Onko siellä oikeasti "paljon" sellaisia poliitikkoja? Pelkästään Venäjän eduskunnassa duumassa on tyyliin 450 edustajaa, ja siitä joukosta on taidettu vuosien varrella löytää uutisotikoihin muutamia tuon tapaisia juttuja sanailleita höyrypäitä.
Henkilö, nimeltä Vladimir Vladimirovitš Putin
- Viestiketjun aloittaja neme
- Aloitus PVM
Lapinukko
Respected Leader
Tavja
... on myyrä
Maidan
Respected Leader
OVD-Info on venäläinen valtiosta riippumaton ihmisoikeusmediahanke, jonka tarkoituksena on torjua poliittista vainoa [2] [3].
OVD-Info-projekti nimesi 31. tammikuuta Venäjän modernin historian massiivisimpien pidätysten päiväksi. Monet vangitut eivät päässeet linjalle ja portaalitiimi pyysi heiltä anteeksi.
"Aikaisemmin emme edes tienneet, että meillä oli jonkinlainen tavallinen ääniviesti, jos emme pystyisi vastaamaan - tätä tapahtui erittäin harvoin. Mutta sorto oli niin laaja ja siksi meille soitettujen puheluiden määrä ylitti tänään kaikki mahdolliset ja käsittämättömät rajat ", - kertoi portaalin tiimi. Aineiston julkaisuhetkellä Venäjällä sunnuntaina pidätettyjen kokonaismäärä ylitti OVD-Infon mukaan 5 tuhatta ihmistä.
Ihmisoikeusaktivistit julkaisivat myös valikoiman turvallisuusjoukkojen räikeimpiä rikkomuksia mielenosoittajien pidätyksen aikana viittaamalla itse pidätettyihin ja heidän perheisiinsä.
Esimerkiksi Hanty-Mansiyskin autonomisen alueen Pyt-Yakhin kaupungin poliisilaitoksessa turvallisuusviranomaiset kuristivat pidätetyt, tarttuivat heihin hiuksista, takavarikoivat heidän puhelimensa ja vaativat salasanaa sekä uhkasivat rekisteröidä mielenosoittajat ääriliikkeeiden kuuluviksi. Ryazanissa aktivisti Aleksey Borisov laitettiin makaamaan istuinten väliin ja hakattiin mm pampuilla. Hänellä on kolme rikkoutunutta kylkiluuta, murtunut hammas, mustelmia. Mies vietiin osastolle, sitten alueelliseen kliiniseen sairaalaan.
Murtuneella käsivarrella pidätetty sairaalaan Pietarin poliisiasemalta N86. Ambulanssi vei tajuttomaksi menneen miehen OP N59: stä. Pyatigorskin poliisilaitoksessa alaikäinen vietiin sairaalaan, kun upseeri löi häntä. Ambulanssi saapui Vologdaan, mutta hän on edelleen osastolla.
Tutkintakomitean työntekijä on väitetysti Moskovan Nekrasovka OVD: ssä, jolle vangit viedään yksi kerrallaan kuulusteluun tuntemattomassa tapauksessa ja vaativat lomakkeen täyttämistä. Samassa osastossa poliisi uhkasi antaa tämän extrimisti pykälän" kenelle ikinä haluamme" ja ennenkaikkea "älykkäimmille ja oikeuksista puhuville".
OVD-Info-projekti nimesi 31. tammikuuta Venäjän modernin historian massiivisimpien pidätysten päiväksi. Monet vangitut eivät päässeet linjalle ja portaalitiimi pyysi heiltä anteeksi.
"Aikaisemmin emme edes tienneet, että meillä oli jonkinlainen tavallinen ääniviesti, jos emme pystyisi vastaamaan - tätä tapahtui erittäin harvoin. Mutta sorto oli niin laaja ja siksi meille soitettujen puheluiden määrä ylitti tänään kaikki mahdolliset ja käsittämättömät rajat ", - kertoi portaalin tiimi. Aineiston julkaisuhetkellä Venäjällä sunnuntaina pidätettyjen kokonaismäärä ylitti OVD-Infon mukaan 5 tuhatta ihmistä.
Ihmisoikeusaktivistit julkaisivat myös valikoiman turvallisuusjoukkojen räikeimpiä rikkomuksia mielenosoittajien pidätyksen aikana viittaamalla itse pidätettyihin ja heidän perheisiinsä.
Esimerkiksi Hanty-Mansiyskin autonomisen alueen Pyt-Yakhin kaupungin poliisilaitoksessa turvallisuusviranomaiset kuristivat pidätetyt, tarttuivat heihin hiuksista, takavarikoivat heidän puhelimensa ja vaativat salasanaa sekä uhkasivat rekisteröidä mielenosoittajat ääriliikkeeiden kuuluviksi. Ryazanissa aktivisti Aleksey Borisov laitettiin makaamaan istuinten väliin ja hakattiin mm pampuilla. Hänellä on kolme rikkoutunutta kylkiluuta, murtunut hammas, mustelmia. Mies vietiin osastolle, sitten alueelliseen kliiniseen sairaalaan.
Murtuneella käsivarrella pidätetty sairaalaan Pietarin poliisiasemalta N86. Ambulanssi vei tajuttomaksi menneen miehen OP N59: stä. Pyatigorskin poliisilaitoksessa alaikäinen vietiin sairaalaan, kun upseeri löi häntä. Ambulanssi saapui Vologdaan, mutta hän on edelleen osastolla.
Tutkintakomitean työntekijä on väitetysti Moskovan Nekrasovka OVD: ssä, jolle vangit viedään yksi kerrallaan kuulusteluun tuntemattomassa tapauksessa ja vaativat lomakkeen täyttämistä. Samassa osastossa poliisi uhkasi antaa tämän extrimisti pykälän" kenelle ikinä haluamme" ja ennenkaikkea "älykkäimmille ja oikeuksista puhuville".
Ei tietenkään. Kyllähän nyt Tarja kunnon sosialistina tietää paremmin kuin kansa, niin mitä niille mitään vapauksia antamaan, kun voi itse "neuvoa" mitä pitää tehdä.
”Hakee venäläiseen tapaan syyllisiä” – Suomalaisarkistot kertovat, mitä Putin ajatteli Venäjästä ja länsimaista ennen nousuaan valtaan
Ulkoministeriön 1990-luvun alun asiakirjoissa esiintyy Pietarin apulaiskaupunginjohtaja Putin, joka harmittelee Krimin kohtaloa ja ”hakee venäläiseen tapaan syyllisiä”.AINAKIN Venäjän presidentti on kovasti johdonmukainen – vuosikymmenienkin aikajänteellä.
Heti Neuvostoliiton hajottua Vladimir Putinia korpesi, kun Venäjä oli menettänyt ”tärkeitä alueita” ja Baltian maat ”aiheuttivat venäläisväestölle ongelmia”. Erityisesti Putinia jurppi Krimin valuminen osaksi uutta itsenäistä Ukrainaa.
Tämä käy ilmi Suomen ulkoasiainministeriön raportista joulukuulta 1993. Raportti on Suomen silloisen Pietarin-pääkonsulin Seppo Kauppilan laatima.
Joulukuussa 1993 Venäjällä oli juuri pidetty duuman vaalit. Varttuneemmat suomalaiset saattavat muistaa: ne olivat pelottavat vaalit, koska Vladimir Žirinovskin niin kutsutut liberaalidemokraatit menestyivät häikäisevän hyvin.
