Huonoimmat kokemuksesi armeijasta eli armeijan toiminnan epäkohdat

Pääosin inttiaika oli ihan mukavaa mutta eräästä leirityksestä jäi vähän paha maku suuhun. Olin KuljK kuski ja minut määrättiin marraskuussa kranaatiheitinkomppanialle kuskiksi parin viikon leirille Rovajärvelle. Alusta alkaen tuli selväksi, että porukkaa johtanut yliluutnantti ei paljoa kuskeista perustanut, ja määrätyistä lepoajoista oli turha edes keskustella.
Uusiin asemiin siirryttäessä minut käskettiin vartioon kunnes joku tulisi minut vapauttamaan. Yleensä nuo vahtivuorot kestivät yli 6 tuntia mikä ei sinällään olisi ollut ongelma mutta yleensä jäi ruokailut väliin tai sitten tarjolla oli vain jäätynyttä nödeä.

Muistaakseni leiriä oli takana noin viikko, kun alkoi mennä kuppi nurin. Siirtymisen jälkeisenä aamuna oltuani koko yön vartiossa (koska minut oli ilmeisesti unohdettu) tulin telttaan nukkumaan ammuntojen ajaksi. Omat leirieväät oli jo loppu ja ruokaa olin saanut edellisen päivän lounaalla. Nälkä ja väsy. Noin tunnin nukuttuani kyseinen yliluti tulee telttaan karjuen, että täällä perkele ei nukuta ja heittää hiipuneen kamiinan teltasta ulos. Käskytti sitten kuorma-autoa siirtämään muutaman metrin toiseen paikkaan ihan vaan siirtämisen ja uudelleen naamioinnin ilosta. Asetelma on seuraava: minä E-Sisun ratissa umpihangessa ja yliluti auton edessä ajattamassa. Pyörän eteen sattui joku kanto eikä kuorkki meinaa siitä mennä yli pienellä ryömittämisellä, yliluti huitoo tulemaan ja sönköttää jotain. Laitan lisää lukkoja päälle ja annan kaasua kunnolla, kuorkki hyökkää kannon yli pomppien eteenpäin, yliluti lyö käsiä ristiin ja alkaa ottamaan taka-askelia. Tässä vaiheessa myönnän häpeäkseni, että oikeasti pohdin mitä poljinta painan seuraavaksi. Päädyin kuitenkin nostamaan jalan kaasulta ja yliluti päätyi perseelleen hankeen.

Samassa harjoituksessa sitten toinen porukka oli onnistunut kaksoislatauksella räjäyttämään heittimensä, mutta silloinhan vielä ei syytä onnettomuuteen tiedetty. Kaikki ampumatarvikkeet piti varotoimena vaihtaa toiseen erään. Kello oli suurinpiirtein aamuneljä, kun olin tuomassa uutta ammuslastia asemiin. Apukuskina ollut sotilasmestari alkoi epäillä vireystilaani:
-SM: "Minä voisin ajaa loppumatkan, näyttää sun pää vähän nuokkuvan"
-Minä: "Joo, aja vaan", ja avaan samalla kopin oven.
-SM tarttuu hihaani "Mitäpä jos pysäytetään ensin"
Olin siis niin tokkurassa ratissa, etten tajunnut että olin ylipäätään ajamassa.

Kyseinen sotilasmestari pisti asiaa eteenpäin ja loppuleirin aikana sainkin sitten ne määräysten mukaiset kuuden tunnin unet. Aterioita jäi edelleenkin väliin mutta se ei ollut niin vakavaa.

Kertaalleen vielä leirin aikana yliluutnantti yllätti uskomattomalla pätevyydellään. Piti siirtyä uusiin asemiin mutta kranaatit olikin jo laitettu ampumavalmiiksi ja sytyttimet oli laitettu paikoilleen. Sellaista kuormaa ei määräysten mukaan pitäisi siirtää metriäkään, eikä harjoitusolosuhteissa tuollaisesta pitäisi tinkiä varsinkaan, kun leirillä on sattunut jo yksi vakava räjähdysonnettomuus. Kieltäydyttyäni ajamasta sain uhkailut sotaoikeudesta ja tilanne eskaloitui siihen, että yliluti hyppäsi kuskin penkille ilman mitään VAK-ajolupia ja komensi minut apukuskin paikalle. Kieltäydyin siitäkin kunniasta ja sanoin menen seuraavaan autoon kunhan marssiväli on yli 100 metriä.

Koko jutussa hämmensi tuo esimiehen hälläväliä suhtautuminen varo- ja turvallisuusmääräyksiin. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt paremmin pitää puolensa noissa. En yhtään ihmettele miten noita kaksoislatauksia on tapahtunut, kun esimiestasolla on turvallisuusasiat noin hakoteillä, ja sotilaiden taistelukunnosta ei edes yritetä huolehtia.
Meillä oli heitin komppaniassa aliupeereiden toimesta todella vaikea hyväksyä että radakuski on myös kuljettaja. Monta kertaa sai vääntää lepoajoista. Kouluttajat kyllä hoiti hommat hyvin.
 
Tupakalle meno.

Tupakalle sai mennä jos varusmieskouluttaja sattui"löytämään" maasta tupakan.

Oli vissiin kielletty pummaamasta alaisilta.


Eli suunnilleen näin.
"Heti kun olen löytänyt tupakan maasta niin pidetään tupakkitauko"
Kyllähän se sieltä sitten löytyi.

Juu, pummaaminen alaisilta oli kiellettyä, ettei tulisi sellaista tilannetta jossa alainen kokisi olevansa pakotettu antamaan röökinsä esimiehelleen. Nehän olivat kuitenkin ihan omia eivätkä pv:n tupakoita..
 
Top