Hyvä pääkirjoitus Iltalehdessä.
- Viestiketjun aloittaja Ana Kango
- Aloitus PVM
Juu ihan jees. Periaatteessa toistettiin ne vanhat kliseet, ehkä tuotiin pari uudehkoakin ennenkäyttämätöntä pointtia, kuten tuo Afganistan.
Toki itse aina kaipailee välillä vähän syvempää perustelua, mutta toisaalta vähemmän asioita seuraavalle nuokin varmaan tuovan paljon uutta tietoa.
Ensinnäkään en ole ollenkaan varma että Suomen pitkä raja-alue Venäjän kanssa on suurikaan ongelma joukkojen koon suhteen. 10 vuotta sitten ehdoton minimi oli 500 000. Nyt se 350 000 ukkoa Kymmenen vuoden päästä se ehdoton minimi on 200 000 ukkoa ja 20 vuoden päästä 100 000... Kutistuuko Suomi vai mitä ihmettä ??? :a-huh: ???
Toki itse aina kaipailee välillä vähän syvempää perustelua, mutta toisaalta vähemmän asioita seuraavalle nuokin varmaan tuovan paljon uutta tietoa.
Ensinnäkään en ole ollenkaan varma että Suomen pitkä raja-alue Venäjän kanssa on suurikaan ongelma joukkojen koon suhteen. 10 vuotta sitten ehdoton minimi oli 500 000. Nyt se 350 000 ukkoa Kymmenen vuoden päästä se ehdoton minimi on 200 000 ukkoa ja 20 vuoden päästä 100 000... Kutistuuko Suomi vai mitä ihmettä ??? :a-huh: ???
Second, ei suomi kutistu. Joukot muuttuvat liikkuviksi ja jollain ilveellä käsittämättömän suorituskykyisiksi. Kyseessä on siis eräänlainen palokunta, joka ryntöö sammuttamaan paloja, missä tarvii. Kuten Afganistanissa, Ambomaassa, Hertsina-Pösnässä jne. Ai kotimaan puollustus?
baikal kirjoitti:
Tuo se huvittaa että aina ollaan juuri ja juuri siinä rajalla sodan ajan miesvahvuuden kanssa että juuri ja juuri kyetään toteuttamaan alueellista puolustusta. Sitten möykkä ja huuto nousee hetkeksi kun miesmääriä vähennetään, karjan nostama mökä laantuu... ja !avot! kohta se aiemmin niin pieni ja mitätön määrä muuttuu uudeksi "juuri ja juuri kyetään toteuttamaan alueellista puolustusta"-hokemaksi (TM) josta karvaakaan e sovi mennä ali... Kunnes taas supistetaan.
Sitä en sano että mikä on oikea määrä milloinkin, enkä kyseenalaista logiikkaa jolla näihin lukemiin päädytään (varmasti on lasketut ja ähkitty ja tuskailu näiden avainlukujen kimpussa). Lähinnä asevelvollisuus keskustelussa tuntuu että tämä on yksi niitä hokemia mitkä ovat nykyajan supistuskierteen aikana liki pohjaa vailla.
juhapar kirjoitti:
On se. Ja sen thö wanhan wainoojan sotilaallisia tavoitteitakin mahdollisessa sodassa on arvioitu varmaan uudestaan. Ehkei se hunnimainen mantereiden valtaus ole enää no 1? Ainakin minusta tämän päivän keissi on jotain muuta kuin Talvi- ja Jatkosota....reipasta meininkiä ja rokin soittoa nopeeseen tahtiin rajattu aika ja rajatuin tavoittein. Georgia osoitti mielestäni tämän ajatuksen olevan oikeansuuntainen.
Luulen tällä viitattavan tykistöaseisiin. Kaikki muu sotaisaksi ja säilyttämisen arvoiseksi katsottava on jo saavuttanut tavoitetilan Stenan porisevissa padoissa. Tietysti voidaan aloittaa säilyttäminen: luhat, ruotsalaiskypärät ja ensisiteet mallia -52, kenttäkeittiöt vuodelta -36 ja Sergeihän pitää säilyttää tms. Telluja ei enää pokata, hyväksytään sekin, että se pöljä perinteinenkin miinanvotkale rikkoo happy telaston.
Kyllä nämä reserviläiselle avautuvat omituisina seikkailuina, ei sille voi mitään.
Kyllä nämä reserviläiselle avautuvat omituisina seikkailuina, ei sille voi mitään.
AKE-ukki
Ylipäällikkö
Kapitalismi on iskenyt "kansan"armeijaan... aseetkin varataan varikkoihin kvarttaalitaloutta mukaellen a`la uhkakuva...
