HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Perussuomalaisten hajottaminen muistutti enemmän eteläamerikkalaista diktatuuria kaikkine takakonttiepisodeineen ja u-käännöksineen kuin pohjoismaista demokratiaa

Lainaus yltä.

Tuo episodi kertoo enemmän kuin tuhat sanaa tai kokonainen tutqija-armeijaryhmän kokoonkyhäämä teelmä. Suomalaista hallituspolitiikkaa a.d.2017. Iso facepalmu.

Kyllä jälkipolville riittää puitavaa, jos lienee sitten halua.

Oli se aikamoinen episodi.

Tuo Hansain löytämä sosionomin kirjoitus on pelkkää apulantaa. Niinistö oli valmis ottamaan hallituksen eronpyynnön ja myöhemmin sanoi vielä, että olisi ollut parempi, että hallitus olisi hajonnut. Presidentillä ei ole edes valtaa enää hallitusta lähettää kesälomalle. Se sote kai siinä liimasi keskustan ja kokoomuksen ja loikkariryhmällä oli sitten ties mitkä omat motiivinsa, joita siellä perussuomalaisten hajoamisketjussa arvailtiin.

Tietovuodolla ei ole mitään järkevää yhteyttä hallitukseen tai presidenttiin. Niinistöllä ei kannatuksessaan ole ollut mitään pelättävää.
 
Poliitikko lähtokohtaisesti pönkittää omia etujaa, sen sijaan keinot ja niiden ilmentymät seuraavat omaa aikaansa. Joten lähtökohtaisesti muunneltua totuutta tarvittaessa puhuu kaikki, muuten menestys ei ole taattu. Siis puhuvat bullshittiä, lähes alvariinsa.:censored:, ajoitus on nykyään todella tarkkaan mietittyä, nyt jos koskaan.
 
On ollut mielenkiintoinen talviloma, kun on seurannut tätä palstaa. Vaimo huomasi että vauva-lehden palstalla on keskustelu aiheesta. Itse sitten löysin tämän palstan jossa on korkeatasoista keskustelua.
Tässä huomioitani muualta:
Vakuttava asiantuntija: Limnell
Suoraselkäinen toimittaja: jessikka aro
Menetetty mahdollisuus: sanoman hallitus olisi voinut poikkeuksellisesti ottaa kantaa sisältöön ja sanoa ettei salaisia asiakirjoja julkaista enää. Olisi palauttanut luottamuksen ja monikaan ei olisi perunut lehteä.
 
Sattumalta nyt tullut kannanotto Yleltä...

Ville Vilén & Marit af Björkesten: Lähdesuoja on osa länsimaista demokratiaa – ei “lähdesuojahöpötystä”

Kysymys lähdesuojasta ja sen pitävyydestä nousi Suomessa jälleen keskusteluun marraskuussa 2017 verohallinnon pääjohtajan kommentoidessa asiaa.

Eläkkeelle jäävä pääjohtaja Pekka Ruuhonen ihmetteli, miksi Yleisradio kieltäytyy luovuttamasta Panaman paperit -veroparatiisitietovuodon materiaalia verottajalle. Ruuhosen mukaan kyse on ”lähdesuojahöpötyksestä”, koska verottaja ei ole kiinnostunut itse tietolähteestä vaan lähteen luovuttamasta aineistosta.

Tilanteessa ei ole kyse vain Ruuhosen puheista, vaan verottaja on yrittänyt aggressiivisesti murtaa Ylen lähdesuojaa oikeudenkäynnin kautta. Yle on perustellusti kieltäytynyt luovuttamasta aineistoa.

Ensimmäisen vaiheen oikeusprosessi päättyi verottajan tappioon, kun Helsingin hallinto-oikeus kumosi elokuussa 2017 verottajan vaatimuksen. Nyt tapaus on korkeimman hallinto-oikeuden harkinnassa.

Olemme länsimaisen demokratian yhden perusperiaatteen – sananvapauden – ytimessä. Osa tätä ydintä on tiedotusvälineen lähdesuoja. Sen mukaan tiedotusvälineellä on oikeus olla tarvittaessa paljastamatta juttujensa lähteitä.

