintatapaa tykästelyä ja taputettua selkään, mutta jos oman ruhonsa yrittäisi vallitsevaan tilanteeseen istuttaa niin jotakin tämmöistä:

Aikaa päätökseen ja toimintaan on tasan viisi sekuntia.

Toimintasi?


Kalpenen ja paskannan housuun. Sitten kun alkaa järki tokenemaan niin on jo myöhäistä.

Ehkä vielä pieni "Äiti?" kuuluu väkijoukon alta.
 
Kun kuun asento on päässyt kehittymään tähän yllä kuvattuun tilanteeseen, on tössitty jo kunnolla.

Lähtökohtaisesti tällaisten taajama-alueilla tyypillisten kulkueiden mahdollinen riski on tunnistettava jo uhka-arviossa osana kohteensuojauksen suunnittelua, jolloin tämän tyyppiseen uhkaan ja sen torjumiseen oikeasti varaudutaan etukäteen. Lisäksi joukkue on pienenkin kohteen suojaamisessa sen verran vähäinen joukko, että mitään kovin suuria rambomanöövereitä sillä ei kannata lähteä tekemään eikä varsinkaan painimaan väkijoukon kanssa.

Tavoite tulee olla kulkueen toiminnan rajoittaminen ensisijaisesti rakenteellisin toimenpitein estämällä pääsy kohteelle ja kehäsuojauksen sisempiin osiin. Siten kulkue pidetään harmittomasti kohteen ulkopuolella ja oma henkilöstö aseineen kulkueen ahnaiden käsien tavoittamattomissa. Näin ennaltaehkäistään tilanne, jossa aseellista voimankäyttöä mielenosoittajia kohtaan tarvitsee edes harkita. Aseellisella voimankäytöllä uhkaaminen on huono keino, sillä uhkauksen toteuttamatta jättäminen johtaa käytännössä uskottavuuden menettämiseen ja väkijoukon kiihoittamiseen entisestään.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi runsasta natolangan käyttöä, esteiden rakentamista, alueiden ja katujen eristämistä, olemassa olevan tilaturvallisuutta parantavan infrastruktuurin käyttöä. Myös joukkueen panssariajoneuvoja voidaan käyttää liikkuvina tiesulkuina eristettävillä alueilla ja "porttina" kohteelle johtavilla kulkuväylillä.

Varsinaiseen väkijoukon tunteenpurkauksien hillitsemiseen varataan komppanian käyttöön nyrkki, joka voi tarvittaessa käskystä siirtyä paikalle ja tukea aggression kohteeksi joutunutta joukkoa häätämällä mielenosoittajat kohteen läheisyydestä. Tunteiden viilentämistä varten tarvitaan porrastettua joukkojenhallintaan soveltuvaa hieman vähemmän sotaisaa varustusta. Esimerkiksi pamput, paukkuvaloheitteet, kyynelkaasu (heitteet tai krpist) ja nippusiteet soveltuvat tähän tarkoitukseen rynnäkkökivääriä paremmin sekä niiden käyttö kestää paremmin median huomion. Mielenosoitus saattaa hyvinkin hajota jo siihen kun muutama pahin agitaattori poimitaan talteen.

Kiristyneessä tilanteessa ja varmasti kiivaassa informaatiosodassa ei tarvita yhtään ainoaa aseettoman "siviilin" ampumista ja sen tuomaa julkisuutta.

Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: heitetään aseet pois ja juostaan karkuun.
 
Näin se menisi:käskytys,varoituslaukaus ja jollei se tehoa,niin laukaus kohti alaraajoja.Tällä estettäisiin aseiden riistäminen noilta painiin joutuneilta.Joukkueenjohtaja ei mieti laajempia kuvioita eikä informaatiosotaa,vaan pyrkii täyttämään saamansa tehtävän.
 
Sekä voimankäyttöohjeet, että vartioinnin järjestelyt ovat pielessä, joten noista lähtökohdista ainoa mielekäs vaihtoehto olisi pikainen poistuminen.
 
Tuossa tilanteessa todennäköisesti ja valitettavasti mölisisin "seis seis seis" ja ampuisin maahan joukon eteen ja sitten jalkoihin. Aikaa ja tilaa on liian vähän, ja aseiden riisto heittää hätävarjelu-/selviytymismoodin päälle.

Perseelleenhän tuossa olisi mennyt todella moni asia, mutta tilanne ei valitettavasti ole ollenkaan väärin aseteltu.
 