Tälläkin hetkellä on pula koulutuksessa käytettävistä a-tarvikkeista (ja nyt on rauha!) entäs sitten sodan aikana!
JUU JUU kaikki alkaa sitten niitä lataamaan ja ostetaan ulkomailta.... Ja lehmätkin osaa lentää..
Tälläkin hetkellä on pula koulutuksessa käytettävistä a-tarvikkeista (ja nyt on rauha!) entäs sitten sodan aikana!
JUU JUU kaikki alkaa sitten niitä lataamaan ja ostetaan ulkomailta.... Ja lehmätkin osaa lentää..
AKE-ukki kirjoitti:
Näitä kaikkia "pikkujuttuja" keräilemällä pystyy aistimaan sen, että harjoittelu ei ole SE juttu. Jotkin muut asiat ovat. Ja kun harjoittelu ja varusmiesten ylläpito jne. kustantaa noin 8 prosenttia koko kakusta, niin mitä tuosta sitten kukin miettii? Juustohöylä on aina ja alati temponut tuota momenttia, jo pitkään, siivu sieltä ja toinen täältä. Menopääluokkiin ei ole koskemista, ne ovat tabu, noin karkeasti ottaen.
En väitä, etteikö olisi toimittu oikein tms.jne. mutta siitä olen varma, että asevelvollisten ja reservin harjoittaminen ja kouluttaminen eivät ole oikeasti no1. Olen joskus miettinyt, että jollain tasolla koetaan vissiin tuo asevelvollismassa jonkinlaisena vähintään kiusallisena taakkana, jota on puolipakko hilata mukana, että pv:n rakenne kyetään säilyttämään nykyisenlaisena.
Näihin juttuihin tulee erilainen näkökulma siinä vaiheessa, kun ei itse enää ole sillä lailla mukana missään kohinassa, ilman intohimokkuutta ja lapsen uskoa toimintaan, se alkaa näyttäytyä erilaiselta. Sitä katsoo jotenkin ulkopuolelta ja silloin katsanto muuttuu.
Kyllä minäkin mieluummin säästäisin ulkomaanseikkailuista kuin kotimaan puolustuksesta. Minun mielestäni kylmäkoneasentajan vuoden keikka Tsadissa on vähemmän kotimaan puolustusta hyödyttävä kuin vaikkapa kahden pst-komppanian viikon kertausharjoitus kotimaan metsissä (kuulemma sama hintalappu). Mikä lie muiden mielipide asiasta...
juhapar kirjoitti:
No kumpi on päättäjien mielestä tärkeämpi juttu? Ja jos jäätelöbaariasentaja jätetään kotiin siitä seuraa: pojilla ei ole jäätelöä, kun pakastin halkee. Muita seurauksia: ei ole. Pst-komppaniat ei harjoittele eikä tykistöryhmät kajauttele Rovalla.
Mikään ei muuta tätä valittua tietä. Vain äärimmäinen uhka joutua sotaan muuttaa tilanteen, ehkä. Onhan validi vastaus ollut jo 15 vuotta: kyllä TÄRKEIMMÄT JOUKOT HARJOITETAAN KOKO AJAN. Ja se siitä.
Tämä tärkeimmät joukot - slogan pistää oikean kunnon ressun turvan tukkoon....ei kuulu kertauksia, eli et kuulu TÄRKEIMPIIN JOUKKOIHIN, OLET SIIS,....hmmm, et niin tärkeä. hhhhah. Ymmärrä siis pitää kitasi kiinni, oi reservijäte.
Nykyisillä kh-määrillä olisi mielenkiintoisaa tietää, mitkä ovat tärkeitä joukkoja, kovin päälukuinen joukko tämä RATKAISUTAISTELUJEN KERMA ei voine olla.
Huomatkaa, en puhu omasta puolestani, minun ""urani"" on jo kaputt, jos sitä koskaan on ollutkaan. Muutaman vuoden verran olin "mukana" ja mielenkiinnosta asioihin kelasin juttuja ja luin paljon. Lisäksi minulla sattumoisin on ollut mahdollisuus puntaroida myös sikäli asioita, että tuttaviini kuuluu ruotsalaisia, norskeja, sveitsiläisiä ja hollantilaisia joko vm-palveluksen suorittaneita tai evp-solttuja. Keskustelut ja kokemukset ko. herrojen kera ovat monta kertaa avanneet luotaimia ohi virallisen tuuban.
