Hyödyttömimmät asiat mitä teille koulutettiin vm-palveluksessa?

Kyrätulli

Kapteeni
Eikös amerikkanialaiset arvioinu WW2:en aikaan että 1/10 osa ikäluokasta kykenee tappotantereille? Ja nykyään vielä on päällä ajatus/tietoisuus siitä ettei ole pakko jos ei taho.
 

Bombsquad

Luutnantti
Se varmaan helpottaa lyömistä, jos se toinen yrittää puolestaan riistää henkeäsi.
Päinvastoin.
Fight or flight tilanteessa taitaa useimmilla olla luonnollinen reaktio se karkuun juokseminen. Jotkut menevät ihan käihin. Se vielä korostuu niinkin raassa kuin lähitaistelutilanteessa.
Tästäkin on historiallisia esimerkkejä.
Koulutuksella luodan edellytyksiä toimia. Itsevarmuutta ja aggressiivisuutta.
 

Tornisteri

Kersantti
Hyödyttömimmät asiat joita koulutettiin?

Yksi hyödyttömin oppitunti "siinä vaiheessa" jonka muistan oli hiukan ennen lähtöämme ns. välisotaan esitetty tulenjohdon perusteet jonkun pikaisesti paikalle pyydetyn koksun toimesta. Me olimme siis AUK:n kiväärilinja ja koskaan ennen emme olleet tehneet mitään tulenjohtoon viittaavaakaan, joten tuo lyhyehkö oppitunti tulenjohdosta ja sen toimintatavoista oli kuin hepreaa olisi puhuttu.

Toki tärkeä aihehan tämä oli, mutta aivan liian myöhään esitetty. En tiedä opetetaanko tätä yhteistoimintaa miten nykyään ko. kursseilla, mutta meidän aikanamme tuo oli ensimmäinen ja viimeinen kosketus tulenjohdon toimintaan. Taisi meillä myös pyöriä joku tulenjohtopartio muutamassa kohtaa ko. harjoituksessa mukana, mutta itse KVKK-miehen taistelijaparina keskityin pääsääntöisesti vain ammusvöiden kanssa juoksenteluun pohjois-karjalan helteisessä alkukesässä hikoillen kuin sika..

Toinen hyödyttömältä tuntuva asia nykyään oli se käskynantorunkojen hierominen. Toki silläkin oli tarkoituksensa ja juuri niillä mantrojen toistamisilla kyllä näin jälkeenpäin ajateltuna oli tarkoituksensa toistojen muodossa, mutta tositilanteessa sitä kapulakieltä ei kyllä varmaan kukaan esittäisi noin jos pitäisi ryhmittää ryhmää puolustusasemiin yms. temppuja tehdä.
 

inscout

Ylipäällikkö
Hyödyttömin asia mitä minulle opetettiin vm-palveluksessa oli suunnistus.

Tämä siksi, että en tajunnut koko hommasta mitään. Osaan lukea muinaiskreikkalaista tekstiä sortuneesta pylväästä enemän kuin suunnistuskarttaa härmäläisessä metsässä.

Ei niin, että en pitäisi kartoista. Niissä oli paljon kauniita värejä ja siihen oli mukava piirrellä ajankuluksi jos luppoaikaa oli. Niistä sai myös hyviä sytykkeitä kaminaan tai nuotioon. Ja jos pysytteli tien merkin kohdalla saattoi päätyä sivistyksen luokse. Mutta valitettavasti kapiukkoloilla oli kummallinen tarve lähettää meidät sinne vihreälle alueelle. Kuka piru sieltä minnekkään löytää??

Entäpä kompassi sitten? Kummallinen häkkyrä jossa pyörii nuoli joka ei pysy paikallaan vaikka mitä teki. Aivan mielipuolinen keksintö. Miten helvetissä pohjoinen voi olla samaan aikaan edessä, takana ja molemmilla sivuilla??? Täysin hyödytön ja käsittämätön keksintö.

