IL: Salatut asiakirjat paljastavat Hornet-hankinnan taustat 25 vuotta sitten

Peiper

Majuri
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201707022200238131_u0.shtml

Salatut asiakirjat paljastavat Hornet-hankinnan taustat 25 vuotta sitten

Maanantai 3.7.2017 klo 08.58


(KIMMO PENTTINEN / AL)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Pirkkalan lennoston Hornet esityslennolla vuonna 2011. Valopisteet ovat infrapunasoihtuja. (KIMMO PENTTINEN / AL)
Keskiviikkona 6. toukokuuta 1992 Esko Ahon (kesk) hallituksen ministereille jaettiin valtioneuvoston ylimääräisen päätösistunnon esittelylista. Käsiteltävänä oli yksi asia.

Puolustusministeriö esitteli hallituksen ratkaistavaksi periaatepäätöksen ilmavoimien uudesta hävittäjästä.

Esittelymuistioissa oli punaiset leimat: Salainen. Muistiot oli numeroitu ja ne kerättiin ministereiltä pois istunnon päätteeksi.

Asiakirjat olivat arkistoituina neljännesvuosisadan. Vasta nyt juhannuksen alla puolustusministeriö antoi ne ensi kerran julkiselle sanalle, Iltalehdelle. Niistä käyvät ensi kerran virallisesti ilmi, miksi sotilaat ja hallitus valitsivat Hornetin eikä ruotsalaiskonetta, jonka oppositiossa olleet sosiaalidemokraatit olisivat halunneet.

On jännittävää hypistellä papereita, joiden tarkkaa sisältöä virkamiehet ja poliitikot eivät saaneet paljastaa vuosikausiin. Hankintapäätös oli omana aikanaan maailmanluokan tapaus ja herätti ihmetystä kaikkialla.

Suomi harppasi tuolloin kerta heitolla pohjoisen Euroopan suurten ilma-asevoimien joukkoon.

Tämä tapahtui aikana, jolloin Neuvostoliitto oli luhistunut eikä ollut varmuutta, mihin suuntaan sen kehitys kulkisi. Kaiken päälle Suomi oli ajautumassa syvään talousahdinkoon, mikä teki miljardiluokan hankinnasta veronmaksajille kahta suuremman uhrauksen.

(JYRKI LAUKKANEN)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Pakkastesti. Ilmavoimat tutki neljä konetyyppiä kauttaaltaan. Kuvassa on amerikkalainen F-16D Kuoreveden Hallissa kylmänä pakkasaamuna 6. helmikuuta 1992. Ohjaamossa on koelentäjä majuri Pauli Perttula, maassa sinisessä puserossa General Dynamicsin koelentäjä Jon Beesley. Ruskeisiin talvipuseroihin pukeutuneet ovat amerikkalaisyhtiön mekaanikkoja ja ilmavoimien lämpöpuvussa kurkkiva mekaanikko on Ari Ikkala Koelentokeskuksesta. F-16D lensi tuona päivänä kolme koelentoa. Koneen varustuksena on kaksi lisäsäiliötä siivissä ja AIM-9 Sidewinder -ohjukset siiven kärjissä. (JYRKI LAUKKANEN)
Tekniikkaa, ei politiikkaa

Avautuneista asiapapereista tulee esiin tietoja, joita ei ole ollut aiemmin yleisesti tiedetty.

Suuri kuva ei muutu, mutta täydentyy tärkeillä yksityiskohdilla. Niillä voi olla vaikutusta nyt meneillään olevassa hankintaprosessissa, jossa Suomi etsii uutta taistelukonetta. Kaupoista kiinnostuneet konevalmistajat pääsevät jyvälle, mitkä seikat painavat vaakakupissa.

Iltalehden saamista papereista löytyy vastaus ikuisuuskiistaan siitä, oliko Hornetin ostaminen turvallisuuspoliittinen vai ilmasotatekninen päätös.