Suomalaisessa armeijassa on voimaa, sen uskon, mutta meillä on myös heikkouksia, kirotun hankaliakin, ja toivon, että nämä asiat tiedostetaan ja niille myös jotain tehdään. Mutta näinkin asiat minulle välttävät mainiosti. Mutta tahtotilaa ei synny muuten kuin pakosta, ja hyvä se on niinkin.
baikal kirjoitti:
Olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä siitä, että jäätelöbaariasentajan voisi jättää lähettämättä ulkomaille ja käyttää sen rahan muuhun, jos ja kun rahasta on pulaa! Kotimaan puolustus pitäisi olla ykkösasia MYÖS käytännön tasolla rahaa ja resursseja jaettaessa, ei vain laissa ja juhlapuheissa. Lain mukaanhan ulkomaantehtävät ovat vasta viimeisenä Puolustusvoimien tehtävälistassa..silti ne tuntuvat jatkuvasti menevän ohi kaikesta muusta!
Ymmärrän myös baikalin näkemyksen tuosta kertauttamisasiasta, mutta siinä mielessä olen eri mieltä että kyllä niitä "tärkeimpiä joukkoja" tosiaankin on koko ajan kertautettu, vaikka rahat olisivatkin olleet tiukilla. Ei ole myöskään kovin vaikeaa päätellä, mitä se "tärkeimmät joukot" -termi pitää sisällään. Ne ovat valmiusyhtymien joukot + muutamat muut joukot. Kuten kaikki tiedämme, meikäkäinen systeemi on sellainen, että joukko on valmis sitten kun se on varusmiespalveluksen jälkeen ollut yhdessä kertausharjoituksessa. Näinollen on luonnollistakin, että jos rahat ovat vähissä, kohdentuvat ne sellaisiin joukkoihin, jotka ovat joitakin vuosia aiemmin kotiutuneet varusmiespalveluksesta, mutta eivät ole vielä kerranneet = heidän koulutuksensa kenttäarmeijan joukoiksi on vielä loppusilausta vaille valmis. Tätä taustaa vasten on loogista, että rahat kohdentuvat heidän kertauttamiseensa ja heissäkin ennenkaikkea tärkeimmiksi arvioituihin joukkoihin.
Pitää siis koko ajan muistaa, että meikäläisen järjestelmän mukaan sellainen reserviläinen/ joukko, joka on kerrannut..on kenttäarmeijan koulutettu sotilas/joukko..eli siis valmis sotaan, jos asia näin halutaan ilmaista.
Minun käsitykseni mukaan tämän tapaisista asioista johtuu se, että vanhemmat, monet vuosien mittaan jopa useamman kerran kerranneet sotilaat/joukot eivät pääse kertaamaan jos resurssit ovat vähissä ja meillä on sotilaita/joukkoja joiden koulutus on vielä kertausta vaille valmis.
Se on sitten toinen asia, onko tuo ajatusmalli oikea, tehokkain mahdollinen tai realistinen ajatellen kenttäarmeijan suorituskykyä..mutta looginen se kuitenkin on. Nuorimmat kaverit, jotka eivät ole vielä kerranneet, eivät siis ole vielä valmiita..joten heidän koulutuksensa vieminen loppuun on tärkein asia jos resursseista on pulaa. Vanhemmat kaverit ovat siis jo täysin koulutettuja kenttäarmeijan sotilaita.
Tulee turhaankin purettua sydäntään näissä jutuissa. Ehkä sitä eivät kaikki edes voi tajuta, että minunkin ikäluokkani on sitä vuosikertaa, joille opetettiin kotona ja kenties muutenkin, että meidän oloissamme sotiluus ja armeija ovat sitä varten, että sillä pyritään torppaamaan tarvittaessa agressioita maatamme kohtaan, puolustamaan kotimaan järjestystä ja suojaamaan meidän elämäämme jne. Sitten kun on huomaavinaan, ettei se välttämättä enää olekaan päätöksenteon tasolla ykkösjuttu, kaikesta päätellen, niin rupeaa kyrsimään. Pitäisi oppia tietysti tajuamaan muuttunut tilanne ja tarpeet....mutta kun en osaa. Minä en usko, että meidän sijaintimme on muuttunut miksikään. Olemme mukana poliittisessa ja taloudellisessa instituutiossa (Eu) ja muissakin, mutta yhtäkaikki Suomi on ja pysyy Venäjän kyljessä. Ja edelleen voitaneen olla yhtämieltä siitä, että Ison Naapurin kehitykseen liittyy asioita, jotka eivät ole toivottavia. Se pitäisi kristallinkirkkaana pitää muidenkin mielessään.