Kun aikanaan toin julki mielipiteeni aiheesta puurissa, joku aneeminen akateemikko piipersi jotain kartan ja kompassin hyödyllisyydestä tulenjohdossa. Ansaitusti ilmaisin hänelle syvimmän halveksuntani! Jokainen rehellinen heitinkuli tietää, että tulenjohto on vain kaunisteltu siviilipalveluspaikka rimppakintuille joista ei ole miehen hommiin tuliasemassa. Jos tuli pitää saada kohdalleen, ammutaan niin maan perkeleesti ja etulinjassa oleva nurmipora kelpaa sanomaan minne suuntaan pitää kääntää. Yleensä tämäkin on turhaa. Kun tarpeeksi ampuu, edessä hiljenee taatusti jossain vaiheessa. Ja jos ulina kuuluu takaa komentopaikalta, sama lääke toimii siihenkin! Enemmän kranaatteja, vähemmän paperia!

Karttoja ja suunnistusta... Hyi hel...tti
 

Umkhonto

Kenraali
...Karttoja ja suunnistusta... Hyi hel...tti
Aivan helmi postaus mielestäni. Autosuunnistus on helppoa kuin heinänteko koska kartta vastaa todellisuutta. Mutta skuugessa sinä hetkenä kun putoat kartalta niin on aivan sama että miten päin se kartta on kädessä. Siinä, missä pitäisi olla peltoa kasvaakin ikimetsä. Tai jossa pitäisi olla metsää , onkin Saharan kokoinen hakkuuaukea. Jos satut törmäämään Saimaaseen tai Laatokkaan, sinulla saattaa olla vahva aavistus siitä, missä et ainakaan ole.

Mutta kun taskussa on kännykkä ja karttasovellus niin voit kävellä tunnin umpimetsässä, haarukoida mielessäsi suuntaa ilman karttaa ja kompassia ja tunnin jälkeen kaivaa kännykän taskusta ja todeta että olet 400 metriä sivussa siitä pisteessä johon ajattelit päätyväsi.
 

Solidsnake

Ylipäällikkö
Aivan helmi postaus mielestäni. Autosuunnistus on helppoa kuin heinänteko koska kartta vastaa todellisuutta. Mutta skuugessa sinä hetkenä kun putoat kartalta niin on aivan sama että miten päin se kartta on kädessä. Siinä, missä pitäisi olla peltoa kasvaakin ikimetsä. Tai jossa pitäisi olla metsää , onkin Saharan kokoinen hakkuuaukea. Jos satut törmäämään Saimaaseen tai Laatokkaan, sinulla saattaa olla vahva aavistus siitä, missä et ainakaan ole.

Mutta kun taskussa on kännykkä ja karttasovellus niin voit kävellä tunnin umpimetsässä, haarukoida mielessäsi suuntaa ilman karttaa ja kompassia ja tunnin jälkeen kaivaa kännykän taskusta ja todeta että olet 400 metriä sivussa siitä pisteessä johon ajattelit päätyväsi.
Aivan helmi postaus mielestäni. Autosuunnistus on helppoa kuin heinänteko koska kartta vastaa todellisuutta. Mutta skuugessa sinä hetkenä kun putoat kartalta niin on aivan sama että miten päin se kartta on kädessä. Siinä, missä pitäisi olla peltoa kasvaakin ikimetsä. Tai jossa pitäisi olla metsää , onkin Saharan kokoinen hakkuuaukea. Jos satut törmäämään Saimaaseen tai Laatokkaan, sinulla saattaa olla vahva aavistus siitä, missä et ainakaan ole.

Mutta kun taskussa on kännykkä ja karttasovellus niin voit kävellä tunnin umpimetsässä, haarukoida mielessäsi suuntaa ilman karttaa ja kompassia ja tunnin jälkeen kaivaa kännykän taskusta ja todeta että olet 400 metriä sivussa siitä pisteessä johon ajattelit päätyväsi.
Jos keskellä metsää tiettömän taipaleen takana olisi viinakauppa, niin jokainen tenunenä vainuisi oikean suunnan ilman karttaa ja kompassia
 

Torni

Kapteeni
Olen joskus hyvin epäortodoksisesti päätellyt, että noin kolmasosa ikäluokasta on pystyvää ainesta sotilaaksi piste. Jos sotilaalle asetettavia vaatimuksia lisätään nykyisestä, niin kolmasosa ei enää toimi, puhutaan viidenneksestä.