”Hornetit loivat ensimmäisen kerran suoran sotilaallisen yhteyden Naton ohitse Suomen ja Yhdysvaltain välille. Niiden turvallisuuspoliittinen merkitys oli niin itsestään selvä, ettei sitä tarvinnut lausua ääneen”, ministeri Max Jakobson tulkitsi.

Hallitus korosti toistamiseen, että valinta perustui koneiden ominaisuuksiin, ja että Hornet pesi kilpailijansa hinta-suorituskykysuhteellaan.

Politiikan ei annettu vaikuttaa päätökseen. Tämä oli jotain ennen kuulumatonta, ja se vaikutti monen mielestä epäilyttävältä. Suomalaiset olivat ehtineet jo tottua siihen, että tärkeät asehankinnat olivat alusta loppuun saakka politiikkaa.

25 vuotta sitten konetyypin valinta tapahtui teknisiin, toiminnallisiin ja taloudellisiin tekijöihin nojaten, muistiot kertovat.

(HAMPUS HAGSTEDT/FÖRSVARSMAKTEN)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Saab-Scanian JAS 39 Gripen -hävittäjä ei ruotsalaisten myyntipuheista huolimatta vakuuttanut suomalaisia. (HAMPUS HAGSTEDT/FÖRSVARSMAKTEN)
Paljon vielä salaista

Ministeriön Iltalehdelle luovuttamat paperit ovat päättäjille laadittuja, määrämuotoisia esittelyasiakirjoja. Niistä käyvät ilmi lain edellyttämät vähimmäistiedot, joiden perusteella valtioneuvoston jäsenet saattoivat punnita puolustusministeriön tekemää ratkaisuehdotusta.

Hankintapäätöksen perustelumuistiot ovat muutamaan sivuun puristettu tiivistelmä puolustusvoimien ja puolustushallinnon tekemistä valtavista selvityksistä, koelennoista ja testeistä.

Kaikki ilmavoimien yksityiskohtaiset vertailu- ja arviointiraportit ovat edelleen salaisia, ja sellaisina pysyvät ainakin yhtä pitkään kuin Hornetit lentävät - jotkut paperit vielä pidempään.

Kiinnostavaa on, millä perusteilla neljä konetyyppiä putosi pelistä. Asiakirjat avaavat näitä syitä ja auttavat ymmärtämään, miksi politiikka ei painanut päätöksessä.

(IL)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Raakatut. Esko Ahon hallitukselle keväällä 1992 annetussa esittelymuistiossa kerrottiin syyt, miksi neljä kilpailijaa eivät pärjänneet vertailussa. (IL)
Ei protoja

Hankintaa oli valmisteltu vuodesta 1988 lähtien. Vuonna 1991 Suomi oli pyytänyt tai saanut tarjoukset 60 varsinaisen taistelukoneen ja seitsemän kaksipaikkaisen harjoituskoneen ostamiseen.

Koneita tarjosivat amerikkalainen General Dynamics (F-16), ruotsalainen Saab-Scania (JAS 39 Gripen), ranskalainen Dassault (Mirage 2000-5), Venäjä (MiG-29) ja amerikkalainen McDonnell Douglas (F/A-18 Hornet).

Ilmavoimat kävi kunkin ehdokkaan läpi historiatietojen, valmistusmäärien ja käyttäjämaiden kokemuksiin perustuen.

Kun koneen käyttöikä on yli 30 vuotta, oli selvää, ettei sellaista konetyyppiä kannata eikä tule hankkia, jonka elinkaari sekä ennen kaikkea kehittämismahdollisuudet ja teknologiataso eivät kata koko pitkää käyttökautta.

Ilmavoimat on yleensä hankkinut vain käytössä olevaa kalustoa. Ilmailussa ei köyhän kannata tarttua prototyyppivaiheen koneisiin, sillä lastentautien kitkeminen vie noin kymmenen vuotta.

Suomi on joutunut todistamaan oikeaksi tuon perusperiaatteen kalliisti myöhemmin.

Puolustusvoimien johto ja puolustusministeriö tekivät pahan virheen 2000-luvun alussa, kun ne ilmavoimien useista varoituksista huolimatta ostivat maavoimille NH90-helikopterin.