Žirinovskia tituleerattiin ”Suomi-syöjäksi”, eikä hänen puolueensa ollut liberaali eikä demokraattinen vaan isovenäläinen, äärikansallismielinen. Tämäkö oli se suunta, johon uusi Venäjä oli menossa?
PIETARISSA oli tarmokas 41-vuotias apulaiskaupunginjohtaja, jonka virkatehtäviin kuului analysoida miljoonakaupungin olennaisia käänteitä diplomaateille. Putin oli pormestari Anatoli Sobtšakin oikea käsi (tai Sobtshakin, niin kuin ulkoministeriö suhuässän kirjoitti).
Kauppila raportoi: ”Pormestari Sobtshakin ’ulkoministeri’, apulaiskaupunginjohtaja Putin arvioi vaalien tuloksia harvinaisen kitkerään sävyyn tänään pääkonsuleille järjestämässään briefingissä.”
”Hän ryhtyi venäläiseen tapaan hakemaan syyllisiä, mielestäni kovin laajalti”, Kauppila jatkoi.
Suomen silloisen Pietarin-pääkonsulin Seppo Kauppilan laatima raportti joulukuulta 1993 kuvasi Vladimir Putinin arvioita Venäjän vaalituloksesta. Raportti luokiteltiin tuolloin luottamukselliseksi, mutta sen salassapitoaika on umpeutunut.KUVA: HEIKKI AITTOKOSKI / HS
Syyllisiä kaivattiin, koska vaalitulos ei ollut Pietarin vallanpitäjien mieleen. Pormestarin oma puolue ei ollut edes ylittämässä valtakunnallista äänikynnystä.
Ei vaalitulos ollut myöskään Kremlin isännän eli presidentti Boris Jeltsinin mieleen, mutta Putinin analyysissä ongelmat olivat Venäjän keskusjohdon itse aiheuttamia.
”Valtakunnallinen tulos heijastaa hallituksen vakavia sisä- ja ulkopoliittisia virheitä, mutta myös ulkovallat ovat osavastuussa tuettuaan tätä politiikkaa”, Putin lateli raportin mukaan.
Putinin syyttävä sormi heristi siis myös länteen.
KYSEINEN suomalaisraportti on tallennettu ulkoministeriön arkistoon. Siellä asiakirjojen salassapitoaika on 25 vuotta, joten dokumentit vuosilta 1991–1996 ovat nyt tulleet kaikki julkisiksi.
Syksyllä 1993 Venäjän valtataistelu kärjistyi Moskovassa veriseksi. Pietarissa on rauhallista, apulaiskaupunginjohtaja Vladimir Putin vakuutti suomalaisraportin mukaan. Raportti jaettiin Suomen ulkopoliittiselle johdolle presidenttiä myöten.KUVA: HEIKKI AITTOKOSKI / HS
Ajanjakso on Putinin uralla olennainen. Nuo vuodet hän oli töissä Pietarissa. Siksi HS kävi ulkoministeriön arkistossa lukemassa Pietarin pääkonsulaatista lähetettyjä poliittisia raportteja 1990-luvun alkuvuosilta.
Löytyi kahdeksan asiakirjaa, joissa Putin esiintyy. Ne tarjoavat häivähdyksiä nelikymppisen Putinin ajatusmaailmasta ja Venäjän silloisesta kuohunnasta.
VENÄJÄLLÄ elettiin 1990-luvun alussa kaoottisia ja vaarallisia vuosia, ja kehitystä seurattiin Helsingissä huolella ja huolissaan.
Joulukuun 1993 Putin-raportti syötettiin Suomen ulkopoliittiseen koneistoon laajalla jakelulla. Salasanoma oli luokiteltu luottamukselliseksi. Salainen-leimaa ei tarvittu, koska kyse nyt oli kuitenkin vain Pietarin apulaiskaupunginjohtajan ajatuksista.
Venäjän presidentti Boris Jeltsin isännöi suomalaista virkaveljeään Mauno Koivistoa ja rouva Tellervo Koivistoa valtiovierailulla maaliskuussa 1993.KUVA: KIMMO MÄNTYLÄ / LEHTIKUVA
Raportin kansilehdellä oli ruksattuna monta vastaanottajaa, ensimmäisenä ”Tasavallan Presidentti”. Mauno Koivisto oli intohimoinen Venäjän seuraaja – vielä intohimoisempi kuin Suomen presidenttinä on pakko olla –, ja hänen voi uumoilla lukaisseen, mitä pietarilaisen pikkuviskaalin mielessä liikkui.
Raportin mukaan Putinin ajatukset kulkivat tätä rataa:
”Kun Venäjä [Neuvostoliiton hajotessa] vapautui ’kansainvälisen santarmin’ roolistaan, uskottiin voimavarojen vapautuvan yhteiskunnan kehittämiseen. Käytännössä kävi päinvastoin.”
”Venäjä menetti tärkeitä alueita, joista [Putin] erikseen mainitsi Krimin. Lisäksi [hän] kritisoi Baltian maita, ml. aluevaatimuksiaan Venäjälle ja venäläisväestölle aiheutettuja ongelmia. Hän valitti lännessäkin esiintyneen kirjoituksia Venäjän laajentumishalusta.”
Krimin niemimaa hiersi Putinia siis jo 1990-luvun alussa. Sen asian hän pääsi korjaamaan mieleisekseen vuonna 2014, kun Venäjä anasti Krimin Ukrainalta ja liitti sen itseensä.
VLADIMIR Putin on Leningradin eli Pietarin kasvatti. Pietari oli hänen turvasatamansa, kun neuvostojärjestelmä meni alta eikä työ tiedustelupalvelu KGB:ssä näyttänyt tarjoavan tulevaisuutta.
Pormestari Sobtšak pestasi Putinin, jonka tehtäviin kuuluivat muun muassa ulkosuhteet. Tätä kautta Putin tuli Suomenkin diplomaateille tutuksi.
Putinin vuosien 1991–1996 Suomi-kytköksistä tiedetään jo entuudestaan varsin paljon. Myös HS selvitti niitä, kun hän vuosina 1999–2000 nousi ensin pääministeriksi ja sitten presidentiksi.
Apulaiskaupunginjohtaja Putin kävi Suomessa työvierailuilla ainakin puolen tusinaa kertaa – etenkin Turussa, koska se on Pietarin ystävyyskaupunki.
Vanhat suomalaistutut ovat kuvailleet Putinia järjestelmälliseksi ja kurinalaiseksi. Aikalaiskertomukset ovat perustuneet muistikuviin, ja ihmisen muisti on tunnetusti hatara ja valikoiva.
Siksi on kiinnostavaa täydentää kuvaa 1990-luvun alun Putinista katsomalla, mitä Suomen ulkoministeriö kirjasi hänestä tuoreeltaan.
ERITYISTÄ kysyntää Putinin analyyseille oli syys-lokakuussa 1993, kun Venäjä oli valtataistelun seurauksena lähellä luisua sisällissotaan.