Näin mahdollistetaan muun muassa merkittävien poliittisten ja taloudellisten päättäjien tai viranomaisten toimien seuranta sekä niistä raportoiminen. Toki tiedotusvälineiden on tehtävä tätä työtään omia eettisiä periaatteitaan noudattaen.

Verottajan vaateet perustuvat siihen, että lähdesuoja koskisi itse lähdettä, ei lähteen luovuttamaa aineistoa. Väite on absurdi. Suomalaisen lainsäädännön, Euroopan ihmisoikeustuomioistuinten aihetta koskevien päätösten ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan sananvapausmääräysten tulkinnan mukaan lähdesuoja koskee itse lähteen lisäksi lähteen luovuttamaan aineistoa.

Osa länsimaista demokratiaa on se, että yhteiskunnan eri toimijoilla on eri tehtävät. Medialla on omansa ja verottajalla omansa. Tiedotusvälineen tehtävä ei ole auttaa viranomaisia toimissaan vaan hoitaa omaa tehtäväänsä vallan vahtikoirana.

Lähdesuojan murtaminen olisi äärimmäisen poikkeuksellista ja sillä olisi suuri haitallinen vaikutus paitsi Ylen myös muun suomalaisen median toiminnalle. Niinpä Yle jatkaa taisteluaan lähdesuojan puolesta.

Ville Vilén
johtaja, vastaava toimittaja
Luovat sisällöt, Yle

Marit af Björkesten
johtaja, vastaava toimittaja
Svenska Yle
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/...-lahdesuoja-on-osa-lansimaista-demokratiaa-ei
 

1) En ole löytänyt suomalaisesta lainsäädännöstä sellaista kohtaa, että aineistolla olisi sama suoja kuin sen antajalla. Suomessa se menee näin:

Yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla sekä julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot. Julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on lisäksi oikeus olla ilmaisematta viestin laatijan henkilöllisyyttä.

Oikeudenkäymiskaaren mukaan yleisön saataville toimitetun viestin laatija taikka julkaisija tai ohjelmatoiminnan harjoittaja saa todistajana kuultaessa kieltäytyä vastaamasta kysymykseen, kuka on antanut viestin perusteena olevat tiedot, samoin kuin kysymykseen, johon ei voi vastata paljastamatta tietojen antajaa.

2) Propagandassa viitataan Eurooppaan ihan kusetustarkoituksessa. Monsissa länsimaissa lähdesuoja voidaan murtaa jo esitutkinnassa. Ei tarvita mitään "kuuden vuoden tuomioita".

Ruotsissa lähdesuoja voidaan murtaa esitutkinnassa tuomioistuimen päätöksellä tilanteessa, jossa on olemassa todennäköisin syin epäilty henkilö. Lähdesuoja voidaan murtaa siten, että toimittaja voidaan velvoittaa kertomaan, onko kyseinen henkilö hänen lähteensä.
 
Lähdesuoja ei ole sankaruutta. Suomessa on pohdittu lakia, jossa lähdesuoja voitaisiin murtaa jo esitutkinnassa silloin, kun tiedon alkuperäinen antaja on todennäköisesti syyllistynyt salassapitovelvollisuuden rikkomiseen.

Alpo Rusin tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten syyttömän elämä saatiin raiteiltaan, ja lähdesuojan takia epäselväksi se, kuka oli vuotanut julkisuuteen alun perin vain suojelupoliisilla olleen tiedon Rusiin kohdistuneesta rikosepäilystä.

Toinen oli SIG-yhtyeen Matti Inkisen itsemurha Seiskan lapsipornoepäilyn takia. Tahallista materiaalin hankintaa ja levitystä ei voitu vielä sitovasti todistaa ja tapaus oli vasta menossa syyteharkintaan. Tietokoneet voivat toimia levittäjinä, jos ne on murrettu. Tutkinta oli kesken.