Helikopterit ovat olleet vikojen riivaamia. Hankinnasta on jo 15 vuotta, mutta vasta nyt kalusto alkaa olla tasolla, jota aikanaan sopimuksessa edellytettiin.

(IL)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Kustannusvertailu. Puolustusministeriön muistiossa on tiivistelmä kunkin tarjolla olleen konetyypin hankintahinta ja arvioitu 30 vuoden käyttökustannus. Valuutan muuntosuhde on: yksi euro on 5,94573 Suomen markkaa. (IL)
Neljä testeihin

Ilmavoimat testasi neljä läntistä hävittäjäkonetyyppiä kesästä 1991 talveen 1992. Myös MiG-29 käytiin kokeilemassa.

Hornet osoittautui selvästi muita paremmaksi.

Esittelymuistion mukaan amerikkalaisen laivaston käyttämän koneen valitsemista puolsi muun muassa se, että kone oli jatkuvassa sarjatuotannossa, joten riski toimitusaikaviiveestä oli pieni.

Yhdysvaltain hallituksen ollessa sopijapuoli se takasi suuren ostajan tuen ja neuvotteluaseman amerikkalaisen teollisuuden kanssa. Konetyypin suuri valmistusmäärä ja laaja käyttäjäkunta turvasivat edulliset varaosahinnat ja tuotetuen koko ajatellun 30 vuoden käyttöiän ajan.

Ilmavoimat piti konetta modernina ja sen kehittämispotentiaalia suurena. Hävittäjän käytön aikana tapahtuvan kehittämisen kustannukset jakaantuivat usean käyttäjämaan kesken.

Konetyyppi todettiin toimintamatkaltaan ja toiminta-ajaltaan sekä ohjuskuormaltaan kilpailijoitaan selvästi paremmaksi. Tämä oli etu pinta-alaltaan suuressa Suomessa.

Hornetin todettiin soveltuvan hyvin ilmavoimien tukeutumisjärjestelmään. Sitä on mahdollista käyttää tehokkaasti myös maantietukikohdista sekä lyhyiltä ja vaurioituneilta kiitoradoilta - varsinainen traktori siis.

(IL)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Salaiset muistiot numeroitiin ja ne kerättiin ministereiltä pois valtioneuvoston päätöksentekoistunnon jälkeen. Paperit tulivat julkiseksi juhannuksen alla, kun Iltalehti pyysi ne puolustusministeriöltä. (IL)
Huono ruotsalaistarjous

Muistion mukaan F-16 ei vertailussa täyttänyt kaikkia ilmavoimien vaatimuksia. Valmistajan tarjous suomalaisen lentokoneteollisuuden osallistumisesta projektiin ei myöskään tyydyttänyt.

Gripen ja erityisesti osa sen tärkeistä järjestelmistä olivat prototyyppiasteella. Lisäksi projektin toteutumisaikatauluun sisältyi ilmavoimien mukaan merkittäviä riskejä.

Käytännössä Saab olisi halunnut Suomen mukaan jakamaan kanssaan keskeneräisen koneen suuria kehittämiskustannuksia sekä näin rahoittamaan koneen vientiponnisteluita muihin maihin.

Mirage täytti ilmavoimien suoritevaatimukset, mutta koneen huoltojärjestelmä koettiin Suomelle vaikeaksi. Koneen ylläpitokustannusten pelättiin nousevan korkeahkoiksi pienen käyttäjäkunnan vuoksi.

MiG-29 ei täyttänyt ilmavoimien vaatimuksia elektroniikan ja huoltojärjestelmän osalta. Koneen elinikä oli vain puolet siitä mitä muilla koneilla.
 
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201707022200238131_u0.shtml

Salatut asiakirjat paljastavat Hornet-hankinnan taustat 25 vuotta sitten

Maanantai 3.7.2017 klo 08.58


(KIMMO PENTTINEN / AL)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Pirkkalan lennoston Hornet esityslennolla vuonna 2011. Valopisteet ovat infrapunasoihtuja. (KIMMO PENTTINEN / AL)
Keskiviikkona 6. toukokuuta 1992 Esko Ahon (kesk) hallituksen ministereille jaettiin valtioneuvoston ylimääräisen päätösistunnon esittelylista. Käsiteltävänä oli yksi asia.