Syksy 1993 oli Venäjällä suuren kuohunnan aikaa. Boris Jeltsin määräsi panssarivaunut tulittamaan Moskovan parlamenttitaloa, jonne hänen valtaansa vastustavat kansanedustajat olivat linnoittautuneet.KUVA: VIKTOR KOROTAYEV / REUTERS
Raportteja on toimitettu laajalla jakelulla. Saatetiedoista käy ilmi, että niitä on Helsingin päässä ”telekopioitu” presidentin kansliaan ja ”putkipostitettu” ulkoministeriön sisällä. Putkiposti oli vanhanaikainen tapa postittaa viestejä nopeasti rakennuksen sisällä: asiakirja laitettiin muovisylinteriin, jonka ilmanpaine hujautti konttorista toiseen.
Venäjän kriisin päänäyttämönä oli Moskova, jossa kymmenen päivän aikana kuoli satoja ihmisiä. Apulaiskaupunginjohtaja Putin tähdensi, että Pietarissa oli rauhallista.
Yksi Putinin briiffauksista oli 24. syyskuuta 1993. Jälkiviisauden valossa on merkillepantavaa, että Putin siinä tilanteessa ”esitti varsin kovaa kritiikkiä alueneuvostojen edustajista”.
Pääkonsuli Kauppila raportoi Putinin mietteistä: ”Hänen mukaansa kyse on yleensä vanhan nomenklatuuran edustajista, joille henkilökohtaisen aseman menetys on suurimman huolen aihe. Maan etua tärkeämpi on henkilökohtainen etu.”
Savua nousi Venäjän parlamenttitalosta eli ”Valkoisesta talosta” Boris Jeltsinin määräämän ja panssarivaunujen suorittaman tulituksen jäljiltä lokakuussa 1993.KUVA: PETR DAVID JOSEK / REUTERS
Vallan hajautuminen pitkin Venäjää oli Putinin mielestä selvä riski ja ongelma: ”Jotkut em. edustajat [voivat] saada aikaan välikohtauksia, mikäli heillä on vielä suuri vaikutusvalta alueellaan.”
Presidenttinä Putin ryhtyi sitten ensi töikseen suitsimaan aluejohtajien valtaa.
PERINPOHJAISESTA Putin-alustuksesta pääsi nauttimaan myös alivaltiosihteeri Jaakko Blomberg, joka vieraili Pietarissa kesäkuussa 1995.
Alivaltiosihteerit ovat ulkoministeriön hierarkiassa korkealla, ja rivien välistä voi lukea, että Blomberg olisi tainnut haluta audienssin pormestari Sobtšakilta. Mutta apumieheen oli tyytyminen.
”Alivaltiosihteeri Jaakko Blombergin tavatessa 16.6.95 Pietarin pormestari Sobtshakin 1. varamiehen V. Putinin käytiin Blombergin aloitteesta myös keskustelua Venäjän poliittisesta tilanteesta”, raporttiin kirjattiin.
Putin korosti Blombergille Venäjän ”poliittista epävakautta” ja ”vakiintuneiden puolueiden puutetta”.
”Pitkän tähtäyksen poliittisten suunnitelmien laatiminen maan kehittämiseksi ei ole mahdollista”, Putin valitteli.
”Putinin mukaan Venäjällä eletään poliittista siirtymäkautta”, pääkonsuli Kauppilan laatimassa raportissa lukee.
Putin jatkoi näin:
”Menossa on selvä suuntaus vasemmalle. Kun aikaisemmin venäläiset halusivat länsimaisia malleja, he ovat nyt huomanneet niiden vaikeudet ja ennen muuta läntisen elämänmuodon kalleuden.”
Blombergin ja Putinin keskustelussa kosketeltiin tulevia vuoden 1996 presidentinvaaleja sekä Pietarin aluevaaleja. Pietarissa oli pelissä Putinin oma tulevaisuus, ja niin itse asiassa myös presidentinvaaleissa, mutta tätä ei vielä tiedetty.
”Sobtshakilla on reaaliset mahdollisuudet jatkaa pormestarina”, Putin arvioi esimiehensä tilannetta ja siten myös omaansa.
PIETARIN vuoden 1996 vaalitaistelussa loka lensi.
”Sobtshakin ja hänen läheisen tukijansa apulaiskaupunginjohtaja Putinin väitettiin jääneen kiinni Heathrown lentokentällä miljoona dollaria mukanaan”, Suomen uusi pääkonsuli Osmo Lipponen raportoi kesäkuussa 1996. ”Putinin väitettiin lisäksi hankkineen hämärillä rahoilla itselleen Etelä-Ranskasta huvilan.”
Kesäkuussa 1996 suomalaisraportti kertoo, kuinka Pietarin vaaleissa loka lensi. Vastustaja väitti – vailla todisteita –, että pormestari Anatoli Sobtšak ja apulaiskaupunginjohtaja Vladimir Putin olivat jääneet kiinni Heathrown lentokentällä miljoona dollaria mukanaan.KUVA: HEIKKI AITTOKOSKI / HS
Nämä väitteet esitti Sobtšakin vastaehdokkaisiin lukeutunut Aleksandr Beljajev. Todisteita hänellä ei ollut.
Pietarista niin kuin koko Venäjästä tuli 1990-luvulla suuri korruptioryteikkö. Väitteet silloisen apulaiskaupunginjohtajan ryvettyneisyydestä ovat jatkuneet näihin päiviin asti. Näkyvimmin niitä on esittänyt oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi, joka tammikuun Putinin palatsi -videossaan lähti liikkeelle Putinin uran alkuvaiheista.
KESÄN 1996 vaaleissa Sobtšakille ja Putinille kävi köpelösti. Sobtšak hävisi niukasti entiselle alaiselleen Vladimir Jakovleville.
Putin joutui kokemaan ensimmäisen ja todennäköisesti viimeisen kerran, että vapaissa vaaleissa on todellinen häviämisen riski.
Suomalaisraportista voi päätellä, ettei Putin ottanut tappiota kevyesti. Hänen vaalireaktioissaan oli tosin tiettyä komiikkaa.
”Putin syytti vaali-iltana Jakovlevin tukijoita vaaliväärinkäytöksistä”, pääkonsuli Lipponen raportoi. ”Kun tulokset vahvistettiin, Putin jo perui puheensa väittäen saaneensa vääriä tietoja Sobtshakin esikunnasta (johon hän kyllä itsekin kuuluu).”
PIAN PUTININ ei kuitenkaan tarvinnut enää ajatella Jakovlevin tunteita. Syksyllä 1996 tapahtui siirto pois aluesarjasta.
Lipponen kirjoitti syyskuussa 1996, että ”nöyryytys Jakovleville oli kaupungin kv. suhteista vastanneen pormestarin ensimmäisen sijaisen Putinin kutsuminen presidentin hallinnon varapäälliköksi, joka on ministerin arvoinen tehtävä”.
Putin sai siis töitä Moskovasta, ja siellä olivat edessä ihan uudet kuviot.
Heti Neuvostoliiton hajottua Vladimir Putinia korpesi, kun Venäjä oli menettänyt ”tärkeitä alueita” ja Baltian maat ”aiheuttivat venäläisväestölle ongelmia”. Erityisesti Putinia jurppi Krimin valuminen osaksi uutta itsenäistä Ukrainaa.
Tämä käy ilmi Suomen ulkoasiainministeriön raportista joulukuulta 1993. Raportti on Suomen silloisen Pietarin-pääkonsulin Seppo Kauppilan laatima.