Riippumatta näiden tapausten syyllisistä tai syyttömistä, vakavampaa on se, että lehdet saavat tietonsa vaitiolovelvollisilta viranomaisilta, jotka siis rikkovat lakia (ja ainakin Seiskan tapauksessa) vieläpä rahaa vastaan. Tämä mahdollistaa korruption.

Suomi on tässäkin tapauksessa käsittämässä länsimaisen lähdesuojan täysin omalla tavallaan ja kätkemässä huonon tarkoituksen hyvän alle.
 
Lähdesuoja ei ole sankaruutta. Suomessa on pohdittu lakia, jossa lähdesuoja voitaisiin murtaa jo esitutkinnassa silloin, kun tiedon alkuperäinen antaja on todennäköisesti syyllistynyt salassapitovelvollisuuden rikkomiseen

Lähdesuoja on väärin käytettynä silkka ruma ase. Liian usein yksittäinen ihminen kokee julkisen teilauksen, johon verrattuna piiskaaminen Lieksanhovin pihalla kaakinpuussa a.d. 1696 on ollut silkkaa leikkiä. Ihmisen julkinen roikottaminen löysässä hirressä ei ole leikin asia ollenkaan ja sitä tapahtuu joka päivä. Ja aivan erityisen perseestä tämä on, jos -lähdesuojaa- on käytetty väärin. Eli tehdään silkkaa vääryyttä jollekin.
 
Lähdesuoja on väärin käytettynä silkka ruma ase. Liian usein yksittäinen ihminen kokee julkisen teilauksen, johon verrattuna piiskaaminen Lieksanhovin pihalla kaakinpuussa a.d. 1696 on ollut silkkaa leikkiä. Ihmisen julkinen roikottaminen löysässä hirressä ei ole leikin asia ollenkaan ja sitä tapahtuu joka päivä. Ja aivan erityisen perseestä tämä on, jos -lähdesuojaa- on käytetty väärin. Eli tehdään silkkaa vääryyttä jollekin.

En muista kuin muutaman tapauksen, joissa lähdesuoja on edes noussut suureen keskusteluun. Näitä kaikkia tapauksia yhdistää se, että ei ole paljastettu mitään yhteiskunnallisia epäkohtia ja virkamiesten salaisia väärinkäytöksiä. Sen sijaan Rusin tapauksessa ja HS-gatessa suojataan jotain korkeaa virkamiestä, joka mahdollisesti tekee omaa politiikkaa ulkovallan laskuun vuotamalla hänelle tarkoituksenmukaisissa kohdissa salassapidettävää tietoa.

Jos tätä perustellaan länsimaisilla arvoilla, hyvin menee maskirovka läpi.
 
Venäjällä Viestikoekeskus-vuoto uutisoitiin operaationa presidentti Niinistöä vastaan, ja se sopii hyvin Kremlin tarkoituksiin
Venäjällä lietsotaan sisäpoliittista syistä halveksuntaa Yhdysvaltoja ja kaikkea länsimaista kohtaan. Tuoreen selvityksen mukaan suuret venäläiskanavat kertovat myös Suomesta yleensä kielteiseen sävyyn, kirjoittaa Jarmo Mäkelä kolumnissaan.

VASTA ilmestyneessä kirjassaan Tango Noir (Musta tango) Anton Tšehovtsov käy yksityiskohtaisesti dokumentoiden läpi, miten Vladimir Putin ja läntisen maailman uusfasistit, uusnatsit ja muut äärikansalliset oikeistopiirit löysivät toisensa – ja miten taitavasti jälkimmäiset on sidottu levittämään Kremlin propagandaa ja tukemaan sen tavoitteita.

Kremliä ja äärioikeistoa yhdistää taistelu länsimaista rappiota, liberalismia, suvaitsevaisuutta, monikulttuurisuutta, vapaakauppaa, markkinataloutta ja demokratiaa vastaan. Tämän epäpyhän allianssin yhteinen vihollinen on Yhdysvallat liittolaisineen.