Puolustusministeriö esitteli hallituksen ratkaistavaksi periaatepäätöksen ilmavoimien uudesta hävittäjästä.

Esittelymuistioissa oli punaiset leimat: Salainen. Muistiot oli numeroitu ja ne kerättiin ministereiltä pois istunnon päätteeksi.

Asiakirjat olivat arkistoituina neljännesvuosisadan. Vasta nyt juhannuksen alla puolustusministeriö antoi ne ensi kerran julkiselle sanalle, Iltalehdelle. Niistä käyvät ensi kerran virallisesti ilmi, miksi sotilaat ja hallitus valitsivat Hornetin eikä ruotsalaiskonetta, jonka oppositiossa olleet sosiaalidemokraatit olisivat halunneet.

On jännittävää hypistellä papereita, joiden tarkkaa sisältöä virkamiehet ja poliitikot eivät saaneet paljastaa vuosikausiin. Hankintapäätös oli omana aikanaan maailmanluokan tapaus ja herätti ihmetystä kaikkialla.

Suomi harppasi tuolloin kerta heitolla pohjoisen Euroopan suurten ilma-asevoimien joukkoon.

Tämä tapahtui aikana, jolloin Neuvostoliitto oli luhistunut eikä ollut varmuutta, mihin suuntaan sen kehitys kulkisi. Kaiken päälle Suomi oli ajautumassa syvään talousahdinkoon, mikä teki miljardiluokan hankinnasta veronmaksajille kahta suuremman uhrauksen.

(JYRKI LAUKKANEN)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Pakkastesti. Ilmavoimat tutki neljä konetyyppiä kauttaaltaan. Kuvassa on amerikkalainen F-16D Kuoreveden Hallissa kylmänä pakkasaamuna 6. helmikuuta 1992. Ohjaamossa on koelentäjä majuri Pauli Perttula, maassa sinisessä puserossa General Dynamicsin koelentäjä Jon Beesley. Ruskeisiin talvipuseroihin pukeutuneet ovat amerikkalaisyhtiön mekaanikkoja ja ilmavoimien lämpöpuvussa kurkkiva mekaanikko on Ari Ikkala Koelentokeskuksesta. F-16D lensi tuona päivänä kolme koelentoa. Koneen varustuksena on kaksi lisäsäiliötä siivissä ja AIM-9 Sidewinder -ohjukset siiven kärjissä. (JYRKI LAUKKANEN)
Tekniikkaa, ei politiikkaa

Avautuneista asiapapereista tulee esiin tietoja, joita ei ole ollut aiemmin yleisesti tiedetty.

Suuri kuva ei muutu, mutta täydentyy tärkeillä yksityiskohdilla. Niillä voi olla vaikutusta nyt meneillään olevassa hankintaprosessissa, jossa Suomi etsii uutta taistelukonetta. Kaupoista kiinnostuneet konevalmistajat pääsevät jyvälle, mitkä seikat painavat vaakakupissa.

Iltalehden saamista papereista löytyy vastaus ikuisuuskiistaan siitä, oliko Hornetin ostaminen turvallisuuspoliittinen vai ilmasotatekninen päätös.

”Hornetit loivat ensimmäisen kerran suoran sotilaallisen yhteyden Naton ohitse Suomen ja Yhdysvaltain välille. Niiden turvallisuuspoliittinen merkitys oli niin itsestään selvä, ettei sitä tarvinnut lausua ääneen”, ministeri Max Jakobson tulkitsi.

Hallitus korosti toistamiseen, että valinta perustui koneiden ominaisuuksiin, ja että Hornet pesi kilpailijansa hinta-suorituskykysuhteellaan.

