Huonoimmat kokemuksesi armeijasta eli armeijan toiminnan epäkohdat

[Beerfect]

Lainaus toiselta käyttäjältä toisesta ketjusta:

"Oma maanpuolustushenkeni romahti armeijassa vuosina 95-96 koulutuksen ja kohtelun ollessa turhauttavaa, nöyryyttävää ja järjetöntä."

Tuo lause sitten kirvoitti aloittamaan tämän ketjun. Omaakin mielialaa nakersi armeijan vittumaisuudet, millä tarkoitan tässä nilkkimäisiä alikersantteja, en niinkään vähäunisia öitä kylmässä metsässä. Jälkimmäiseen olin henkisesti valmis, ensimmäistä en olisi osannut odottaa omilta vaan vihollisilta, jos edes heiltäkään. Lähdetään siitä että armeijassa minua ei esim. koskaan piesty, minua ei käytetty seksuaalisesti hyväksi eikä minua pidetty ikinä nälässä, eikä muutoinkaan aiheutettu mitään sellaista mitä ei oltaisi aiheutettu kaikille muillekin. Eli siinä mielessä ihmisoikeuksiani kunnioitettiin koko palveluksen ajan ja saamani kohtelu oli tasa-arvoista. Minä pääsin vähällä moneen muuhun ihmiseen verrattuna. (esim. armeijassa muodostuneet pysyvät terveysongelmat joillekin)

Nilkkimäisillä alikersanteilla tarkoitan puolestaan sitä pinkkojen säätelyä ja saappaiden kiiltämistä. Alikessuillehan ei koskaan kelvannut mikään määrä päiväpeiton suorareunaisuutta tai saappaan kiiltoa. Yritä siinä sitten kunnioittaa Puolustusvoimia. Tätäkö on armeija? Pientä, systemaattista ja akkamaista vittuilua kaikkia alokkaita kohtaan, joista jotkut saattoivat astua palvelukseen avoimin mielin, korkein odotuksin ja motivoituneina? Mikä tämän hyöty on? Miten tälläistä voi esiintyä? Miksei tätä aikaa käytetä paremmin esim. kalustokoulutukseen? Nämä olivat sumeita ensituntemuksiani silloin Kun Olin Nuori ja intissä. Kissaihminenhän minäkin vain olen joten ei kiinnostanut vittujakaan, tai siten teeskentelin. Minulle armeijasta muodostui äkkiä eräänlainen hyvänlaatuinen vankilatuomio, ennemmin kuin jokin rakentava kokemus, jota kannatti odottaa. Sydäntä kyllä särki kun tavallaan pidin Suomea jonkinlaisena edistyneenä maana, tai pidin edes PV:tä modernina instituutiona, joka kasvattaa, kouluttaa ja pitää huolen omistaan, kuten esim. koululaitos siihen asti oli tehnyt.

Jumalauta miten houkka voi nuori ihminen olla.

Mielestäni se oli erityisen tuhoisaa koska se nilkkimäinen pienvittuilu tehtiin heti alussa. Sellainen antaa, sanotaanko, huonon ensivaikutelman laitoksesta. Puhumattakaan siitä syövyttävästä tuhosta mitä se saattaa tehdä yksilön maanpuolustustahdolle. Mitä kauemmin kytee vihassaan ja hämmennyksessään, sitä vaikeampi siitä on palautua, siitäkin huolimatta että ymmärtää myöhemmin elämässään miksi tapahtui se mikä tapahtui. Kun koko joukolle vittuillaan sillä tavalla, ei voi olla ajattelematta, että kyllä tästä joku tietää, oli se kohtelu joko oikein, laskelmoitu tai väärin.

