En olisi asiasta ihan noin varma. Massamaisten dronehyökkäysten kanssahan mainitut ilmatorjunnan ongelmat korostuvat vielä enemmän. Eli pieni alueellinen kattavuus ja hidas siirtyminen asemista ja alueelta toiselle. Muutaman risteilyohjuksen hyökkäyksessä hyökkääjä yrittää reitittää ohjukset sieltä, mihin uskoo puolustajan jättäneen heikoimman torjunnan. Puolustaja puolestaan yrittää sijoittaa ilmatorjuntansa paikkoihin, mistä uskoo hyökkääjän ohjuksensa reitittävän.Ilmavoimien onni on että päätös 64:n F-35 hävittäjän hankinnasta tehtiin ennen drone-vallankumousta. Jos se olisi tehty myöhemmin niin olisi varmaan ollut hyvinkin toisenlainen, hävittäjien määrä olisi varmaan jäänyt pienemmäksi ja jotain muuta olisi hankittu tilalle. Hankkeen aikana vähäteltiin erityisesti ilmatorjuntaa ja Ahti Lappi sai lähes maanpetturin aseman...
Kymmenien tai satojen dronejen hyökkäyksissä hyökkääjä voi välttää koko pähkäilyn reitittämällä pienen määrän droneja jokaiselle mahdolliselle reitille kohteeseen. Kunhan edes yksi reitti kiertää kaikki puolustajan ilmatorjuntapatterit, niin dronejen pääsy perille on varmaa, vaikka jokainen patteri torjuisikin ne täydellisellä 100% tehokkuudella. Joten puolustaja joutuu hajauttamaan ilmatorjuntansa entistä laajemmalle, mikä heikentää patterien yhteistoimintaa ja jättää niiden väliin entistä enemmän aukkoja.
Summaten; droneaikakaudella hävittäjien kyvykkyyden korvaaminen ilmatorjunnalla vaatii vielä enemmän ilmatorjuntaa, eli on vielä paljon kalliimpaa, kuin aikaisemmin. Ei päinvastoin. Yhtä todennäköisesti nyt päätös voisi olla tilata 72 tai vieläkin enemmän hävittäjiä, joskin malli olisi lähes varmasti edelleen F-35. Sehän kun oli tarjoukseltaan kaikista edullisin, vaikka gripenfanipojat yrittävät välillä edelleenkin muuta väittää.