tulikomento
Supreme Leader
Esittelyssä syöksypommittaja Douglas Dauntless.
Ilmasota
- Viestiketjun aloittaja Ikarus
- Aloitus PVM
tulikomento
Supreme Leader
Tästäkin haaveiltiin ennen talvisotaa,
fi.wikipedia.org
militarymatters.online
2189-025-013-001, Een jubelende Luftwaffe Gefreiter in de cockpit van een gebombardeerde Fokker G-1 jachtkruiser op vliegveld
Fokker G.1 – Wikipedia
The Fokker G.I Heavy Fighter; Dutch Grim Reaper - Forgotten Aircraft - Military Matters
The Fokker G.I heavy fighter is one of those aircraft that despite huge amounts of promise was never able to fulfil its potential.
militarymatters.online
2189-025-013-001, Een jubelende Luftwaffe Gefreiter in de cockpit van een gebombardeerde Fokker G-1 jachtkruiser op vliegveld
Viimeksi muokattu:
arix
Respected Leader
Tuo olisi ollut murhaava vastus SB ja TB pommittajille...Tästäkin haaveiltiin ennen talvisotaa,
Fokker G.1 – Wikipedia
The Fokker G.I Heavy Fighter; Dutch Grim Reaper - Forgotten Aircraft - Military Matters
The Fokker G.I heavy fighter is one of those aircraft that despite huge amounts of promise was never able to fulfil its potential.
2189-025-013-001, Een jubelende Luftwaffe Gefreiter in de cockpit van een gebombardeerde Fokker G-1 jachtkruiser op vliegveld
tulikomento
Supreme Leader
Nuo eivät olisi kerennet talvisotaan. Sillä niitä oli tarkoitus valmistaa valtionlentokonetehtaalla, ihan itse.
Lundqvikin haaveena oli saada niistä syöksypommittajia Bristol Blenheim rinnalle.
Koelentojen jälkeen syyskuussa 1937 suomi ilmoitti ettei Fokker G1 kiinnostanut hävittäjänä.
Ja tammikuussa 1938 ettei myöskään pommittaja muunnos kiinnosta suomea.
Tammikuussa 1938 kuitenkin olisi haluttu kaksimoottorinen hävittäjä joka nopeus on 500km/h ja siihen voitaisiin laitta suksi laskutelineet
( huom Fokker G1 475 km/h 4300m
).Huhtikuussa 1938 todettiin ettei Fokker G1 ole tarvetta.
Fokker yritti vielä helmikuussa 1939 myydä koneita suomelle ja kustansi suomalaiset koe lentämään koneen.
Koneen hyvistä lento ominaisuuksista huolimatta se hylättiin.
Huhtikuun lopulla ilmavoimienkomentaja hylkäsi koneen lopullisesti.
Kuitenkin oltiin syyskuussa 1939 valmiita ostamaan 24kpl Fokker G1 koneitta.
Mutta liian korkea hinta 160000f oli liikaa ja suomit tarjosi vain koneitta 110000f kappale.
Talvisodan syttyessä koneet olisi ostettu pyydettyyn hitaan mutta moottorien puutuminen tehtaalla kaatoi kaupan.
Mutta edelleen Lundqvikin haaveena oli käyttää konetta pommittajan/syöksypommittajana. Koneella oli vain 200-300kg pommikuorma.
( Mitä …… hän ajatteli. Ei ilmeisesti mitään.)
arix
Respected Leader
Lundqvist ei ollut sopiva tehtäväänsä, hän ei osannut katsoa tulevaisuuteen...Nuo eivät olisi kerennet talvisotaan. Sillä niitä oli tarkoitus valmistaa valtionlentokonetehtaalla, ihan itse.
Lundqvikin haaveena oli saada niistä syöksypommittajia Bristol Blenheim rinnalle.
Koelentojen jälkeen syyskuussa 1937 suomi ilmoitti ettei Fokker G1 kiinnostanut hävittäjänä.
Ja tammikuussa 1938 ettei myöskään pommittaja muunnos kiinnosta suomea.