Se voi olla epäviisasta laittaa samanikäiset nuoret sällit toistensa esimiehiksi ja alaisiksi mutta joskushan sekin asetelma on kai luotava. Armeijaan astuessani minulla ei ollut käsitystä, että edellisen saapumiserän äijät päätyvät seuraaville alikessuiksi. Minulle se havainto tuli pienenä järkytyksenä, ja koin sen jo silloin pöyristyttävän typeränä (vaiston tasolla). Mutta vittuako minä tiesin. Minä olin 18 ja se oli se ainoa fakta minkä vaivoin tiedostin. "Kaipa armeija tietää mitä tekee..." (huutonaurua). Jos minulta oltaisiin kysytty että "Mitäpä luulet, kuinka kauan alikessuja koulutetaan ennen kuin heidät päästetään kaitsemaan teitä alokkaita?" niin olisin kai vastannut varovasti "Pa.. pari vuotta? Kolme?" Voin vain arvailla miten suuria eroja on eri paikkakuntien välillä varusmiesten kohtelussa. Loppujen lopuksi huonoa kohtelua ei välttämättä tuota instituutio vaan jokin instituution jäsen, tai sinne yksikköön pesiytyvä huonon kohtelun kulttuuri. Minun on vaikea arvioida prosenteissa kuinka montaa kohtaamaani alikessua, kokelasta tai kapiaista kunnioitin mutta sanotaanko lonkalta heitettynä että 10%, 30% ja 50% (vastaavasti). Peruskouluopettajilta ja korkeakouluopettajilta vaaditaan kasvatuskoulutus mutta vaaditaanko sitä alikessuilta? Vai vaaditaanko korkeakouluopettajilta kasvatuskoulutusta? Oman kokemukseni mukaan 18-vuotias ei ole iältään lähelläkään kypsää ihmistä. Siinä mielessä Suomi työllistää mielestäni lapsisotilaita ja antaa heille lisäksi epäpäteviä kasvattajia/kouluttajia.

Eräs erityinen mieleenjäänyt valhe oli että eräänä päivänä tuli kasarmilla tilaisuus luovuttaa verta Punaiselle Ristille (muistaakseni siis PR). Verenluovutus tietysti tarkoittaisi sitä että pitäisi pari tuntia tai päivän verran välttää raskasta liikuntaa (en muista) mutta toisinhan siinä kävi. Parin tunnin sisällä päästiinkin kesäiselle juoksumarssille. Marssia johtanut kokelas oli täysin tietoinen verenluovutuksesta. Kylmä hiki siinä vähän oli otsalla hermostuneisuuden takia mutta on pakko myöntää että ei tuntunut missään vaikka verta oltiin otettu hiljattain. En tiedä miten paljon verta minun pitää menettää ennen kuin se heikentää minua mutta verenluovutus + 30 minuutin juoksutarpominen tuntui ihan samalta kuin pelkkä 30 minuutin juoksutarpominen. Kiitos aiheutetusta turhasta huolesta, silti. Lupaan maksaa myöhemmin korkoina takaisin (on maksettu jo). Ehkäpä ensi kerralla haluatte teetättää ihmiskokeenne informoiduilla vapaaehtoisilla. Ääliöt.

Itse olin pettynyt ja jopa katkera armeijaa kohtaan sanotaanko ikävuodet 18-25. Mitenkäänhän se ei heikentänyt taistelutahtoani pysyvästi, vaan päinvastoin, sai minut jopa kasvattamaan ja kääntämään energiani, tosin Suomea vastaan tai Suomea rasittaen. (Asiassa on toki muitakin tekijöitä, eli PV ei ole yksin vastuussa minun asenteestani Suomea kohtaan). Ei, minä en taistele Suomen puolesta vaan ennemmin yksilönvapauden, sananvapauden ja ihmisoikeuksien puolesta. Suomen arvot vain sattuvat olemaan pitkälti samansuuntaiset omien valitsemieni arvojen kanssa. Siinä mielessä Suomi on onnekas (sillä minä voisin olla paljon pahempi tapaus). Olen aiheuttanut mielestäni sopivan määrän vahinkoa Suomelle tähän mennessä vuosien saatossa, joten voin kai viimeistään nyt antaa PV:lle anteeksi menneet pienet vääryydet. En ole ikinä ollut erityisen hyvä antamaan anteeksi ja olen lisäksi huono häviäjä ja niiden realiteettien kanssa minun on elettävä. On tärkeää hyväksyä itsensä. Mut tää kaikki oli yli 15v sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, jos niinku palautteen antamista ajatellaan?

Ovatko muut siellä antaneet anteeksi armeijassa kokemansa vääryydet tai pettymykset?
Mikä hinta Suomen pitää maksaa tuottamistaan pettymyksistä tai vauriosta tai saamastasi kaltoinkohtelusta?

 

[Peuhkis]

En tiedä sinusta mutta itse ainakin kykenin erottamaan hyvät ja asialliset alikersantit juurikin noista vittuilijoista yms asenteen omaavista alikersanteista ja tiedostin että tämä asia liittyy ihmisluonteisiin, ei Puolustusvoimiin organisaationa. Ei vähentänyt omaa maanpuolustustahtoa.

 

[JR49]

En tiedä sinusta mutta itse ainakin kykenin erottamaan hyvät ja asialliset alikersantit juurikin noista vittuilijoista yms asenteen omaavista alikersanteista ja tiedostin että tämä asia liittyy ihmisluonteisiin, ei Puolustusvoimiin organisaationa. Ei vähentänyt omaa maanpuolustustahtoa.

Joo, aivan oleellinen huomio. Järjestelmä kuin järjestelmä, aina löytyy vittumaisia ihmisiä, jotka käyttävät väärin järjestelmän mahdollisuuksia. Löytyykö työpaikkaa, jossa ei ole mulkkuja? Jos löytyy haluan vaihtaa sinne...
Ja armeijan tehtävä on kouluttaa taistelijoita, ts. ihmisiä jotka oikeasti ottavat hengen pois toisilta, ja jos siinä ei rauhan ajan koulutuksessa pientä vittuilua kestä, niin kuin voi kestää rintamaolosuhteita?
Olen aina mieltänyt nämä pikku vittuilut, mitä kaikki armeijat harrastavat, eräänlaiseksi testiksi. Jos et tätä kestä, niin mietipä, kun pilliin vihelletään...
Sitäkin voi miettiä, miksi kaikilla armeijolla on samantapainen toimintamalli. Joku syyhän siinä pitää olla, ja se ei tosiaan ole se, että tahallaan tehdään jotain.

 

[Peldie]

Itselläni sattui pääosin erinomaiset vm-johtajat ja erittäin asialliset kouluttajat.

Näin useamman vuoden jälkeen katseltuna eniten jäi pännimään, etten (siviilielämän hankalan tilanteen vuoksi) hakeutunut johtajakoulutukseen varusmiesaikana. Olin kuitenkin motivoitunut, mutta iso osa palvelustovereistani näki asiallisen yrittämisen lähinnä epämiellyttävänä asiana, enkä kokenut oloani mukavaksi komppaniatoverieni ja tupakavereideni seurassa.

Olen usein miettinyt sitä päivää, jolloin johtajakoulutukseen lähtijät valittiin ja olen todennut siitä kieltäytymisen olleen tähänastisen elämäni suurin ja katkerin virhe.

 

[Sardaukar]

Joo, aivan oleellinen huomio. Järjestelmä kuin järjestelmä, aina löytyy vittumaisia ihmisiä, jotka käyttävät väärin järjestelmän mahdollisuuksia. Löytyykö työpaikkaa, jossa ei ole mulkkuja? Jos löytyy haluan vaihtaa sinne...
Ja armeijan tehtävä on kouluttaa taistelijoita, ts. ihmisiä jotka oikeasti ottavat hengen pois toisilta, ja jos siinä ei rauhan ajan koulutuksessa pientä vittuilua kestä, niin kuin voi kestää rintamaolosuhteita?
Olen aina mieltänyt nämä pikku vittuilut, mitä kaikki armeijat harrastavat, eräänlaiseksi testiksi. Jos et tätä kestä, niin mietipä, kun pilliin vihelletään...
Sitäkin voi miettiä, miksi kaikilla armeijolla on samantapainen toimintamalli. Joku syyhän siinä pitää olla, ja se ei tosiaan ole se, että tahallaan tehdään jotain.

Tämä on asiaa.

Itse PV:n hommissa olleena voin sanoa, että joukkoon mahtuu samalla tavalla mukavia kuin vittumaisiakin esimiehiä. Tilanne on joskus vähän vaikea, jos tietää olevansa oikeassa..mutta kun "isompi nappi on aina oikeassa". Ei kukaan kaikista ihmisistä pidä, mutta kaikissa yhteisöissä pyritään kuitenkin sietämään toisiamme.

Ei sotavoimat (ja käytän sanaa tarkoituksella) voi olla mikään lasten päivähoitopaikka. Sotavoimissa opetellaan tappamaan vihollisia ja pistämään niiden vempeleet palasiksi.

