Fremen
Greatest Leader
Noh perkele! Rupeatte ukot taallakin rahjaamaan... just tein sienilasagnen tanaan keltavahveroista seka (hyvin) nuorista keltahaperoista (kiitos vinkista, @JR49 !) ja pienesta maarasta pekonia (jep, @Bushmaster , mikaan ei maistu miltaan ilman pienta pekonia 
!) - omaa persiljaa, valkosipulinversoja, kevatsipulia, voita, kermaa, suolaa, mustapippuria ja sitruunanmehua/ raastettua kuorta, ja parmesaania ja suomalaista mustaleima-emmentalia valiin ja lopuksi koristeeksi... hyvalta maistui vaikka vahan myohaan illalla valmistuikin.
Joten veljet tassapa lisaa hyvia sieniuutisia Suomesta, ja vielapa proto-kusisen Hyysarin toimesta:
Aktiivikerääjä nauttii hyvästä sienivuodesta – myytävät tatit päätyvät Italiaan
Polvijärveläinen Voitto Voutilainen kerää tatteja myyntiin seuraavat neljä viikkoa. Parhaina päivinä Voutilainen kerää 60 kiloa herkkutatteja.
POHJOIS-KARJALASSA asuvan Voitto Voutilaisen kesäohjelma meni sekaisin, kun kotiseudulta kuului uutisia: Ensimmäiset herkkutatit ovat nousseet. Niitä on puskenut esiin tavanomaista aikaisemmin.
Mökillä Nurmeksessa oli jätettävä rantasaunan remontti kesken ja ajettava kotiin Polvijärven tattimetsiin.
NYT Voutilainen on jo kuusikon laidassa. Hän nostaa autosta kaksi päällekkäin pakattua kaupan ostoskoria, suihkuttaa aimo annoksen hyttysmyrkkyä pintaan ja katoaa kuusikkoon.
On alkanut Voutilaisen 17. vuosi, kun hän kerää tatteja myyntiin. Tästä eteenpäin 4–5 viikon ajan rakennusmestarin työstä eläkkeelle jäänyt mies lähtee joka ikinen aamu tattien etsintään kotikunnan tai lähikuntien metsiin, säästä riippumatta.
”Olen aiempaa laiskempi. Herään vasta kuudelta ja seitsemältä olen tatin varressa kiinni. Aikanaan olin aamulla otsalampun kanssa liikenteessä.”
KUUSIKOSSA on varjoisaa ja aluskasvillisuutta on vähän. Ensimmäistä herkkutattia ei tarvitse etsiä pitkään.
”Varmaa ykkösluokkaa ja madoton”, mies sanoo ja poimii hansikkaiden peittämillä käsillä pienen sievän kuusenherkkutatin koriinsa.
Soma sieni päätyy todennäköisesti italialaisen herkkusuun lautaselle. Voutilainen myy keräämänsä tatit sieni- ja marjayrittäjä Loreno Dalla Vallelle, jonka toimipiste sijaitsee aivan Voutilaisen naapurissa.
DALLA VALLE ostaa vuosittain noin 400 000–500 000 kiloa herkkutatteja. Niistä 90 prosenttia menee Italiaan. Kolmosluokan tatit menevät teollisuuden raaka-aineeksi, kakkos- ja ykkösluokan tatit tukkuihin ja ravintoloihin.
Yrittäjä uskoo, että tästä vuodesta tulee surkeaa viime vuotta parempi tattivuosi.
”Yleensä luonto tekee niin, että on yksi huono vuosi ja seuraavana vuonna se antaa takaisin”, Dalla Valle sanoo.
VOITTO VOUTILAINEN sai tattipureman naapuriltaan, joka keräsi herkkutatteja myyntiin. Nykyään Voutilainen kiertää päivän aikana seitsemästä kahdeksaan sienipaikkaa. Samoissa paikoissa hän käy parin päivän välein.