Joulukuussa 1993 Venäjällä oli juuri pidetty duuman vaalit. Varttuneemmat suomalaiset saattavat muistaa: ne olivat pelottavat vaalit, koska Vladimir Žirinovskin niin kutsutut liberaalidemokraatit menestyivät häikäisevän hyvin.
Žirinovskia tituleerattiin ”Suomi-syöjäksi”, eikä hänen puolueensa ollut liberaali eikä demokraattinen vaan isovenäläinen, äärikansallismielinen. Tämäkö oli se suunta, johon uusi Venäjä oli menossa?
PIETARISSA oli tarmokas 41-vuotias apulaiskaupunginjohtaja, jonka virkatehtäviin kuului analysoida miljoonakaupungin olennaisia käänteitä diplomaateille. Putin oli pormestari Anatoli Sobtšakin oikea käsi (tai Sobtshakin, niin kuin ulkoministeriö suhuässän kirjoitti).
Kauppila raportoi: ”Pormestari Sobtshakin ’ulkoministeri’, apulaiskaupunginjohtaja Putin arvioi vaalien tuloksia harvinaisen kitkerään sävyyn tänään pääkonsuleille järjestämässään briefingissä.”
”Hän ryhtyi venäläiseen tapaan hakemaan syyllisiä, mielestäni kovin laajalti”, Kauppila jatkoi.
Suomen silloisen Pietarin-pääkonsulin Seppo Kauppilan laatima raportti joulukuulta 1993 kuvasi Vladimir Putinin arvioita Venäjän vaalituloksesta. Raportti luokiteltiin tuolloin luottamukselliseksi, mutta sen salassapitoaika on umpeutunut.KUVA: HEIKKI AITTOKOSKI / HS
Syyllisiä kaivattiin, koska vaalitulos ei ollut Pietarin vallanpitäjien mieleen. Pormestarin oma puolue ei ollut edes ylittämässä valtakunnallista äänikynnystä.
Ei vaalitulos ollut myöskään Kremlin isännän eli presidentti Boris Jeltsinin mieleen, mutta Putinin analyysissä ongelmat olivat Venäjän keskusjohdon itse aiheuttamia.
”Valtakunnallinen tulos heijastaa hallituksen vakavia sisä- ja ulkopoliittisia virheitä, mutta myös ulkovallat ovat osavastuussa tuettuaan tätä politiikkaa”, Putin lateli raportin mukaan.
Putinin syyttävä sormi heristi siis myös länteen.
KYSEINEN suomalaisraportti on tallennettu ulkoministeriön arkistoon. Siellä asiakirjojen salassapitoaika on 25 vuotta, joten dokumentit vuosilta 1991–1996 ovat nyt tulleet kaikki julkisiksi.
Syksyllä 1993 Venäjän valtataistelu kärjistyi Moskovassa veriseksi. Pietarissa on rauhallista, apulaiskaupunginjohtaja Vladimir Putin vakuutti suomalaisraportin mukaan. Raportti jaettiin Suomen ulkopoliittiselle johdolle presidenttiä myöten.KUVA: HEIKKI AITTOKOSKI / HS
Ajanjakso on Putinin uralla olennainen. Nuo vuodet hän oli töissä Pietarissa. Siksi HS kävi ulkoministeriön arkistossa lukemassa Pietarin pääkonsulaatista lähetettyjä poliittisia raportteja 1990-luvun alkuvuosilta.
Löytyi kahdeksan asiakirjaa, joissa Putin esiintyy. Ne tarjoavat häivähdyksiä nelikymppisen Putinin ajatusmaailmasta ja Venäjän silloisesta kuohunnasta.
VENÄJÄLLÄ elettiin 1990-luvun alussa kaoottisia ja vaarallisia vuosia, ja kehitystä seurattiin Helsingissä huolella ja huolissaan.
Joulukuun 1993 Putin-raportti syötettiin Suomen ulkopoliittiseen koneistoon laajalla jakelulla. Salasanoma oli luokiteltu luottamukselliseksi. Salainen-leimaa ei tarvittu, koska kyse nyt oli kuitenkin vain Pietarin apulaiskaupunginjohtajan ajatuksista.
Venäjän presidentti Boris Jeltsin isännöi suomalaista virkaveljeään Mauno Koivistoa ja rouva Tellervo Koivistoa valtiovierailulla maaliskuussa 1993.KUVA: KIMMO MÄNTYLÄ / LEHTIKUVA
Raportin kansilehdellä oli ruksattuna monta vastaanottajaa, ensimmäisenä ”Tasavallan Presidentti”. Mauno Koivisto oli intohimoinen Venäjän seuraaja – vielä intohimoisempi kuin Suomen presidenttinä on pakko olla –, ja hänen voi uumoilla lukaisseen, mitä pietarilaisen pikkuviskaalin mielessä liikkui.
Raportin mukaan Putinin ajatukset kulkivat tätä rataa:
”Kun Venäjä [Neuvostoliiton hajotessa] vapautui ’kansainvälisen santarmin’ roolistaan, uskottiin voimavarojen vapautuvan yhteiskunnan kehittämiseen. Käytännössä kävi päinvastoin.”
”Venäjä menetti tärkeitä alueita, joista [Putin] erikseen mainitsi Krimin. Lisäksi [hän] kritisoi Baltian maita, ml. aluevaatimuksiaan Venäjälle ja venäläisväestölle aiheutettuja ongelmia. Hän valitti lännessäkin esiintyneen kirjoituksia Venäjän laajentumishalusta.”
Krimin niemimaa hiersi Putinia siis jo 1990-luvun alussa. Sen asian hän pääsi korjaamaan mieleisekseen vuonna 2014, kun Venäjä anasti Krimin Ukrainalta ja liitti sen itseensä.
VLADIMIR Putin on Leningradin eli Pietarin kasvatti. Pietari oli hänen turvasatamansa, kun neuvostojärjestelmä meni alta eikä työ tiedustelupalvelu KGB:ssä näyttänyt tarjoavan tulevaisuutta.
Pormestari Sobtšak pestasi Putinin, jonka tehtäviin kuuluivat muun muassa ulkosuhteet. Tätä kautta Putin tuli Suomenkin diplomaateille tutuksi.
Putinin vuosien 1991–1996 Suomi-kytköksistä tiedetään jo entuudestaan varsin paljon. Myös HS selvitti niitä, kun hän vuosina 1999–2000 nousi ensin pääministeriksi ja sitten presidentiksi.
Apulaiskaupunginjohtaja Putin kävi Suomessa työvierailuilla ainakin puolen tusinaa kertaa – etenkin Turussa, koska se on Pietarin ystävyyskaupunki.
Vanhat suomalaistutut ovat kuvailleet Putinia järjestelmälliseksi ja kurinalaiseksi. Aikalaiskertomukset ovat perustuneet muistikuviin, ja ihmisen muisti on tunnetusti hatara ja valikoiva.
Siksi on kiinnostavaa täydentää kuvaa 1990-luvun alun Putinista katsomalla, mitä Suomen ulkoministeriö kirjasi hänestä tuoreeltaan.
ERITYISTÄ kysyntää Putinin analyyseille oli syys-lokakuussa 1993, kun Venäjä oli valtataistelun seurauksena lähellä luisua sisällissotaan.