Tshekhovtsov osoittaa, etteivät venäläiset vihanneet amerikkalaisia vielä silloin, kun valta maassa siirtyi Boris Jeltsiniltä Vladimir Putinille. Kadehtivat kyllä, kuten suomalaisiakin, mutta eivät vihanneet.

AMERIKKALAISVIHA, joka nopeasti jalostui halveksunnaksi kaikkea länsimaista, myös Natoa ja Euroopan unionia kohtaan, luotiin sisäpoliittisista syistä. Sen avulla vaiennettiin oppositio, joka sankoin joukoin osoitti kaduilla mieltään vaalivilppiä vastaan, kun Putin toistamiseen nousi Venäjän johtoon.

Koska viha ei noussut kansasta, se oli tuotava kansalle ylhäältä käsin. Tämä oli mahdollista, koska jo kahdella ensimmäisellä presidenttikaudellaan Putin oli taivuttanut maan tärkeimmät tiedotusvälineet – ensin tv-kanavat ja vähitellen myös muut – Kremlin ohjaukseen. Ne valjastettiin yhtenäistämään kansaa kaikilla rajoilla uhkaavaa vihollista vastaan.

Tämä hanke ei ole päättynyt – päinvastoin.

KAKSI tutkimuslaitosta – ukrainalainen ja virolainen – ovat käyneet tarkkaan läpi kolmen tärkeimmän venäläisen tv-kanavan uutis- ja ajankohtaisohjelmat heinäkuusta 2014 kesäkuuhun 2017.

Tutkimus osoitti, että tv-kanavat toistivat erilaisia, läntistä Eurooppaa koskevia kielteisiä ilmaisuja keskimäärin 17 kertaa päivässä. Näin ne toteuttivat natsien Hitlerin ajan Saksassa kehittämää oppia: isostakin valheesta tulee totta, kun se vain toistetaan riittävän usein.

Suomi ei ollut niiden maiden joukossa, joita eniten käsiteltiin venäläisissä uutis- ja ajankohtaisohjelmissa. Mutta kun Suomea käsiteltiin, sävy oli lähes aina kielteinen: kun suhde koko EU:n osalta oli 83–17 kielteisten eduksi, niin Suomen osalta kielteisten mainintojen osuus oli suurempi eli 88 %.

KOSKA tutkimusta on tarkoitus jatkaa vuoden loppuun asti, vasta sen päätyttyä nähdään, miten Suomea koskevat luvut ovat muuttuneet Puolustusvoimien Viestikoekeskusta koskenutta tietovuotoa Venäjällä seuranneen keskustelun tuloksena. Aihe nimittäin nousi vuoden isoimmaksi Suomi-kohuksi.

Aluksi sävy oli vahingoniloinen – suomalaiset viranomaiset olivat jääneet kiinni salaa harjoitetusta vakoilusta. Nopeasti sävy muuttui loukkaantuneeksi, ikään kuin medialle ja sen haastattelemille poliitikoille olisi tullut yllätyksenä, että salassa harjoitettu vakoilu kohdistuikin Venäjään.

Sen jälkeen tarina alkoi elää omaa elämäänsä. Aivan riippumatta siitä, mikä mahdollisesti oli ollut asiakirjat vuotaneen tahon tai ne julkaisseiden toimittajien oma tarkoitus, Venäjällä aiheen ympärille luotiin toinen todellisuus, joka istutettiin jo vuosia toteutettuun suurempaan kuvioon.

TARINA kulki pääpiirteittäin näin:

Kyseessä oli operaatio ”venäläisystävällisenä” pidettyä presidentti Sauli Niinistöä vastaan. Tavoitteena oli Venäjään kohdistuvan epäluottamuksen lietsominen, Suomen ja Venäjän välien pilaaminen sekä Suomen vetäminen Natoon.

Sen pani toimeen suomalaisen eliitin ja ylemmän virkamieskunnan Venäjän vastainen vaikuttajaryhmä. Välineenä käytettiin ”russofobista” sanomalehteä, joka Venäjän median lainaamien suomalaislähteiden mukaan ”on suoraan CIA:n ja brittitiedustelun ohjauksessa, jonka rahoitus tulee valtameren takaa ja jonka toimituksessa työskentelee tunnettuja Nato-propagandisteja”, jotka mainittiin nimeltä.