Päivässä kertyy autolla ajoa 20–40 kilometriä ja metsässä kävelyä 5–10 kilometriä. Voutilainen ei siivoa sieniään maastossa vaan palaa usein jo puoliltapäivin kotiin, jossa siivoaa saaliin.
... linkista loput porinat:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1468813994638
!) - omaa persiljaa, valkosipulinversoja, kevatsipulia, voita, kermaa, suolaa, mustapippuria ja sitruunanmehua/ raastettua kuorta, ja parmesaania ja suomalaista mustaleima-emmentalia valiin ja lopuksi koristeeksi... hyvalta maistui vaikka vahan myohaan illalla valmistuikin. Joten veljet tassapa lisaa hyvia sieniuutisia Suomesta, ja vielapa proto-kusisen Hyysarin toimesta:
Aktiivikerääjä nauttii hyvästä sienivuodesta – myytävät tatit päätyvät Italiaan
Polvijärveläinen Voitto Voutilainen kerää tatteja myyntiin seuraavat neljä viikkoa. Parhaina päivinä Voutilainen kerää 60 kiloa herkkutatteja.
POHJOIS-KARJALASSA asuvan Voitto Voutilaisen kesäohjelma meni sekaisin, kun kotiseudulta kuului uutisia: Ensimmäiset herkkutatit ovat nousseet. Niitä on puskenut esiin tavanomaista aikaisemmin.
Mökillä Nurmeksessa oli jätettävä rantasaunan remontti kesken ja ajettava kotiin Polvijärven tattimetsiin.
NYT Voutilainen on jo kuusikon laidassa. Hän nostaa autosta kaksi päällekkäin pakattua kaupan ostoskoria, suihkuttaa aimo annoksen hyttysmyrkkyä pintaan ja katoaa kuusikkoon.
On alkanut Voutilaisen 17. vuosi, kun hän kerää tatteja myyntiin. Tästä eteenpäin 4–5 viikon ajan rakennusmestarin työstä eläkkeelle jäänyt mies lähtee joka ikinen aamu tattien etsintään kotikunnan tai lähikuntien metsiin, säästä riippumatta.
”Olen aiempaa laiskempi. Herään vasta kuudelta ja seitsemältä olen tatin varressa kiinni. Aikanaan olin aamulla otsalampun kanssa liikenteessä.”
KUUSIKOSSA on varjoisaa ja aluskasvillisuutta on vähän. Ensimmäistä herkkutattia ei tarvitse etsiä pitkään.
”Varmaa ykkösluokkaa ja madoton”, mies sanoo ja poimii hansikkaiden peittämillä käsillä pienen sievän kuusenherkkutatin koriinsa.
Soma sieni päätyy todennäköisesti italialaisen herkkusuun lautaselle. Voutilainen myy keräämänsä tatit sieni- ja marjayrittäjä Loreno Dalla Vallelle, jonka toimipiste sijaitsee aivan Voutilaisen naapurissa.
DALLA VALLE ostaa vuosittain noin 400 000–500 000 kiloa herkkutatteja. Niistä 90 prosenttia menee Italiaan. Kolmosluokan tatit menevät teollisuuden raaka-aineeksi, kakkos- ja ykkösluokan tatit tukkuihin ja ravintoloihin.
Yrittäjä uskoo, että tästä vuodesta tulee surkeaa viime vuotta parempi tattivuosi.
”Yleensä luonto tekee niin, että on yksi huono vuosi ja seuraavana vuonna se antaa takaisin”, Dalla Valle sanoo.
VOITTO VOUTILAINEN sai tattipureman naapuriltaan, joka keräsi herkkutatteja myyntiin. Nykyään Voutilainen kiertää päivän aikana seitsemästä kahdeksaan sienipaikkaa. Samoissa paikoissa hän käy parin päivän välein.
Päivässä kertyy autolla ajoa 20–40 kilometriä ja metsässä kävelyä 5–10 kilometriä. Voutilainen ei siivoa sieniään maastossa vaan palaa usein jo puoliltapäivin kotiin, jossa siivoaa saaliin.
... linkista loput porinat:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1468813994638