Syksy 1993 oli Venäjällä suuren kuohunnan aikaa. Boris Jeltsin määräsi panssarivaunut tulittamaan Moskovan parlamenttitaloa, jonne hänen valtaansa vastustavat kansanedustajat olivat linnoittautuneet.KUVA: VIKTOR KOROTAYEV / REUTERS
Raportteja on toimitettu laajalla jakelulla. Saatetiedoista käy ilmi, että niitä on Helsingin päässä ”telekopioitu” presidentin kansliaan ja ”putkipostitettu” ulkoministeriön sisällä. Putkiposti oli vanhanaikainen tapa postittaa viestejä nopeasti rakennuksen sisällä: asiakirja laitettiin muovisylinteriin, jonka ilmanpaine hujautti konttorista toiseen.
Venäjän kriisin päänäyttämönä oli Moskova, jossa kymmenen päivän aikana kuoli satoja ihmisiä. Apulaiskaupunginjohtaja Putin tähdensi, että Pietarissa oli rauhallista.
Yksi Putinin briiffauksista oli 24. syyskuuta 1993. Jälkiviisauden valossa on merkillepantavaa, että Putin siinä tilanteessa ”esitti varsin kovaa kritiikkiä alueneuvostojen edustajista”.
Pääkonsuli Kauppila raportoi Putinin mietteistä: ”Hänen mukaansa kyse on yleensä vanhan nomenklatuuran edustajista, joille henkilökohtaisen aseman menetys on suurimman huolen aihe. Maan etua tärkeämpi on henkilökohtainen etu.”
Savua nousi Venäjän parlamenttitalosta eli ”Valkoisesta talosta” Boris Jeltsinin määräämän ja panssarivaunujen suorittaman tulituksen jäljiltä lokakuussa 1993.KUVA: PETR DAVID JOSEK / REUTERS
Vallan hajautuminen pitkin Venäjää oli Putinin mielestä selvä riski ja ongelma: ”Jotkut em. edustajat [voivat] saada aikaan välikohtauksia, mikäli heillä on vielä suuri vaikutusvalta alueellaan.”
Presidenttinä Putin ryhtyi sitten ensi töikseen suitsimaan aluejohtajien valtaa.
PERINPOHJAISESTA Putin-alustuksesta pääsi nauttimaan myös alivaltiosihteeri Jaakko Blomberg, joka vieraili Pietarissa kesäkuussa 1995.
Alivaltiosihteerit ovat ulkoministeriön hierarkiassa korkealla, ja rivien välistä voi lukea, että Blomberg olisi tainnut haluta audienssin pormestari Sobtšakilta. Mutta apumieheen oli tyytyminen.
”Alivaltiosihteeri Jaakko Blombergin tavatessa 16.6.95 Pietarin pormestari Sobtshakin 1. varamiehen V. Putinin käytiin Blombergin aloitteesta myös keskustelua Venäjän poliittisesta tilanteesta”, raporttiin kirjattiin.
Putin korosti Blombergille Venäjän ”poliittista epävakautta” ja ”vakiintuneiden puolueiden puutetta”.
”Pitkän tähtäyksen poliittisten suunnitelmien laatiminen maan kehittämiseksi ei ole mahdollista”, Putin valitteli.
”Putinin mukaan Venäjällä eletään poliittista siirtymäkautta”, pääkonsuli Kauppilan laatimassa raportissa lukee.
Putin jatkoi näin:
”Menossa on selvä suuntaus vasemmalle. Kun aikaisemmin venäläiset halusivat länsimaisia malleja, he ovat nyt huomanneet niiden vaikeudet ja ennen muuta läntisen elämänmuodon kalleuden.”
Blombergin ja Putinin keskustelussa kosketeltiin tulevia vuoden 1996 presidentinvaaleja sekä Pietarin aluevaaleja. Pietarissa oli pelissä Putinin oma tulevaisuus, ja niin itse asiassa myös presidentinvaaleissa, mutta tätä ei vielä tiedetty.
”Sobtshakilla on reaaliset mahdollisuudet jatkaa pormestarina”, Putin arvioi esimiehensä tilannetta ja siten myös omaansa.
PIETARIN vuoden 1996 vaalitaistelussa loka lensi.
”Sobtshakin ja hänen läheisen tukijansa apulaiskaupunginjohtaja Putinin väitettiin jääneen kiinni Heathrown lentokentällä miljoona dollaria mukanaan”, Suomen uusi pääkonsuli Osmo Lipponen raportoi kesäkuussa 1996. ”Putinin väitettiin lisäksi hankkineen hämärillä rahoilla itselleen Etelä-Ranskasta huvilan.”
Kesäkuussa 1996 suomalaisraportti kertoo, kuinka Pietarin vaaleissa loka lensi. Vastustaja väitti – vailla todisteita –, että pormestari Anatoli Sobtšak ja apulaiskaupunginjohtaja Vladimir Putin olivat jääneet kiinni Heathrown lentokentällä miljoona dollaria mukanaan.KUVA: HEIKKI AITTOKOSKI / HS
Nämä väitteet esitti Sobtšakin vastaehdokkaisiin lukeutunut Aleksandr Beljajev. Todisteita hänellä ei ollut.
Pietarista niin kuin koko Venäjästä tuli 1990-luvulla suuri korruptioryteikkö. Väitteet silloisen apulaiskaupunginjohtajan ryvettyneisyydestä ovat jatkuneet näihin päiviin asti. Näkyvimmin niitä on esittänyt oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi, joka tammikuun Putinin palatsi -videossaan lähti liikkeelle Putinin uran alkuvaiheista.
KESÄN 1996 vaaleissa Sobtšakille ja Putinille kävi köpelösti. Sobtšak hävisi niukasti entiselle alaiselleen Vladimir Jakovleville.
Putin joutui kokemaan ensimmäisen ja todennäköisesti viimeisen kerran, että vapaissa vaaleissa on todellinen häviämisen riski.
Suomalaisraportista voi päätellä, ettei Putin ottanut tappiota kevyesti. Hänen vaalireaktioissaan oli tosin tiettyä komiikkaa.
”Putin syytti vaali-iltana Jakovlevin tukijoita vaaliväärinkäytöksistä”, pääkonsuli Lipponen raportoi. ”Kun tulokset vahvistettiin, Putin jo perui puheensa väittäen saaneensa vääriä tietoja Sobtshakin esikunnasta (johon hän kyllä itsekin kuuluu).”
PIAN PUTININ ei kuitenkaan tarvinnut enää ajatella Jakovlevin tunteita. Syksyllä 1996 tapahtui siirto pois aluesarjasta.
Lipponen kirjoitti syyskuussa 1996, että ”nöyryytys Jakovleville oli kaupungin kv. suhteista vastanneen pormestarin ensimmäisen sijaisen Putinin kutsuminen presidentin hallinnon varapäälliköksi, joka on ministerin arvoinen tehtävä”.
Putin sai siis töitä Moskovasta, ja siellä olivat edessä ihan uudet kuviot.
tulikomento
Supreme Leader
”Hakee venäläiseen tapaan syyllisiä” – Suomalaisarkistot kertovat, mitä Putin ajatteli Venäjästä ja länsimaista ennen nousuaan valtaan
Ulkoministeriön 1990-luvun alun asiakirjoissa esiintyy Pietarin apulaiskaupunginjohtaja Putin, joka harmittelee Krimin kohtaloa ja ”hakee venäläiseen tapaan syyllisiä”.
AINAKIN Venäjän presidentti on kovasti johdonmukainen – vuosikymmenienkin aikajänteellä.
