Joskus yön pimeinä hetkinä ajattelen, että ilmastonmuutos on teema, joka rakennettiin sellaiseksi "ihmiskunnan suureksi yhteiseksi uhaksi", jota on rumputettu kymmeniä vuosia. Tiedelaitokset tutkivat ja tutqivat aihetta innolla, koska tuohon tutkimukseen irtoaa fyrkkaa. Agendan tavoitteita voi vain arvailla.
Kuten Jurppi yllä totesi, yksi ravakka tulivuorenpurkaus hönkäisee sellaisen määrän tauhkaa taivaalle, että siinä on ihmiskunnalla yrittämistä vähäksi aikaa, jotta yltää samaan tonnistoon ja nimenomaan laatuun.
Vauhtiakin on tuossa päästössä jonniinverran.
Olen pitkään ollut siinä käsityksessä, että lämpösumma kasvaa niinä aikoina, kun aurinko, tuo pirullinen pätsi, sattuu olemaan aktiivisemmalla tuulella. Ja kun tuo kaasukiuas vähän rauhoittuu, alkaa napajäätiköillä taas tapahtua ja Siperiankin suonlaidat kuuroittuvat paksuun routaan.
Ilmastonmuutoksesta tauhkaaminen kääntää myös aktiivisimman katseen pois jokapäiväisestä menosta. Perussaastuttaminen on hulvatonta ja kokonaiset meret uhkaavat kuolla käsiin. Aasia on muuttumassa oikeasti yhdeksi suureksi tunkioksi ja kaupuntien ilma on välillä sellaista, ettei sitä hengitä paatuneinkaan norttimies. Muovijätelauttojen koko alkaa ylittää jo Uudenmaanläänin pinta-alan ja niitä on jo varsin monia pitkin meriä.
Kaivokset tekevät selvää jälkeä monissa paikoin ja vesistöä pilataan edelleen varsin surutta. Teollisuus holvaa tuomiopäivän nesteitä putkista suoraan jontkaan ja maatalousmaa voi käydä vähiin monista syistä. Maailman metsäala supistuu ja tätä menoa Tellus potee keuhkoahtaumaa parin sukupolven kuluttua. Jne. jne.
Ketäpä kiinnostaa, ei ala poski punoittaa näistä aiheista. Koska ilmastonmuutos. Se on sellainen tarpeeksi öykeä -uhkakuva-, joka ullattaen peittää alleen kaiken muun.
Valitan. En yhdy millään tasolla tähän ilmastonmuutoshotinaan vaan katson asiaa siten, että arkipäivän saastuttaminen kaikkineen on SE oikea juttu. Joistain syistä tämä de facto on tarkoituksella asetettu nöösipojan rooliin. Syistä, joita voi vain arvailla.