Ja silti tuo kolmannes tarvitsee hyvän koulutuksen, kohtuullisen hyvät varusteet ja motivaation, hyvän ja taitavan johtamisen ja sen pitää tuntea tst-alue ja vihollisen temput. Ja jos ne ylemmät portaat onnistuvat luomaan taistelutilan, jossa ollaan ns. vahvoilla, sitten ollaan jo hyvällä mallilla.

Kiitos ja anteeksi.

Kolmasosa utopiaa, viideosakin optimismia.
 

Iku-Turso

Alikersantti
Lähes koko alokasaika, etenkin sulkeiset, käpyjen keruu, turha seisottaminen ja jonottaminen vaikka päiväkausia, kaapin pinkkauksen hierominen ja ylipäätään loputon simputus.
 

Sarek1

Ylipäällikkö
Hyödyttömin asia mitä minulle opetettiin vm-palveluksessa oli suunnistus.

Tämä siksi, että en tajunnut koko hommasta mitään. Osaan lukea muinaiskreikkalaista tekstiä sortuneesta pylväästä enemän kuin suunnistuskarttaa härmäläisessä metsässä.

Ei niin, että en pitäisi kartoista. Niissä oli paljon kauniita värejä ja siihen oli mukava piirrellä ajankuluksi jos luppoaikaa oli. Niistä sai myös hyviä sytykkeitä kaminaan tai nuotioon. Ja jos pysytteli tien merkin kohdalla saattoi päätyä sivistyksen luokse. Mutta valitettavasti kapiukkoloilla oli kummallinen tarve lähettää meidät sinne vihreälle alueelle. Kuka piru sieltä minnekkään löytää??

Entäpä kompassi sitten? Kummallinen häkkyrä jossa pyörii nuoli joka ei pysy paikallaan vaikka mitä teki. Aivan mielipuolinen keksintö. Miten helvetissä pohjoinen voi olla samaan aikaan edessä, takana ja molemmilla sivuilla??? Täysin hyödytön ja käsittämätön keksintö.

Kun aikanaan toin julki mielipiteeni aiheesta puurissa, joku aneeminen akateemikko piipersi jotain kartan ja kompassin hyödyllisyydestä tulenjohdossa. Ansaitusti ilmaisin hänelle syvimmän halveksuntani! Jokainen rehellinen heitinkuli tietää, että tulenjohto on vain kaunisteltu siviilipalveluspaikka rimppakintuille joista ei ole miehen hommiin tuliasemassa. Jos tuli pitää saada kohdalleen, ammutaan niin maan perkeleesti ja etulinjassa oleva nurmipora kelpaa sanomaan minne suuntaan pitää kääntää. Yleensä tämäkin on turhaa. Kun tarpeeksi ampuu, edessä hiljenee taatusti jossain vaiheessa. Ja jos ulina kuuluu takaa komentopaikalta, sama lääke toimii siihenkin! Enemmän kranaatteja, vähemmän paperia!

Karttoja ja suunnistusta... Hyi hel...tti
:LOL:
Suunnistaminen on taito, jota ei pitäisi tarvita opetella varusmiespalveluksessa, vaan se kuuluu perusopetuksessa opeteltavien taitojen piiriin.

Ja omassa pöytälaatikossa olevan kokonaiskasvatuksellisen ”koulukommando” -konseptin eräänä ulottuvuutena on tuottaa maasto- ja suunnistuskelpoisia kansalaisia. Penaalin terävimmät kynät hallitsevat rullien läpi kuljettuaan myös tulenjohtoon liittyviä komponentteja. ;)

Aivan helmi postaus mielestäni. Autosuunnistus on helppoa kuin heinänteko koska kartta vastaa todellisuutta. Mutta skuugessa sinä hetkenä kun putoat kartalta niin on aivan sama että miten päin se kartta on kädessä. Siinä, missä pitäisi olla peltoa kasvaakin ikimetsä. Tai jossa pitäisi olla metsää , onkin Saharan kokoinen hakkuuaukea. Jos satut törmäämään Saimaaseen tai Laatokkaan, sinulla saattaa olla vahva aavistus siitä, missä et ainakaan ole.