Tammikuussa 1938 kuitenkin olisi haluttu kaksimoottorinen hävittäjä joka nopeus on 500km/h ja siihen voitaisiin laitta suksi laskutelineet
( huom Fokker G1 475 km/h 4300m
Huhtikuussa 1938 todettiin ettei Fokker G1 ole tarvetta.
Fokker yritti vielä helmikuussa 1939 myydä koneita suomelle ja kustansi suomalaiset koe lentämään koneen.
Koneen hyvistä lento ominaisuuksista huolimatta se hylättiin.
Huhtikuun lopulla ilmavoimienkomentaja hylkäsi koneen lopullisesti.
Kuitenkin oltiin syyskuussa 1939 valmiita ostamaan 24kpl Fokker G1 koneitta.
Mutta liian korkea hinta 160000f oli liikaa ja suomit tarjosi vain koneitta 110000f kappale.
Talvisodan syttyessä koneet olisi ostettu pyydettyyn hitaan mutta moottorien puutuminen tehtaalla kaatoi kaupan.
Mutta edelleen Lundqvikin haaveena oli käyttää konetta pommittajan/syöksypommittajana. Koneella oli vain 200-300kg pommikuorma.
Katso liite: 47839
( Mitä …… hän ajatteli. Ei ilmeisesti mitään.)
Erkki
Ylipäällikkö
Olisi vain pysynyt tykistössä. Vaikka ilmasodan asiantuntijoita oli maassamme vähän, niin varmaan olisi pätevämpääkin miestä ollut tarjolla.
fulcrum
Greatest Leader
Syyskuun -39 rahoilla tilattiin Fiat G.50:iä.
Vaihtoehtoja Lunkalle oli huonosti. Marskin lista ilmavoimien komentajaksi oli 1. Snellman 2. Talvela 3. Lundqvist. Snellman oli lentäjä, mutta hän oli juonitteluillaan myrkyttänyt ilmavoimien sisäisen ilmapiirin. Talvela ei halunnut tehtävään vaan lähti siviiliin tekemään rahaa. Ilmavoimien komentajuus ei ollut tuolloin mikään erikoisen hohdokas tai haluttu homma. Divisioonan komentajanvirkaa pidettiin paljon arvostetumpana.
Ajatus siitä että hävittäjät ovat ilmavoimien ykkösprioriteetti kirkastui hitaasti, ja lopullisesti vasta sodassa. 20-lukulaisen näkemyksen (etenkin maavoimien parissa) hävittäjät olivat ilmavoiman sivujuonne, riitti että niitä on pieni määrä että voidaan tiukimmissa paikoissa käydä hätistelemässä vihollisen tähystyskoneita ja -palloja. Douhetismi ei siis siirtänyt hävittäjiä pois muodista, se vain siirsi fokuksen taktisesta strategiselle tasolle. Moni piti hävittäjien välisiä taisteluja itsetarkoituksellisena, turhanpäiväisenä kieppumisena.
Lunkan ansio oli että hän uskalsi laittaa Marskille vastaan. Mannerheim oli alkanut ilmasodankäynnin diletantiksi ja johti hankintaprosesseja, eikä kaikki hänen ideansa olleet hyviä. Nuo 30-luvun kalustohankinnat oli todella vaikeita ja kaikenlaisia susia harkittiin vakavasti. On pidettävä ihmeenä että homma sujui niinkin hyvin.
Fokker G.1 olisi ollut kyllä siitä mainio että moottori oli sama kuin Blenheimissä ja FR:ssä. Rakenne olisi ollut samanlainen kuin muissa Fokkerin koneissa ja Suomelle tuttu. Saavutusarvot olisivat riittäneet talvisodassa pommarien torjuntaan. Raskashävittäjät nähtiin kuitenkin ilmeisesti luksuksena johon ei ollut rahaa.