 

[Tetra]

Ja armeijan tehtävä on kouluttaa taistelijoita, ts. ihmisiä jotka oikeasti ottavat hengen pois toisilta, ja jos siinä ei rauhan ajan koulutuksessa pientä vittuilua kestä, niin kuin voi kestää rintamaolosuhteita?
Olen aina mieltänyt nämä pikku vittuilut, mitä kaikki armeijat harrastavat, eräänlaiseksi testiksi. Jos et tätä kestä, niin mietipä, kun pilliin vihelletään...

Tulisiko siis sellaiset ihmiset jotka eivät siedä epäasiallista käytöstä vapauttaa asepalveluksesta?

Äkkiseltään ajateltuna en keksi mitään "institutionaalista" (eli siis sellaista joka on PV:n määräämä toimintatapa) vittuilua kohdanneeni. Sen sijaan joidenkin yksilöiden käytös oli kyllä dorkaa, lähinnä kiusaamiseen verrattavaa. Näitä on varmasti niin vertaisissa kuin esimiehissä. En itse kuitenkaan joutunut näiden uhriksi juurikaan.

 

[JR49]

Tulisiko siis sellaiset ihmiset jotka eivät siedä epäasiallista käytöstä vapauttaa asepalveluksesta?

Ei. Joka ikisen pitäisi minun mielestäni käydä asepalvelus, ja joka ikisen pitäisi olla valmis tekemään osansa. Vaikka lippaita täytät.
Asepalvelukseen sisältyy tekijöitä, joita ihmiset, luonteestaan riippuen, pitävät epäasiallisena. Se ei ole syy heittäytyä syrjään. Muistanpa joskus rukissa lähes kyyneltä vääntäneeni, kun vitutti. Silti en luovuttanut.
Minulle kelpaa sama meininki kuin viime sodissa. Kaikki kynnelle kykenevät riviin, ja vaikka väkisin, jos niikseen tulee.

Edit: lähden rintamalle, olen silloin käytännössä valmis kuolemaan, ja johtajana käsken myös muita kuolemaan. Mitä minun pitäisi ajatella vapaamatkustajista? Mitä rintamamies ajattelisi vapaamatkustajista? Luulen, että turpaan tulisi.

 

[Tetra]

Ymmärtääkseni PV on pyrkinyt vähentämään simputusta ja kiusaamista ynnä muuta vastaavaa toimintaa. Ollaanko siis puolustusvoimissa erehdytty ja väärällä tiellä? Heikkeneekö taistelijoiden laatu tämän myötä? Kova ja vaativa koulutushan ei ole epäasiallista toimintaa eikä epäkohta.

 

[Sardaukar]

Ymmärtääkseni PV on pyrkinyt vähentämään simputusta ja kiusaamista ynnä muuta vastaavaa toimintaa. Ollaanko siis puolustusvoimissa erehdytty ja väärällä tiellä? Heikkeneekö taistelijoiden laatu tämän myötä? Kova ja vaativa koulutushan ei ole epäasiallista toimintaa eikä epäkohta.

Kysehän ei koskaan ole ollut ns. PV:n linjasta että simputtamalla muka tulisi kovempia sotilaita. Venäjällähän sitä on vieläkin. Pennalismista on koetettu pyrkiä eroon vahvasti ja mielestäni onnistuttu.

Se taas, mitä pidetään epäasiallisena toimintana tosin on aina ollut häilyvä persoonallinen asia. Kun kokelaana komensin komppanian nuoremmille iltavahvuuslaskennassa ylimääräisenä varustuksena "runkkupuvun" lisäksi kypärän, ns. "siviilijunan kääntymisen" aiheuttaman tuskan torjumiseksi, joku voisi väittää sitä simputukseksi. Mutta se otettiin hyvin vastaan.

Epäasiallista käytöstä kyllä aikoinaan varusmiehenä näki etenkin esim. AUK I santsarien toimesta, joista myös jo silloin ko. alikersantteja rankaistiin. Eikä epäasiallinen käytös aina liity varusmiehiin, vaan sitä myös tapahtuu kantahenkilökunnan keskuudessa.

Pointtina on, että pennalismin perinteistä on voimakkaasti pyritty eroon, mutta kuten melkein joka työpaikalla...aina siellä joku kusipää on.

 

[JR49]

Ymmärtääkseni PV on pyrkinyt vähentämään simputusta ja kiusaamista ynnä muuta vastaavaa toimintaa. Ollaanko siis puolustusvoimissa erehdytty ja väärällä tiellä? Heikkeneekö taistelijoiden laatu tämän myötä? Kova ja vaativa koulutushan ei ole epäasiallista toimintaa eikä epäkohta.