Heti Neuvostoliiton hajottua Vladimir Putinia korpesi, kun Venäjä oli menettänyt ”tärkeitä alueita” ja Baltian maat ”aiheuttivat venäläisväestölle ongelmia”. Erityisesti Putinia jurppi Krimin valuminen osaksi uutta itsenäistä Ukrainaa.
Tämä käy ilmi Suomen ulkoasiainministeriön raportista joulukuulta 1993. Raportti on Suomen silloisen Pietarin-pääkonsulin Seppo Kauppilan laatima.
Joulukuussa 1993 Venäjällä oli juuri pidetty duuman vaalit. Varttuneemmat suomalaiset saattavat muistaa: ne olivat pelottavat vaalit, koska Vladimir Žirinovskin niin kutsutut liberaalidemokraatit menestyivät häikäisevän hyvin.
Žirinovskia tituleerattiin ”Suomi-syöjäksi”, eikä hänen puolueensa ollut liberaali eikä demokraattinen vaan isovenäläinen, äärikansallismielinen. Tämäkö oli se suunta, johon uusi Venäjä oli menossa?
PIETARISSA oli tarmokas 41-vuotias apulaiskaupunginjohtaja, jonka virkatehtäviin kuului analysoida miljoonakaupungin olennaisia käänteitä diplomaateille. Putin oli pormestari Anatoli Sobtšakin oikea käsi (tai Sobtshakin, niin kuin ulkoministeriö suhuässän kirjoitti).
Kauppila raportoi: ”Pormestari Sobtshakin ’ulkoministeri’, apulaiskaupunginjohtaja Putin arvioi vaalien tuloksia harvinaisen kitkerään sävyyn tänään pääkonsuleille järjestämässään briefingissä.”
”Hän ryhtyi venäläiseen tapaan hakemaan syyllisiä, mielestäni kovin laajalti”, Kauppila jatkoi.
Suomen silloisen Pietarin-pääkonsulin Seppo Kauppilan laatima raportti joulukuulta 1993 kuvasi Vladimir Putinin arvioita Venäjän vaalituloksesta. Raportti luokiteltiin tuolloin luottamukselliseksi, mutta sen salassapitoaika on umpeutunut.KUVA: HEIKKI AITTOKOSKI / HS
Syyllisiä kaivattiin, koska vaalitulos ei ollut Pietarin vallanpitäjien mieleen. Pormestarin oma puolue ei ollut edes ylittämässä valtakunnallista äänikynnystä.
Ei vaalitulos ollut myöskään Kremlin isännän eli presidentti Boris Jeltsinin mieleen, mutta Putinin analyysissä ongelmat olivat Venäjän keskusjohdon itse aiheuttamia.
”Valtakunnallinen tulos heijastaa hallituksen vakavia sisä- ja ulkopoliittisia virheitä, mutta myös ulkovallat ovat osavastuussa tuettuaan tätä politiikkaa”, Putin lateli raportin mukaan.
Putinin syyttävä sormi heristi siis myös länteen.
KYSEINEN suomalaisraportti on tallennettu ulkoministeriön arkistoon. Siellä asiakirjojen salassapitoaika on 25 vuotta, joten dokumentit vuosilta 1991–1996 ovat nyt tulleet kaikki julkisiksi.
Syksyllä 1993 Venäjän valtataistelu kärjistyi Moskovassa veriseksi. Pietarissa on rauhallista, apulaiskaupunginjohtaja Vladimir Putin vakuutti suomalaisraportin mukaan. Raportti jaettiin Suomen ulkopoliittiselle johdolle presidenttiä myöten.KUVA: HEIKKI AITTOKOSKI / HS
Ajanjakso on Putinin uralla olennainen. Nuo vuodet hän oli töissä Pietarissa. Siksi HS kävi ulkoministeriön arkistossa lukemassa Pietarin pääkonsulaatista lähetettyjä poliittisia raportteja 1990-luvun alkuvuosilta.
Löytyi kahdeksan asiakirjaa, joissa Putin esiintyy. Ne tarjoavat häivähdyksiä nelikymppisen Putinin ajatusmaailmasta ja Venäjän silloisesta kuohunnasta.
VENÄJÄLLÄ elettiin 1990-luvun alussa kaoottisia ja vaarallisia vuosia, ja kehitystä seurattiin Helsingissä huolella ja huolissaan.
Joulukuun 1993 Putin-raportti syötettiin Suomen ulkopoliittiseen koneistoon laajalla jakelulla. Salasanoma oli luokiteltu luottamukselliseksi. Salainen-leimaa ei tarvittu, koska kyse nyt oli kuitenkin vain Pietarin apulaiskaupunginjohtajan ajatuksista.
Venäjän presidentti Boris Jeltsin isännöi suomalaista virkaveljeään Mauno Koivistoa ja rouva Tellervo Koivistoa valtiovierailulla maaliskuussa 1993.KUVA: KIMMO MÄNTYLÄ / LEHTIKUVA
Raportin kansilehdellä oli ruksattuna monta vastaanottajaa, ensimmäisenä ”Tasavallan Presidentti”. Mauno Koivisto oli intohimoinen Venäjän seuraaja – vielä intohimoisempi kuin Suomen presidenttinä on pakko olla –, ja hänen voi uumoilla lukaisseen, mitä pietarilaisen pikkuviskaalin mielessä liikkui.
Raportin mukaan Putinin ajatukset kulkivat tätä rataa:
”Kun Venäjä [Neuvostoliiton hajotessa] vapautui ’kansainvälisen santarmin’ roolistaan, uskottiin voimavarojen vapautuvan yhteiskunnan kehittämiseen. Käytännössä kävi päinvastoin.”
”Venäjä menetti tärkeitä alueita, joista [Putin] erikseen mainitsi Krimin. Lisäksi [hän] kritisoi Baltian maita, ml. aluevaatimuksiaan Venäjälle ja venäläisväestölle aiheutettuja ongelmia. Hän valitti lännessäkin esiintyneen kirjoituksia Venäjän laajentumishalusta.”
Krimin niemimaa hiersi Putinia siis jo 1990-luvun alussa. Sen asian hän pääsi korjaamaan mieleisekseen vuonna 2014, kun Venäjä anasti Krimin Ukrainalta ja liitti sen itseensä.
VLADIMIR Putin on Leningradin eli Pietarin kasvatti. Pietari oli hänen turvasatamansa, kun neuvostojärjestelmä meni alta eikä työ tiedustelupalvelu KGB:ssä näyttänyt tarjoavan tulevaisuutta.
Pormestari Sobtšak pestasi Putinin, jonka tehtäviin kuuluivat muun muassa ulkosuhteet. Tätä kautta Putin tuli Suomenkin diplomaateille tutuksi.
Putinin vuosien 1991–1996 Suomi-kytköksistä tiedetään jo entuudestaan varsin paljon. Myös HS selvitti niitä, kun hän vuosina 1999–2000 nousi ensin pääministeriksi ja sitten presidentiksi.
Apulaiskaupunginjohtaja Putin kävi Suomessa työvierailuilla ainakin puolen tusinaa kertaa – etenkin Turussa, koska se on Pietarin ystävyyskaupunki.
Vanhat suomalaistutut ovat kuvailleet Putinia järjestelmälliseksi ja kurinalaiseksi. Aikalaiskertomukset ovat perustuneet muistikuviin, ja ihmisen muisti on tunnetusti hatara ja valikoiva.