Politiikan ei annettu vaikuttaa päätökseen. Tämä oli jotain ennen kuulumatonta, ja se vaikutti monen mielestä epäilyttävältä. Suomalaiset olivat ehtineet jo tottua siihen, että tärkeät asehankinnat olivat alusta loppuun saakka politiikkaa.

25 vuotta sitten konetyypin valinta tapahtui teknisiin, toiminnallisiin ja taloudellisiin tekijöihin nojaten, muistiot kertovat.

(HAMPUS HAGSTEDT/FÖRSVARSMAKTEN)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Saab-Scanian JAS 39 Gripen -hävittäjä ei ruotsalaisten myyntipuheista huolimatta vakuuttanut suomalaisia. (HAMPUS HAGSTEDT/FÖRSVARSMAKTEN)
Paljon vielä salaista

Ministeriön Iltalehdelle luovuttamat paperit ovat päättäjille laadittuja, määrämuotoisia esittelyasiakirjoja. Niistä käyvät ilmi lain edellyttämät vähimmäistiedot, joiden perusteella valtioneuvoston jäsenet saattoivat punnita puolustusministeriön tekemää ratkaisuehdotusta.

Hankintapäätöksen perustelumuistiot ovat muutamaan sivuun puristettu tiivistelmä puolustusvoimien ja puolustushallinnon tekemistä valtavista selvityksistä, koelennoista ja testeistä.

Kaikki ilmavoimien yksityiskohtaiset vertailu- ja arviointiraportit ovat edelleen salaisia, ja sellaisina pysyvät ainakin yhtä pitkään kuin Hornetit lentävät - jotkut paperit vielä pidempään.

Kiinnostavaa on, millä perusteilla neljä konetyyppiä putosi pelistä. Asiakirjat avaavat näitä syitä ja auttavat ymmärtämään, miksi politiikka ei painanut päätöksessä.

(IL)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Raakatut. Esko Ahon hallitukselle keväällä 1992 annetussa esittelymuistiossa kerrottiin syyt, miksi neljä kilpailijaa eivät pärjänneet vertailussa. (IL)
Ei protoja

Hankintaa oli valmisteltu vuodesta 1988 lähtien. Vuonna 1991 Suomi oli pyytänyt tai saanut tarjoukset 60 varsinaisen taistelukoneen ja seitsemän kaksipaikkaisen harjoituskoneen ostamiseen.

Koneita tarjosivat amerikkalainen General Dynamics (F-16), ruotsalainen Saab-Scania (JAS 39 Gripen), ranskalainen Dassault (Mirage 2000-5), Venäjä (MiG-29) ja amerikkalainen McDonnell Douglas (F/A-18 Hornet).

Ilmavoimat kävi kunkin ehdokkaan läpi historiatietojen, valmistusmäärien ja käyttäjämaiden kokemuksiin perustuen.

Kun koneen käyttöikä on yli 30 vuotta, oli selvää, ettei sellaista konetyyppiä kannata eikä tule hankkia, jonka elinkaari sekä ennen kaikkea kehittämismahdollisuudet ja teknologiataso eivät kata koko pitkää käyttökautta.

Ilmavoimat on yleensä hankkinut vain käytössä olevaa kalustoa. Ilmailussa ei köyhän kannata tarttua prototyyppivaiheen koneisiin, sillä lastentautien kitkeminen vie noin kymmenen vuotta.

Suomi on joutunut todistamaan oikeaksi tuon perusperiaatteen kalliisti myöhemmin.

Puolustusvoimien johto ja puolustusministeriö tekivät pahan virheen 2000-luvun alussa, kun ne ilmavoimien useista varoituksista huolimatta ostivat maavoimille NH90-helikopterin.

Helikopterit ovat olleet vikojen riivaamia. Hankinnasta on jo 15 vuotta, mutta vasta nyt kalusto alkaa olla tasolla, jota aikanaan sopimuksessa edellytettiin.