Muistan elävästi, kun puratin ja kasautin kevyttä konekivääriä puoli tuntia putkeen jääkäreilleni. He pitivät sitä epäasiallisena simputuksena, vaikka se teki heistä osaltaan sodan ajan ammattilaisia häiriönpoistossa. Mihin vedetään raja? Jos homma ei miellytä sen voi lopettaa, vaikka selkärangassa oleva taito pelastaisi sinyt, toverisi ja tehtävän. Varusmies pääsääntöisesti ei ymmärrä tätä puolta.

Edit: siis toimin kapiaisten käskystä, vaikka tätä ei jääkäreille kerrottu. Enhän itsekään olisi silloin tiennyt, mikä on parasta sodan ajan taistelijalle.

 

[Tetra]

Tuohan on koulutusta, enkä keksi miten tuo olisi epäasiallista toimintaa.

 

[JR49]

Onhan se. Montako kymmentä kertaa purat ja kokoat kookoon 30 minuutissa? Noin 30 kertaa. Moni olisi tyytynyt kolmasosaan suorituksia. Ainakin jätkien mielestä. Kaikki on suhteellista, toisen epäkohta on toisen koulutusta. Löytyy varmasti iso joukko, joka kuittaa ohankohautuksella 90-luvulla vielä harrastatut meiningit, joista nykyisin joutuisi oikeuteen ja lehtiin.

 

[Umkhonto]

Tuohan on koulutusta, enkä keksi miten tuo olisi epäasiallista toimintaa.

Tämä tuli itsellekin mieleen. Monesti v***uttaa mutta jälkeenpäin ajateltuna kasvattaa. Ja erottaa jyvät akanoista.
"Onko pakko jos ei halua?" Armeijassa on - jos käsky käy.

"Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.
Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.
Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.
Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.
Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.
Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää."


That's the way it is.

 

[Rajajääkäri]

Kysehän ei koskaan ole ollut ns. PV:n linjasta että simputtamalla muka tulisi kovempia sotilaita. Venäjällähän sitä on vieläkin. Pennalismista on koetettu pyrkiä eroon vahvasti ja mielestäni onnistuttu.

Se taas, mitä pidetään epäasiallisena toimintana tosin on aina ollut häilyvä persoonallinen asia. Kun kokelaana komensin komppanian nuoremmille iltavahvuuslaskennassa ylimääräisenä varustuksena "runkkupuvun" lisäksi kypärän, ns. "siviilijunan kääntymisen" aiheuttaman tuskan torjumiseksi, joku voisi väittää sitä simputukseksi. Mutta se otettiin hyvin vastaan.


Rajajääkäri:
Tuollainenhan on vielä huumoria, kun se kohdistuu vielä koko porukkaan, eikä yksittäiseen varusmieheen. Mutta yksittäiseen varusmieheen kohdistuva, sadistinen, aiheeton, toistuva simputus, kertoo esimiehen korvien välin olevan hoidon ja turpaanvedon tarpeessa.

 

[hessukessu]

Unen puute aiheutti ongelmia, eikä sitä helpottanut lainkaan se, että osa porukasta pölötti ja mekkaloi tuvassa hiljaisuuden jälkeen vielä pitkään. Eli idiootit tupakaverit, jotka eivät välitä säännöistä eivätkä muiden unesta paskan vertaa. Plussana vielä päällä kuorsaajat, vittu, miksei niitä voinut joko A) Ampua tai B) Pistää kaikkia samaan tupaan? Miksi jokaiseen tupaan tai telttaan osui aina YKSI ja tasan YKSI kuorsaaja?

Toinen juttu on puolikuntoisena touhuaminen pakosta, kun armeijassa ei annettu aikaa toipua jos sairastui. Jos olit kipeä, olit pahemmassa rääkissä (VMTL) kuin jos olit palveluksessa. Ei kait siinä kuntoudu, jos koko ajan joutuu nakeissa viuhumaan. VUP oli harvinaista herkkua ja VP käytännössä tuntematon käsite. Aivan käsittämätöntä touhua. Parin päivän VP:n jälkeen olisi ollut kunnossa ja voinut osallistua, mutta kun rääkättiin VMTL:ssä niin monesti sairaus paheni (kuume nousi, infektio vaati antibiootin, jne.) ja toipuminen pitene ratkaisevasti.