Mutta kun taskussa on kännykkä ja karttasovellus niin voit kävellä tunnin umpimetsässä, haarukoida mielessäsi suuntaa ilman karttaa ja kompassia ja tunnin jälkeen kaivaa kännykän taskusta ja todeta että olet 400 metriä sivussa siitä pisteessä johon ajattelit päätyväsi.

Omassa koulutuksessa ennen viikonloppuvapaille lähtöä alettiin pitää ryhmäkohtaisia ahkionvetokilpailuja kun lunta oli tullut 5 cm. Porukat vietiin aamulla kissanpierun aikaan jonnekin huitsin Nevadaan, ryhmälle annettiin kartta ja lähtöaika tehtäväopastuksella ”Ottakaa selvää missä olette ja suunnistakaa Toramon ampumaradalle. Saatte lähteä klo x:xx, toisten tekemää uraa ei saa hiihtää. Ensimmäisenä perille tullut ryhmä lähtee suoraan lomille.” (Ryhmäkohtaiset varusteet sai jättää pihalle toisten hoidettavaksi.)

Hirviprikaatin harjoituksissa viimeksi hiljattain ja aiemmin sotavaltion res. hommissa karttasovelluksia jne. on tullut jonkin verran käytettyä. Teknolelut ovat mainio asia ja kerrassaan verraton sparraaja paikannustsekkaukseen, mutta niiden varaan ei pidä liikaa ripustautua.

Tunsinpa kerran Budejovicessa erään henkilön, jonka mukaan ottama kartta ja kompassi olivat tarpeeseen: suunniteltu GPS -koulutus ei onnistunutkaan jenkkien väännettyä satelliittien sotilaskoodit päälle kun suurhyökkäys Persianlahden alueella alkoi...
 
Viimeksi muokattu:

Torni

Kapteeni
:LOL:
Suunnistaminen on taito, jota ei pitäisi tarvita opetella varusmiespalveluksessa, vaan se kuuluu perusopetuksessa opeteltavien taitojen piiriin.

Ja omassa pöytälaatikossa olevan kokonaiskasvatuksellisen ”koulukommando” -konseptin eräänä ulottuvuutena on tuottaa maasto- ja suunnistuskelpoisia kansalaisia. Penaalin terävimmät kynät hallitsevat rullien läpi kuljettuaan myös tulenjohtoon liittyviä komponentteja. ;)



Omassa koulutuksessa ennen viikonloppuvapaille lähtöä alettiin pitää ryhmäkohtaisia ahkionvetokilpailuja kun lunta oli tullut 5 cm. Porukat vietiin aamulla kissanpierun aikaan jonnekin huitsin Nevadaan, ryhmälle annettiin kartta ja lähtöaika tehtäväopastuksella ”Ottakaa selvää missä olette ja suunnistakaa Toramon ampumaradalle. Saatte lähteä klo x:xx, toisten tekemää uraa ei saa hiihtää. Ensimmäisenä perille tullut ryhmä lähtee suoraan lomille.” (Ryhmäkohtaiset varusteet sai jättää pihalle toisten hoidettavaksi.)

Hirviprikaatin harjoituksissa viimeksi hiljattain ja aiemmin sotavaltion res. hommissa karttasovelluksia jne. on tullut jonkin verran käytettyä. Teknolelut ovat mainio asia ja kerrassaan verraton sparraaja paikannus, mutta niiden varaan ei pidä liikaa ripustautua.

Tunsinpa kerran Budejovicessa erään henkilön, jonka mukaan ottama kartta ja kompassi olivat tarpeeseen: suunniteltu GPS -koulutus ei onnistunutkaan jenkkien väännettyä satelliittien sotilaskoodit päälle kun suurhyökkäys Persianlahden alueella alkoi...

Itse olen 70-luvun lapsi ja olen saanut hyvän suunnistus koulutuksen peruskoulussa, jo ala-asteella käytiin koulujen välisissä kisoissa.
Varmaan oli/on paikkakunta kohtaisia eroja?
Mikähän on tämän päivän tilanne?
 

