Persvakoäijät saapuvat silloin, kun asiat menevät pieleen
Persvakoäijillä ei ole kiire, sillä he ovat yhteiskunnan voiteluainetta. Sisimmässään he aavistavat, että ilman heitä pyörät jumittuisivat paikoilleen. Kuva: Panu Salonen
On olemassa elintärkeä ihmisjoukko, joka on julkisuudelle näkymätön. Heikäläisiä ei haastatella aamutelevisiossa. He eivät näy iltapäivälehtien otsikoissa. Heidän tekemisiään ei seurata somessa vaikka pitäisi. He eivät bloggaa eivätkä tubeta.
Puhun nyt heistä, jotka saapuvat, kun asiat menevät vikaan. Puhun persvakoäijistä.
Sillä kun viemäriputki halkeaa ja lokavesi tulvii kadulle, apuun eivät riennä hipsterit jopoillaan. Asfalttimurtuman reunalla eivät kilise nenärenkaat. Siellä eivät komeile rastapipot eivätkä pasteeraa muotibloggarit kuin korkeintaan ottamassa onnettomuusselfieitä.
Sen sijaan paikalle ilmaantuu omenavartaloiden ponteva rivistö. Huomioliivit päällä nämä miehet kyykistelevät putken äärellä valkoiset persvaot vilkkuen.
Lähes säännönmukaisesti he ovat miehiä. Sillä kuka marssii kotiimme, kun pesukone on laskenut alleen? Kuka tulee vaihtamaan rikkoutuneen lieden? Kuka oikoo kolariauton pellit? Ketkä korjaavat maanteiden routavauriot, rakentavat pyörätiet ja ajavat kärsivällisinä oranssia jyrää? Ketkä saapuvat iltahämärissä hakemaan pois työkoneet ja lastaavat ne varoitusääntä tuuttaavaan rekkaan?
He ovat harvoin neuvottomia, sillä he tietävät, mitä pitää tehdä. Usein he ovat hieman myöhässä, mutta se ei haittaa. Persvakoäijillä ei ole kiire, sillä he ovat yhteiskunnan voiteluainetta. Sisimmässään he aavistavat, että ilman heitä pyörät jumittuisivat paikoilleen.
Persvakoäijien hiljainen joukko ei ole mediaseksikäs. Luovan luokan mielestä he tapaavat äänestää aivan vääriä puolueita. Tälle ei voi mitään, sillä heitä on lähes mahdotonta korvata.
Asianajajien, puhelinmyyjien, opintoneuvojien ja urheilutoimittajien työt hoidetaan ennen pitkää robottivoimin. Automatisaatio saattaa viedä lopulta jopa kosmologien työt. Mutta persvakorobottia ei mikään tietokoneohjelma pysty ohjailemaan, sillä kädentaidon ja tilanneälyn kombinaatio on ihmisyyttä puhtaimmillaan.
Robotit pystyvät kasaamaan autoja ja muita monimutkaisia vempeleitä, sillä niiden rakentamiseksi on suoraviivainen ohje. Toimiva laite kun voidaan kyhätä kasaan pohjimmiltaan vain yhdellä tavalla.
Mutta laitteet voivat rikkoutua miljoonilla erilaisilla tavoilla. Ja kuten kokemuksesta tiedämme, aina yllättäen.
Tässä ollaan entropian määrittelyn ytimessä: hyvin järjestettyjä tiloja on vain kourallinen, epäjärjestyneitä ziljoonittain. Siksi epäjärjestys tulee aina voittamaan.
Jokin menee vääjäämättä aina vikaan, nyt ja tulevaisuudessa. Sen takaavat fysiikan lait ja entropian ankara laulu.
Epäjärjestyksen lisääntymistä ei voi estää. Sitä voi vain yrittää korjailla. Kutsumalla persvakoäijät hätiin.
Kun siis näette esimerkiksi ojaan kaatuneen maitolastin ja sen äärellä keski-ikäisiä äijiä viittoilemassa, puhumassa kännykkään ja könyämässä perävaunun teliakselien alle, ajatelkaa näin: tässä konkreettinen syy, miksi ihmislaji on kavunnut tämän planeetan valtiaaksi.
Hattu siis päästä tuolle joukolle. Varsinkin näinä päivinä, jolloin uutisvirrasta tuntuu löytyvän niin vähän hatunnoston arvoista.
Mutta voi sitä riemua, kun joskus - äärimmäisen harvoin - katua ajoi ulkomaanelävä! Millaista siellä mahtoi olla? Miten sinne pääsisi?
Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa.