Julkaistu: 16.3. 21:21
Joskus tuntuu, että kaikki eivät osaa arvostaa sitä, mitä meillä on, kirjoittaa päätoimittaja Ulla Appelsin.
Suomi nousi uutisotsikoihin laajasti, kun YK:n julkaisema raportti nosti Suomen maailman onnellisimmaksi maaksi. Suomen sijoitukseen vaikuttivat mm. elinajanodote, terveys, turvaverkot, talous, kokemukset vapaudesta jne.
Asiaa hehkutettiin monessa kansainvälisessä välineessä. Esimerkiksi arvostettu amerikkalaislehti
The New York Times julisti näin: ”Haluatko olla onnellinen? Yritä muuttaa Suomeen”. Brittilehti
The Guardian riemastui vieläkin enemmän: ”Muutetaan kaikki Suomeen!”
Mutta sitten iskivät ankeuttajat. Guardianin Facebook-tilillä purkautui hyvin ärtynyt lukija, joka oli tuloksesta tyrmistynyt ja kirjoitti, ettei voi uskoa sitä todeksi. Sen jälkeen kyseinen henkilö luetteli pitkän listan ongelmia Suomesta. Lukija oli – suomalainen. Myös New York Timesin suomalaislukijoista osa riensi kertomaan, että Suomi on todellisuudessa sangen kurja maa.
Joskus tuntuu, että kaikki suomalaiset eivät osaa arvostaa sitä, mitä meillä on. Tämä vakaus, vapaus, vähäinen korruptio, luotettava poliisi, riippumaton oikeuslaitos, erinomaiset koulut, sananvapaus, alhainen lapsikuolleisuus, rehellisyys, puhdasta ilmaa ja vettä… kaikki tämä on ainutlaatuista.
Täydellistä maata ei ole
Ilman muuta Suomessa on ongelmia. Täydellistä maata ei olekaan. Eikä tule. Mutta kyse onkin siitä, miten ongelmiin suhtaudutaan. Iloitaanko siitä, miten hyvin moni asia on ja ponnistellaan yhdessä kohti vieläkin parempaa – vai suljetaanko hyviltä asioilta silmät ja keskitytään vain negatiiviseen?
Jälkimmäisen linjan on valinnut esimerkiksi uusi feministinen ja antirasistinen Fem-R-liike, joka hakee nyt perustamisvaiheessaan näkyvyyttä ja parhaillaan pyörittää Twitterissä #olentodistanut-kampanjaa, jossa kerätään kokemuksia rasismista Suomessa. Rasismin vastustamisessa ja kampanjoinnissa ei toki ole mitään pahaa. Päinvastoin. Ja olisi järjetöntä väittää, että Suomessa ei olisi yhtään rasismia, totta kai on. Kysymys kuuluukin, onko hyvän(kään) asian varjolla oikein levittää vääriä mielikuvia siitä, että Suomi olisi erityisen kelvoton paikka elää.
Fem-R-järjestön kampanjaa pyörittävä puuhamies väittää, että ”Suomi ei ole tasa-arvoinen, avoin ja turvallinen maa”. Ja kuitenkin – Suomi on maailman mittakaavassa juuri tuota. Puutteita löytyy ilman muuta Suomessakin jokaiselta sektorilta, mutta totuus on, että Suomi on – ainakin toistaiseksi – todella turvallinen maa. Maailman vakain. Ja erittäin avoin yhteiskunta, jossa raja-aidat ovat niin matalat, ettemme tajua sitä itse aina edes ihmetellä.
Presidentti marketissa
Hiljattain uutisoitiin, että presidentti
Sauli Niinistö oli käynyt kaupassa ostamassa vaippoja. Moni vähän naureskeli uutista: mitäs kummallista siinä on, että pienen vauvan isä käy marketissa vaippaostoksilla, niinhän tehdään kaikissa vauvaperheissä? Mutta juuri se oli ihmeellistä: että Suomessa maan johtajatkin voivat toimia ja toimivatkin kuin tavalliset ihmiset.