(IL)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Kustannusvertailu. Puolustusministeriön muistiossa on tiivistelmä kunkin tarjolla olleen konetyypin hankintahinta ja arvioitu 30 vuoden käyttökustannus. Valuutan muuntosuhde on: yksi euro on 5,94573 Suomen markkaa. (IL)
Neljä testeihin

Ilmavoimat testasi neljä läntistä hävittäjäkonetyyppiä kesästä 1991 talveen 1992. Myös MiG-29 käytiin kokeilemassa.

Hornet osoittautui selvästi muita paremmaksi.

Esittelymuistion mukaan amerikkalaisen laivaston käyttämän koneen valitsemista puolsi muun muassa se, että kone oli jatkuvassa sarjatuotannossa, joten riski toimitusaikaviiveestä oli pieni.

Yhdysvaltain hallituksen ollessa sopijapuoli se takasi suuren ostajan tuen ja neuvotteluaseman amerikkalaisen teollisuuden kanssa. Konetyypin suuri valmistusmäärä ja laaja käyttäjäkunta turvasivat edulliset varaosahinnat ja tuotetuen koko ajatellun 30 vuoden käyttöiän ajan.

Ilmavoimat piti konetta modernina ja sen kehittämispotentiaalia suurena. Hävittäjän käytön aikana tapahtuvan kehittämisen kustannukset jakaantuivat usean käyttäjämaan kesken.

Konetyyppi todettiin toimintamatkaltaan ja toiminta-ajaltaan sekä ohjuskuormaltaan kilpailijoitaan selvästi paremmaksi. Tämä oli etu pinta-alaltaan suuressa Suomessa.

Hornetin todettiin soveltuvan hyvin ilmavoimien tukeutumisjärjestelmään. Sitä on mahdollista käyttää tehokkaasti myös maantietukikohdista sekä lyhyiltä ja vaurioituneilta kiitoradoilta - varsinainen traktori siis.

(IL)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration-line: underline;">
Salaiset muistiot numeroitiin ja ne kerättiin ministereiltä pois valtioneuvoston päätöksentekoistunnon jälkeen. Paperit tulivat julkiseksi juhannuksen alla, kun Iltalehti pyysi ne puolustusministeriöltä. (IL)
Huono ruotsalaistarjous

Muistion mukaan F-16 ei vertailussa täyttänyt kaikkia ilmavoimien vaatimuksia. Valmistajan tarjous suomalaisen lentokoneteollisuuden osallistumisesta projektiin ei myöskään tyydyttänyt.

Gripen ja erityisesti osa sen tärkeistä järjestelmistä olivat prototyyppiasteella. Lisäksi projektin toteutumisaikatauluun sisältyi ilmavoimien mukaan merkittäviä riskejä.

Käytännössä Saab olisi halunnut Suomen mukaan jakamaan kanssaan keskeneräisen koneen suuria kehittämiskustannuksia sekä näin rahoittamaan koneen vientiponnisteluita muihin maihin.

Mirage täytti ilmavoimien suoritevaatimukset, mutta koneen huoltojärjestelmä koettiin Suomelle vaikeaksi. Koneen ylläpitokustannusten pelättiin nousevan korkeahkoiksi pienen käyttäjäkunnan vuoksi.

MiG-29 ei täyttänyt ilmavoimien vaatimuksia elektroniikan ja huoltojärjestelmän osalta. Koneen elinikä oli vain puolet siitä mitä muilla koneilla.

No, tässähän ei vissiin ollut mitään uutta täällä aikaa viettäneille?
 
Grippenissä oli muitakin ongelmia.

Aikoinaan myös 1 moottorisuus versus hornetin 2 moottorisuus oli kuulemma yksi tekijöistä mikä myös kallisti vaakaa Hornetille
 
No, tässähän ei vissiin ollut mitään uutta täällä aikaa viettäneille?

Ei ollut mitään uutta tai radikaalia tähän kirjaan verrattuna. Mutta taustoittavana uutisena selvensi joitain yksityiskohtia. Vahvistaa vain omaa näkemystäni siitä, että valittiin kyllä oikea ja suorituskykyinen kone korvaamaan Drakenit ja MiG-21:t.