Jouluaattona TV-5 esitti aiheesta perusteellisen yhteenvedon. Sen toimittaja Jekaterina Ivanova oli kuvausryhmineen vieraillut Tikkakoskella ja käynyt rohkeasti jopa Helsingin lähellä sijaitsevan ”vakoilijakoulun” luona.

Neljän suomalaisen todistajan ja kahden venäläisen politiikan tutkijan yhteistyönä Venäjän median levittämä valhe kiteytettiin lopulliseksi totuudeksi.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ulkomaantoimittaja, joka on työskennellyt Moskovassa, Washingtonissa ja Brysselissä.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005509961.html?share=809930c09cbb3f1ede512cef0f7b2ab2
 

Huomioita:

Tshekhovtsov näkee äärioikeiston putinilaiseksi. Olen tehnyt samoja havaintoja. Hän ei mahdollisesti näe toista hyvin hämäävää ja paljon laajemmin verkottunutta aisaa, joka vieläkin kätkeytyy ainakin suomalaiseen vasemmistorakenteeseen KGB:n aikanaan perustamien "demokraattisten kansalaisjärjestöjen" kautta. Me olimme niin pahuksen paljon kohteena. Kaikki "suvaitsevaisuus" ei ole vilpitöntä kuten ei kaikki kansallismielinen ole vilpitöntä.

Ongelmamme on moninaisempi, koska emme tehneet kunnon tiliä.

Tässä mainitaan myös TV5:n Jekaterina Ivanova, joka kävi Tikkakoskella haastattelemassa paikallisia.
 
Huomioita:

Tshekhovtsov näkee äärioikeiston putinilaiseksi. Olen tehnyt samoja havaintoja. Hän ei mahdollisesti näe toista hyvin hämäävää ja paljon laajemmin verkottunutta aisaa, joka vieläkin kätkeytyy ainakin suomalaiseen vasemmistorakenteeseen KGB:n aikanaan perustamien "demokraattisten kansalaisjärjestöjen" kautta. Me olimme niin pahuksen paljon kohteena. Kaikki "suvaitsevaisuus" ei ole vilpitöntä kuten ei kaikki kansallismielinen ole vilpitöntä.

Ongelmamme on moninaisempi, koska emme tehneet kunnon tiliä.

Tässä mainitaan myös TV5:n Jekaterina Ivanova, joka kävi Tikkakoskella haastattelemassa paikallisia.

Hyvin on HS:n jutut luettu, kun samoja kohteita käyvät...

ja käynyt rohkeasti jopa Helsingin lähellä sijaitsevan ”vakoilijakoulun” luona.

Katso kuvateksti..
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005496210.html
 
Niin on luettu.

Täällä siitä Tikkakosken käynnistä mainittiin samana päivänä kun kävivät. Mpnet reaaliajassa. Tosin ei tiedetty mikä TV ja minkä toimittajan ryhmä.

Voitas kohta alkaa pitämään provokatiivisia inffohyökkäyksiä vastapuolen liikkumatilan rajoittamiseksi
 
  • Tykkää
Reactions: KIM
Näitä kaikkia tapauksia yhdistää se, että ei ole paljastettu mitään yhteiskunnallisia epäkohtia ja virkamiesten salaisia väärinkäytöksiä. Sen sijaan Rusin tapauksessa ja HS-gatessa suojataan jotain korkeaa virkamiestä, joka mahdollisesti tekee omaa politiikkaa ulkovallan laskuun vuotamalla hänelle tarkoituksenmukaisissa kohdissa salassapidettävää tietoa

Toivottavasti kysymys on virkamiehestä ja tai poliitikosta yksikössä....ettei touhu ole monikkoa laajuudeltaan.
 
Bingo!

Helsingin Sanomat perustaa turvallisuuspolitiikan toimittajaryhmän
Tarve erityiselle seurantaryhmälle on korostunut Suomen turvallisuusympäristön muuttuessa.