Peiper

Majuri
Mutta kun taskussa on kännykkä ja karttasovellus niin voit kävellä tunnin umpimetsässä, haarukoida mielessäsi suuntaa ilman karttaa ja kompassia ja tunnin jälkeen kaivaa kännykän taskusta ja todeta että olet 400 metriä sivussa siitä pisteessä johon ajattelit päätyväsi.
Kävin eilen Itä-Helsingissä ja HSL:n hieno karttasovellus ohjasi minut jonnekin perkeleen kinttupolulle joka loppui ryteikköön, tuo oli sen mielestä joku oikopolku. Tietä pitkin kävelemällä olisin selvinnyt kuivin jaloin ja nopeammin. Kyllä kartalle ja kompassille on vielä paikkansa, ilmeisesti...
 

Fremen

Respected Leader
Tai pysyttelee edes pois silmistä....näinhän se on. Wanha neuvo on ollut iät ajat: älä ole eka, mutta älä ole myöskään vika, pysy harmaassa massassa ja kaikki sujuu helposti. :)

Motivaation puuttuminen syystä tai toisesta tuottaa aina tuhtaa ja joka paikassa. Ihan sama se on opiskeluissa ja työelämässä, järjestötoiminnassa ym. Motivaatio on se Uno, ilman sitä homma kuin homma on eräänlaista piimävelliä.
Noh, näin sen kirjaimellisesti voi kiteyttää yhteen sanaan: motivaatio.
Siinpä se ajuri, joillain oli erityistehtävät (Parolan spol-Aukissa esim. koirapartion jäsen - ei ohjaaja), Kaartissa tulituki- tai (harvemmin) tarkka-ampuja, ja erityisesti uuden KRKK-järjestelmän ampuja/ aseen johtaja. (jo käytöstä poistettu AGS, hyvästä syystä).
Ja muilla sitten RUK, jne.
Mutta sen kyllä huomasi, että vaikka hommat ei aina maistuneet 9,5kk:n spol-kaartilaisille (silloisille kaupunkijääkäreille), niin ne korpin natsat joita jaettiin kun palvelusta vielä oli reilusti jäljellä, selkeästi nostivat puoliryhmän henkeä ja motivaatiota, ja niitä näytettiin ja vähän kateltiin ja varmaan jonkin verran kadehdittiinkin.
Ja menivät tossa vaiheessa palvelusta käytännössä varmasti oikein, toisin kuin varhaisemmat RUK-valinnat esimerkiksi...
 

Rajajääkäri

Ylipäällikkö
:LOL:
Suunnistaminen on taito, jota ei pitäisi tarvita opetella varusmiespalveluksessa, vaan se kuuluu perusopetuksessa opeteltavien taitojen piiriin.

Ja omassa pöytälaatikossa olevan kokonaiskasvatuksellisen ”koulukommando” -konseptin eräänä ulottuvuutena on tuottaa maasto- ja suunnistuskelpoisia kansalaisia. Penaalin terävimmät kynät hallitsevat rullien läpi kuljettuaan myös tulenjohtoon liittyviä komponentteja. ;)



Omassa koulutuksessa ennen viikonloppuvapaille lähtöä alettiin pitää ryhmäkohtaisia ahkionvetokilpailuja kun lunta oli tullut 5 cm. Porukat vietiin aamulla kissanpierun aikaan jonnekin huitsin Nevadaan, ryhmälle annettiin kartta ja lähtöaika tehtäväopastuksella ”Ottakaa selvää missä olette ja suunnistakaa Toramon ampumaradalle. Saatte lähteä klo x:xx, toisten tekemää uraa ei saa hiihtää. Ensimmäisenä perille tullut ryhmä lähtee suoraan lomille.” (Ryhmäkohtaiset varusteet sai jättää pihalle toisten hoidettavaksi.)

Hirviprikaatin harjoituksissa viimeksi hiljattain ja aiemmin sotavaltion res. hommissa karttasovelluksia jne. on tullut jonkin verran käytettyä. Teknolelut ovat mainio asia ja kerrassaan verraton sparraaja paikannustsekkaukseen, mutta niiden varaan ei pidä liikaa ripustautua.

Tunsinpa kerran Budejovicessa erään henkilön, jonka mukaan ottama kartta ja kompassi olivat tarpeeseen: suunniteltu GPS -koulutus ei onnistunutkaan jenkkien väännettyä satelliittien sotilaskoodit päälle kun suurhyökkäys Persianlahden alueella alkoi...

Toramon ampumarata on tuttu, kävin muutaman kerran vkl:n siellä vartioimassa kiinniolo-vkl:na. Saimme mahtavat ruuat mukaan ja sai olla rauhassa muulta tyhjänpäiväisyyksiltä.
Ja takuulla oli silloin kovat RK-62:n lippaassa, kuten aina vartiopalveluksessa.
 

Wagner

Kersantti
Jatkan tästä asekoulutuksen tärkeydestä.
Rk:ssa laitetaan lipas sisään ja tehdään latausliike.
KK62:ssa se on päinvastoin, viritetään ja sitten vyö sisään. Kun olin varusmieskouluttajana, niin yritin tähdentää tätä eroa ennen tarkastusrastia (johon kuului aika moni muukin asia) Sitten tuli tarkastus ja eikös ainakin 2-3 kaveria ei osannut tehdä tätä asiaa. He eivät mielestäni olleet B/C/E -luokkaa, mutta olen aika huono ihmistuntija.
Pistin sen silloin ja nytkin drillin puutteeseen
 
Jatkan tästä asekoulutuksen tärkeydestä.
Rk:ssa laitetaan lipas sisään ja tehdään latausliike.
KK62:ssa se on päinvastoin, viritetään ja sitten vyö sisään. Kun olin varusmieskouluttajana, niin yritin tähdentää tätä eroa ennen tarkastusrastia (johon kuului aika moni muukin asia) Sitten tuli tarkastus ja eikös ainakin 2-3 kaveria ei osannut tehdä tätä asiaa. He eivät mielestäni olleet B/C/E -luokkaa, mutta olen aika huono ihmistuntija.
Pistin sen silloin ja nytkin drillin puutteeseen
Perusasioita pitää harjoitella niin kauan, että sen osaa unissaan. Aina sekään ei riitä. Meillä oli joukossa alokas M, josta kerroin jo aikaisemmin. Oltiin harjoiteltu rynnäkkökiväärin purkua ja kokoamista niin paljon, että se sujui silmät kiinni kaikilta paitsi alokas M:ltä. Kun sitten mentiin ampumaradalle, niin alokas M painoi liipaisinta ja heti lähti lyhyt sarja. M yritti uudestaan ja taas lyhyt sarja. Ammunnan johtaja tuli paikalle, katsoi asetta ja lähetti alokas M:n asesepän luo. Siellä sitten selvisi, että M oli onnistunut kokoamaan rynkyn niin, että se oli aina sarjatulella. Muistan myös alokas M:n ensimmäisen kerran kovapanosammunnoissa. Hän ampui 3 kohdistuslaukausta kuten muutkin. Ammunnanjohtaja tuli tarkistamaan tuloksen ja totesi, että tätä asetta ei tarvitse kohdistaa. Alokas M oli osunut kaikilla laukauksilla tauluun, mutta eri puolille taulun reunoja. Kasan keskipiste oli siis 10:n seutuvilla, mutta hajonta suuri.
 

J0h1F

Kenraali
Eikös amerikkanialaiset arvioinu WW2:en aikaan että 1/10 osa ikäluokasta kykenee tappotantereille? Ja nykyään vielä on päällä ajatus/tietoisuus siitä ettei ole pakko jos ei taho.
Tämä S.L.A. Marshallin tutkimus on osoitettu täysin fiktiiviseksi:
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Yksi hyödyttömin oppitunti "siinä vaiheessa" jonka muistan oli hiukan ennen lähtöämme ns. välisotaan esitetty tulenjohdon perusteet jonkun pikaisesti paikalle pyydetyn koksun toimesta. Me olimme siis AUK:n kiväärilinja ja koskaan ennen emme olleet tehneet mitään tulenjohtoon viittaavaakaan, joten tuo lyhyehkö oppitunti tulenjohdosta ja sen toimintatavoista oli kuin hepreaa olisi puhuttu.
Itse kun palvelin tykkimiehenä oli tulenjohto tietysti melkein leipälaji. Mutta kyllä siinäkin 1970-luvun RUK:ssa onnistuttiin myös täysin turhaa asiaa opiskelemaan. Nimittäin silloin oli vielä ohjesäännössä kimmokeammunta. Se tarkoitti ampumista hyvin loivalla tulokulmalla jolloin kranaatit kiertoliikkeen johdosta kimmahtavat takaisin taivaalle ja räjähtävät vasta siellä. Sytyttimet on tietysti oltava ns. herkkä-hidasteisia jolloin vaikutus oli kuin herätesytyttimillä. Tämä metodi lienee tullut Nenosen mukana Venäjältä ja periytynyt joka kerta ohjesääntöjä uusittaessa uuteenkin versioon. Kenenkään siis koskaan sen enempää paneutumatta koko puuhan järkevyyteen. Meidän maaperässämme kivet ja/tai kova maa oletettavasti useinmiten rikkoo sytyttimen kranun nokasta ennenaikaisesti jolloin ammus jää suutariksi.