2.png
 
Puolustusvoimien johto ja puolustusministeriö tekivät pahan virheen 2000-luvun alussa, kun ne ilmavoimien useista varoituksista huolimatta ostivat maavoimille NH90-helikopterin

:rolleyes: Toivottavasti pysyy muistissa hetkosen. Toivottavasti Ilmavoimat pitää myös itse tämän mielessään, kun arpoo "operatiivisesti käyttövalmista" kalustoa käyttöön.
 
Mitäpä jos olisimme ostaneet 20 hornetia ja kymmenen vuotta myöhemmin 20 superhornetia? Ja jätetty jälkimmäinen mlu tekemättä? Ja nyt korvaisimme pelkät perushornetit 20 koneella?
 
:rolleyes: Toivottavasti pysyy muistissa hetkosen. Toivottavasti Ilmavoimat pitää myös itse tämän mielessään, kun arpoo "operatiivisesti käyttövalmista" kalustoa käyttöön.

Siinäpä sitä on phdittavaa onko vanha jo liian vanha tai uusi vielä liian uusi. Valmistuuko keskeneräinen koskaan? Messeviä kehitysohjelmiakin on väitetysti ihan justsilleen tuloillaan mutta toteutuvatko ne koskaan jne. Ei käy kateeksi tuon sopan hämmentäjää.
 
Mitäpä jos olisimme ostaneet 20 hornetia ja kymmenen vuotta myöhemmin 20 superhornetia? Ja jätetty jälkimmäinen mlu tekemättä? Ja nyt korvaisimme pelkät perushornetit 20 koneella?

Meillä olisi ainakin ollut jatkuvasti huomattavasti nykyistä pienemmät Ilmavoimat :)

Ei kai tuolle mitään estettä ole muttei välttämätä asiallista perustettakaan. MLU on uutta konetta edullisempi ratkaisu joten se kannattaa ilman muuta tehdä jos vain lopputulemana on kuranttia kalustoa.
 
Siinäpä sitä on phdittavaa onko vanha jo liian vanha tai uusi vielä liian uusi. Valmistuuko keskeneräinen koskaan? Messeviä kehitysohjelmiakin on väitetysti ihan justsilleen tuloillaan mutta toteutuvatko ne koskaan jne. Ei käy kateeksi tuon sopan hämmentäjää.

Ei käy kateeksi ei. Mulla on pohjalla jatkuvasti sellainen kutina, että nykyinen konekanta pitää ajaa loppuun rinnan "jonkinlaisen" uushankinnan kyljessä. Eli hyväksyä se, että kertaheitolla koko satsi uusiksi ei ehkä ole paras keino tällä kertaa.
 
Ei käy kateeksi ei. Mulla on pohjalla jatkuvasti sellainen kutina, että nykyinen konekanta pitää ajaa loppuun rinnan "jonkinlaisen" uushankinnan kyljessä. Eli hyväksyä se, että kertaheitolla koko satsi uusiksi ei ehkä ole paras keino tällä kertaa.

Niin se meneekin. Viisi vuotta niitä ajetaan rinnan.
 
Eli hyväksyä se, että kertaheitolla koko satsi uusiksi ei ehkä ole paras keino tällä kertaa.

Ilmavoimat on useaan kertaan sanonut, ettei tämä ole vaihtoehto. Voihan siinä olla sitäkin mukana, että pelkäävät loppusatsin silloin jäävän kokonaan saamatta. Kuten mahdollisesti tulisi käymäänkin.

Edit Ymmärsin että veli @baikal tarkoitti pidempää kuin 5 v siirtymäaikaa.
 
