Hyödyttömimmät asiat mitä teille koulutettiin vm-palveluksessa?

KIM

Eversti
Minulla ei kestänyt puolta minuuttia resetoitua tuollaisista kun kasarmin portti jäi taakse reserviin lähdettäessä. :)
Just. Ja mä joudun vieläkin välillä keskittymään, että en rupea kadulla kävelemään samaa tahtia kuin edessä menevä jos on vähänkään yhtä reipas askel kuin minulla.
Ja töissä lipsahtaa välillä aikamääreitä kovaan ääneen porukalla jonnekin lähtöä odotellessa. Siis tyyliin "KOOLME MINUUUTTIAA".
Ja lapsia päiväkodista, harrastuksista ja kouluista hakiessa on käsimerkit käytössä. Lasten kaverit kuulemma oppi siinä samalla mitä ne tarkoittaa.
Noi ei kyllä mikään ollut turhaa intissä.
 

KIM

Eversti
Juu ei siinä olisi kyseessä mitään hienoja moovseja ja askeleita. Se on raakaa peliä eloonjäämisestä, keskiaikaista hakkaamista ja se joka on vahvin voittaa.
Itse asiassa jos on lapiot käsissä, niin taitaa nopein voittaa. En pidä turhana lapiolla taistelun opettamista. Siinä on päällimmäisenä tarkoituksena opettaa tarttumaan ampuma-aseen puutteessa lähimpään kättä pidempään ja käyttämään sitä tehokkaasti. Minulle opetettiin sama asia Haminassa kiväärillä. Ja kyllä se jäi luihin ja ytimiin. Ei tarvii miettiä miten vastustaja tiputetaan. Lyönnit lähtee millä tahansa kapulalla saman tien. Harmi vaan, että siviilissäkin ne lähtee ennen kuin ehtii ajattelemaan.
 

KIM

Eversti
Ootko siviilissä useinkin sellaisessa tilanteessa, että vanja vyöryttää juoksuhautaasi?

Kai sellaisia siviilihommia voi vaikka poliisissa ollakin.
Minulla ei ole omia juoksuhautoja, vaikka tänäänkin olen eräänlaisen poteron kaivanut kenttälapiolla.

Siviilissä (eli sodan ulkopuolella eli siis aina) voi tulla joku narkkari naaman eteen uhoamaan tai hiekkaneekeri saattaa koskettaa teini-ikäistä lastenlasta ilman lupaa. Tai voi joutua jossakin ulkomailla ryöstöyrityksen kohteeksi. Tai saattaa vaikka olla henkilösuojaustehtävissä. Tai sitten voi olla vaikka ollut tullissa tai poliisissa töissä. Kyllä sellaisia tilanteita voi tulla ja on tullut minullekin, että on tullut vastattua uhkaan välittömästi kaikella käytettävissä olevalla kyvyllä, välineellä ja voimalla.
 

skärdis

Respected Leader
Siviilissä (eli sodan ulkopuolella eli siis aina) voi tulla joku narkkari naaman eteen uhoamaan. Kyllä sellaisia tilanteita voi tulla ja on tullut minullekin, että on tullut vastattua uhkaan välittömästi kaikella käytettävissä olevalla kyvyllä, välineellä ja voimalla.
Kyllä, ja on minullakin nakkijonosta kokemuksia. Olen väistänyt takavasemmalle.

Nuo vaan ovat siinä epäkiitollisia pohdittavaksi, ettei tiedä mihin tilanne olisi johtanut, jos olisi jäänyt katsomaan viimeiset kortit.
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Kyllä, ja on minullakin nakkijonosta kokemuksia. Olen väistänyt takavasemmalle.

Nuo vaan ovat siinä epäkiitollisia pohdittavaksi, ettei tiedä mihin tilanne olisi johtanut, jos olisi jäänyt katsomaan viimeiset kortit.
Siviilissä harvemmin on puukko, pistooli tai rynkky taskussa, puhumattakaan raskaammasta kalustosta.

Puolen vuosisadan huonommalla puolelle asti elettyä tuollaisia tilanteita on tullut vastaan vain pari kertaa. Ja silloin Putinin ohje - kertomansa mukaan Leningradin kaduilta - pätee: jos konflikti on väistämätön, iske ensin.

Ja, lisäisin, 110 prosenttisella voimalla, niin että vastus varmasti putoaa polvilleen, olipa näköä, kokoa tai painoa miten paljon tahansa.

Nyt näitä oppeja saa jakaa jo jälkipolville, vähän kerrassaan. Ehtivät harjoitella.
 

Pitopuu_91

Alokas
Kaikellahan oli aina tarkoitus, mutta erityisesti on jäänyt mieleen suksisulkeiset tykkihallissa, tietysti asiaan kuuluvat varusteet päällä (lumipuku, nalleasu jne.), kun ulkona oli mitä parhaimmat talvikelit. Koulutustapahtuman olisi ehkä voinut hoitaa toisellakin tavalla. Tapahtui KymJP:ssä.
 

BlackFox

Ylipäällikkö
Toi suunnistus on jännä.
Jollakin se taito vain on ja ne menee pilkkopimeässäkin metsässäkin ilman karttaa ja kompassia.