Siksi on kiinnostavaa täydentää kuvaa 1990-luvun alun Putinista katsomalla, mitä Suomen ulkoministeriö kirjasi hänestä tuoreeltaan.
ERITYISTÄ kysyntää Putinin analyyseille oli syys-lokakuussa 1993, kun Venäjä oli valtataistelun seurauksena lähellä luisua sisällissotaan.
Syksy 1993 oli Venäjällä suuren kuohunnan aikaa. Boris Jeltsin määräsi panssarivaunut tulittamaan Moskovan parlamenttitaloa, jonne hänen valtaansa vastustavat kansanedustajat olivat linnoittautuneet.KUVA: VIKTOR KOROTAYEV / REUTERS
Raportteja on toimitettu laajalla jakelulla. Saatetiedoista käy ilmi, että niitä on Helsingin päässä ”telekopioitu” presidentin kansliaan ja ”putkipostitettu” ulkoministeriön sisällä. Putkiposti oli vanhanaikainen tapa postittaa viestejä nopeasti rakennuksen sisällä: asiakirja laitettiin muovisylinteriin, jonka ilmanpaine hujautti konttorista toiseen.
Venäjän kriisin päänäyttämönä oli Moskova, jossa kymmenen päivän aikana kuoli satoja ihmisiä. Apulaiskaupunginjohtaja Putin tähdensi, että Pietarissa oli rauhallista.
Yksi Putinin briiffauksista oli 24. syyskuuta 1993. Jälkiviisauden valossa on merkillepantavaa, että Putin siinä tilanteessa ”esitti varsin kovaa kritiikkiä alueneuvostojen edustajista”.
Pääkonsuli Kauppila raportoi Putinin mietteistä: ”Hänen mukaansa kyse on yleensä vanhan nomenklatuuran edustajista, joille henkilökohtaisen aseman menetys on suurimman huolen aihe. Maan etua tärkeämpi on henkilökohtainen etu.”
Savua nousi Venäjän parlamenttitalosta eli ”Valkoisesta talosta” Boris Jeltsinin määräämän ja panssarivaunujen suorittaman tulituksen jäljiltä lokakuussa 1993.KUVA: PETR DAVID JOSEK / REUTERS
Vallan hajautuminen pitkin Venäjää oli Putinin mielestä selvä riski ja ongelma: ”Jotkut em. edustajat [voivat] saada aikaan välikohtauksia, mikäli heillä on vielä suuri vaikutusvalta alueellaan.”
Presidenttinä Putin ryhtyi sitten ensi töikseen suitsimaan aluejohtajien valtaa.
PERINPOHJAISESTA Putin-alustuksesta pääsi nauttimaan myös alivaltiosihteeri Jaakko Blomberg, joka vieraili Pietarissa kesäkuussa 1995.
Alivaltiosihteerit ovat ulkoministeriön hierarkiassa korkealla, ja rivien välistä voi lukea, että Blomberg olisi tainnut haluta audienssin pormestari Sobtšakilta. Mutta apumieheen oli tyytyminen.
”Alivaltiosihteeri Jaakko Blombergin tavatessa 16.6.95 Pietarin pormestari Sobtshakin 1. varamiehen V. Putinin käytiin Blombergin aloitteesta myös keskustelua Venäjän poliittisesta tilanteesta”, raporttiin kirjattiin.
Putin korosti Blombergille Venäjän ”poliittista epävakautta” ja ”vakiintuneiden puolueiden puutetta”.
”Pitkän tähtäyksen poliittisten suunnitelmien laatiminen maan kehittämiseksi ei ole mahdollista”, Putin valitteli.
”Putinin mukaan Venäjällä eletään poliittista siirtymäkautta”, pääkonsuli Kauppilan laatimassa raportissa lukee.
Putin jatkoi näin:
”Menossa on selvä suuntaus vasemmalle. Kun aikaisemmin venäläiset halusivat länsimaisia malleja, he ovat nyt huomanneet niiden vaikeudet ja ennen muuta läntisen elämänmuodon kalleuden.”
Blombergin ja Putinin keskustelussa kosketeltiin tulevia vuoden 1996 presidentinvaaleja sekä Pietarin aluevaaleja. Pietarissa oli pelissä Putinin oma tulevaisuus, ja niin itse asiassa myös presidentinvaaleissa, mutta tätä ei vielä tiedetty.
”Sobtshakilla on reaaliset mahdollisuudet jatkaa pormestarina”, Putin arvioi esimiehensä tilannetta ja siten myös omaansa.
PIETARIN vuoden 1996 vaalitaistelussa loka lensi.
”Sobtshakin ja hänen läheisen tukijansa apulaiskaupunginjohtaja Putinin väitettiin jääneen kiinni Heathrown lentokentällä miljoona dollaria mukanaan”, Suomen uusi pääkonsuli Osmo Lipponen raportoi kesäkuussa 1996. ”Putinin väitettiin lisäksi hankkineen hämärillä rahoilla itselleen Etelä-Ranskasta huvilan.”
Kesäkuussa 1996 suomalaisraportti kertoo, kuinka Pietarin vaaleissa loka lensi. Vastustaja väitti – vailla todisteita –, että pormestari Anatoli Sobtšak ja apulaiskaupunginjohtaja Vladimir Putin olivat jääneet kiinni Heathrown lentokentällä miljoona dollaria mukanaan.KUVA: HEIKKI AITTOKOSKI / HS
Nämä väitteet esitti Sobtšakin vastaehdokkaisiin lukeutunut Aleksandr Beljajev. Todisteita hänellä ei ollut.
Pietarista niin kuin koko Venäjästä tuli 1990-luvulla suuri korruptioryteikkö. Väitteet silloisen apulaiskaupunginjohtajan ryvettyneisyydestä ovat jatkuneet näihin päiviin asti. Näkyvimmin niitä on esittänyt oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi, joka tammikuun Putinin palatsi -videossaan lähti liikkeelle Putinin uran alkuvaiheista.
KESÄN 1996 vaaleissa Sobtšakille ja Putinille kävi köpelösti. Sobtšak hävisi niukasti entiselle alaiselleen Vladimir Jakovleville.
Putin joutui kokemaan ensimmäisen ja todennäköisesti viimeisen kerran, että vapaissa vaaleissa on todellinen häviämisen riski.
Suomalaisraportista voi päätellä, ettei Putin ottanut tappiota kevyesti. Hänen vaalireaktioissaan oli tosin tiettyä komiikkaa.
”Putin syytti vaali-iltana Jakovlevin tukijoita vaaliväärinkäytöksistä”, pääkonsuli Lipponen raportoi. ”Kun tulokset vahvistettiin, Putin jo perui puheensa väittäen saaneensa vääriä tietoja Sobtshakin esikunnasta (johon hän kyllä itsekin kuuluu).”
PIAN PUTININ ei kuitenkaan tarvinnut enää ajatella Jakovlevin tunteita. Syksyllä 1996 tapahtui siirto pois aluesarjasta.
Lipponen kirjoitti syyskuussa 1996, että ”nöyryytys Jakovleville oli kaupungin kv. suhteista vastanneen pormestarin ensimmäisen sijaisen Putinin kutsuminen presidentin hallinnon varapäälliköksi, joka on ministerin arvoinen tehtävä”.