Vaihtoehtoja Lunkalle oli huonosti. Marskin lista ilmavoimien komentajaksi oli 1. Snellman 2. Talvela 3. Lundqvist. Snellman oli lentäjä, mutta hän oli juonitteluillaan myrkyttänyt ilmavoimien sisäisen ilmapiirin. Talvela ei halunnut tehtävään vaan lähti siviiliin tekemään rahaa. Ilmavoimien komentajuus ei ollut tuolloin mikään erikoisen hohdokas tai haluttu homma. Divisioonan komentajanvirkaa pidettiin paljon arvostetumpana.
Ajatus siitä että hävittäjät ovat ilmavoimien ykkösprioriteetti kirkastui hitaasti, ja lopullisesti vasta sodassa. 20-lukulaisen näkemyksen (etenkin maavoimien parissa) hävittäjät olivat ilmavoiman sivujuonne, riitti että niitä on pieni määrä että voidaan tiukimmissa paikoissa käydä hätistelemässä vihollisen tähystyskoneita ja -palloja. Douhetismi ei siis siirtänyt hävittäjiä pois muodista, se vain siirsi fokuksen taktisesta strategiselle tasolle. Moni piti hävittäjien välisiä taisteluja itsetarkoituksellisena, turhanpäiväisenä kieppumisena.
Lunkan ansio oli että hän uskalsi laittaa Marskille vastaan. Mannerheim oli alkanut ilmasodankäynnin diletantiksi ja johti hankintaprosesseja, eikä kaikki hänen ideansa olleet hyviä. Nuo 30-luvun kalustohankinnat oli todella vaikeita ja kaikenlaisia susia harkittiin vakavasti. On pidettävä ihmeenä että homma sujui niinkin hyvin.
Fokker G.1 olisi ollut kyllä siitä mainio että moottori oli sama kuin Blenheimissä ja FR:ssä. Rakenne olisi ollut samanlainen kuin muissa Fokkerin koneissa ja Suomelle tuttu. Saavutusarvot olisivat riittäneet talvisodassa pommarien torjuntaan. Raskashävittäjät nähtiin kuitenkin ilmeisesti luksuksena johon ei ollut rahaa.
Täh
Syksyllä tarjotut koneet olivat Fokker G1B tyyppiä moottorina Pratt & Whitney R- Twin Wasp Junior SB4-G ja Bristol Blenheim Mercury VIII tai XV.
Fokker D XXI (viimeisessä sarjassa 50kp) Pratt & Whitney R-1535 Twin Wasp Junior joka olisi ollut samaa sarjaa Fokker G1B:n kanssa.
Tämä johtui siitä ettei Mercury VIII myyty enää ulkomaille.
Fokker d XXI ensimmäisissä koneissa oli Bristol Mercury VII.
Tama on sinansa hyva lanka siita
... kuinka 'hanat' menee kiinni, kun tilanne kiristyy
... kuinka 'hanat' menee kiinni, kun tilanne kiristyy
tulikomento
Supreme Leader
tulikomento
Supreme Leader
Enola Gayn kipparin Paul Tibbetsin haastattelu.
tulikomento
Supreme Leader
fulcrum
Greatest Leader
Ajattelin hankintaa v. 1938 kieppeillä jolloin ne ehkä olisi vielä ehtineet talvisotaan. Silloin vielä moottoriksi olisi varmaan saatu Mercury VIII, jonka Hollannin ilmavoimatkin koneisiin valitsi. G.1A oli noin 800kg kevyempi kuin Blenheim I moottoritehon ollessa sama, joten 460-470km/t nopeus aseistettuna olisi varmasti ollut realistinen. Waspi-Fokker G.1 olisi voinut jatkosodassa olla kelvollinen tiedustelu- ja pommikone.Täh
Syksyllä tarjotut koneet olivat Fokker G1B tyyppiä moottorina Pratt & Whitney R- Twin Wasp Junior SB4-G ja Bristol Blenheim Mercury VIII tai XV.
Fokker D XXI (viimeisessä sarjassa 50kp) Pratt & Whitney R-1535 Twin Wasp Junior joka olisi ollut samaa sarjaa Fokker G1B:n kanssa.