Yhdessäkin tiedustelu treenissä pyörittiin kuin kirsikkapillussa joka ikiseen ilmansuuntaan laajalla-aluella.

Hienous alkoi kun piti löytää reput.

Eräs totesi tostaa 700m vasempaan kahden mäen yli, siitä 300m oikeaan ja sen jälkeen satanen pohjoiseen seuraillen puutonta kaistaletta ja siitä mäkeen. "Katos katos katos tässähän ne onkin"
 

vz

Luutnantti
Meillä oli joukkueessa yksi, vähän sellainen yksinkertainen Lappilainen jäääkäri joka ei oppinut kompassin käyttöä sitten niin millään. Osasi hän tietysti sen verran, että nuoli osoittaa pohjoiseen mutta jos piti esim. antenni suunnata suuntaan X niin pieleen meni. Liikaa matematiikkaa.

Siitä huolimatta, tai juurikin siitä syystä, tämä sama kaveri osasi mennä metsässä pitkiäkin matkoja suunnassa pysyen, karttaa juurikaan katsomatta. Suunnistuskisa, kaveri kevyellä hölkällä kärkijoukossa. Kesä tai talvi, päivä tai yö, niin se kaveri kyllä suunnassa pysyi. Meille ei kyllä selvennyt miten hän sen teki mutta sitä tyyppiä ei saanut eksymään mihinkään. Koko siihenastisen lyhyen ikänsä tietysti metsässä kulkenut niin, ehkä se on opettanut miehelle jotain semmoista mitä ei kirjoista opi.
 
Oisko tuo ollut Pstohjus 82:n valohäirinnän ilmaisin. Siis turhin.

82han oli lankaohjattava, eli ohjus kuleksi maaliinsa, kun ampuja piti maalin tähtäimen ristikossa ja ohjuksen perässä oli infrapunalamppu, jonka avulla ampumalaite piti ohjuksen tähtäyslinjalla. Vaan kun r***ien tekniikka ei ollut vallan kehittynyttä, niin sopivalla taajuudella tuleva ir-säteily (vaikka matalalla paistava aurinko) olisi saattanut harhauttaa ohjuksen ties minne. Siksi ampumalaitteen kylkeen ripustettiin, ja piuhalla kytkettiin, VaHI, matkaradion kokoinen mötikkä, jolla sitten tarkasteltiin että onko sitä ylimääräistä säteilyä.
VaHIssa oli kaksi kanavaa, eli keilausaluetta, leveä ja kapea. Ampumalaite suunnattiin (oletettuun) maaliin ja kokeiltiin ensin kapea ja sitten leveä keila. Jos kapealla oli häirintää, niin ampua ei siitä asemasta voinut. Jos taas leveällä oli, mutta kapealla ei, niin silloin voitiin ampua, muistaakseni jotenkin niin, että pyrittiin etsimään valohäirinnän lähde ja "koukkaamaan" ohjus maalin vastakkaiselta puolelta, missä valohäirinnän lähde oli. Eli jos siis valohäirintää löytyi maalin vasemmalta puolelta, niin ampujan piti alkumatkasta tähdätä maalin oikealle puolelle ja lopuksi ohjata maaliin. Helppoa kuin heinän teko, vai mitä? Ohjuksen nopeus noin 200m/s ja tyypilliset ampumamatkat 1500-2500 m. Laske siinä sitten sekunteja, milloin käännät kohdalle...
Tätä sitten hinkattiin aina, kun harjoiteltiin asemaanmenoa ja tulitoimintaa. Käytännössähän tuota ei oikein voinut harjoitella, mutta kyllä sitä aparaattia räplättiin ja aina muisteltiin että saako ampua vai ei...

Sitten kolmen vuoden perästä mentiin kertaamaan ja ruvettiin muistelemaan että mites tää homma meni.

Niin kapiaiset kuunteli aikansa ja sanoi että kuulkaas pojat, se on niin että jos vain jompi kumpi kanava varoitaa, niin sitten vaihdatte asemaa. Siitä ei silloin voi ampua.

Niin ne hommat kehityy...:)
 

inscout

Ylipäällikkö
Meillä oli joukkueessa yksi, vähän sellainen yksinkertainen Lappilainen jäääkäri joka ei oppinut kompassin käyttöä sitten niin millään. Osasi hän tietysti sen verran, että nuoli osoittaa pohjoiseen mutta jos piti esim. antenni suunnata suuntaan X niin pieleen meni. Liikaa matematiikkaa.

Siitä huolimatta, tai juurikin siitä syystä, tämä sama kaveri osasi mennä metsässä pitkiäkin matkoja suunnassa pysyen, karttaa juurikaan katsomatta. Suunnistuskisa, kaveri kevyellä hölkällä kärkijoukossa. Kesä tai talvi, päivä tai yö, niin se kaveri kyllä suunnassa pysyi. Meille ei kyllä selvennyt miten hän sen teki mutta sitä tyyppiä ei saanut eksymään mihinkään. Koko siihenastisen lyhyen ikänsä tietysti metsässä kulkenut niin, ehkä se on opettanut miehelle jotain semmoista mitä ei kirjoista opi.
Näyttikö hän tältä?

1606328190028.png
 
Top