Maailmassa on kymmenittäin valtioita, joissa ei tulisi kuuloonkaan, että presidenttikin pölähtäisi yhtäkkiä kansan sekaan valikoimaan vaippapakettia. Tai kävisi säännöllisesti itse torilla ostamassa kukkansa ja perunansa, kuten
Tarja Halonen tekee. Tai huristelisi ympäri kaupunkia ratikalla, kuten
Mauno Koivistolla oli tapana.
Suomi on tavallistakin tavallisempi, ja se on ilon aihe. Presidentinvaalien hienoimpia hetkiä koin itse Sanomatalon Mediatorilla, kun paikalla tentattavana olivat kaikki ehdokkaat. Ei varsinaisesti siksi, että sinä iltana olisi kuultu erityisen poikkeuksellisia puheenvuoroja. Vaan siksi, että meillä on niin hieno maa, että kuka tahansa halukas tavallinen kansalainen voi tuosta noin vain tupsahtaa muutaman metrin päähän kuuntelemaan huippupoliitikkoja, istuva presidentti mukaan lukien. Ei tarkasteta henkilöllisyyksiä, ei vaadita etukäteislupia. Miten eri lailla demokratia toimiikaan – jos edes toimii – monessa muussa maassa.
Kelpaa maahanmuuttajillekin
Ja mitä siihen rasismiin tulee: jos YK:ta on uskominen, maahanmuuttajilla on pääsääntöisesti täällä pohjolassa hyvä olla. Nimittäin YK:n raporttiin oli ensi kertaa sisällytetty myös maahanmuuttajat ja Suomi pärjäsi sektorilla loistavasti. Raportissa mitattiin maahanmuuttajien onnellisuutta 117 eri maassa. Suomi nousi ykköseksi (!) myös tässä suhteessa.
Lisäksi tutkittiin suomalaisten asenteita ja raportin mukaan suomalaiset suhtautuvat maahanmuuttajiin keskimääräistä positiivisemmin. Aika vaikea on näiden tulosten perusteella väittää, että Suomi olisi jotenkin erityisen muukalaisvihamielinen maa.
Totta kai meillä on paljon korjattavia asioita ja niihin pitää ehdottomasti puuttua, oli sitten kyse alkoholismista, masennuksesta, yksinäisyydestä, syrjäytymisestä tai vaikka maahanmuuttajien integroitumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan.
Mutta älköön se puuttuminen estäkö meitä näkemästä niitä asioita, jotka ovat hyvin. Sillä pohjimmiltaan kai juuri sitä on onnellisuus: tyytyväisyyttä siihen, mikä toimii.
Jos koko ajan hoetaan, että Suomessa on kaikki pielessä, vähitellen siihen voi moni alkaa aidosti uskoa. Negatiivisuus lietsoo negatiivisuutta. Miten se voi muuttaa Suomea? Mikä on niiden lietsojien vastuu?
Suomi muiden silmin
Guardianin keskustelua lukiessa tuli mieleen, että meille voisi joskus olla terveellistä katsoa Suomea muiden silmin. Suomen ykkösasemaa paheksunut suomalaislukija sai nimittäin paljon vastauksia. Yksi vastaajista oli amerikkalainen mies. Hän kommentoi suomalaisen pitkää ongelmalistaa huumorilla näin: ”Tuohan vain todistaa kuinka paskamainen paikka muu maailma on”.
Toinen oli uruguaylainen nainen. Hän epäili, tietävätkö suomalaiset edes, mitä todellinen köyhyys on. Kolmas oli turkkilainen mies. Hänellä oli purnanneelle suomalaisnaiselle ytimekäs ehdotus: ”Jos Suomessa eläminen on niin kamalaa, vaihdetaanko kansallisuuksia?”
Joskus kaukaa voi nähdä paremmin.
Juttua muokattu: Täsmennetty kohtaa YK:n julkaisemasta raportista 17.3. kello 10.40.
Ulla Appelsin