Tavallaan edelliseen liittyen myös se, että kukaan ei uskonut, jos oli kipeä. Kerrankin harjoituksessa selkä venähti jotenkin, pyysin voida levätä hetken. Ei saanut. Joko homma jatkui (ei liikuttu, jotain tehtiin paikoillaan, en muista mitä, anyway, olisi voinut hyvin olla sivussa hetken) tai sitten piti tilata amppari ja lähteä VKS:ään. No, jos lähdet VKS:ään ja vaiva ei enää vaivaa, niin palveluksen välttäminen uhkaa. Jos jatkat, niin selkä sanoo naps. Mitäs teet? Vittu. Ymmärrän toki, että varusmiehet vemputtavat turhaan, mutta siinä vaiheessa, kun on itse syönyt jo kolme antibioottikuuria kovaan räkätautiin yhteen putkeen ja menee vielä uudestaan lääkärin luo kuumessa, niin OLISIKO LIIKAA VAADITTU, että lääkäri jo vihdoin uskoisi, että helvetti, tämä tyyppi on OIKEASTI KIPEÄ eikä fuulaa? Oisko, mitä veikkaatte, oisko ihan liikaa vaadittua?

 

[Sardaukar]

Unen puute aiheutti ongelmia, eikä sitä helpottanut lainkaan se, että osa porukasta pölötti ja mekkaloi tuvassa hiljaisuuden jälkeen vielä pitkään. Eli idiootit tupakaverit, jotka eivät välitä säännöistä eivätkä muiden unesta paskan vertaa. Plussana vielä päällä kuorsaajat, vittu, miksei niitä voinut joko A) Ampua tai B) Pistää kaikkia samaan tupaan? Miksi jokaiseen tupaan tai telttaan osui aina YKSI ja tasan YKSI kuorsaaja?

Toinen juttu on puolikuntoisena touhuaminen pakosta, kun armeijassa ei annettu aikaa toipua jos sairastui. Jos olit kipeä, olit pahemmassa rääkissä (VMTL) kuin jos olit palveluksessa. Ei kait siinä kuntoudu, jos koko ajan joutuu nakeissa viuhumaan. VUP oli harvinaista herkkua ja VP käytännössä tuntematon käsite. Aivan käsittämätöntä touhua. Parin päivän VP:n jälkeen olisi ollut kunnossa ja voinut osallistua, mutta kun rääkättiin VMTL:ssä niin monesti sairaus paheni (kuume nousi, infektio vaati antibiootin, jne.) ja toipuminen pitene ratkaisevasti.

Tavallaan edelliseen liittyen myös se, että kukaan ei uskonut, jos oli kipeä. Kerrankin harjoituksessa selkä venähti jotenkin, pyysin voida levätä hetken. Ei saanut. Joko homma jatkui (ei liikuttu, jotain tehtiin paikoillaan, en muista mitä, anyway, olisi voinut hyvin olla sivussa hetken) tai sitten piti tilata amppari ja lähteä VKS:ään. No, jos lähdet VKS:ään ja vaiva ei enää vaivaa, niin palveluksen välttäminen uhkaa. Jos jatkat, niin selkä sanoo naps. Mitäs teet? Vittu. Ymmärrän toki, että varusmiehet vemputtavat turhaan, mutta siinä vaiheessa, kun on itse syönyt jo kolme antibioottikuuria kovaan räkätautiin yhteen putkeen ja menee vielä uudestaan lääkärin luo kuumessa, niin OLISIKO LIIKAA VAADITTU, että lääkäri jo vihdoin uskoisi, että helvetti, tämä tyyppi on OIKEASTI KIPEÄ eikä fuulaa? Oisko, mitä veikkaatte, oisko ihan liikaa vaadittua?

Eli olit niitä jotka pistettin pois kasvamaan noista syistä. Jäi se juttu kesken.

