Kehitysmaiden lapset saatiin kouluun, mutta he eivät välttämättä opi edes lukemaan – tutkijan mielestä koulutuksen kärkimaa Suomi voisi auttaa, jos uskaltaisi
Pieni Suomi pääsee harvoin loistamaan kehitysprojekteissa pelkällä rahalla, mutta Suomen maine koulutuksen ykkösmaana on kaikkien tiedossa.
Peruskoululaiset osallistuivat oppitunnille Waaf Dhuungissa Etiopian somalialueella huhtikuussa 2017. Etiopiaa käytetään usein esimerkkinä kehitysyhteistyön onnistumisesta, ja Suomi on suunnitellut koulutusta siellä.(KUVA: MICHAEL GOTTSCHALK / PHOTOTEK)
Sara Vainio HS
Julkaistu: 18.8. 2:00 , Päivitetty: 18.8. 6:23
MAAILMANPANKIN kehitysraportti on karua luettavaa: Kehitysmaiden koulut ovat pahassa kriisissä, sillä oppilaat eivät opi.
Kouluhankkeita on tähän asti pidetty yhtenä kehitysmaiden ja kehitysyhteistyön suurista onnistumisista. 10–15 vuoden aikana lapset on saatu köyhimmissäkin maissa joukolla koulun penkille. Mutta kun koululaisten taitoja on sitten testattu, on käynyt ilmi, että vaivalla kouluun saadut lapset eivät ole oppineet keskimäärin edes perustaitoja.
”Kuusi vuotta koulua käynyt ei osaa lukea tai laskea yhteen”, kuvailee Maailmanpankin entinen Afrikan alueen inhimillisen kehityksen osaston johtaja
Ritva Reinikka.
Hän on professori
Hannele Niemen ja opetusneuvos
Jukka Tulivuoren kanssa selvittänyt, mitä oppimistuloksistaan tunnettu Suomi voisi asialle tehdä. Raportti julkaistiin torstaina.
”Tässä Suomella on selvä rooli ja asiantuntemus. Tässä voimme auttaa.”
Suomen koulutusvientiä vetävä Ritva Reinikka kertoo, että kehitysmaiden lapset eivät välttämättä opi lukemaan, vaikka istuvat koulussa vuosikausia.(KUVA: AKSELI VALMUNEN / HS)
PIENI Suomi pääsee harvoin loistamaan kehitysprojekteissa pelkällä rahalla, mutta Suomen maine koulutuksen ykkösmaana on kaikkien tiedossa.
Juuri siinä Suomen siis kannattaisi nostaa profiiliaan rohkeasti, Reinikka toteaa.
”Suomeen koulutusjärjestelmään tutustumaan saapuvia ministeridelegaatioita riittää.”
HYPESTÄ huolimatta suomalaiset loistavat poissaolollaan monilla kansainvälisillä foorumeilla, jotka koulutusasioista päättävät, Reinikka kertoo.
”Miksei Suomi ole mukana pääfoorumeilla?” hän ihmettelee.
”Suomi tulee siellä koulutusasioissa aina esille, joka päivä, jokaisessa kokouksessa. Mutta meistä puhuvat muut, suomalaisia ei näy.”
Koulutus ei ole edes yksi Suomen oman kehitysyhteistyöohjelman virallisista painopisteistä.
Reinikan mielestä kyse on rohkeuden puutteesta tilanteessa, jossa ei kannattaisi himmailla.
”Meillä on jotain, mitä maailmalla aina halutaan ja tarvitaan.”
Yrityspuolella koulutusvientiä on alettu Suomessa hiljalleen tukea ja nostaa esiin.
Reinikka toivoisi, että yritysten koulutusvientiä ja kehitysyhteistyötä tekevät tahot alkaisivat tehdä lisää yhteistyötä. Samat ihmiset voisivat esimerkiksi osallistua projekteihin molemmissa leireissä.
”Ne, jotka hakevat tuottoja, ja ne, jotka ajavat kehitystä, tekevät erillään samaa asiaa”, Reinikka harmittelee.
”Siinä ei ole pienessä maassa järkeä.”
SUORAAN suomalaisia koulutusasiantuntijoita ei voi alkaa viedä kehitysmaihin ottamaan Suomen uusimpia innovaatioita käyttöön.
Hieman kohdemaasta riippuen kouluista saattavat puuttua esimerkiksi pulpetit tai jopa opettajat. Kulttuurierotkin luovat omat ongelmansa.
”Jos täällä joku on hyvä Suomen systeemin tuntija, se ei vielä riitä kansainvälisessä kontekstissa. Täytyy tuntea myös paikalliset olosuhteet”, Reinikka sanoo.
”Systeemiä ei voi siirtää toiseen maahan.”
Hän antaa esimerkin: Etelä-Afrikassa yritettiin ottaa käyttöön yhtä Suomen koulujärjestelmän ihailtua kulmakiveä: opettajien laajaa autonomiaa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että opettajat luovat pitkälti itse opetuksensa sisällön. Kokeilu meni mönkään: oppimistulokset eivät parantuneet, pikemminkin päinvastoin.
”Opettajilla ei siellä ole samanlaista koulutusta ja vastuuntuntoa kuin täällä”, Reinikka huokaa.
Oppilas odotti koulukyytiä Kwa Ndengezissä Etelä-Afrikassa kesällä 2017. (KUVA: ROGAN WARD / REUTERS)
Mosambikissa taas kävi ilmi, että vajaa puolet koulupäivistä vietettiin kokonaan ilman opettajaa – he vain eivät tulleet paikalle.
Hyviäkin esimerkkejä löytyy. Suomi on tukenut koulutusta muun muassa Etiopiassa, jota usein käytetään esimerkkinä kehitysyhteistyön onnistumisesta.
KEHITYSMAIDENoppimiskriisiin olisi puututtava nopeasti, Reinikka painottaa. Jos useisiin maihin kasvaa uusi sukupolvi, joka ei osaa lukea ja laskea, vaikutukset ovat valtavia.
Kun lapset on kerran houkuteltu kouluun, eikä luvattuja tuloksia näykään, perheet voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta vakuuttaa uudelleen.
”Ajatelkaa, mikä satsaus se on niiltä lapsilta ja vanhemmilta sekä ajassa että rahassa, että lapsi menee kouluun.”
REINIKAN mielestä Suomen vahvuus koulutusviennissä on oman menestyksen lisäksi samastuttava tarina. Siitä ei ole kauan, kun köyhässä ja kouluttamattomassa Suomessa ryhdyttiin kaavailemaan peruskoulua.
Täällä uudistus todella tuotti tulosta, ja tätä viestiä kannattaa nyt viedä eteenpäin seuraaville nousijoille.
”Ei sanota, että katsokaa, me olemme mahtavia, vaan kerrotaan, millainen taistelu se oli.”
Peruskoulu yksin ei tietenkään tehnyt Suomesta Suomea, mutta valtava vaikutus sillä oli.
”Aina ajattelin itsekin toimistossani Valkoisen talon naapurissa Washingtonissa, että kuinka suomalaisesta tytöstä maalta voi tulla johtaja Maailmanpankissa”, Reinikka sanoo.
”Vastaus on koulutus.”
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005795188.html