Kukaan kouluttajistamme ei ollu koskaan hommaa nähny oikeasti tehtävän eli hekin osasivat metodin ainoastaan teoriassa. Mielenkiinnosta kyselin myöhemmin laajemminkin mahdollisia kokemuksia jolloin löytyi tieto Niinisalossa joskus yli 10 v aikaisemmin suoritetusta kimmokeammunnasta. Enemmän tai vähemmän pieleen se oli mennyt eikä koko puuhaa sen jälkeen ilmeisesti missään enää edes kokeiltu. Lopulta 1990-luvulla tulleista oppaista tätä Venäjän arojen metodia enää löytynyt.

Muoks
Tässä ei tarkoiteta aikasytyttimiä, joita käytettiin jo I MS aikana. Meillä ammutaan niitä vieläkin. Sen aikautuksen saaminen kohdalleen oli kuitenkin mutkikasta kun taas nämä kimmokkeet toimivat ilman mitään muita erityistemppuja kun hidastuksen laittaminen sytyttimiin; tyypillinen oli esim 0,15 sek. Siis ainakin silloin kun toimivat eli kivi tai kova maa ei rikkonu sytytintä. USA oli taas II MS lopulla ensimmäinen herätesytyttimiä käyttänyt sotavoima. Niiden nimi oli aluksi tutkasytytin, joka onkin hyvin kuvaava.
 
Viimeksi muokattu:

oml

Kapteeni
Onhan tuota kimmokeammuntaa testattu käytännössäkin, kovinkaan tehokasta se ei tosin tuntunut olevan kun tuloksena oli vain lommo volkkarin keulassa.
Kaleva kirjoitti:

Kranaatti kimposi kauas maalistaan​

Parikymmentä ihmistä selvisi Kuhmon Vuosangan ampumaharjoituksissa maanantai-iltana säikähdyksellä, kun autohuoltolan pihalle tömähti iltakymmenen jälkeen yli 40-kiloinen tykistökranaatti. Kranaatti osui armeijan pakettiautoon. Räjähtämisen vaaraa ei kuitenkaan ollut, koska sytytin oli todennäköisesti murtunut jo kranaatin kimmotessa maalialueelta.​


Kati Ronkainen
0
21.06.2006 00:00



Kranaatti päätyi lopulta puolustusvoimien pakettiauton keulaan.

Kranaatti päätyi lopulta puolustusvoimien pakettiauton keulaan.
Parikymmentä ihmistä selvisi Kuhmon Vuosangan ampumaharjoituksissa maanantai-iltana säikähdyksellä, kun autohuoltolan pihalle tömähti iltakymmenen jälkeen yli 40-kiloinen tykistökranaatti.
Kranaatti osui armeijan pakettiautoon. Räjähtämisen vaaraa ei kuitenkaan ollut, koska sytytin oli todennäköisesti murtunut jo kranaatin kimmotessa maalialueelta.
Tilanne oli kuitenkin äärimmäisen vakava, kertoo paikalla ollut varoupseeri Jari Korhonen. "Kaveri tuli autohuoltolalta johtolaan kertomaan, että kranaatti tuli pihalle. Puolessa minuutissa aloitimme alueen evakuoinnin ja totesimme, että kranaatti ei voi enää räjähtää."
"Miehet eivät oikeastaan olleet järkyttyneitä. Kun yöllä kokosimme väen ja keskustelimme tapahtuneesta, kaikki ymmärsivät kuitenkin, että vakavasta asiasta oli kyse. Yksi mies sanoi tajunneensa, että tällä kertaa tähän ei kuoltu, koska oli kulunut jo hyvän aikaa siitä, kun kranaatti oli pysähtynyt eikä se ollut räjähtänyt", Korhonen kertaa tapahtumia.
Kranaatti hävitettiin kun selvisi, että sytytin ei ollut enää paikallaan.