 

[late347]

Muistan kyllä intissä kun alikersantti tavallaan yritti simputtaa mua. En oikein käsittänyt miksi näin tapahtui. Mutta hän siis käytti minusta mielestäni solvaavia (rasistisia) ilmaisuja, ja yritti käskyttää minua käyttäen sellaisia ilmaisuja. En jaksanut lähteä tuohon leikkiin mukaan. Joten yksinkertaisesti kieltäydyin käskystä, elikkä jätin noteeraamatta tuollaiset käskyt. Kyllä se alikki sitten käsitti lopulta, että käyttää hyväksyttyä käskyttämistä (elikkä sukunimi, tai selkeästi osoitetaan että sotamies te). Kyllähän tuo tavallaan vitutti, mutta minä kuitenkin piilovittuilin sille alikille. En jaksanut ilmoitella kenellekään esimiehelle tuolloin.

Pientä uhriutumista tässä valittelenkin mutta valehtelematta kyllä vitutti varuskuntasairaala. Keuhkokuume elikkä intissä kipeytyminen. Ei mitään tekemistä ja todellakin vitutti ja oli tylsää. Ja oli muutenkin paska fiilis. Onnex mut määrättiin kotihoitoon jonkun ajan jälkeen(!).

Noh, tämä nyt tällainen pieni kritiikki. Olin oikeasti niin kipeä etten jaksanut hakea ruokaa sairaalan ruokalasta. Voimat loppuivat seistäessä jonossa, niin tuuperruin siihen lattialle. Silloin vitutti, että miksei täällä ole parempi palvelu täällää sairaalaosastolla? Pidin siinä pienen omatoimisen huilitauon ja hain ruuat vihoviimeisenä...

 

[Minuteman]

Monelle nuorelle miehelle ja naiselle intti on ensimmäinen etappi matkalla itsenäiseen elämään pois äitin helmoista ja jos on siihen asti viettänyt kovin suojattua elämää niin kyyti voi olla kylmää kun joutuu keskelle kirjavaa porukkaa jossa on aina joku jota elämä on jo ennättänyt koulia kovalla kädellä. Varusmiespalvelus kun on leikkaus koko ikäluokasta ihan eri tavalla kuin vaikkapa peruskoulu: Koulussa seuranasi on asuinseutusi jälkikasvu joka todennäköisesti tulee suunnilleen samantaustaisista perheistä ja joiden ajatukset kulkevat suunnilleen samaa rataa ja samaan tahtiin omiesi kanssa.

Siksi se alkushokki voi olla kova, varsinkin jos sattuu olemaan niinsanotusti pumpulissa kasvanut. Suttuisasti tatuoitu tupakaveri saattaa olla kuumottava tuttavuus ensialkuun.

Jos sitten intin jälkeen sattuu käymään niin onnekkaasti että pääsee palaamaan omaan pinkkiin (näennäisen) turvalliseen kuplaan turvattuine työpaikkoineen, mukavine työyhteisöineen, leppoisine harrastuksineen niin kontrasti tornitouhuihin vaan korostuu ja varusmiesaika koetaan negatiivisena vielä pitkään jälkikäteen. Enemmistölle elämä kumminkin kippaa paskaa niskaan sen verran että inttiaika alkaa muistoissa tuntua kovin huolettomalta ja leppoisalta jaksolta.

Sitä epäasiallista ja epäoikeudenmukaista kohtelua kohtaa kyllä täällä reservissä vähintään yhtä paljon kuin alokaskoulukaudella eikä ihmisten vittymaisuus, nilkkiys tai halu vallan väärinkäyttöön rajoitu pelkästään tuplakulmaraudoin koristeltuihin finninaamoihin. 18 vuotias ei vaan vielä välttämättä osaa pistää asioita mittakaavaan ja siksi se päiväpeiton suoruuden kyylääminen saattaa vaikuttaa elämää suuremmalta vääryydeltä.

 

[Rajajääkäri]

80-luvun alkua muistellessa, pari alikessua, joiden henkinen taso oli jäänyt n. 13 vuotiaan murrosikäisen tasolle, jonka vuoksi purkivat kaikki henkiset patoutumat alokkaisiin, söi aika rankalla kädellä motivaatiota alokasaikana ja karkotti ne pienimmätkin ajatukset mistään 11 kk:den palveluksesta.
Koulutushan oli rankkaa RVL:ssa, varsinkin "raittiissa ulkoilmassa", se meni osaltani ihan hyvin, olin hyväkuntoinen. Mutta kaikkein kovimmalle otti henkiseen puoleen olla jopa 5-6 viikkoa kiinni, ilman lomia. 20 -vuotias, nuori, viriili, elämänsä keväässä oleva mies, testosteroni huipussaan, miettii aidatun kasarmialueen sisällä kesäisiä rientoja, tyttöjen kikatusta....Se ahdisti aivan mielettömästi ja löi henkisesti täysin alamaihin.