Sekä voimankäyttöohjeet, että vartioinnin järjestelyt ovat pielessä, joten noista lähtökohdista ainoa mielekäs vaihtoehto olisi pikainen poistuminen.

Mutta kun koko homman pointti on, kuten koponen tuossa edellä toteaa, että tilanteen kiristyessä nopeasti harmaassa vaiheessa voimankähttöohjeet ja muut valmistelut raahaavat väkisinkin jäljessä uhkakuvien kehitystä. Siksi tuollainen tilanne ei ole pelkästään mahdollinen, vaan enemmän kuin todennäköinen.

Harmaassa vaiheessa meidän on pakko varautua toimimaan hyvin puutteellisella ohjeistuksella, tiedoilla, uhka-arvioilla ja välineillä. Jos jätät vartiopaikan tuossa tapauksessa, syyllistyt palvelusrikokseen, josta sinut voidaan tuomita tilanteen vakavuus huomioon ottaen sopivalla asteikolla...
 
Pikaisella poistumisella on ainakin mahdollista välttää välikohtauksen eskaloituminen ja sitä seuraava negatiivinen mediajulkisuus, mikä saattaa heikentää Suomen julkisuuskuvaa kansainvälisen yhteisön silmissä, jonka tuesta Suomen maanpuolustus on riippuvainen. Varsinkin jos kohde ei ole kriittinen. Kohteen voi aina vallata takaisin. Viimeistään väkijoukon kyllästyttyä ja poistuttua, mutta kansainvälisen yhteisön luottamuksen palauttaminen ei ole yhtä helppoa.

Joukkueenjohtajan tehtävä ei ole miettiä laajempaa kuviota, sillä nämä mietitään kyllä hänen puolestaan. Masinoidun väkijoukon mielenosoitus ja tunkeutumisyritys kohteelle on taajama-alueella oikea vakavasti otettava uhkakuva, johon on syytä varautua ja myös varaudutaan.

Pienenä historian kertauksena esimerkiksi Venäjällä on maksamalla masinoitujen mielenosoituksien käyttämisessä pitkät perinteet. Näitä on järjestetty esimerkiksi bolsevikkien ja näiden läheisten yhteenliittymien toimesta jo ainakin vuodesta 1905 lähtien, joista Suomeen liittyvänä case-esimerkkinä on Hakaniemen mellakka kaikkine esi- ja jälkipuinteineen.

Sama perinne näyttää jatkuvan myös Ukrainassa molempien osapuolten soveltamana.

Tyypillistä masinoiduille mielenosoituksille on se, että rekrytoidun enemmistön osalta niihin osallistuminen ei kumpua ihmisten todellisesta ahdingosta tai aatteenpalosta ja pelkän rahallisen hyödyn tuoma motivaatio on varsin rajallinen, mikä jättää suurimman osan osallistujista passiivisiksi statisteiksi.

Kun tällainen mielenosoitus kohtaa vastarintaa tai menettää kantavana voimanaan olevat avainhenkilöt (toimintaa johtavat agitaattori)t, saavat maksamalla rekrytoidut riviosallistujat tarpeekseen ja lähtevät pois. Miksi rähinöidä tai vaarantaa itsensä turhan takia pienestä rahasummasta. Määrä ei tässäkään korvaa laatua, jonka vuoksi masinoitu mielenosoitus on suurestakin väkimäärästään huolimatta aika hauras. Jos tahto puuttuu ja asenne on väärä, niin edellytykset oikeaan tehokkaaseen toimintaan puuttuvat.

Harmaassa vaiheessa meidän on pakko varautua toimimaan hyvin puutteellisella ohjeistuksella, tiedoilla, uhka-arvioilla ja välineillä.

Hömpelipömpeli.
 
Veli Laamanator puhuu painavaa asiaa, muiden kuin kriittisten kohteiden osalta ei pidä edes harkita aseellisen voiman käyttöä, mikäli kaikki menee persiilleen ja tuollaiseen tilanteeseen joudutaan.

Missään olosuhteissa ei kuitenkaan voida ajatella, että annettaisiin väkijoukon saada hallintaansa esimerkiksi valtionjohtomme. Silloin aseiden käyttö yhtäkkiä onkin ainoa kuviteltavissa oleva vaihtoehto. Kuvaillun kaltaisessa tilanteessa paikalta poistuminen ei mielestäni olisi vaihtoehto, vaan tiedossa olisi kasa ruumiita ja sitä kautta propagandatappio.