Harvoin
kilometriä pidemmälle


Ammuntapatteristossa oli maanantaina 12 tykkiä, jotka olivat 152 millimetrin kenttähaupitseja. Ammunta rajataan maalialueelle, jonka ympärillä on lisäksi erityinen vaara-alue.
Maanantaisissa harjoituksissa vaara-alue oli 1 700 metriä ja kranaatti lensi 400 metriä sen ulkopuolelle. Kaiken kaikkiaan kranaatti harhautui 2 100 metriä ulos varsinaiselta maali-
alueelta.
Kranaatti oli 43-kiloinen rautamötikkä, jonka sisällä on räjähdysainetta. Kranaatin päässä on sytytin, joka maahan osuessaan sytyttää räjähdysaineen, joka puolestaan räjäyttää rautakuoren sirpaleiksi.
"Jos kranaatti olisi räjähtänyt, sirpaleet olisivat surmanneet useita ihmisiä 10-20 metrin alueella. Aina kun vaara-alueen ulkopuolella sattuu jotain, tilanne on ehdottoman vakava", varoupseeri Korhonen kertoo.
Ammuntojen turvallisuuteen on kiinnitetty viime aikoina erityistä huomiota joulukuisen Rovajärvellä sattuneen kranaatinheitinonnettomuuden takia. Tuolloin yksi varusmies kuoli ja useita loukkaantui kaksoislatauksen takia.
"Tähän mitä meille tykistökranaatilla sattui, ei ole kiinnitetty samalla tavalla huomiota, koska kimmoke ei ole yleensä tullut vaara-alueen ulkopuolelle", Korhonen sanoo.
Alustavissa tutkimuksissa virheitä esimerkiksi tykkien suuntaamisessa ei ole löytynyt.
"Panokset oli asetettu oikein ja tuliasemat olivat kestäneet tulitoiminnan ajan. Oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että kranaatti kimposi", sanoo Hiisi 06 sotaharjoituksen varotoimiston päällikkö, majuri Jari Ruskela.
Kainuun prikaati on pyytänyt apua tutkintaan pääesikunnan tutkintaosastolta, joka selvittää, tarvitseeko tapauksesta käynnistää esitutkintaa mahdollisen rikoksen varalta.
"Vaikka toimimme varomääräysten mukaisesti, päätimme kuitenkin, että ei ole turvallista enää jatkaa koska ei löytynyt selkeää syytä, joka voitaisiin eliminoida pois", Ruskela kertoo.
Ammuntaharjoitukset keskeytettiin patteriston osalta. Pohjoisen maanpuolustusalueen Hiisi 06 -taistelu- ja ampumaharjoitukset Kainuussa jatkuvat kuluvan viikon torstaihin.
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Onhan tuota kimmokeammuntaa testattu käytännössäkin, kovinkaan tehokasta se ei tosin tuntunut olevan kun tuloksena oli vain lommo volkkarin keulassa.
Vuosangan alue on pieni tykistön ampumakentäksi, joten siellä joudutaan ampumaan pienillä koroilla ja siten myös pienillä tulokulmilla. Tässä käytännön demossa kävi juuri siten kun epäilen kimmokeammunnassa meidän maastossa yleisesti tapahtuvan: kranaatti osuu kiveen ja sytytin hajoaa. Sehän on kevytrakenteinen; koviin kohteisiin tarkoitetuissa kranaateissa sytytin on ammuksen pohjassa. Onneksi ei räjähtänyt eikä kenellekään käynyt kuinkaan.
 
Top