Tämä johtui siitä ettei Mercury VIII myyty enää ulkomaille.
Fokker d XXI ensimmäisissä koneissa oli Bristol Mercury VII.
Fokkereista ja Lunkasta sen verran vielä että 1937 hän teki esityksen neljännen FR-sarjan tilaamisesta mutta puolustusneuvosto hylkäsi sen, haluten keskittää rahat uudempiin hävittäjiin. Jälkiviisaasti voidaan todeta että esitys olisi ehdottomasti pitänyt hyväksyä koska silloin olisi saatu talvisotaan 15-20 Ukko-Mokkeria lisää, ja Suomessa kootut Fokkerit olivat halpoja eivätkä olisi pahasti kuluttaneet valuuttavarantoja.
Curtiss-Wright CW-21 | Други светски рат
www.drugisvetski.com
Mutta niistä ei oltu kiinnostunut.
Olisi ollut parempi sijoitus kuin 15-20 Fokkeria.
fulcrum
Greatest Leader
Eikai nyt sentään: koneen prototyyppi lensi vasta syyskuussa -38, ja ensimmäinen tilaaja Kiina sai koneensa vuonna 1940. Jukka Raunio käsitteli CW-21:stä GX-Hanke -lehdessä eikä ollut siitä kovin vaikuttunut: hän piti väitettyja saavutusarvoja liioiteltuina, niinkuin kyllä oli Curtissin tapana.
Viimeinen Tiikeri, Erik Shilling, muisteli CW-21:stä usein rec.aviation.militaryssa. Hän piti konetta erinomaisena ja harmitteli ettei niitä saatu käyttöön (oli muistaakseni mukana lennolla jolla AVG:n saamat Demonit kaputeerattiin huonossa säässä). Shilling koelensi koneen Rangoonissa ja tuumaili että koneen nousukulma on kyllä erittäin jyrkkä, mutta kohoamisnopeus ei vaikuta kummoiselta.Lennon jälkeen hän kommentoi konetta insinöörille ettei tämä nyt niin ihmeellinen ole.
"Miten nyt tuollaista sanot?" ihmetteli insinööri.
"Noh, variometrin mukaan kone nousee parhaimmillaan 2700 jalkaa minuutissa, ei se niin kummoinen ole."
"Ööh kuule...nämä on vientikoneita, näissä on metriset mittaristot." Shillingin katsoma lukema 27 tarkoittikin metriä sekunnissa, ei 2700 jalkaa minuutissa. Pojat laskeskeli pikaisesti että koneen kohoamisnopeus olikin muikeat 5300 jalkaa minuutissa. Shilling oli myöhemmin vankasti sitä mieltä että CW-21 olisi kyykyttänyt Zeroa mennen tullen.
Viimeinen Tiikeri, Erik Shilling, muisteli CW-21:stä usein rec.aviation.militaryssa. Hän piti konetta erinomaisena ja harmitteli ettei niitä saatu käyttöön (oli muistaakseni mukana lennolla jolla AVG:n saamat Demonit kaputeerattiin huonossa säässä). Shilling koelensi koneen Rangoonissa ja tuumaili että koneen nousukulma on kyllä erittäin jyrkkä, mutta kohoamisnopeus ei vaikuta kummoiselta.Lennon jälkeen hän kommentoi konetta insinöörille ettei tämä nyt niin ihmeellinen ole.
"Miten nyt tuollaista sanot?" ihmetteli insinööri.
"Noh, variometrin mukaan kone nousee parhaimmillaan 2700 jalkaa minuutissa, ei se niin kummoinen ole."
"Ööh kuule...nämä on vientikoneita, näissä on metriset mittaristot." Shillingin katsoma lukema 27 tarkoittikin metriä sekunnissa, ei 2700 jalkaa minuutissa. Pojat laskeskeli pikaisesti että koneen kohoamisnopeus olikin muikeat 5300 jalkaa minuutissa. Shilling oli myöhemmin vankasti sitä mieltä että CW-21 olisi kyykyttänyt Zeroa mennen tullen.