 

[s91]

Joo, aivan oleellinen huomio. Järjestelmä kuin järjestelmä, aina löytyy vittumaisia ihmisiä, jotka käyttävät väärin järjestelmän mahdollisuuksia. Löytyykö työpaikkaa, jossa ei ole mulkkuja? Jos löytyy haluan vaihtaa sinne...

Kyllä siinä on paljonkin eroa, kuinka paljon työpaikalla on mulkkuja. Ero varusmiespalveluun on juuri siinä, että sitä työpaikkaa voi vaihtaa, jos niin haluaa.

Ja armeijan tehtävä on kouluttaa taistelijoita, ts. ihmisiä jotka oikeasti ottavat hengen pois toisilta, ja jos siinä ei rauhan ajan koulutuksessa pientä vittuilua kestä, niin kuin voi kestää rintamaolosuhteita?
Olen aina mieltänyt nämä pikku vittuilut, mitä kaikki armeijat harrastavat, eräänlaiseksi testiksi. Jos et tätä kestä, niin mietipä, kun pilliin vihelletään...

Tässä voisi vedota Tuntemattoman sotilaan Rokkaan esimerkkinä tyypistä, joka oli kylmäverinen tehokas ryssien tappaja, joka ei sitä sotatouhua pelännyt, mutta joka kyllä poltti päreensä vittumaisen Lammion vuoksi. Minusta Beerfactin kirjoituksestakin sai sen kuvan, ettei hänelle ne armeijan osuudet, joissa juuri simuloitiin rintamaolosuhteita ("vähäuniset yöt metsässä"), olleet se huono kokemus, vaan "omalla puolella" olleet kusipäät. Ja omat kokemukset suunnilleen samalta ajalta kuin Beerfactin juttu olivat samansuuntaisia. Oikeastaan itselleni ikävin osuus varusmiespalvelua oli koksukausi, kun se muuten tiukoille paneminen katosi oikeastaan kokonaan ja vain vittumaiset esimiehet jäivät. Kyllä, kantiksetkin voivat olla vittumaisia, vaikka toki hieman eritavalla kuin teini-ikäiset alikessut. Kaikkein ikävintä olivat tietenkin ne tilanteet, kun itse jouduin siinä välikappaleeksi, eli skapparit käskivät järjestämään viestimiehille jotain sikaa, kuten vaikkapa ohjattuja iltatoimia 10 kuukautta palvelleille viestimiehille.

Minusta henkistä kestävyyttä ei voi siis purkittaa yhden nimikkeen alle. On sitä kestävyyttä, ettei valita, kun ei saa nukuttua ja pannaan fyysisesti koville tai muuten vaan on vastoinkäymisiä, jotka eivät ole kenenkään "oman puolen" henkilön aiheuttamia, ja on sitä kestävyyttä, että kestää epäoikeudenmukaisen kohtelun siitä valittamatta. Minusta maailmanhistoria on täynnä henkilöitä, joilla on edellistä ollut vaikka muille jakaa, mutta joilta jälkimmäinen on puuttunut. Minä en näe, että jälkimmäinen pystyy kouluttamaan edellistä. Se, kun alkersantti räjäyttää täysin hyvän sängyn, ei vituta siksi, että sen sängyn joutuu uudestaan petaamaan, vaan ennen kaikkea siksi, että se tuntuu epäoikeudenmukaiselta.

Sitäkin voi miettiä, miksi kaikilla armeijolla on samantapainen toimintamalli. Joku syyhän siinä pitää olla, ja se ei tosiaan ole se, että tahallaan tehdään jotain.

Onko sama? Suomen armeijassa simputetaan yhtä paljon kuin Venäjällä? Minusta täällä on kirjoitettu juuri siitä, että Suomen armeija on panostanut siihen, että simputusta (=epäoikeudenmukaista esimiesten alaisiinsa kohdistamaa kohtelua, ei esim. yleisesti raskasta koulutusta) saataisiin varusmiespalveluksesta siivottua pois. Miksi se näin tekisi, jos alaisten vittumaisella kohtelulla oikeasti on joku tehtävä heistä sotilaita tehtäessä? Väittäisin, että sama trendi on muissakin länsimaisissa armeijoissa.