Jopa 200 ihmistä kuolee vuosittain puunpolton päästöjen vuoksi: Takanpoltto aiotaan laittaa kuriin
Maaliskuussa hyväksytty kansallinen ilmansuojeluohjelma tarttuu pienpolton haittoihin.
Tutkimusten mukaan puun pienpoltto on suurin pienhiukkasten päästölähde Suomessa. (KUVA:ESKO SIEKKINEN)
Marja Salomaa HS
Julkaistu: 28.3. 2:00
NYKYISET rakennusmääräykset eivät juuri pysty estämään tai rajoittamaan puunpoltosta syntyviä savuhaittoja tiiviisti rakennetuilla pientaloalueilla, mutta tilanne on muuttumassa.
Maaliskuussa hyväksyttyyn
kansalliseen ilmansuojeluohjelmaan on listattu useita keinoja, joilla kuntien viranomaiset voivat puuttua ongelmatilanteisiin ja ohjata uutta rakentamista.
Kunnat voisivat esimerkiksi tontinluovutusehdoissa tai rakentamistapaohjeessa tarttua uusien talojen tulisijojen sijaintiin ja kannustaa hankkimaan vanhoihin taloihin vähäpäästöisempiä laitteita. Tätä varten on tarve kehittää hyvä malli ja pilotoida ohjeita kunnissa.
”Toimenpiteitä aletaan laittaa käytäntöön heti, kun saamme ilmansuojeluohjelman ulos painosta”, sanoo neuvotteleva virkamies Sirpa Salo-Asikainen ympäristöministeriöstä.
TAVOITTEENA on myös selventää ohjeita, joihin kuntien terveyden- ja ympäristönsuojeluviranomaiset nojaavat pienpolton savuhaittoja tutkiessaan.
Kokemus kuntakentällä on, että nykyiset ohjeet eivät kovin hyvin sovellu käytännön tapauksiin.
Toimenpiteisiin on listattu myös mittaustekniikan kehittäminen, koska varaavien takkojen ja kiukaiden tupruttamia pienhiukkasmääriä ei voi mitata kovin helposti. Kuntien ympäristöviranomaisilla ei ole käytettävissään radonmittauslaitteiden tapaisia käteviä laitteita, joita voitaisiin lainata asukkaille yön yli.
ILMANSUOJELUOHJELMAN mukaan puun pienpoltto on suurin pienhiukkasten päästölähde Suomessa, ja se aiheuttaa noin puolet kotimaisista pienhiukkaspäästöistä. On arvioitu, että altistuminen puun pienpolton hiukkasille aiheuttaa Suomessa noin 200 ennenaikaista kuolemaa vuosittain.
Puun pienpoltto on lisääntynyt jyrkästi 2000-luvulla erityisesti taajamissa sitä mukaa, kun muut lämmityskulut ovat kallistuneet. Metsäntutkimuslaitoksen (nykyisin Luonnonvarakeskus) kyselytutkimusten perusteella noin 40 prosenttia pientalojen lämmityksen päälähteistä on ollut viime vuosina puuta.
TARVETTA puunpolton savuhaittojen hoitamiseksi on. Jos tiiviillä pientaloalueella naapuriksi osuu innokas puulämmittäjä, viranomaisten keinot ovat nykyään vähissä.
Tämän on saanut kokea Marjaniemessä asuva HS:n lukija. Mies otti yhteyttä toimitukseen luettuaan uutisen puunpoltosta ja sen terveyshaitoista.
Naapuruston ongelmien vuoksi miestä on haastateltu anonyymisti.
Miehen uudehkon omakotitalon korvausilmaventtiilit ovat naapurin suuntaan. Etäisyys naapurin savupiippuun on 15–20 metriä. Sopivalla tuulella savu painuu suoraan miehen talon ilmanottoaukkoihin, ja perhe herää kello 8 aikaan aamulla siihen, että huoneet ovat täynnä savua.
Helsingin rakennusvalvonnan tiimipäällikkö
Petri Perkiömäki vahvistaa, että 15 metrin etäisyys on nykyohjeiden mukaan riittävä. Nykyisen
ilmanvaihtoasetuksen ohjeissa on yksilöity, että ulkoilmalaitteen etäisyys ilman laatua heikentävistä ulkoisista tekijöistä on vähintään kahdeksan metriä.
PUUNPOLTON haitoista viime viikolla
HS:n yleisönosastolle kirjoittanut espoolaisnainen kertoi, että kotikaupungin ympäristökeskuksesta ei ollut apua. Sama kokemus on myös helsinkiläismiehellä.
Hän on yrittänyt saada apua Helsingin ympäristökeskuksesta, mutta hänelle oli vastattu muutama vuosi sitten, että asumisterveyshaittaa käydään tutkimassa vain virka-aikaan. Lainattavia hiukkaspäästöjen mittauslaitteita ei ole tarjolla.
Ainoa havaintokeino onkin aistinvarainen eli viranomainen tulee paikalle toteamaan, että savua on.
HELSINGIN ympäristöpalveluiden tiimipäällikkö
Päivi Vepsäläinen hämmästelee miehen saamaa vastausta virka-ajan noudattamisesta. Hänen mukaansa on selvää, että asumisterveyshaittaa tutkitaan silloin, kun se ilmenee. Käynti paikanpäällä virka-aikana voi olla ensimmäinen, mutta jos on perusteita muuhun kellonaikaan, näin tapahtuu.
”Jos haitta ilmenee virka-ajan ulkopuolella, me tutkimme sitä silloin”, Vepsäläinen sanoo.
Helsingin ympäristöpalveluihin valituksia puunpolton haitoista tulee tiimipäällikkö
Eeva Pitkäsen mukaan vain muutamia lämmityskauden aikana. Esimerkiksi tänä talvena niitä on tullut vähemmän kuin viime talvena.
”Valituksia tulee yleensä pakkaskaudella, kun ihmiset lämmittävät varaavia takkojaan”, Pitkänen sanoo.
Viranomaisten arviointikäyntien lisäksi yksi mahdollinen seurantakeino on Valviran ohjeiden mukaisesti se, että asukas ja tulisijan omistaja pitävät päiväkirjaa. Myös kysely naapurustossa on mahdollinen, jolloin savuhaitan laajuus saadaan selville.
”Yleensä tilanteet ratkeavat sillä, että puunpolttajaa opastetaan hyvissä polttotavoissa. Ei polteta jätettä, ei roskia.”
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006050293.html