Meillä olisi ainakin ollut jatkuvasti huomattavasti nykyistä pienemmät Ilmavoimat :)

Ei kai tuolle mitään estettä ole muttei välttämätä asiallista perustettakaan. MLU on uutta konetta edullisempi ratkaisu joten se kannattaa ilman muuta tehdä jos vain lopputulemana on kuranttia kalustoa.
Säästyneillä rahoilla piloteilla olisi 30-50% enemmän lentotiimaa. Lisäksi olis ostettu enemmän amraameja sekä aster-patteri. Kone kun on vaan yksi palikka kokonaisuudessa. Melkoinen säästö olisi tullut kun kahta basea ei olisi tarvinut laajentaa 20 -> 30 koneen baseksi
 
Mitäpä jos olisimme ostaneet 20 hornetia ja kymmenen vuotta myöhemmin 20 superhornetia? Ja jätetty jälkimmäinen mlu tekemättä? Ja nyt korvaisimme pelkät perushornetit 20 koneella?

Tämä on helppo jossitella nyt mutta ongelma on se että pitää tietää syttyykö sota tai konflikti sinä aikana kun koneita on vähän. Tätä ei vastausta ei näe edes kristallipallosta. Tilanteet muuttuvat nopeasti.
Hyvään onneen ei kannata luottaa. Remmissä oltava koko ajan riittävä määrä koneita pahimman skenaarion mukaan ja koneiden pitää olla riittävän suorituskykyisiä.

Myös kun on vähän koneita tarvitaan vähemmän lentäjiä tai sitten pienimäärä koneita ajetaan nopeasti loppuun.

Osa koneista ei myöskään ole kokoajan lennossa edes konfliktissa vaan osa on huollossa ym
 
Säästyneillä rahoilla piloteilla olisi 30-50% enemmän lentotiimaa. Lisäksi olis ostettu enemmän amraameja sekä aster-patteri. Kone kun on vaan yksi palikka kokonaisuudessa. Melkoinen säästö olisi tullut kun kahta basea ei olisi tarvinut laajentaa 20 -> 30 koneen baseksi

40 konetta on todella vähän. Toki siltäkin pohjalta voisi ilman muuta homman rakentaa. Hyväksytään vain alhaisempi suorituskyky ja säästetään rahaa. Lentotukikohtien rakentaminen ei kokonaisuudessa paljoa kustanna ja pelivaraa kapasiteetissa on ollut. Jos hävittäjiä aletaan korvata it-ohjuksilla palaa sama rahasumma jos yritetään myös säilyttää suorituskyky. Yksi Aster-patteri ei kokonaisuutta paljoa heilauta vaikka olisikin Helsingin suojana asiaa. Liuta ohjuspatterita taas maksaa nopeasti miljardeja euroja.
 
40 konetta on todella vähän. Toki siltäkin pohjalta voisi ilman muuta homman rakentaa. Hyväksytään vain alhaisempi suorituskyky ja säästetään rahaa. Lentotukikohtien rakentaminen ei kokonaisuudessa paljoa kustanna ja pelivaraa kapasiteetissa on ollut. Jos hävittäjiä aletaan korvata it-ohjuksilla palaa sama rahasumma jos yritetään myös säilyttää suorituskyky. Yksi Aster-patteri ei kokonaisuutta paljoa heilauta vaikka olisikin Helsingin suojana asiaa. Liuta ohjuspatterita taas maksaa nopeasti miljardeja euroja.
Asterin kantama 120km Forssaan sijoitettuna suojaa Helsingin lisäksi Turun, Tampereen, Porkkalan, Parolannummen, Niinisalon ja Porin valmiusprikaatin. 40 konetta on kieltämättä liian vähän jos on reagoiva strategia. Mutta offensiiviin saa kaikki 40. Lisäksi oletin että lisäkoneita (ehkä lentäjineen) todellakin saadaan yli nolla kappaletta.
 
Asterin kantama 120km Forssaan sijoitettuna suojaa Helsingin lisäksi Turun, Tampereen, Porkkalan, Parolannummen, Niinisalon ja Porin valmiusprikaatin. 40 konetta on kieltämättä liian vähän jos on reagoiva strategia. Mutta offensiiviin saa kaikki 40. Lisäksi oletin että lisäkoneita (ehkä lentäjineen) todellakin saadaan yli nolla kappaletta.

Noin aikoinaan ilmatorjunnan parissa työtä tehneenä.... Maksimikantama ei ole se käytännön kantama kuin optimina.
 
Back
Top