Antero Mukka HS

Julkaistu: 2.1. 15:15

HELSINGIN SANOMAT perustaa toimitukseensa uuden turvallisuuspolitiikan ja kyberaiheiden ryhmän. Ryhmän jäseninä on ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä kyberturvallisuuteen perehtyneitä toimittajia lehden eri osastoilta.

Tarve erityiselle seurantaryhmälle on korostunut muun muassa Suomen turvallisuusympäristön muuttuessa. Etenkin Ukrainan kriisin ja Itämeren sotilaspoliittisen aktivoitumisen takia turvallisuuspolitiikkaan kytkeytyvät aiheet ovat yhä näkyvämmässä roolissa uutisagendalla. Aihepiiri on noussut odotettuakin keskeisempään rooliin esimerkiksi presidentinvaalien yhteydessä käytävässä keskustelussa. Myös HS:n tiedustelujutuista virinnyt keskustelu on vahvistanut näkemystä siitä, että aihepiiri on lukijoille yhä merkityksellisempi, kertoo vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

”Monilla lukijoilla on vahvat perustiedot turvallisuuspolitiikasta, ja vaatimustaso lehden sisällön suhteen korkealla. Pyrimme varmistamaan sen, että lukijoille välittyy aihepiiristä entistäkin kokonaisempi, ehyempi journalistinen näkymä niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisesti. Tämä koskee sekä nopeita että hitaampia kehityskulkuja”, Niemi sanoo.

TAVOITTEENA on HS:n periaatelinjan mukaisesti huolehtia siitä, että kansalaisilla on mahdollisuus muodostaa kulloisestakin tilanteesta sellainen kokonaiskuva, joka koostuu kansalaisten omaehtoisille ratkaisuille tarpeellisista tiedoista.

HS:n turvallisuuspolitiikan ja kyberaiheiden ryhmä toimii yli toimituksen osastorajojen. Ryhmän seurantaa koordinoi vetäjän roolissa ulkomaantoimittaja Jussi Niemeläinen. Niemeläinen on työskennellyt muun muassa lehden Moskovan kirjeenvaihtajana sekä kotimaan toimituksen uutispäällikkönä. Niemeläinen on juuri palannut Suomeen vuoden kestäneeltä komennukseltaan HS:n Itämeri-kirjeenvaihtajana. Niemeläisen asemakaupunki oli Latvian Riika.

Niemeläisen ohella ryhmään kuuluvat perustamisvaiheessa ulko-ja turvallisuuspolitiikan erikoistoimittaja Kari Huhta, puolustusasioihin perehtynyt toimittaja Jarmo Huhtanen, tietoturvallisuuteen paneutunut toimittaja Laura Halminen, talouden ja politiikan toimittaja Tuomo Pietiläinen sekä feature-osaston toimittaja, kansainvälisiin aiheisiin perehtynyt Tommi Nieminen. Lisäksi ryhmään kuuluvat HS:n kirjeenvaihtajat Laura Saarikoski Washingtonissa, Pekka HakalaMoskovassa, Pekka Mykkänen Brysselissä sekä Petja PelliTukholmassa. Ryhmä raportoi työstään HS:n toimituksen johdolle.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005510332.html?share=05e32d7fe88baa5a80202ef4b237c592
 
Helsingin Sanomat perustaa turvallisuuspolitiikan toimittajaryhmän
Tarve erityiselle seurantaryhmälle on korostunut Suomen turvallisuusympäristön muuttuessa.

Sotkeminen tulee jatkumaan koska sille on Sanomien hallituksen tuki.

Tärkeämpää olisi huolehtia Sanomien henkilöstön hyvinvoinnista.
Ettei enää jatkossa vasaroida läppäreitä "sekopäiden malliin"
kerrostalojen kellareissa. Oliko vielä työnantajan väline? Kuinka
monessa muussa firmassa sellaisesta päätyisi sairaslomalle tai ulos.

Palvelimetkin pätkivät niin että kaivettiin pari viikkoa vanhat varmistukset?

Eivät edes häpeä.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top