Ja tähän juttuun liittyy jurputtaminen Israelia kohtaankin. En pidä hyvänä sitä, että alueellinen suurvalta saa huseerata edelleen kuin possu pellossa muun maailman seuratessa hampaattomana vieressä. Mikä takaa, etteikö Suomi voi joskus joutua alueellista järeämmän suurvallan riepotukseen? Voidaanko silloin luottaa poliittiseen ja sotilaalliseen apuun? Voidaan, mutta auttaako se ja mitä tasoa se ylipäätään sitten ollee? Vai seuraako Yhteisö suht hampaattomana vierestä ja latoo julkilausumia ja pahoittelee, vatvoo ja änisee?
Ja tähän juttuun liittyy jurputtaminen Israelia kohtaankin. En pidä hyvänä sitä, että alueellinen suurvalta saa huseerata edelleen kuin possu pellossa muun maailman seuratessa hampaattomana vieressä. Mikä takaa, etteikö Suomi voi joskus joutua alueellista järeämmän suurvallan riepotukseen? Voidaanko silloin luottaa poliittiseen ja sotilaalliseen apuun? Voidaan, mutta auttaako se ja mitä tasoa se ylipäätään sitten ollee? Vai seuraako Yhteisö suht hampaattomana vierestä ja latoo julkilausumia ja pahoittelee, vatvoo ja änisee?
Kyllä se on baikal juuri niin, että niin me, kuin nykynuorisokin, olemme kaikki oman aikamme lapsia.
Tarkoitan sitä, että minut on kasvatettu ja koulutettukin nimenomaan siihen, että se sota johon minä joudun (jos joudun) käydään Suomessa/ lähiauleilla ja vastustaja on se, mikä se meillä on aina ollut.
Tuo asia oli selviö jo lapsena kotona, tuo asia oli selvä peruskoulun opetuksessa (onneksi sain olla oppilaana sellaisessa koulussa, jonka opetus ei ehkä kaikilta osin vastannut..etten sanoisi kommunistissävytteistä..ajankuvaa) ja tuo asia oli selvä myös armeijan antamassa koulutuksessa.
Nykyään ei enää oikein tiedä, mitä töissä pitäisi opettaa kun opetuksen aihe on vihollinen ja sen toimintaperiaatteet.. Panssarijoukkojen taktiikkaa vai Taleban-taktiikkaa?!
Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana..joissain asioissa on vain joskus hiukan vaikea muuttua mukana kun ei ole itse aivan varma, onko muutoksen suunta sittenkään oikea?! Aina välillä tuntuu, että kaikki on niin KRIHA:aa niin KRIHA:aa, ettei muulla ole enää mitään väliäkään.
Tarkoitan sitä, että minut on kasvatettu ja koulutettukin nimenomaan siihen, että se sota johon minä joudun (jos joudun) käydään Suomessa/ lähiauleilla ja vastustaja on se, mikä se meillä on aina ollut.
Tuo asia oli selviö jo lapsena kotona, tuo asia oli selvä peruskoulun opetuksessa (onneksi sain olla oppilaana sellaisessa koulussa, jonka opetus ei ehkä kaikilta osin vastannut..etten sanoisi kommunistissävytteistä..ajankuvaa) ja tuo asia oli selvä myös armeijan antamassa koulutuksessa.
Nykyään ei enää oikein tiedä, mitä töissä pitäisi opettaa kun opetuksen aihe on vihollinen ja sen toimintaperiaatteet.. Panssarijoukkojen taktiikkaa vai Taleban-taktiikkaa?!
Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana..joissain asioissa on vain joskus hiukan vaikea muuttua mukana kun ei ole itse aivan varma, onko muutoksen suunta sittenkään oikea?! Aina välillä tuntuu, että kaikki on niin KRIHA:aa niin KRIHA:aa, ettei muulla ole enää mitään väliäkään.
Kapiainen kirjoitti:
Jos joukko tuotetaan ps-vihollista silmällä pitäen niin eikö tuon luulisi olevan hyvä pohja, joutuipa tuo joukko sitten vaikka talebania vastaan tms. ? Tottakai tuo joukko tarvii tehtäväkohtaisen valmennuksen, perehdyttämisen ja kouluttamisen paikan päällä jne. Mutta niin ne tarvii muidenkin maiden joukot.
Taistelukykyvaatimukset ps-vihollista vastaan eivät taatusti ole vähäisemmät kuin ne ovat talebania vastaan...mulle on ainakin turha väittääkään muuta. Talebania vastaan tarvii varmaan liudan erilaisia temppuja, mutta sitä varten on lisäkoulutusta, ymmärtääkseni. Tätä taustaa vasten minun on vaikea uskoa, että suomalainen tst-koulutus ei toimisi hyvänä pohjana ns. "vaativiin kv-tehtäviinkin".
Hejsan voisi joskus suomennettuna postata norjalaisen varusmieskoulutuksen ohjelmistoa.