Putin sai siis töitä Moskovasta, ja siellä olivat edessä ihan uudet kuviot.
Puttehan oli DDR:ssä 1989 syksyllä itse todistamassa sitä kun vihaiset väkijoukot valtasivat Stasin päämajan. Tämä epäilemättä vaikutti KGB-upseeri Putinin mielenlaatuun. Kansannousua ei saa päästää tapahtumaan Venäjällä.
Coffee Man
Respected Leader
Putinin suojelemiseksi koronalta on käytetty jo 72 miljoonaa euroa – presidentin luokse pääsee vain pitkän karanteenin kautta
Putinin ympärillä on vain ”puhtaita” ihmisiä.
www.iltalehti.fi
Samaan aikaan toisaalla...
Kuolleisuustilasto kertoo koronan kurittaneen Venäjää ankarasti â Taloustieteilijä: Epidemia näytti, etteivät ihmishenki tai totuus ole Kremlin prioriteetteja
Venäläisiä kuoli viime vuonna 18 prosenttia enemmän kuin edellisvuotena.
yle.fi
StepanRudanskij
Respected Leader
Toomas Hendrik Ilveksen haastattelu American Purpose -julkaisusta. 12.4.2021
www.americanpurpose.com
What Putin and Xi Really Want
Former Estonian President Toomas Hendrik Ilves speaks with <em>American Purpose</em> about Europe caught between America and its rivals.
www.americanpurpose.com
ak.tied
Respected Leader
Tulee mieleen tarinat Kekkosen kalareissuista 
www.iltalehti.fi
Vladimir Putin täysin pitelemätön – pyssytti yhdeksän maalia jääkiekko-ottelussa
Vastustaja oli tainnut unohtaa 68-vuotiaan pelaajan merkkaamisen maalintekosektorilla.
www.iltalehti.fi
Jompi kumpi näistä pitää kyllä saada seuraavan NHL pelin kansikuvaksi, niin EA tekee miljarditienestit pelkästään myymällä pelin digitaaliset kopiot loppuun venäjällä:Tulee mieleen tarinat Kekkosen kalareissuista
Vladimir Putin täysin pitelemätön – pyssytti yhdeksän maalia jääkiekko-ottelussa
Vastustaja oli tainnut unohtaa 68-vuotiaan pelaajan merkkaamisen maalintekosektorilla.
Parempi ehkä kuitenkin noin, vois olla ns poliittinen itsemurha jos joku KHL-gooni taklaisi Puttea laitaan niin että olis kuset&paskat housuissa..Tulee mieleen tarinat Kekkosen kalareissuista
Vladimir Putin täysin pitelemätön – pyssytti yhdeksän maalia jääkiekko-ottelussa
Vastustaja oli tainnut unohtaa 68-vuotiaan pelaajan merkkaamisen maalintekosektorilla.
arix
Respected Leader
Vähän pyörittelisi hanskaa naamalla niin se olisi oikea itsemurha...
Maidan
Respected Leader
Joo, Putinin taas annettiin voittaa jääkiekossa, holuit mitä holuit, ei ilmaiseksi. Muuten järjetön kuvottava pelleily. ..Mitähän hän oli ottanut ollakseen edes pystyssä, maiskuttelee suulla oudosti. Noh, nehän ovat mestareita hormonien ja muiden aineiden alalla (ja erityisesti myrkkyjen). Voiton paraatissa mies kuulemma näytti kalvakkalta ja sairaalta, ontuikin.
"Kuten edellisinä vuosina, 9. toukokuuta käytetään Venäjän federaatiossa propagandaan. Mutta tällä kertaa propagandan huippu oli Putinin puhe Punaisella torilla - jossa oli lievästi sanottu lausuma, joka ei ollut totuuden mukainen: "Kansamme oli yksin, yksin hyvin vaikealla, sankarillisella ja uhrautuvalla polulla voittoon..." Paraatiin osallistui ainoa ulkomaisen valtion päämies - Tadžikistanin diktaattori Rakhmonov."
Alina Vituhnovskaja
"On syytä huomata, että vanhemmat upseerit, jotka ilmoittivat Putinille paraatin lopusta, olivat läsnä ilman henkilökohtaisia aseita. Vain Šoigu ja toinen hahmo koristeellisilla tikaroilla.
Ilmeisesti Putin pelkää oikeasti sisäpiirinsä aiheuttamia provokaatioita. Mistä muuten puhuin eilisessä haastattelussa. Tyytymättömyys kypsyy sekä järjestelmän sisällä että sen ulkopuolella.
Putin itse. Hän näyttää hämärän tuskalliselta. Kävely on epävakaa, ikään kuin hän olisi voittamassa voimakasta kipua."
Arkady Dubnov
"Kuten edellisinä vuosina, 9. toukokuuta käytetään Venäjän federaatiossa propagandaan. Mutta tällä kertaa propagandan huippu oli Putinin puhe Punaisella torilla - jossa oli lievästi sanottu lausuma, joka ei ollut totuuden mukainen: "Kansamme oli yksin, yksin hyvin vaikealla, sankarillisella ja uhrautuvalla polulla voittoon..." Paraatiin osallistui ainoa ulkomaisen valtion päämies - Tadžikistanin diktaattori Rakhmonov."
Alina Vituhnovskaja
"On syytä huomata, että vanhemmat upseerit, jotka ilmoittivat Putinille paraatin lopusta, olivat läsnä ilman henkilökohtaisia aseita. Vain Šoigu ja toinen hahmo koristeellisilla tikaroilla.
Ilmeisesti Putin pelkää oikeasti sisäpiirinsä aiheuttamia provokaatioita. Mistä muuten puhuin eilisessä haastattelussa. Tyytymättömyys kypsyy sekä järjestelmän sisällä että sen ulkopuolella.
Putin itse. Hän näyttää hämärän tuskalliselta. Kävely on epävakaa, ikään kuin hän olisi voittamassa voimakasta kipua."
Arkady Dubnov
chigeen'a
Kapteeni
Vuodet vievät veronsa. Päivitys tähän ajatuksen virtaan.
Liitteet
Jotenkin näyttää sille, että joku sairaus, jne... on vienyt Putleria ikääntymisessä reippaasti useamman vuoden eteenpäin ihan alta aikayksikön.
Pihkakoski
Kenraali
Siltähän tuo ainakin osin näyttää. Tosin, mikäli näin olisi. Fataalityypin sairaus, ei tuo erityisen positiivista taitaisi harkinnan suhteen luvata. Erittäin haasteellista, mitään järkevää päätelmää, ulkomuodon muutoksesta on tehdä.
Katsoin tosiaan huolella voitonpäivän televisioinnin olikohan istv:ltä. Ja kyllä sitä tiikerilläkin lopulta ratsastaa auringonlaskuun.
Mieti ite, 38v puoliso ja isäksi taas..
chigeen'a
Kapteeni
Saatat olla perimmäisten kysymysten äärellä. Syy miksi putikka sekosi lopullisesti. Nuori vaimo pamahti taas paksuksi, vaikka tapasivat viimeksi reilut kaksi vuotta sitten, salaa Sveitsissä. Ukrainan sodan sivunäyttämö medialta piilossa. Silmitön ihmisjahti käynnissä Genevejärven hienosto alueella. Nuoria miehiä katoaa päivittäin mystisesti.Mieti ite, 38v puoliso ja isäksi taas..