Pitää toivoa valmiussuunnittelun olevan sellaisella tasolla, että tuollaiseen ei ikinä jouduta. Ja kyllähän se onkin, kunhan joku vain antaa valtuutuksen riittäville toimenpiteille.
 
Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: heitetään aseet pois ja juostaan karkuun.

Ihan menis kuten Krimillä...

Pikaisella poistumisella on ainakin mahdollista välttää välikohtauksen eskaloituminen ja sitä seuraava negatiivinen mediajulkisuus

Ehdottomalla antautumisella tai/ja pakenemisella voidaan estää tilanteen eskaloituminen ja sitä seuraava negatiivinen mediajulkisuus... Nyt valoja päälle.
 
Viimeksi muokattu:
Pikaisella poistumisella on ainakin mahdollista välttää välikohtauksen eskaloituminen ja sitä seuraava negatiivinen mediajulkisuus, mikä saattaa heikentää Suomen julkisuuskuvaa kansainvälisen yhteisön silmissä, jonka tuesta Suomen maanpuolustus on riippuvainen. Varsinkin jos kohde ei ole kriittinen. Kohteen voi aina vallata takaisin. Viimeistään väkijoukon kyllästyttyä ja poistuttua, mutta kansainvälisen yhteisön luottamuksen palauttaminen ei ole yhtä helppoa.

Joukkueenjohtajan tehtävä ei ole miettiä laajempaa kuviota, sillä nämä mietitään kyllä hänen puolestaan. Masinoidun väkijoukon mielenosoitus ja tunkeutumisyritys kohteelle on taajama-alueella oikea vakavasti otettava uhkakuva, johon on syytä varautua ja myös varaudutaan.

Pienenä historian kertauksena esimerkiksi Venäjällä on maksamalla masinoitujen mielenosoituksien käyttämisessä pitkät perinteet. Näitä on järjestetty esimerkiksi bolsevikkien ja näiden läheisten yhteenliittymien toimesta jo ainakin vuodesta 1905 lähtien, joista Suomeen liittyvänä case-esimerkkinä on Hakaniemen mellakka kaikkine esi- ja jälkipuinteineen.

Sama perinne näyttää jatkuvan myös Ukrainassa molempien osapuolten soveltamana.

Tyypillistä masinoiduille mielenosoituksille on se, että rekrytoidun enemmistön osalta niihin osallistuminen ei kumpua ihmisten todellisesta ahdingosta tai aatteenpalosta ja pelkän rahallisen hyödyn tuoma motivaatio on varsin rajallinen, mikä jättää suurimman osan osallistujista passiivisiksi statisteiksi.

Kun tällainen mielenosoitus kohtaa vastarintaa tai menettää kantavana voimanaan olevat avainhenkilöt (toimintaa johtavat agitaattori)t, saavat maksamalla rekrytoidut riviosallistujat tarpeekseen ja lähtevät pois. Miksi rähinöidä tai vaarantaa itsensä turhan takia pienestä rahasummasta. Määrä ei tässäkään korvaa laatua, jonka vuoksi masinoitu mielenosoitus on suurestakin väkimäärästään huolimatta aika hauras. Jos tahto puuttuu ja asenne on väärä, niin edellytykset oikeaan tehokkaaseen toimintaan puuttuvat.



Hömpelipömpeli.

Olen periaatteessa ihan samaa mieltä siitä mitä Laamanator kirjoittaa, paitsi tuosta viimeisestä kommentista.

Kyllä se nyt vaan niin menee, että vaikka meillä olisi käytössä kaikki maailman joukot, välineet ja suorituskyvyt, ja niillä olisi harjoiteltu vaikka kuinka paljon, niin jos poliittinen johtomme ei anna lupaa niiden käytölle tarpeeksi aikaisessa vaiheessa kriisiä, niin heikoilla ollaan. Tässä on yksi koko maanpuolustuksemme suurista heikkouksista...

On vieläpä melko todennäköistä, että ollakseen provosoimatta ja kriisin eskaloitumista välttääkseen poliittinen johtomme pyrkii välttämään valmiutemme merkittävää kohottamista viimeiseen asti, kuten Ukrainassakin...

Tästä on ihan turha lähteä sen enempää kiistelemään, koska tämä ei ole mielipide, vaan fakta. Piste.
 
Back
Top